aivansama

Aktiivijäsen
  • Content count

    161
  • Joined

  • Last visited

About aivansama

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

285 profile views
  1. Meillä myös alusta alkaen hyvä yönukkuja, jolla siinä n. vuoden iässä oli toisinaan jotain kauhukohtauksen tyylisiä, siis tunti-pari nukahtamisesta hän alkoi huutamaan, eikä tuntunut saavan kontaktia. Kokeiltiin laittaa valoja päälle ja muuta, mutta ei siitä ollut mainittavaa hyötyä. Sitten keksittiin havahduttaa lapsi soittamalla kännykästä hänen lempikappalettaan, sillä yleensä sitten tokeni ja pystyi jatkamaan unia rauhoituttuaan. Nyt 1 v ja 8 kk iässä kauhukohtauksia ei ole enää ollut, mutta tilalle on tullut yövalvominen. Lapsi siis nukahtaa hyvin ja nukkuu sikeästi jonnekin 3.00 paikkeille, jolloin saattaa herätä esim. yskään ja siitä alkaa höpöttelemään sängyssä. Toisinaan nukahtaa uudelleen, mutta yleensä on hereillä 1-3 tuntia. Vähän aikaa sitten oli jo pitkä jakso, kun heräämisiä ei ollut kuin silloin tällöin, mutta nyt on viikon ajan herännyt joka yö höpöttelemään. Ollaan vuoroteltu miehen kanssa yöheräämisiä, ja se kenellä on valvomisvuoro on mennyt yleensä olohuoneen sohvalle nukkumaan, kun riekkuminen on alkanut. Mitään vertaistukea ei ole kyllä sen kummemmin antaa, kun itseäkin asia aika paljon vaivaa. Meillä on juuri alkanut neurologiset tutkimukset vuorovaikutuksen ja puheen ongelmista/viivästymisitä, niin vähän se huolestuttaa, että ovatko nämä unihäiriöt jotenkin siihen liittyviä.
  2. Ensimmäinen yrityskierto oli samalla viimeinen, koska pamahdin paksuksi samantien. Mutta joo, olihan se jännittävää kun on 11 vuotta tehnyt kaikkensa ettei vain vahingossakaan tulisi raskaaksi ja sitten sitä vain pelattiinkin upporikasta ja rutiköyhää, tai siltä se vähän tuntui. Ihan kuin olisi tehnyt jotain kiellettyä tai riskaabelia. Mutta samalla se oli kyllä tosi vapauttavaa, tyyliin parasta seksiä ikinä.
  3. 11 kk oli poika kun aloitti vuoropäiväkodissa hoidon. Itse kyllä palasin töihin pojan ollessa 7 kk ja isä oli pojan kanssa kotona lopun vanhenpainvapaan ja isyysvapaat päälle. Isä palasi töihin aluksi 30h/viikko itse tein täyttä työaikaa, nyt syksyllä vaihdoimme sitten toisinpäin eli minä teen lyhennettyä ja mies täyttä työaikaa. Meillä on molemmilla kolmivuorotyö, mutta olemme järjestäneet aina työajat niin, että lapsi ei ole ollut yötä hoidossa. Hoitopäiviä on tullut alle 10/kk. Alku oli aika takkuinen, poika oli hoidossa itkuinen ensimmäiset 3 kk, mutta kun kesällä oli kuukauden hieman enemmän hoidossa niin alkoi sujua. Sitten tuli 7 viikon kesälomatauko, ja nyt on ollut parina päivänä taas hoidossa, ensimmäisenä päivänä oli taas itkuisuutta mutta toisena päivänä oli ollut huippuhyvä päivä. Meidän tapauksessa mitään muuta vaihtoehtoa ei hoitopaikaksi ollut, kun tarvitsemme vuorohoitoa. Tosin päiväkotiin olisin lapsen halunnut varmaan joka tapauksessa, vaikka olisikin tarvinnut vain päivähoitoa. Alun takkuisuuden jälkeen nyt olen ollut ihan hyvillä mielin hoitopaikan suhteen.
  4. Löytyy nimet almanakasta, itse kuvittelin etunimen olevan melko yleinen kun sen annoimme, mutta suurin osa pojan kaimoista on 60-70- luvulla syntyneitä.
  5. Nimiä alettiin pohtia varmaankin siinä vaiheessa, kun alettiin yrittämään, tai viimeistäänkin kun raskaustesti näytti plussaa. Tytölle oli yksi mieluisa nimi tosin ollut mielessä jo vuosia, mutta pojan nimeä ei ollut aiemmin valmiina. Olikin aika hankala löytää sellaista pojan nimeä, josta miehen kanssa molemmat olisimme pitäneet ja jota ei ihan lähipiirissä olisi. Kävimme almanakkaa läpi ja lopulta sieltä löytyi tasan yksi nimi, josta molemmat tykkäsivät. Sitten kun rakenneultrassa sukuelimet lävähtivät ruutuun, niin siitä lähtien poikaa kutsuttiin omalla nimellään. Ja kun hän syntyi, ei hän enää mikään muu olisi voinut ollakaan. Pitää vain toivoa, että jos joskus saamme toisen lapsen hän ei olisi poika, tai muuten hän ehkä jää nimettömäksi jos ei mieleistä löydy.
  6. Sattui ihan helvetisti. Tai ennen vesien menoja supistukset eivät olleet pahoja, enemmän sellaisia tylppiä, mutta vesien menon jälkeen ne olivat kouristavia ja teräviä. Avautumisvaiheessa tuntui, kuin selkää olisi puukotettu ja persaus revennyt. Ponnistusvaiheesta ei ole jäänyt kipumuistoja, se taisi olla kivuttomin vaihe koko synnytyksessä. Kivunlievityksenä minulla ilokaasu, kohdunkaulanpuudute ja pudendaali.
  7. Kotona meni sängyn reunalla.
  8. Vedet menivät kotona 20.00 maissa, lapsi syntyi 23.13 eli kolmisen tuntia. Vesien menon jälkeen homma kyllä ihan tosissaan alkoi edetä, sitä ennen oli pari tuntia supistellut ja ajattelin, että tämähän on ihan helppoa.
  9. Jäin äitiyslomalle sen 30 päivää ennen laskettua, muistaakseni alkoi keskeltä viikkoa. Olin töissä ihan loppuun saakka, tein aamu- ja iltavuoroja ja viikonloppuja. Öitäkin tein jonnekin viikolle 28 saakka.
  10. Ai hyvä luoja, vilaisin tätä ketjua töissä ja piti hetki kasailla itseään ennen kuin pystyi kutsumaan asiakkaan. Vedet silmissä kikatin.
  11. Mä olin suurimman osan synnytyksestä kontillaan, selinmakuullaan olo oli ihan kauheaa enkä olisi varmaan pystynyt siinä asennossa ponnistamaan. Ponnistusvaiheen olin kokonaan kontillaan ja sain ponnistettua siinä hyvin. Repeämiä tuli mutta paranivat hyvin.
  12. Ei ollut kipeitä supistuksia ennen kuin alkoi tosissaan tapahtua, ja silloinkin ne tulivat heti 10-5 minuutin välein.
  13. Mulla alkoi supistukset 18.30, lapsivedet meni kotona 20.00 maissa ja lapsi syntyi 23.13.
  14. Meillä yhteistä äidin kanssa oli ensisynnytyksen kesto, viitisen tuntia meni molemmilla koko toimitukseen. Mutta minä, eli äidin esikoinen, synnyin viikolla 41 kun oma esikoinen tuli 39+2. Eipä ole tullutkaan muuten verrattua synnytyksiä äidin kanssa, pitäisi joku kerta jutella ihan kunnolla.
  15. Kotona kunnon elokuvatyyliin molskahtamalla.