Biibi

Jäsen
  • Content count

    14
  • Joined

  • Last visited

About Biibi

  • Rank
    Aloittelija
  1. Minulla kans eka muksu vasta tulossa, eli omaa kokemusta ei vielä ole vauva-arjesta. Olen koittanut suhtautua tulevaan ilman mitään tiukkoja päätöksiä, mutta tässäkin ketjussa toistuneet tv:n katsominen, makean syöminen ja kestovaipat tuntuvat vielä tässä vaiheessa itselleni tärkeiltä periaateratkaisuilta. Mutta sittenhän sen vasta näkee, miten hommat alkaa rullaamaan, kun nähdään millainen tyyppi meille tulee
  2. Minä toivoisin, että en siirtäisi lapsilleni sukuni naisille hyvin tyypillistä tapaa vähätellä itseä ja omia tarpeita. Tavoitteena olisi esimerkiksi olla mollaamatta omaa ulkonäköä tai tekemisiä lapsen kuullen ja ottaa aikaa myös itselle eikä vain jumittaa kotona. Aion säilyttää sosiaaliset suhteet, enkä erakoitua! Haluaisin antaa lapsille mahdollisuuden tulla omiksi erilaisiksi persoonikseen. Ärsyttää ihan hirveästi, kun pojista aletaan jo synnärillä puhumaan reippaina, vahvoina ja voimakkaina. Tytöt sen sijaan ovat söpöjä, herkkiä ja kilttejä. Saahan noinkin olla, jos lapsi on luonnostaan "perinteisiin rooleihin sopiva". Ystävälläni on kaksi lasta. Poika on äärimmäisen herkkä ja empaattinen taiteilijasielu, tyttöä taas kuvaisin enemmän sanoilla ronski, tomera, voimakas ja rohkea. Kamalaa katsoa sivusta, kun herkkyys nujerretaan vähä vähältä pojasta pois. Miehet ei itke, halaa, hymyile...
  3. Justiin puhuttiin miehen kanssa tästä asiasta ja molemmat olemme (onneksi) samaa mieltä ja varsin tiukalla linjalla. Ei mitään kuvia eikä infoa lapsista nettiin ennen, kuin ovat tarpeeksi vanhoja itse päättämään näkyvyydestään netissä. Emme aio antaa päivähoidossakaan lapseeni liittyen kuvauslupia toimittajille, koska lehtijutut julkaistaan usein myös netissä. Miten teidän sukulaiset ja tuttavat ovat suhtautuneet siihen, että ette ole toivoneet lapsistanne laitettavan kuvia nettiin?
  4. Tää nyt ei suoraan liity ruokaan, mutta ajattelin lisätä, että mulla tuntuu pahoinvointiin ja ruokahaluttomuuteen vaikuttavan myös esimerkiksi tv:n katselu tai työskenteleminen tietokoneella pitkään. Mikähän se siinäkin on?
  5. Ihana ketju. En olekaan siis jatkuvan pienen kuvotukseni kanssa yksin. Mulle hammastenpesu on ihan yhtä tuskaa ja myös useat voimakkaat hajut aiheuttavat pahoinvointia. En ole onneksi oksentanut kuitenkaan tähän mennessä, kuin pari kertaa. Nykyään jo on pakko siirtyä oikein parfymoitujen tai juuri tupakoineiden ihmisten läheisyydestä pois tai lentää laatta. Olen huomannut, että jos pidän huolen nukkumisesta ja ruokarytmistä pystyn kyllä syömään aika normaalisti. Jos taas ruokailujen välit pitenevät liian pitkiksi, myös kuvotus lisääntyy ja ruokahalu on tiessään. Siinä kohdassa täytyy oikein todella miettiä, mitä saattaisi suuhunsa pistää. Jos tulen jostain syystä valvoneeksi liian pitkään tai joudun aamulla lähtemään kiireesti johonkin, olo on todella huono. Pahimpaan oksetukseen auttaa yleensä joku voimakkaan makuinen ruoka, ruisleipä tai vaikka salmiakki (tosin sitä en ole nyt raskaana syönyt) Ennen raskautta mulla on matkapahoinvointiin myös auttaneet aina jotkin voimakkaan makuiset jutut. Mun äklötys tuntuu itseasiassa todella samanlaiselta, kuin matkapahoinvointi ja matkallahan tässä nytkin tavallaan ollaan, vauva ja minä. Mulla on muuten nyt ollut kestosuosikkina hernekeitto! Jus tein ison kattilallisen pakkaseen. Luulis, että se vasta saattais ällöttää, mutta mulle uppoaa aina. Onneksi se nyt on suhteellisen järkevää ja täyttävää ruokaa. Tsemppiä kaikille!
  6. Mulla mies soitti teratologiseen neuvontapuhelimeen, jossa kerrottiin, että ehdottomasti vaarallisempaa on sairastaa influenssa raskaana, kuin ottaa se rokote. Suosittelivat siis varauksetta sitä. Hyödyt huomattavasti suuremmat kuin mahdolliset haitat. En ole koskaan aiemmin ottanut influenssarokotetta. Nyt kuitenkin päädyin ottamaan, koska kaiken lisäksi työskentelen päivähoidossa pienten nuhanenien ympäröimänä. Arvioin riskini sairastua aika korkeaksi ja toivon, että rokote auttaa välttämään tartunnan.
  7. Hei kiitos kaikille kirjoittajille tästä ketjusta. Olen pohjoisesta kotoisin ja täällä helsingissä olen ihan sekaisin näistä kaloista. Kotona voisi surutta nostaa puhtaista joista hyvää kalaa suoraan ruokapöytää, mutta täällä tuntuu, että en osaa kalaa syödä enää ollenkaan. Varmaankin kauppahallista pitäisi käydä hakemassa. Oiskohan se paras osoite kalaostoksille. Hmmm...
  8. Tein 3 testiä, kun viiva oli minusta vähän vaalea. Aloin testaamaan vasta kun kuukautiset olivat n. viikon myöhässä.
  9. Minä kerroin heti ekan ultran jälkeen. Olen töissä pienessä paikassa ja pakko kertoa ite ajoissa mieluummin kuin, että esimies kuulisi pikkulinnuilta. Ihan hyvin on ottanut uutisen vastaan. Työkavereille en aio kertoa ennen ku alkaa maha näkymään.
  10. Minä oon tosi pitkään ajatellut kissan hankkimista. Mitenhän mahtaa onnistua sekä pikkukisun, että vauvan hoito yhtäaikaa? Nyt olis kiikarissa kissa, jonka luovutus uuteen kotiin olisi kesäkuun alussa. Siitä olis n. pari kuukautta laskettuun aikaan.