Rosetta82

Aktiivijäsen
  • Content count

    866
  • Joined

  • Last visited

About Rosetta82

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

432 profile views
  1. Kyllä mä ainakin näen @Ewwwien haamut, viimeisimmässä kuvassa erityisen selvästi jo
  2. @Ewwwie toinen viiva näkyvissä
  3. @Ewwwie peukut pystyssä!
  4. Tykkään, nimenomaan kahdella a:lla. Tulisi meidän vauvalle nimeksi, jos hän olisi tyttö 9 1/2 Samuli?
  5. Mulla on sukunimenä yhdysnimi (tyyliin Saarinen-Laine), ja lapsi sai isänsä sukunimen (tyyliin Laine).
  6. Onko täällä muita, joiden taaperot kokevat jonkinlaisia unihäiriöitä eli unissakävelyä, kauhukohtauksia tms? Milloin näitä alkoi esiintyä? Oletteko keksineet jotain altistavia tekijöitä? Miten toimitte, kun unihäiriö iskee - esim. kauhukohtauksen tullessa herätättekö lapsen (jos se on mahdollista)? Millaisia nukkumisjärjestelyitä teillä on? Vertaistukea siis kaipaisin! Meillä taapero kohta 15kk on ollut hyvä nukkumaan öisin alusta alkaen, mutta (ehkä herkän osittain luonteen johdosta?) hän näkee eläviä unia, erilaiset kehitysvaiheet ja jännittävät kokemukset ilmenevät öisinä kauhukohtauksina, ja lisäksi hän kävelee unissaan. Esimerkiksi taannoin, kun hän näki elämänsä ensimmäisen klovnin ja pelästyi sitä, hän alkoi kirkua kauhuissaan keskellä yötä viikon verran tuon kohtaamisen jälkeen. Silmät olivat auki, mutta unessa hän oli, eikä häntä saanut helposti hereille. Ei sitten keksitty muuta kuin pitää häntä sylissä ja lohduttaa, kunnes kauhu väistyi ja hän vajosi syvempään uneen. Ja seuraavana yönä sama uusiksi. Samanlaisia kauhukohtauksia on tullut jo tähän mennessä useita, vaikka yleensä ne alkavat kai vasta vanhemmilla lapsilla. Taapero nukkuu yhä pinnasängyssä, joten ei unissaan pääse muuta kuin kävelemään ympäri sänkyä. Silloinkin hän on silmät auki mutta selvästi unessa, ei katso päin eikä tunnista. Huolestuttaa, mitä tapahtuu, kun hän oppii kiipeämään laidan yli tai kun on aika siirtyä seuraavaan sänkyyn.
  7. Taapero 14kk nukkuu yöllä yleensä klo 19-07 ilman väliherätyksiä, päiväunet klo 12 alkaen tunnin - pari vähän riippuen aamupäivän ohjelman kuormittavuudesta.
  8. Samat pohdinnat täällä menossa... en haluaisi ylimääräisiä hormoneja, mutta kumit on syvältä (erityisesti imetyksen yhteydessä kun limakalvot on kuivat ja ohentuneet mutta muutenkin). Olen kuitenkin varma, että meidän lapsiluku on tässä, ja kolmas olisi ihan katastrofi. Silti sterilisaatio kuulostaa liian lopulliselta ja rajulta. Luulen, että päädyn hormonikierukkaan, siitä on ollut vähiten suoria sivuvaikutuksia.
  9. Vinkkaan tänne, että laitoin juuri kirppispuolelle myyntiin ovis- ja raskaustestisetin
  10. Vinkkaan tänne, että laitoin juuri kirppispuolelle myyntiin ovis- ja raskaustestisetin
  11. Myydään 36 kpl OneStep-ovulaatiotestiliuskoja (herkkyys 20 yksikköä, käytettävä ennen 01/2020) ja 17 kpl OneStep-raskaustestiliuskoja (herkkyys 10 yksikköä, käytettävä ennen 11/2020). Yhteensä 10 euroa + mahdolliset postikulut.
  12. Olo oli kuin rekan alle jääneellä, joten helpompi olisi luetella, mihin ei sattunut.
  13. Kiinteät aloitettiin 4,5kk:n iässä, ja kyllähän se helpotti elämää. Voi olla, että kyseessä oli vain jokin vaihe, mutta edeltävät pari viikkoa vauva oli nälkäinen noin tunnin välein, mikä oli paljon enemmän kuin tavallisina tiheän imun kausina, ja olin jo aika poikki. Ensimmäiset kiinteät olivat itsekeitetty riisivelli (äidinmaitoa joukkoon) ja kesäkurpitsasose. Vauva osasi heti syödä, ei työntänyt ruokaa pois suusta, mutta syöttötuolissa hän ei tietenkään osannut vielä istua.
  14. Tuoreempia kokemuksia kaipailen, jos jollakulla olisi jakaa!
  15. Vastauksia ei ole antaa, mutta meilläkin on arka/varautunut taapero. Tyttö 1v 2kk on kaiken uuden edessä varautunut ja jännittää. Kotona ja tuttujen ihmisten seurassa hän touhuaa ja juttelee, mutta uusissa paikoissa ja/tai vieraampien ihmisten kanssa on ihan totinen, hiljainen ja paikoillaan. Jännitys helpottuu hänelläkin, kun hän saa ottaa uutta tilannetta rauhassa vastaan esim. sylissä tarkkaillen. Mutta tarkkailukin ottaa aikansa; esimerkiksi taaperojumpan ensimmäinen kerta (45 min) kului kokonaan tarkkailuun, seuraavalla kerralla puolet ajasta - ja sitä seuraavalla kerralla hän jo oli aktiivisesti mukana alusta lähtien. Muskarissa meni samalla kaavalla. Toisaalta hän tuntuu ihan nauttivan tarkkailusta, ja luultavasti hänen mielestään myös ensimmäinen kerta jumpassa ja muskarissa olivat ihan kivat. Yritän muistuttaa itseäni, että vaikka minä aikuisena saatan kokea tietyt tilanteet vähän piinallisina - esimerkiksi vaikka silloin kun muut lapset viilettävät innoissaan leikkipuistossa ja meidän taaperoa jännittää - saattaa lapsi kuitenkin jollain tasolla viihtyä. Onneksi kohdalle on sattunut pääosin ymmärtäviä kanssa-aikuisia, jotka eivät väkisin pakota mihinkään eivätkä tule liian lähelle. Jossain kohtaa leikkipuistossa eräs tuntematon äiti tuli tervehtimään juuri ja juuri hiekkalaatikolle uskaltautunutta taaperoamme, jonka seurauksena taaperomme käveli pois hiekkalaatikolta ja istui maahan selin hiekkalaatikkoon. Vartin tuumailun jälkeen hän intoutui leikkimään yksikseen alueen laidalla. Tuttujen lasten kanssa hän kyllä touhuaa mielellään, mutta jos on vieraampia lapsia, hän yleensä tykkää leikkiä riittävän välimatkan päässä itsekseen. Haasteena on vieläkin itse muistaa antaa lapselle sopeutumisaikaa ja -rauhaa. Ja aina ei etukäteen edes tajua, että jokin tilanne onkin jännittävä, kun mikä tahansa saattaa olla. Arkea hankaloittaa myös se, että hän tapaa yhtä isovanhemmistaan melko harvoin, jolloin lähes jokainen tapaamiskerta on uusi jännityksen paikka. On siis vaikeaa jättää häntä hoitoon kyseisen isovanhemman hoiviin, vaikka välillä olisi tarve. (Ja kun kyseinen isovanhempi aika harvoin saa nauttia niistä hyvistä hetkistä tämän lapsenlapsensa kanssa, hän ei ole kovin motivoitunut tapaamaan useammin, vaikka juuri tiheämmät tapaamiset olisivat ratkaisu tilanteeseen.) Sosiaalisesti olisi tässä kohtaa helpompaa, jos oma taapero olisi reipas, kuten niin monet tuntuvat olevan. Toisaalta pidän tiettyä varautuneisuutta myös ihan älykkäänä piirteenä: ei kaikkeen kannata myöhemminkään suin päin rynnätä. Jos tämä ominaisuus säilyy lapsessa teini-ikään asti, tulen olemaan tosi kiitollinen siitä.