Sitrus

Toinen synnytys käynnistyi supistuksilla 40+3 ja lapsi syntyi yöllä 40+4.

Toinen synnytys Jorvissa takana. Todella hyvä mieli jäi sekä synnytyksestä että lapsivuodeosastolta. Osaava ja mukava henkilökunta. Toisella kerralla en juuri kaivannut apua tai ohjausta, joten sen puoleen en osaa kommentoida muuten kuin, että kaiken tarvittavan sai ja hyvin oli henkilökunnalla aikaa. Nyt toukokuun loppupuolella oli aika väljää, kolmen hengen huoneessa oli minun lisäkseni toinen äiti, eikä muuallakaan tuntunut täyttä olevan. Jos vielä joskus on tarvetta synnyttää, niin lähtisin kolmannenkin kerran Jorviin.

Meillä oli Baby Fehn -mobiili (en löydä samanlaisesta kuvaa). Poika tykkäsi siitä kovasti ja välillä vietti pitkänkin ajan katsoen liikkuvia pehmoja ja kuunnellen musiikkia. Meillä mobiili ei kyllä toiminut nukuttamisessa tai rauhoittumisessa lainkaan, vaan lähinnä sai pojan virkeämmäksi. Kertaakaan ei mobiilia katsellessa nukahtanut. Mutta ihan kiva ajankuluväline liikkumattomalle pienelle.

Jos pelkää liukastumista, niin olen monien nähnyt käyttävän ihan tavallisia tai jarrupohjasukkia uimahallissa lapsilla. Ei välttämättä kastuessaan mukavat (voihan ne ottaa altaassa ollessa pois), mutta ihan tehokkaasti vähentää liukastumisia. Me on käyty vauva-aikaan vauvauinnissa ja vuodeniän jälkeen uimahalleissa ihan muuten vaan. Itse valkkaan pojan kanssa sellaisen uimahallin, jossa on 1) lasten kahluuallas perinteisen lastenopetusaltaan lisäksi 2) plussaa jos terapia-allas käytössä. (Kaikissa uimahalleissa ei ole terapia-allasta ja jos on, sen varatut käyttöajat näkyy uimahallin nettisivuilta) Kahluu- ja terapia-altaassa on aina lämmintä vettä (+32), ei ala hulet sinertää pitkäänkään polskiessa. Kahluualtaassa on niin vähän vettä, että ihan pienetkin voi itse kävellä/uida käsipohjaa. Terapia-allas on vastaavanlainen kuin suurin osa vauvauintialtaista, eli riittävän syvä, että vanhempien jalat yltää pohjaan, mutta lasta on helppo uittaa. En tiedä tarkkaan noista yleisten uimahallien vaippa-/uimapuku käytännöistä, ja aika monenlaisia virityksiä olen nähnyt. Me on käytetty kestouimavaippaa (kakkavaaran vuoksi, koskaan ei ole tullut) ja sen päällä haalarimallinen uimapuku (helpottaa lapsen käsittelyä). Kukaan ei ole tullut valittamaan.

Luin Hesarin jutun. Todella ikävästi tehty Isabellezaa (ja muita lainattuja) kohtaan. Tottahan se on, että jos luen Hesaria ja luen sieltä jonkun Amy83:n satunnaisen kommentin, ei se minulle paljasta henkilöä. Mutta jos lähden ko. keskustelupalstalle ja luen muitakin Amy83:n kirjoituksia, saattaa se jo huomattavasti avartaa henkilöä nimimerkin takana. Joten jutussa olisi voinut jättää nimimerkit pois, foorumin mainitsematta tai käyttää vaikka molempia luvan kanssa (jos sellaisen olisi saanut). Ymmärrän sen, että HS, Iltalehti, jne... lainailevat kirjoituksia omilta keskustelupalstoiltaan. Ne ovat heidän ylläpitämiään ja niissä keskusteluhenki on enemmän asiakohtainen kuin henkilökohtainen ja siellä kirjoittaja voi jossain määrin olettaakin toimittajien seuraavan kirjoittelua. Mutta että tullaan muille keskustelupalstoille kalastelemaan "kommentteja" on aika halpamaista toimintaa.

Synnytystapa-arviossa (olisiko ollut viikolla 36/37) vauva arvioitiin isohkoksi, mutta mitään estettä normaalisynnytykselle ei nähty. Sen tarkempaa arviota ei antanut. Tullessani sairaalaan kätilö arvioi käsikopelolla vauvan noin nelikiloiseksi ja syntyessään 10h myöhemmin vauva oli 3980g. Eli aika tarkka-arvio.

Meillä yhdessä vaiheessa "kaikki ylimääräinen" eli television kaukosäädin, lompakko, rakennuspalikat, tutit, jne. laitettiin takkaan. Alkuun oli aika hankala piilo, mutta muutaman kerran jälkeen osasi jo sieltäkin kaikkea kadoksissa olevaa etsiä. Keittiön roskis on myös hyvä säilytyspaikka esimerkiksi palikkalaatikon paloille. Sieltä voi myös hakea korvaavia leluja, kuten viilipurkkeja ja voirasioita, ja laittaa ne sitten televisiotason hyllyille. Avainnippu on löytynyt vessanpöntöstä. Onhan näitä. Onneksi tuosta jatkuvasta tavaran epämääräisiin paikkoihin roudaluista on pikku hiljaa kehitytty eteenpäin, eikä tavarat ole enää ihan niin usein kadoksissa. Ainakaan pikkumiehen toimesta.

Kiitos! Miksi ihmeessä en sitä löytänyt...

(En tiedä onko tämä paras osasto kysymykselle ja onko tätä jo jossain käsitelty, ihan helposti en löytänyt. Joten ohjatkaa muualle, jos parempi paikka löytyy tai kysymystä on jo jossain käsitelty.) Kuinka olette suunnitelleet järjestyvän tai järjestäneet esikoisen ja muiden lasten hoidon uudelleen synnyttämään lähtiessä? (Eli kysymys sekä suunnittelijoille, että jo kokemusta omaaville.) Onko joku lähellä asuva ollut 24/7 hälytysvalmiudessa? Onko hoitaja saapunut kotiin vai oletteko vieneet lapsen/lapset matkalla hoitoon? Kuinka homma on toiminut, mikäli lähtö on sattunut keskellä yötä? Kiiren sattuessa onko äiti lähtenyt edeltä sairaalaan ja isä tullut perästä, kun hoitaja on saapunut tai isä vienyt lapsen hoitoon? Meillä ongelmana on, että molempien vanhemmat ja sisarukset ovat töissä käyviä/opiskelevia ja monen sadan kilometrin päässä, joten ihan äkkiä eivät paikalla ole, vaikka mielellään auttaisivat. Ystäviä ja tuttavia toki on, mutta heilläkin on omat työt ja menot, joten velvoitetaanko joku pitämään kalenteri tyhjänä kriittisellä ajalla vai aloitetaanko h-hetkellä hillitön soittorumba... Kaikki kokemukset ja vinkit on tervetulleita.

Lämpöpussista ja viispistevaljaista: Huomasin, että täällä on ollut lämpöpussista ja viispistevaljaiden yhdistämisestä ollut keskustelua. En tiedä ratkaiseeko kaikkien ongelman ja onko enää ajankohtainen asia, mutta näin siis meillä (2008 Happyt ja saman vuoden lämpöpussi). Nuo 5 pistevaljaat on kiinni rattaiden rungossa kahdella klipsillä vaunukankaiden/pehmusteiden alla. Ne klipsit tulee ensiksi irroittaa. Sen jälkeen laittaa valjaat lämpöpussin sisäpuolelle ja pujottaa klipsit lämpöpussin kahdesta ylemmästä reiästä läpi ja kiinnittää takaisin rattaiden runkoon. Valjaat jaa kokonaisuudessaan lämpöpussin sisäpuolelle. Alinta pussin reikää ei tarvitse käyttää, se on kai tarkoitettu yhteensopivaksi mahdollisesti muiden merkkien kanssa. Pitkään tuli tuota alkuun pähkäiltyä, kun pussissa on kolme reikää, eli 2 liian vähän 5-pistevaljaille, mutta näin sain ne itse toimimaan.

Minun vanhempien luona on Brion puinen turvaportti, joka nousee haitarina ylös. Googletin ja näköjään on myös mahdollisuus oviaukeamiseen saranoilla. On kestävä, sillä kyseinen kappale on ollut alkujaan jo 80-luvulla käytössä. Alla olevista linkeistä näkee kuvat aukaisutavoista. http://www.pikkuhurmuri.fi/tuotteet.php?pid=258 http://www.vaunuaitta.fi/tuotteet/portit/c...rioturvaportti/

Ihan hymy tulee itsellekin, kun Isabellezan taaperoita katsoo. Mahtavat kuvat!

Lähes 12kk meni. Alkoivat pari viikkoa imetyksen lopetuksen jälkeen. Sitä ennen olin vähentänyt kahteen imetyskertaan päivässä.

Oih, kuulostaa niiiiin tutulta! Ja kun äidin kännykkä soi, poika keksii haluta kännykän ja suuttuu, kun äiti siihen vastaa ja poika ei sitä saa. Ja hirveä huuto. Miten voi herra 11kk jo tajuta huutaa jostakin, mitä ei ole edes menettänyt kuin mielikuvissa... Ja hirveä huuto, jos näkee jonkun menevän kylpyhuoneeseen tai tulevan sieltä, mutta poikaa ei päästetä sinne. Ja vielä hirveämpi on huuto, jos on päässyt kylppäriin, mutta sieltä lähdetäänkin pois! Ei meidän kylppäri mitenkään erityisen ihana paikka ole, mutta kun siellä ei vissiin oleskella tylsistyttävän pitkiä aikoja. Ja juu, vaipan vaihto. Ja vaatteiden pukeminen. Pitää väkisin vääntää itsensä kauhealle kaarelle. Ihan saa voimaa käyttää, kun pistää pojalle vastaan. Ja mikä ihaninta, jos ei samantien taisteltua vaipat päälle saa housuja niiden päälle poika repii vaipat auki ja pois. Että sitten sama homma vaan uudestaan. Me ollaan muutaman vuoden (tai kuukauden) päästä taatusti se perhe, jonka viikottaiseen rutiiniin kuuluu käydä heittämässä yhdet itkupotkuraivarit karkkihyllyn edessä, raahata sitten pääpunaisena huutavaa lasta ensin kassajonossa ja kiikuttaa kainalossa kaikuvaan parkkihalliin.

Unenpuute on vaikuttanut paljon (poika nyt n. 11kk). Alkuun sen huomasi selvästi, sitten jatkuvasti väsyneenä oppi elämään, sitten se alkoi jo tuntua normaalilta olotilalta ja ihmetteli vain ihmeellisiä vaivoja. Nyt, kun olen saanut muutaman yön nukuttua miehen hoitaessa pojan yöheräilyt kokonaan, niin olo on lähes kuin uudestisyntyneellä! Nyt huomaan taas, miten nuppi onkaan ollut väsymyksestä sekaisin, vaikka en sitä enää itse kunnolla havainnutkaan. Fyysisiä oireita olivat jatkuva päänsärky ja silmien kivistäminen. Epäilin tarvitsevani uudet silmälasit, koska silmien auki pitäminen tuntui ylipäätään tuskalliselta ja iltaa kohden tunne vain paheni. Tämä on lähes kadonnut parissa päivässä. Huimaamista on myös ollut ja muutamia kertoja pyörtyilinkin pahimman väsymyksen aikaan. Ja olettaisin, että tämän talven normaaliin verrattuna runsaat sairastelut johtuvat kanssa väsymyksen aiheuttamasta vastustuskyvyn alenemisesta. Omaa arkea häiritsevin oire oli/on tavaroiden/asioiden unohtelu. Muita ihmisiä häiritsee varmaan eniten keskittymiskyvyn puute. Saatan kesken kiinnostavan keskustelun havahtua tuijottavani tyhjään. Menen sekaisin sanoissa, unohdan asiani kesken lauseen, jne. Ja erittäin paljon itseäni häiritsee se, että saatan unohtaa soittaa kaverille tai jättää vastaamatta teksitiviesteihin/sähköposteihin. Ja mitäs vielä. Miehelle/äidille/siskolle tiuskin helposti, saatan olla täysin huumorintajuton sellaista vaativissa tilanteissa, mielentilat ailahtelevat ja itku on pahimman väsymyksen aikaan herkässä. Ja miehelle suutun vähän kaikesta, välillä todella typeristä asioista. Hetkittäin en vaan mahda sille mitään. Tää vika kappale kuulostaa kyllä ihan normaalin naisen käytökseltä! (Ehkä kaikki normaalit naiset vaan ovat väsyneitä pienten lasten äitejä. ) Toivottavasti pojan yöunet paranevat jatkossa, ettei noihin oireisiin tarvitse enää uudestaan tottua.