Phalene

Aktiivijäsen
  • Content count

    208
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Phalene

  1. Voi surku Mulla on menossa juuri sellainen "pakollinen kolmen kuukauden jakso", eli täytyy ensin testata teroja sen aikaa. Jos ei auta, sen jälkeen voin sitten siirtyä lapsettomuusklinikan puolelle. Olen siis kunnallisella puolella käynyt, ja mulla syynä on kierron katkaisu, kuukautisia ei tule ollenkaan ilman tabletteja. Itse ehkä söisin ne kolme, juuri siksi että keho voi olla hiukan myöhässä. Mulla ekan kierron jälkeiset kuukautiset oli ihan pientä tuhrua, vasta nyt toisesta terokierrosta on kunnolliset (ja kierto oli siis sen 100 päivää ennen ekoja Terolutteja). Jos oikein hyvin käy, kolmannessa kierrossa mun keho ehtisi saada aikaiseksi ovulaationkin Jos oireita on seuraavassakin kierrossa yhtä paljon, tai jo nyt tuntuu kovin hankalalta, voi olla ihan hyvä ajatus olla yhteydessä gyneen. Eihän kaikki lääkkeet vaan sovi kaikille, ehkä lääkäri keksii jotain muuta tilalle
  2. Mulla kaksi Terolut-kuuria takana eikä mitään noista oireista. Muutenkin kyllä oireet on olleet vähäisiä Eli toivotaan parasta <3
  3. Olette kaikki niin rohkeita! Onnea ja voimia yritykseen ja hoitoihin. Mulla vähän sama kuin sulla, Anelma_11, olen tiennyt lukioikäisestä asti että raskautuminen voi olla hankalaa. Kuukautiset ovat puuttuneet lähes kokonaan ilman pillereitä, vaivana on PCO(S). Asiaa on tullut pohdittua moneen kertaan. Mulla kuitenkin tämä on johtanut sellaiseen loppupäätelmään, etten halua lähteä pillereitä "vahvempiin" hoitoihin lainkaan. En ainakaan vielä. Adoptiosta on sitten tullut mulle se hormoninappuloista (joita niitäkin on vielä aika monta edessä...) seuraava vaihtoehto. Toki mun diagnoosilla ovulaation mahdollisuus on sentään jollakin tasolla olemassa, ja ilmeisesti mahikset voivat vielä lisääntyä iän myötä, joten hoidoista luopuminen ei tarkoittaisi täysin ehdotonta lapsettomuustuomiota meidän tapauksessa. Nyt on käynnissä neljäs yrityskuukausi ja ensimmäinen, jossa mukana Terolutit. Tosiaan se siitä tjottailusta! Hiukan jännittää se, etten haluaisi alkaa oikein kalenterin, lämpömittarin ja greippimehun ym. kanssa tekemällä tekemään lapsia, vaan haluaisin pitää makuuhuoneessa edelleen saman rentouden, joka siellä on tähän asti vallinnut. Jännittää myös lähipiirin reaktiot, kun saavat tietää, että me on yritetty jo ties kuinka pitkään. Ajateltiin kertoa, jos ei Teroluteilla tärppää, ja silloin ollaan yritetty tosiaan jo puoli vuotta. Voi tulla joillekin läheisilleni järkytyksenä. Sen sijaan lapsettomuuden mahdollisuus on jo ihan yleistä tietoa
  4. Meillä alkoi asennekasvatus jo ihan pienenä kotoa, vaikka hyvin perinteiseltä perheeltä näytetäänkin. Ensimmäisellä nukellani, jonka sain joululahjaksi kun olin noin puolivuotias, oli tumma iho. Pienenä haaveilin, että joskus minulla olisi monikulttuurinen oma perhe - tosin haaveilin paljon muustakin Adoptio aiheena nousi meillä esiin nopeasti, kun löydettiin toisemme mieheni kanssa. Molemmilla on syynsä, minkä vuoksi biolasten saamisessa voi olla haasteita. Ainakaan tällä hetkellä en olisi valmis mihinkään tablettia suurempaan hoitomuotoon. Jos näyttää siltä, ettei hormonitableteista ole iloa, aletaan tosissaan pohtia oman lapsen adoptoimista. Koen, ettei minun ole tarkoitus saada biolapsia, jos se täytyisi tehdä lääkäriavusteisesti. En vaan haluaisi, ja siksi silloin adoptio olisi meidän juttu. En siis ole millään tavalla kaikkien muiden hoitoja vastaan, älkää ymmärtäkö väärin! Päin vastoin, olen kauhean onnellinen teidän kaikkien puolesta, joille on hoitojen avulla saatu raskaus alulle <3
  5. Meillä eka yrityskierto venyi melkoisesti, vaikka osasin odottaakin sitä. Mulla on monirakkulaiset munasarjat, ja kun pillereitäkin söin 10 vuotta, niin toki odotukset oli pitkän kierron puolella. Ihan näin pitkää en kyllä odottanut - 103. kiertopäivänä Terolutit katkaisivat kierron! Mulle ei vaan tule luomumenkkoja, karu totuus iskeytyi vasten kasvoja. Onneksi ymmärsin varata ajan lääkärille jo siinä 50. kiertopäivän kohdalla, muuten odoteltais tässä vieläkin... Toisin sanoen on tässä kolme kuukautta jo yritetty "ekaa kertaa". Edelleen asenne on että tulee jos on tullakseen, mutta tosiaan lääkkeet on käytössä ja molemmilla vauvakuume on kova. Mihin tämä mahtaa sijoittaa meidät akselilla tjottailusta aktiiviseen yritykseen, en tiedä Kovasti toivotaan, että nyt tärppäisi, kun saadaan mun kierto palautettua!
  6. Ihanaa, onnea wii! Tämä ketju antaa kyllä hurjasti tukea ja toivoa, kiitos kaikki te jotka olette jo oman tarinanne jakaneet ja jaksatte sitä vielä päivittää <3 Olen jo jonkun aikaa seurannut tätä(kin) ketjua, vaikka syönkin vielä pillereitä. Yritystä on kuitenkin suunniteltu aloitettavaksi ihan näillä näppäimillä. Itse kuulun siis siihen omituiseen PCOS-potilaiden ryhmään, jolla tila on saatu perinnöllisenä, tuntemattomien geenien kohdattua toisensa. Onneksi siskoni eivät kärsi samasta vaivasta (vaikka olihan se aikanaan ihan siistiä olla vuosi ilman kuukautisia) Lisäksi olen saanut välttyä kasvaimilta ja monilta muiltakin ongelmilta, joita tämä tila potentiaalisesti voisi tuoda mukanaan - korkeintaan lievää aknea olen joskus harmitellut. Painokaan ei ole ollut ongelma, olen jo vuosikaudet ollut normaali- ja alipainoisen rajalla. Minut diagnosoitiin jo 17-vuotiaana, sillä ensimmäiset kuukautiset tulivat 15-vuotiaana, ja sen jälkeen toisia ei koskaan tullutkaan. Kerran tämän jälkeen olen ollut vuoden ilman pillereitä, luomukuukautiset tulivat kerran. Jännitystä on siis ilmassa, kun yritys alkaa... Tähän soppaan lisätään vielä miehen puoli; hänellä on ollut aikoinaan kivessyöpä, joten nyt jäljellä on enää yksi kives. Kaikki tutkimukset on tietysti tehty moneen kertaan. Kaiken pitäisi tällä hetkellä olla kunnossa miehen puolelta.
  7. Kun kävin ensimmäistä kertaa gynekologilla (17 v., syynä kuukautisten tulemattomuus), totesi lääkäri että "täällähän näitä pieniä munasoluja on jonoksi asti... ja niin näyttää olevan täälläkin. Siinä se ongelman ydin onkin." Silloin tuntui ihan epäloogiselta tuo heitto, mutta pienen selittelyn jälkeen minäkin ymmärsin. Minulla siis todettiin ilmeisesti jostakin kaukaa perintönä saatua monirakkulaisuutta molemmissa munasarjoissa. Ei mikään ihme ettei niitä kuukautisia ollut kuulunut vuoteen. Samaan aiheeseen liittyen tässä hiljattain kävin ihan muuten vaan kysymässä eri gyneltä, että jos nyt haluaisin tulla raskaaksi ja jättäisin pillerit pois, pitäisikö minunkin odotella puoli vuotta tai jopa vuosi ennen hoitoon hakeutumista, jos mitään ei ala kuulua. Miesgyne totesi tähän, että hän uskoo kyllä katsomattakin, ja kyllä neljä kuukautta on ihan riittävän pitkä aika yrittää luomuna, jos tietää että ongelmia todennäköisesti on. Ettei ala ikä painaa. (Olin silloin 24 v.)
  8. Olen lueskellut tätä ketjua jo jonkin aikaa, nyt uskallan itsekin kommentoida. Meillä ei siis ihan vielä ole yritys alkanut, mutta uskomattoman paljon sitä voi jo varustautua raskauteen Minulla tämä on kyllä lähtenyt vähän erilaisista jutuista kuin greippimehusta tms. liikkeelle, mutta ehkä nekin jossain vaiheessa tulevat kuvioihin. Tällä hetkellä huomaan aina välillä, että pohdiskelen, mihin koloon meillä sopisi kehto, tai mitkä huonekalut pitäisi turvallisuussyistä vaihtaa toisiin vauvan tuloa ajatellen. Pesänrakennus siis käynnissä, ja pahenee vaan. Raskausaikana menee tätä vauhtia varmaan koko sisustus uusiksi. Lisäksi olen alkanut kierrellä kaupoissa ja netissä äitiysvaateosastoilla. Niin, ja näillä foorumeilla Luen myös paljon raskauteen, synnytykseen ja vauvoihin liittyviä tekstejä. Tietysti yritän tehdä kaiken vähän salaa, ettei koko lähipiiri huomaa Mies tietää kyllä jo, joten kotona ei tarvitse sentään jännittää näitä juttuja. Kun yritys (pian!) alkaa, teen vielä seuraavat elämänmuutokset: - Alan tarkkailla kiertoa (en ole tehnyt tätä aiemmin, koska 15 vuotta pillereillä... ja nyt täytyy, koska monirakkulaiset munasarjat) - Vähennän rajusti herkkuja, erityisesti irtokarkkeja (joita menee nyt ihan oikeasti liikaa!) ja lisään tilalle entistä enemmän hedelmiä - Jätän alkoholin lähes kokonaan (ei nytkään kulu kuin pari annosta kuussa, joten tämä ei ole ongelma) - Jätän kahvin (jota en nytkään juo kuin kupillisen viikossa) ja - Sanon "EI" joillekin hienoille projekteille, joita joka tapauksessa aukeaa eteeni, ja jotka joka tapauksessa stressaisivat minua. Toki jotain hauskaa pitää aina olla meneillään, mutta rajansa kaikella... Muuten elämäntavat ovat jo niin hyvällä mallilla, ja kuntokin ihan ok, etten lähde turhia riuhtomaan Muoks. Ai niin! Nyt jo on käynnissä raskauteen valmistautuminen myös siten, että me puhumme miehen kanssa tosi paljon siitä, miten haluaisimme viettää raskaus- ja vanhempainloma-aikaa, ja siitä, miten haluaisimme kasvattaa lapsemme. Kyllä tämä mielestäni on aivan oleellinen osa omaa valmistautumistani, en vaan irtokarkkihuumassa muistanut
  9. Meillä on tulossa tähän aiheeseen liittyen ehkä pienoinen probleema, jos kaikki menee toiveiden mukaan ja vielä joskus saamme lapsia Miehen siskolla on nimittäin jo lapsia, ja heille on annettu herkkuja paljon aiemmin kuin mitä haluaisin omille lapsilleni annettavan. Haluaisin, että omat lapseni saisivat elää ainakin ensimmäisen elinvuotensa, mielellään kaksi ensimmäistä, ihan kokonaan ilman karkkia ja ehkä jopa ilman valkoista sokeria. Tämän suunnitelman toteuttamisessa on tietty monta muutakin mutkaa, mutta erityisesti anoppilaan tehtävät reissut jännittävät jo ajatuksen tasolla (hölmöähän tämä on, kun ei omia lapsia ole vielä kuin haaveissa, mutta jos jossain niin täällä tämä minun hölmöilyni ehkä ymmärretään ). Helpointa on varmasti ottaa vaan omat eväät mukaan niin, että lapsen herkkua, esim. omenalohkoja, riittää kaikille muillekin. Silti näen jo sen hetken, kun joku kysyy kahvipöydässä, että "Ai niin, saako teidän 1v-lapsi maistaa kanssa tätä pullaa", ja sitten se piiiiitkä ja epämukava hiljainen hetki, kun muistan että kaikki muut on saaneet, ja mitähän minusta nyt ajatellaan kun kiellän, ja miten sanoisin sen nätisti kenenkään tunteita loukkaamatta... En haluaisi kritisoida myöskään miehen siskon perheen tekemiä valintoja, itse olen vain eri mieltä. Hyvä puoli tietysti on, että kaikki tuttumme sentään kysyvät ensiksi, saako jotakin ruokaa antaa lapselle Kukaan ei anna herkkuja salaa tai oleta, että tottakai kaikki lapset syövät karkkia. Sen jälkeen kun lapsi on täyttänyt 2v. meillä varmaan siirrytään samanlaiselle linjalle kuin moni muukin on kertonut - herkkuja saa syödä, kunhan määrä on kohtuullinen eikä niistä tule arkiruuan korviketta. Kummallakaan meistä ei ole ollut lapsuudessa karkkipäiviä, joten tuskin sellaisia rakennellaan meidän lapsillekaan, elleivät itse joskus halua aloittaa tapaa.