Käpyemo

Aktiivijäsen
  • Content count

    195
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Käpyemo

  1. Ei jumankauta. Kiukkua, ärtymystä, äyskimistä, erilaisia mielikuvia siitä, miten kajautellaan kirveen hamaraperällä esim. jonossa edellä seisovia ihmisiä takaraivoon. Toivottavasti en ole ainoa. Sitä joutuu kyllä tosissaan ottamaan hengitysharjoituksen jos toisenkin selvitäkseen esim. töissä ilman, että homma leviää käsiin. Luulin, että liittyy vain alkuraskauteen, mutta nyt mennään viikolla 26, ja yhä vaan hampaat kirskuvat.
  2. Insuliinihoitoinen radi, vauva 53 cm ja 3550 g (syntyi 40+1). Kokoarvio tosin oli isompi, pojalla pitkät reisiluut.
  3. Voi tehdä ja varmaan tekeekin.
  4. Hei, ystäväiset, lääkitystä ei kannata kammota! Itsellä ainakin aivan huippuhyvä kokonaisolo iltainsuliinin aloittamisen jälkeen, ja samalla poistui epätoivo siitä, ettei ruokavaliotemppuilu riitä. Jos on ruokavaliota noudattanut kiltisti, ei sokeriarvojen karkailu ole "omaa huonoutta" tms. Se vain kertoo siitä, ettei kropan aineenvaihdunta osaa mukautua raskauteen, eikä se ole sen kummallisemmin arvovärittynyt asia kuin vaikkapa raskaushepatoosi olisi. Toki lääkityksen aloitusta voi pitää tavallaan merkkinä siitä, että ongelma on vakavampaa laatua, mutta siksi sitä lääkettä käytetään, jotta saataisiin vika korjattua ja kompensoitua. Eli ei kannata lääkitystä harmitella, vaan ottaa se vastaan tervetulleena apuna!
  5. Asiantuntevassa ravitsemusneuvonnassa aloitetaan ensisijaisesti justiin siitä syömissyyllisyyden ja häpeän murtamisesta. Tekisi mieli paasata ihan hemmetisti vielä siitä, millaisessa valossa laihdutus ja ylipaino ja kaikki tähän liittyvä mediassa tarjoillaan, ja kuinka vahingollinen tämä kuva on kenenkään painonhallinnalle, mutta en jaksa. Kysy, jellona, neuvolatädiltä mahdollisuutta päästä koko perheen ravitsemusneuvontaan, jos muuten ei irtoa? Ennaltaehkäisevä työ on kuitenkin päivän sana.
  6. Kevät sotkenut kierron, tai sitten olet raskaana.
  7. Pakko vielä huomauttaa, että jokainen neuvolatäti ei tod. ole mikään ravitsemuksen asiantuntija, jos yksikään. Olen kuullut tosi jäätäviä kommentteja terveydenhoitajista, jotka kannustavat raskaana olevaa laihduttamaan. Painon pudottaminen ei koskaan saisi olla tavoite raskaana olevalle, jos ei toki ideaalitilanne ole sekään, että jo valmiiksi reilusti ylipainoinen nappaa vielä 20 lisäkiloa. Mä en tajua, miksei julkisella puolella panosteta enempää koulutettujen ravitsemusneuvojien palkkaamiseen. Heistä hyötyisivät kaikki elämäntapaohjausta kaipaavat, ja lähestymiskulma & tietopohja on jotain ihan muuta kuin nuivimmalla osuudella neuvolatätejä.
  8. Mulla nostettiin 100 mikrogrammasta 125 mikrogrammaan, ja nyt on kyllä ihan selkeitä hypertyreoosin oireita. Kävin mittauttamassa arvot, ja TSH on 0.39 eli tukee kyllä käsitystä liiallisesta annostuksesta. Edit: Ja helvetti sentään, mulla on ollut 1 seuranta koko raskauden aikana arvon nostamisen jälkeen, jossain viikolla 12. Ei kuulemma tartte seurata enempää. Jostain viikolta 18 asti olen ollut ahdistunut, itkuinen, uneton, takykardinen ja ärtyisä. Toki nuo menevät myös raskausoireisiin, mutta silti ottaa päähän, että lääkäri laittoi mut pitkin hampain seurantakokeeseen vasta viikolla 32, kun endokrinologit suosittelevat seurantaa 4-6 viikon välein raskausaikana. Mä nyt en ole vakavasti liikatuotannon puolella, mutta oireileva kuitenkin.
  9. Paimenkoiralla on vahvistunut "me naiset" -ajattelu raskauteni myötä. Uroskoiralla ja miehelläni ei tätikoiran mielestä olisi mitään asiaa esim. makuuhuoneeseen, kun olemme naisten kesken kanssa päivälevolla. Tähän toki puututaan, ettei hällä aivan keuli mopo. Toinen uusi piirre on se, ettei seksi olisi ollenkaan koiran mielestä hyväksyttävää. Aikaisemmin on diskreetisti vain poistunut paikalta, kun "ennusmerkkejä" on ollut luettavissa toiminnastamme, nyt haluaisi päivystää vieressä vahtimassa ja vikisemässä. Hyvin huolissaan kuulemma on silloin, kun en ole paikalla. Minulla ei ilmeisesti koiran mielestä olisi mitään asiaa ulkopuoliseen maailmaan ilman koira-avusteista varjelua. Tiedossa on jo, että tämä eläin suhtautuu myös vauvoihin hyvin huolekkaasti. Koiralle esim. oli järkytys, kun sukulaiseni jätti vauvansa toisen sukulaisen syliin, ja lähti käymään eteisessä. Koira juoksi heti perään hätääntyneenä: emo hylkäsi pikkuisen! Heti takaisin paikalle! Et mene! Saas nähdä, kuinka meidän tämän suojelevan ja herkkävaistoisen otuksen kanssa käy, kun lapsi syntyy. Varmaan alussa ainakin joudutaan tekemään ylihuolehtivalle häntäkaverille tiukkoja rajanvetoja, ettei stressaa itseään ja meitä ihan henkihieveriin.
  10. Sepä se, uhkakuvat korostuvat, kun mieli myllää syövereissä ja alhoissa. Minun oloani on vähän helpottanut se, että olen koettanut olla ajattelematta asioita liikaa eteenpäin: seuraavaksi etapiksi otetaan aina joku lähellä oleva juttu, eikä niitä sen jälkeen tulevia ole "lupaa" miettiä etukäteen. Etappeja voivat olla esim. ultrat ja muut tutkimukset, äitiyslomalle jääminen, synnytys jne. Ajatusmaailma menee jotenkin niin, että synnytystä on lupa ahdistuilla vasta edellisen etapin (äitiyslomalle jääminen) jälkeen, ja imetystä taas vasta synnytyksen jälkeen jne. Itse ehdin vetää viha- ja ahdistuskierroksia jo ristiäisistäkin jossain puolivälissä raskautta; nyt ristiäistä "saa" mennä pitkin seiniä vasta, kun edelliset virstanpylväät on ohitettu. Eli työnnän aktiivisesti koko ristiäiset jonnekin mielen kellariin, kunnes niiden aika oikeasti lähestyy. Ei varmaan toimi kaikille tämä, mutta minulla on vähän helpompi olo. Kääntöpuolena on sitten se, että meinaan iskeä sakset silmiin, kun joku alkaa mäyhätä synnytyksestä tai siitä, miten "saat sitten sen oman ihanan käärön syliin". Tekee mieli karjua, että turpa kiinni, mä yritän nyt selvitä äitiysloman alkuun ensin. Samoin kaikki jokottelu "joko teillä on sänky, joko teillä on vaunut, joko teillä on kaikki valmiina, joko sitä joko tätä" saa minut näkemään punaista. Pois meidän kimpusta, ihmiset. Keskittykää omiin asioihinne, täällä ei ole teille mitään nähtävää tai kommentoitavaa. Voimia muille raskausraivottarille toivottaen: Käpyemo (30+2).
  11. Mitkä viikot sulla on menossa? Tuo on niin tuttua. <3
  12. Mä olen koko ajan odottanut, että joku tulee kysymään, että "miten voi olla pahalla tuulella, kun raskaus on kuitenkin niin ihmeellinen ja ihana asia" tai kertomaan, että raskausajan mielialavaihteluiden harmittelu loukkaa jonkun oikeuksia.
  13. Päivän ärsytys on "mammakieli" ja se, että tietyissä piireissä sen käyttämistä tunnutaan edellyttävän minultakin. Yhtäkkiä mun pötsini on "ihana vauvamasu", mulle kerrotaan jatkuvasti, miten "kohta saat sen oman käärön syliin", puhutaan "tisuttelusta" ja sössönsöö. Minä olen edelleenkin sarkastinen oma itseni, ja vaikka raskaus on varmasti herkistänyt meitsiäkin, se EI ole muuttanut kommunikaatiotyyliäni, eikä sen minusta tarvitsisi myöskään muuttaa tyyliä, jolla toiset kommunikoivat minulle. Lisäksi olen sillä tavalla yksityinen ihminen, etten ole kiinnostunut keskustelemaan lässykielellä omista kehonosistani. Kaikkien ärsyttävintä on se, että kysytään, kuinka voin, ja siihen kelpaa vastaukseksi vain onni ja autuus. Jos vastaa realistisesti (väsyttää aika tavalla), alkaa sössötys siitä, miten raskaus on kuitenkin ainutkertaisen ihanaa aikaa ja läpäläpäläää. Miksei mun voisi vaan antaa olla? Tai miksei mun kanssa voisi puhua ihan niinkuin normijärkisen aikuisen kanssa?
  14. HYS

    Mikä yksityiskohtaisemmin kivunlievityksessä? En ole vielä synnyttänyt Hyvinkäällä, mutta kävin heidän järjestämällään Lempeä synnytys -luennolla. Kuulosti, että varsin monipuolisesti on saatavilla kivunlievitystä sekä lääkkeettömästi että lääkkeillä. Lääkkeettömistä keinoista valikoimassa oli paljon moderneja juttuja, kuten esim. TENS-laitteita. Ylipäätään sai vaikutelman, että suhtautuminen on hyvin avointa ja äidin tarpeiden mukaan mennään.
  15. ^ Täällä sama juttu. Osasin kyllä odottaa, kun PMS-oireetkin ovat aina olleet fenomenaalisia, ja ehkäisypillereistä menin täysin sekaisin. (Mercilon -> holtitonta raivoa ja itkuisuutta, Yasmin -> olisin vain nukkunut, syönyt ja sisustanut kotia, seksi ällötti niin paljon, että oksensin kun telkkarissa pussailtiin. ) Nähtäväksi jää, kuinka sitten synnytyksen jälkeen selvitään.
  16. http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1452596873711.html Olen iloinen, että otin rokotteen. Otan vastakin.
  17. Metformiini puree ja tuntuu sopivan meitsille erinomaisesti! Nostin annoksenkin luvan kanssa pikavauhtia, kun sivuvaikutukset tuntuivat niin mitättömiltä. On leikannut verensokerin vaihteluun liittyvää oireilua tosi paljon pois ja samalla myös hillinnyt hulvatonta ruokahalua. Dieetin kanssa on paljon helpompaa, kun ei koko ajan mieti seuraavaa ateriaa jo edellistä mutustaessaan.
  18. Plöh. Täällä ei tiukennetullakaan dieetillä saatu arvoja kuriin, joten nyt alkaa metformiini. Jos se ei yksin riitä, niin myös insuliini.
  19. Meillä miehen eksä käsittääkseni otti oikeinkin hyvin, mutta ovat olleet jo pitkään erossa ja eronneet aikanaan sopuisahkosti, joten ei sieltä oikein mitään kamalaa odoteltukaan. Minun eksäni sen sijaan sai marttyyrikohtauksen siitä, etten lisääntynyt hänen kanssaan. Ironista sinänsä, kun hän itse lisääntyi suhteemme aikana toisen naisen kanssa ja pyöritti perhekuviota siellä sitten tietämättäni.
  20. Köh. Viikolla 12 seulonnasta saatu ultrakuva oli "hieman" pelottava ja toisaalta oltiin näkevinämme siellä strategisilla alueilla selvä uloke, joten lapsiparan työnimeksi lipsahti erehdyksessä Pippele-Skeletor. Nykyään hän on liikunnallisten elkeidensä vuoksi Riehuli. Raskausviikkoja kasassa 22, ja mahan päältä tuntuu, että lapsella on kuusi jalkaa ja kahdeksan kättä sekä ylenpalttiset kuperkeikkaominaisuudet.
  21. Syyllistäminen, edes raskaana olevilla, ei kuulu lihavuuden käypään hoitoon. Päin vastoin, syömis- ja painosyyllisyys ovat lihavuuden torjunnan keskeisiä ESTEITÄ. Voin kaivaa asiasta tutkimusviitteitä, jos joku ei usko. Jos kerran asia noin kovasti hoitavalla puolella painaa, niin mä kääntäisin tätä voitoksi ja vaatisin lähetettä ravintoterapeutille. Siellä vastassa on hyvin suurella todennäköisyydellä ammattilainen, joka oikeasti osaa purkaa asiaa rakentavasta näkökulmasta ja arvioida, mitä kannattaa tehdä (vai kannattaako mitään). Tulin tosi vihaiseksi ja surulliseksi edellisen kirjoittajan kokemuksista. Suomeksi sanottuna vituttaa hoitavan tahon suoranainen ammattitaidottomuus niin, ettei veri kierrä.
  22. Nyt vetäisin äkkiarvamatta nolot ja ahmaisin YKSIN 1/3 eilen leipomastani unelmatortusta. En uskalla mitata sokereita.
  23. Joo, iltapala just ennen nukkumista (tai se yöpala) auttavat. Mutta jos esim. onnistuu vetelemään 10 h unet, ei iltapala enää riitä. (Miten niin uninen?)
  24. Matu, Googlella löytyy tyttökuvia aivan helkkaristi. Tuo on kyllä niin selvä tyttö kuin pääsee. En keksi, miten tuosta saisi pojan mitenkään. Nattusen kaverille <3 vielä täälläkin. Tässä meidän poika. Jotenkin ihan kerta kaikkiaan rakastuin tähän kuvaan. Viikot 20+2.
  25. Wiii, olen jutellut kyllä miehen kanssa, ja hän on kyllä hyvin vakuuttava, mutta minun hormonihuuruisessa mielessäni tämä asia vatuloituu silti jatkuvasti. Tasapuolisuusasiaa olen miettinyt myös. Tykkään miehen lapsesta valtavasti, mutta minusta tuntuu kamalalta ajatus siitä, että minun pitäisi "teeskennellä" tasapuolista esim. rakastamisen suhteen. Minulle on ihan selvää, että vatsassani riekkuva otus on mulle prio 1. Eikä tuo lapsipuolikaan rakasta minua kuten äitiään, joten miksi minun pitäisi suhtautua vauvan tultua häneen yhtäkkiä kuin omaan lapseeni? Kun poika on jo kouluikäinenkin, niin jotekin näen oman roolini enemmän sellaisena mukavana aikuisystävänä kuin äitihahmona. Tämmöstä täällä tänään. Meillä on asiat menneet tosi hienosti, tykkäämme pojan kanssa toisistamme jne. Mutta tämä tuleva lapsi saa minut miettimään näitä juttuja ihan eri tavalla.