Phalene

Mun kohdalla kipu tuntui samalta kuin menkkakivut, vähän kuin olisi koko kuukautisten aikana tunnettava kipu tiivistettynä siihen minuuttiin. Ehkä hiukan enemmänkin, koska minulla ei ole juuri kuukautiskipuja ollut... Tiedän kuitenkin miltä ne tuntuvat, ja kyllä se aika samaa oli. Minua helpotti tieto siitä, että synnytyskipu ei ole äkillistä (vrt. murtumat, haavat ym.) vaan supistus alkaa, sen voima kasvaa, ja huippu kestää vain pienen hetken. Sitten se laantuu, ja (toisin kuin menkkakivut) supistusten välillä ei ole kipua. Toki väsymystä voi olla Loppupuolella kipuun yhdistyy paineen tunne, joka suoraan sanottuna tuntuu kovalta kakkahädältä. Se oli ärsyttävää ja väsyttävää, kun tiesi ettei tunteelle voi tehdä mitään. Siksi ponnistusvaihe tuntui helpommalta kuin avautumisvaiheen loppu. Vaikka minulla tapahtui yhtä sun toista synnytyksessä, ei missään vaiheessa iskenyt paniikki. Kun muisti keskittyä puhaltamaan keuhkot tyhjiksi kivusta huolimatta niin kaikki oli kestettävissä. On myös hyvä luottaa siihen että keho tietää mitä tekee, ja kipuun löytyy myös apuja ja lääkkeitä vaikka kuinka.

Pelkkää hyvää sanottavaa TYKSin synnäriltä ja vuodeosastolta tammikuun perusteella Osuimme jonkinlaiseen ruuhka-aikaan synnytysosastolle, mutta koskaan kätilö ei tuntunut kiireiseltä käydessään meitä katsomassa. Vauva oli yllättäen perätilassa, mutta ihanasti koko henkilökunta tsemppasi ja piti huolen, että minulla oli koko ajan olo että tämä menee hyvin. Keskellä yötä pääsin magneettikuvaan ja minua kuunneltiin kaikessa, mihinkään ei painostettu tai kiirehditty. Lisäksi tarjottiin (lääkkeetöntä) kivunlievitystä pyytämättä kun aloin näyttää kipeältä. Joku oli selvästi ehtinyt lukea synnytystoivelistani ipanasta. Saimme perhehuoneen ja sopivasti ohjausta. Kutsunappia tarvitsi painaa vain kahdesti, kerran kun mies oli karkkiostoksilla ja olin epävarma vauvan pukemisesta ja yksin jättämisestä, toisen kerran kun sängyn moottori meni jumiin... Hyvillä mielin palaan TYKSiin, jos joskus tulee mahdollisuus. Muoks. Kolmas napin painallus oli, kun maito nousi kolmantena yönä niin hurjasti, että oli pakko saada jotain apua siihen kipuun. Sain.

Olin sängyllä polvillaan ja halasin säkkituolia. Etsiydyin asentoon supistusten aikana ja jotenkin puolivahingossa jäin siihen, kun tuntui parhaalta, ilokaasumaskin käsittely onnistui ja rentoutuminen oli helppoa. Vauva oli perätilassa, mutta onneksi asentooni ei puututtu, haettiin vaan toinen lääkäri ja kolmas kätilö paikalle kaiken varalta Ei tullut mitään korjattavaa, ponnistus kesti kolme minuuttia.

Mukava, muttei liian yleinen nimi, suomalainen, helppo lausua myös ulkomaalaiselle. Itse en antaisi kun tunnen pari samannimistä, mutta muuten Luukakselle 9. Ilmi?

Meillä tämä kysymys on melkoinen haaste parisuhteelle Minä kuulun kirkkoon ja uskonkin, mies on ateisti ja lapsikastetta vastaan. Miehelle kaste on asia, josta lapsen tulisi saada itse päättää; itse koen, että kaste on vanhempien tapa yrittää turvata lapsen elämää pyytämällä apua suuremmalta voimalta. Aikuistuessaan lapsi saa tehdä päätökset juuri niinkuin haluaa, siitä olemme molemmat yhtä mieltä. Haluaisin ristiäiset myös siksi, että itselläni on lapsuudesta paljon hyviä muistoja seurakunnan kerhoista ja tapahtumista (tosin voi olla, että kastamaton lapsi voi yhtä hyvin osallistua seurakunnan tapahtumiin ja kerhoihin, mutta omatuntoni kyllä vähän soimaisi siinä tilanteessa). Iso juttu on myös kummius, haluaisin lapsellemme ihan oikean / oikeat kummit. Ja sitten on vielä historiallinen jatkumo, johon haluaisin liittää lapseni. Toisaalta ymmärrän myös mieheni näkökulman, koska onhan vähän hassua, että lapsen puolesta päätämme, millainen hänen uskontonsa on. Päätämmehän me toisaalta myös nimen, asuinpaikan, loma-aikojen ohjelman, mitä hän syö, missä hän nukkuu... Minusta on ihan ok ja oikeastaan vanhemman tehtävä, että tarjoaa jonkinlaisia vastauksen mahdollisuuksia isoihinkin kysymyksiin, kunnes lapsi on kasvanut niin isoksi, että muodostaa itse omat mielipiteensä. Onneksi meillä on vielä puolisen vuotta aikaa päättää Katsotaan nyt, päädytäänkö lopulta ristiäisiin, nimiäisiin vai nimenantojuhlaan + siunaukseen.

Hei vielä! Tulen nyt nopeasti vaan vastaamaan, että meillä oli pelkät Letrot käytössä kun raskauduin, kolmas kuuri ja toinen kierto (ekassa kierrossa siis ehdittiin saada kahta eri annostusta ja käydä kaksi kertaa kontrolliultrassa, ensin kun ei tapahtunut mitään). Mulla taustalla juurikin ovuloimattomuus ja pcos. On jäänyt foorumi, raskaus ja kaikki muu hetkeksi ihan taka-alalle, kun perhettämme kohtasi tragedia - pienempi koiramme raadeltiin kuoliaaksi Perhoskoira oli 7-vuotias. Onneksi ei kärsinyt kauaa, vaan kuolema tuli nopeasti. Kotona on niin tyhjää, vaikka nuori labbiksemme edelleen pyörii jaloissa... Toisaalta, raskaus on ollut helppo unohtaa, koska juuri mitään oireita ei ole. Nyt siis rv 6+2 suurin piirtein. Tsempit vielä kaikille yritykseen, kyllä se plussa sieltä tulee! Ja oikein rentouttavaa kesälomaa kaikki, erityisesti Töhö

Kiitos ihanat <3 Vieläkään ei juuri ole oireita, oli pakko tehdä uusi testi varmistuksen vuoksi, ja vahva plussahan se edelleen on Vielä dpo10 en saanut testiin mitään näkyviin, en myöskään 4 päivää ennen kuukautisten alkamispäivää, vaikka testit lupailivat että jotain haamuja olisi pitänyt näkyä. Vasta päivää ennen kuukautisten odotettua alkamispäivää tuli ensimmäinen plussa. Plussatuulia tänne teille, toivotaan että moni pääsee tässä samassa aallossa odottajien puolelle

Ja sieltä se kauan odotettu PLUSSA tuli! <3 Toinen kierto Letrozoleilla siis toimi! Olen niin onnellinen!<3

Valan nyt uskoa teihin kanssasisariin, täällä testattu tänään letro-PLUSSA! <3 En tiedä miten päin olisin, ihan epätodellinen olo. Toinen kierto letroilla toimi

Toivon kovasti että Menopur olisi nyt toiminut, Laiheliini! Olisihan se kivaa ettei tarvitsisi lähteä "vahvempiin" hoitoihin lainkaan. Mutta jos menkat kuitenkin alkaa, niin samoin, ihmettelen tuota linjaa! Jos ne muuten tuntuisivat toimivalta lääkkeeltä, niin eikö niitä kannattaisi koittaa vähän pidempäänkin? Mutta kai lääkäreillä on joku hyvä syy tässä taustalla Täällä on nyt todella jännät paikat käsillä. Verikokeen tulokset saapuivat Omakantaan, olin silloin 10.5. näytteenottohetkellä joko luteaalivaiheessa (eli ainakin ovulaatio on siis todistetusti saatu aikaan taas Letrozoleilla!) tai sitten olen raskaana! Menkat on kaksi päivää myöhässä Ja vielä sokerina pohjalla, raskaustestit ovat loppu koska käytin ne kaikki liian aikaisin... Tänään iltapäivällä kävin hakemassa lisää, mutta olen päättänyt odottaa huomiseen aamuun testaamisen kanssa. Jos kuitenkin menkat alkaisi yöllä. Mitään oireita tosin ei ole, ei kumpaankaan suuntaan. Vatsassa on ollut menkkamaista jomotusta jo melkein viikon ajan ja loppuviikosta tulikin vähän vaaleanpunaisen sävyjä valkovuotoon, mutta nekin ovat hävinneet nyt. Ihan tosissaan jännittää, mitä jos...!

Onnea Noomi! Ihania uutisia täällä, kyllä kannatti tulla vielä ennen nukkumaanmenoa lukemaan Täällä odottelen menkkoja alkavaksi tänään tai huomenna, vaikkei oireita suuntaan tai toiseen juuri ole. Katsotaan. Sitten en tiedäkään mitä teen. Koitan soittaa varmaan polille ja alan napsia vanhalla kaavalla letroja kp3, kun ei siinä ainakaan tuntunut olevan hypervaaraa

Tänään oli se verikoe, ilmeisesti progea mitataan eli juuri niin kuin Töhö kysyit, selvitetään oviksen olemassaolo jälkikäteen. Olen kyllä aika varma että ovis oli ihan kunnollinen, koska rinnat on arat edelleen. Tänään vaaleanpunaista sävyä bongattu, voipi olla että ei ne Letrot vieläkään ihan loppuun asti auttaneet. Ei voi mitään.

Hyvä hyvä Tänään oli verikoe, varmasti menee kauan ennen tuloksia. Mikäs tässä odotellessa. Tänään vaikuttaa vähän siltä, että taitaa ne menkat kuitenkin olla tulossa tälläkin kertaa. Rinnat on kyllä edelleen kipeänä, mutta vaaleanpunaisen sävyjä olen ollut havaitsevinani valkovuodon seassa. Olo on kyllä aika zen vaikka hiukan harmittaakin.

Tsempit Haaveissa, rankkaa on paikallaan makaaminenkin - tai itse asiassa, se vasta raskasta onkin! Toivottavasti Laiheliini saatte kuitenkin huolella pistellyn oviksen hyödynnettyä! Tänään jo testasin, en malttanut Negaa näytti, mutta katsotaan nyt. Tänään saattoi olla dpo10, mutta yhtä hyvin saattoi olla myös dpo8, eikä silloin pitäisikään vielä mitään näkyä. Jos nega jää voimaan, niin vähän kyllä kirpaisee, muttei liikaa. Elämässä tapahtuu niin kauheasti muuta juuri nyt, ettei ehdi stressaamaan pelkästään tätä lapsiasiaa

Tulin vaan toteamaan, että eilen ilmaantui tissikipu, ja tänään sama jatkuu... paitaakaan ei saa päälle ilman että vähän kirpaisee. Edelleen täytyy myös ravata vessassa, ja jotain punaista oli ilmaantunut pikkuhousuihin, vaikkei menkat ole alkamassa. Kyllä jännittää!