Larus

Aktiivijäsen
  • Content count

    214
  • Joined

  • Last visited

About Larus

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

804 profile views
  1. Heti ensimmäisestä kierrosta lähti mukaan. Olin aivan ihmeissäni että miten voi olla mahdollista että meille ei koskaan näiden 12 vuoden aikana ole mitään vahinkoa sattunut kun raskauduin näin helposti.
  2. Mä pissin tänään kun oli lääkäriaika, mutta ei siinä mitään arvuuteltavaa enää ollut
  3. Kiitos kiitos
  4. Rosetta hienosti vahvistuu! Täällä tämän päivän satoa, ylempi eilinen ja alempi tältä aamulta. http://aijaa.com/s5LzVK
  5. Mitä sanoo arvon raati? http://aijaa.com/67iX2f Edit. kp 26/25 dpo? ja 4 tunnin pidätys.
  6. Me ollaan oltu reippaasti yli vuosikymmen yhdessä ja naimisissa jo useampi vuosi. Asutaan tällä hetkellä ulkomailla ja tarkoituksena ei ole tulla takaisin Suomeen ihan lähivuosina. Molemmilla on vakituiset työsuhteet ja asutaan tällaisessa ikään kuin jaetussa omakotitalossa suhteellisen vilkkaassa kaupungissa. Lähdettiin suoraan yrittämään ilman mitään tjottailuja kun eihän mun pää sellaista kestäisi.
  7. Kymmenen vuotta käytin erilaisia hormonaalisia ehkäisyjä ja lopettamisen jälkeen ensimmäinen kierto oli 38 päivää. Sen jälkeen onkin tasoittunut noin 25 päivään, mikä onkin näin piinaillessa ihan mukavan lyhyt aika.
  8. Hassua kun viimeisen vuoden ajan päässä on pyörinyt vaikka mitä ajatuksia suuntaan jos toiseen ja olen todella empinyt. Mielessä on ollut ajankohta, miten työn käy, mahdollinen raskaus ulkomailla ja siihen liittyvät hankaluudet, omasta ajasta luopuminen yms. Ja nyt on huima viikko mennyt yrityksen aloituksesta ja kaikki empiminen loppui kuin seinään. Varmaan niitä vielä tulee, mutta nyt tuntuu kyllä siltä että kävi miten kävi, lapsiperheeseen tähdätään nyt tosissaan. Jännää miten se ihmismieli muuttuu ja sopeutuu.
  9. Vielä ei olla edes raskaana mutta ollaan jo päätetty ettei ristiäisiä tule. Nimiäiset ehkä, mutta katsotaan tilanteen mukaan. Mies oli sitä mieltä että kummit tottakai, mutta itse olen ajatusta vastaan kun kummithan liittyy nimenomaan ristiäisiin. Sitten taas jotkin erityisaikuiset lapselle kuulostaa oudolta. Miten te muut olette ratkaisseet tämän? Jättäneet kummit tai "kummit" kokonaan pois vai vaihtaneet nimitystä? edit. Tuolla toisessa keskustelussahan tästä olikin jo puhetta.
  10. Reilu 12 vuotta yhdessäoloa ja niistä useampi jo naimisissa. Vuosi sitten alettiin puhua mahdollisesta perheenlisäyksestä ja nyt on menossa ensimmäinen yrityskierto.
  11. Ärsyttää tämä epävarmuus. Hirvittää että alkaa lietsomaan jotain oireita päässään ja sitten tulee alas kovaa ja korkealta. Miksei vaan voisi olla sellainen rento luonne, joka ajattelisi että tulee sitten kun tulee ja siihen asti voi elää ihan normaalisti.
  12. Hei miten tarkasti olette ottaneet kaikki nuo ravitolisien "jos olet raskaan, keskustele lääkärin kanssa ennen käyttöä"? Itse käytän tällä hetkellä Pantogar nimistä tuotetta hiustenlähtöön ja siinä on juurikin tuollainen maininta. Sisältö ei kuitenkaan pitäisi olla mitään kummallista, vaan ihan normaaleja vitamiineja yms. Uskaltaakohan käyttöä jatkaa vielä yritysvaiheessa jos lopettaa sitten plussatestiin ja tarkistaisi lääkäriltä siinä vaiheessa vai pitäisikö lopettaa saman tien.
  13. Meillä tuskin kerrotaan kenellekään. Kerrotaan sitten jos on jotain kerrottavaa ja pommihan se tulee kaikille olemaan. Ollaan miehen kanssa oltu pitkään yhdessä ja suurin osa taitaa olla jo luopunut toivosta että meille koskaan jälkikasvua tulisi. Innolla odotan niitä ilmeitä jos sinne kertomiseen asti joskus päästään.
  14. Minä pelkään varmasti kaikista eniten sitä, että kadottaisin itseni johonkin mammalandiaan. Elämä tällä hetkellä on aivan suunnattoman mukavaa, hauskaa, jännittävää, sosiaalista... mitä jos menetän sen kaiken ja alkaa kaduttaa? En usko että itse lasta ikinä katuisin, mutta saattaisin katua ajankohtaa. Mitä jos koskaan ei tulekaan sellaista fiilistä että NYT on sopiva aika lapselle? Mitä jos me ei uskalleta lähteä siihen ja kadutaan vanhoina lapsettomuutta? Mitä jos saamme lapsen ja masennun kun elämän sisältö vaihtuu? Mitä jos... Kävispä vaan vahinko niin ei tartteis miettiä
  15. Puoli vuotta olin poissa ja nyt löysin itseni täältä taas. Edelleenkään yritystä ei ole aloitettu ja tuskin vielä aikoihin aloitetaankaan. Viime talvena oli elämäni ensimmäinen oikea vauvakuume jonka luulin tullee pysyvästi, mutta toisin kävi. Kesällä alkoi taas niin kovasti maistua tämä vapaa elämä, että lapsihaaveet jäi. Nyt syksyllä kuitenkin ajatus nostelee taas päätään ja en oikein tiedä miten tähän suhtautuisin. Pelkään että me ei koskaan miehen kanssa saada sitä askelta otettua ja jäädään lopulta "huomaamatta" lapsettomiksi. Siitä ollaan kyllä samaa mieltä, että jos (kun!) yrittäminen aloitetaan niin toiveissa olisi kaksi lasta mahdollisimman lyhyellä välillä, eli ikään kuin kertarysäyksellä sen vauvavaiheen läpi. Tietenkään näitä ei voi etukäteen suunnitella mutta aina voi miettiä ideaalitilannetta. Kylläpäs voikin olla hankala asia!