Sadelma

Jäsen
  • Content count

    19
  • Joined

  • Last visited

About Sadelma

  • Rank
    Aloittelija
  1. Sattuminen on yksilöllistä. Itse en ollut ottanut mitään esilääkitystä, eikä homma sattunut lainkaan vaikka molemmat putket tukossa.
  2. Toista lasta lähdettiin yrittämään ajatuksella, että se onnistuu melko helposti. tai ainakin vähemmällä stressillä, kun tiedetään mitä odottaa. Mutta eihän asiat ikinä voi mennä niin kuin ajattelee. Ensimmäinen yritys päättyi siihen, että kaikki kypsät munarakkulat puhkesivat jarrupiikistä huolimatta ja jäljelle jääneet eivät sisältäneet yhtään munasolua. Toinen yritys tehtiin pitkällä kaavalla, jotta munasolut eivät karkaisi. No, eivät karanneet, mutta yksikään kuudesta saadusta alkiosta ei jaksanut siirtoon asti. Päätettiin yrittää vielä viimeisen kerran. palattiin lyhyeen kaavaan ja puregon vaihtui menopuriin. saatiin neljä munasolua (koska keräys tehtiin ajoissa karkaamisriskin vuoksi), joista kolme hedelmöittyi. päästiin siirtoon ja saatiin plussa, joka kaiken tuon jälkeen on yhä vaikea uskoa todeksi. Rakenneultra tosin väittää, että lapsi on tulossa heinäkuussa. Ehkä sitten kun lapsen saa syliin, uskoo tähän onneen.
  3. Ensimmäinen supistus tuli rv 41+3 ja poika syntyi seuraavan päivän puolella eli rv 41+4.
  4. Mielestäni tuoresiirron jälkeen Pregnylin takia kannattaa varmuuden vuoksi odottaa testin tekoa, koska se voi edelleen vaikuttaa testin tulokseen. Tosin jos pp10 saa negan, tietää ainakin, että pregnyl on poistunut kehosta ja mahdollinen plussa sen jälkeen on ihan oikea, eikä pregnylin syytä.
  5. Huoh. Vaikka onkin totta, että stressaamattomuudesta olisi apua, niin toivoisi ainakin ammattiauttajilta pikemminkin sopivaa ohjausta stressin helpottamiseen kuin "älä stressaa" -tyyppistä neuvontaa. Sitä kuulee ihan liikaa muutenkin. Yleisen mielipiteen perusteella stressaamattomuus tuntuu olevan se ihmelääke lapsettomuuteen. Itsekin sain kyllästymiseen asti kuulla niitä ihmetarinoita, joissa lapseton pariskunta luovutti ja siten ihmeen kaupalla saivatkin yhden tai neljä lasta. Hienoa toki heille, mutta ei ainakaan minua silloin mainittavasti lohduttanut.
  6. Kiitos vastauksista! Mukava tietää, että se voi olla helpompikin. Tosin olen tyytyväinen, jos seuraava kerta jää viimeiseksi kerraksi. Ja paljon tsemiä piinapäiviin, November!
  7. wii, inhottava tilanne. Ymmärrän, että asia kiinnostaa, mutta välillä toivoisi tilannetajua ihmisiltä. Pikkujouluissa yms. tilanteissa pitäisi saada rauhassa pikkujouluilla ja edes yrittää pitää ajatukset erossa kipeästä tilanteesta. Mutta eiväthän he pahaa tarkoita, ovat vaan tuskaisen ajattelemattomia. Sen vuoksi me pidetään alkava toisen yritys salassa (ja siksi rekisteröidyin foorumille, mihin voin purkaa kuumeiluani ja mahdollisia iloja ja pettymyksiä.)
  8. En ole varma tarkoitatko Iloisaa vai nikkiäni Sadelmaa, mutta olen joka tapauksessa samaa mieltä. Kiva nimi on
  9. Meilläkin yritetään välttää antamasta tarpeettomia herkkuja niin pitkään kuin mahdollista. On ollut ihan riittävästi hankaluuksia ruokailun suhteen muutenkin, enkä kaipaa herkkuja sitä sotkemaan lisää. Onneksi pojan isovanhemmatkin ovat kunnioittaneet päätöstämme. Ainoastaan oma mummoni on hieman ärtynyt, kun ei edes pullaa saa pojalle antaa. Hänen mielestään olemme myös epäloogisia, koska annamme pojalle leipää, mutta ei pullaa. Mutta ei onneksi yritä tehdä oman päänsä mukaan.
  10. Olimme olleet reilu kuusi vuotta yhdessä pojan syntyessä, niistä kolme naimisissa.
  11. Synnytyssalissa samalla kun poika vedettiin maailmaan.
  12. Minulle se oli melko kivulias ja ahdistava kokemus. Olin hyvin kiitollinen saamastani lääkityksestä. Mutta ei siitä traumoja jäänyt, luulisin. Muuten, vaihteleeko punktion kivuliaisuus, vai onko se samanlaista joka kerralla? Itselleni se on tehty vain kerran ja toinen kerta on edessä jossain vaiheessa ensi vuonna. Asia on alkanut mietityttämään ja vähän pelottamaan...
  13. Saattaa tulla ihan liian myöhään i:llä alkavia nimiä kaivanneelle, mutta löysin ikivanhasta almanakasta nimen Iloisa.
  14. Oodi (n), mielestäni tosi kiva. Olen oikeastaan vähän yllättynyt, että on niin harvinainen.
  15. Meillä oli tavallaan molemmat. Mieheni kuuluu seurakuntaan, jossa kaste kuuluu aikuisuuteen, joten lasta ei tietenkään kastettu. Sen sijaan hänelle luettiin siunaus ja rukous. Sitten pidimme nimiäiset perheen kesken.