Cereza

Pahoinvointi alkoi rv7 ja on siitä alkaen ollut jokaviikkoinen vieras. Helpoimmillaan olen oksentanut kerran aamulla (yleensä hammaspesun yhteydessä) ja pahimmillaan olen joutunut jäämään parin päivän sairaslomalla ja kerran käväisin tiputuksessakin. Ei kiva.

Odotan ensimmäistäni, ja ensimmäiset hipaisut tuntuivat 15+5.

Kun Kirka laulaa Varrella virran-biisissä "kalan kuolleen silloin näin.."

Hauskoja tarinoita! Olen myös muualta kuullut vastaavia, ja uskon siihen, että eläimet vaistoavat kyllä. Tai ainakin jotkut eläimet. Omasta 3- vee uroskoirasta en ole niinkään varma, ei ole suhtautunut minuun mitenkään eri tavalla kun ennen.

Verinen vuoto alkoi yllättäen 5+1, ja se säikäytti todella. Pari päivää myöhemmin ultrassa kuitenkin selvisi, että kaikki oli kunnossa. Vuoto oli suht runsasta ja ihan punaista, mutta muuttui aika pian ruskeaksi tuhruksi, eikä mitään hyytymiäkään näkynyt helpotuksekseni vuodon seassa. Se sai minut hieman rauhoittumaan. Kipujakaan ei ollut lukuunottamatta menkkatyylistä jomotusta. Koskaan ei selvinnyt, mistä vuoto johtui. Olin käynyt edellisenä päivänä salilla, ja mietin sitäkin yhteyttä niin paljon, että päädyin pitämään taukoa salilta viikolle 13 asti.

Mulla alkoi rv7 eli suhteellisen myöhään. Ensimmäisen kerran oksensin 7+3, eikä edelleenkään (rv 18) ole mennyt kokonaan ohi. Toki helpottamaan päin tuntuu olevan..

Kun ensimmäinen ultra oli onnellisesti ohi, ja heti kun pomo palasi lomalta eli rv14. "Vatsataudin" vuoksi olin joutunut kerran olemaan pois jo tätä ennen. Montaa kertaa ei olisi ehkä mennyt vatsataudin piikkiin. Alkoi myös vaivaamaan itseäkin koko salailu, kun teki mieli kertoa koko maailmalle! Muille töissä kerroin vähän myöhemmin, mutta moni oli jo huomannut/arvaillut.. eivät vaan kehdanneet sanoa mitään.