walna

Kyllä me ainakin saatiin ihan samoja juttuja Erona ettei mitään nimiäisiä tosin pidetty mutta lähimmät ja kummitukset muistivat silti. Kummilusikka, tinapossupankki, valokuvakehykset ..siinä tais meidän perinteinen lahjasaalis olla..

Ei kenelläkään mitään kokemusta??

En löytäny aihetta ..tiedä sitten onko aiheena semmonen josta ei uskalleta kirjoittaa ja keskustella, mutta kokeillaan Tyttö täyttää maaliskuussa 3 vuotta ja on nyt unnuttamisen aloittanut. Tuntuu olevan ittekkin asiasta vähän hämillään, tekee silti mun nähden.. En oikein tiedä mitä sanoa. Yhden kerran kysyin että tuntuuko hyvältä johon tyttö vastasi että joo.. Miten teillä on asia hoidettu? Vertaistukea kaipailen.. meillä varsinkaan mies ei oikein osaa asiaan suhtautua

Pelkään käärmeitä. Pelkään myös luonnonvesiä. Pelkään että joku kaappaa mun lapset. Pelkään tulevaa matkaa miehen kanssa, että lentokone putoaa ja me kuollaan. Voi, pelkään niin paljon, niin monia asioita. Tässä suurimmat.

Tytön nimi on täydellinen, se ei oo ikinä mietityttäny. Pojalle taas oli tosi hankala nimeä keksiä ja jahkattiin sitä ihan viimeiseen asti. Nyt en halua enää lukea Hesarista kastettuja tai tuota poikien nimiä -ketjua ku pelkään että sieltä tulis vastaan nimi joka kolahtais täysiä.. Poika on nimensä näköinen enkä osaisi muuksi kuvitellakkaan mutta se ei ikinä ollu semmonen the nimi, että muita ei ois tarvinnu miettiäkkään..

Näin mä oon ymmärtäny ettei sinne enää pääse tutustumaan ..on kyllä tosi harmi Kätilöt on ollu ihan mahtavia enkä oo kyllä kenenkään muunkaan niistä valittavan. Tytön synnytin 2007 ja sillon vierihoidossa oli tosi v*ttumainen nainen töissä. Sillon sain muutenkin tosi vähän ohjausta ja apuja mitä olisin kovasti kaivannu. Toiselta kertaa ei oo ku pelkästään hyvää sanottavaa kaikesta Synnytyspelkopolista oon minäkin ainoostaan kuullu, neuvolastahan sinne lähete kaiketi laitetaan.. Koska sulla on la? Ootko täältä päin kotoisin? t: kyselyikäinen walna

^mä oon ollu siä kesäkuun lopussa. Nythän siellä on remontti menossa vierihoidossa, prena alkaa tammikuussa ..ens vuonna loppu kesästä pitäs olla valmis.. Synnärihän siellä on just rempattu. Mitä haluat tietää? Niin ja tervetuloa lakeuksille

Mä oon 7 vuotiaan tytön kummi. Alusta asti vierailut hoidettiin niin että minä menin kylään. Aina oon ostanu synttäri- ja joululahjan.. Nimppareita oon huono muistamaan kun en muista omaanikaan. Tämän 7 vuoden aikana perhe on kerran käyny mun luona kylässä. Ja kerran vanhemmat kaksistaan mun tupareissa. Nämä "tiheät" käynnit ei oo ainakaan kutsumisesta ollu kiinni, useamman kerran oon pyytäny kyläilemään. Ei olla nähty pian vuoteen, ajattelin että lopetan nämä lahjakummin hommat tähän.

Löytyiskö täältä apuja meidän tilanteeseen Tyttö on nyt 2,4 vuotias. Helmikuusta nukkumaanmeno on ollu hankalaa. Muutettiin sillon uuteen kotiin ja ensimmäinen viikko nukutettiin sänkyyn niin että oltiin vieressä koko ajan koska rappusissa ei ollut vielä porttia. Portin laiton jälkeen alettiin satunnaisesti jättämään tyttöä iltasadun jälkeen huoneeseensa ja tultiin alakertaan. Tyttö nousi sängystä ja haki satukirjoja joita sängyssään sitten luki. Nykyään nousee ja menee meidän huoneeseen pomppimaan sängylle tai lukemaan kirjoja.. Nukahtaminen kestää vieressä ollessakin yli tunnin, vielä kauemmin jos tyton antaa nukahtaa omaan tahtiin.. Onko kenelläkään vinkkejä millä saada tilanne muuttumaan ..että tyttö jäisi sänkyynsä ja nukahtaisi kun kuitenkin väsyksissä illalla on..?

Täälä alkoi opettelu kuivaksi nyt ihan tosissaan. Kokeillaan nyt ensiksi tuota päivävaippaa kokonaan pois. Yövaippa on aamuisin aina niin täynnä kun olla ja voi ettei sen pois ottamista voi vielä kuvitellakkaan. Tuun hakemaan täältä vertaistukea sitten ku ittellä ei enää konstit(?) riitä

No näin mä muistelinkin, kiitoksia varmistuksesta Täytyypä käydä sit viä liivinsuojia ostamas

Saikos vierihoito-osastolta liivinsuojia vai pitääkö olla omat mukana?

^ Muakin vähän houkuttais tehdä noin ..varsinkin jos tulokas on tyttö. Se nimi on päätetty täysin varmasti. Pojan nimeä emmin aina vaan, sitä täytyis varmaan viä vähän tuumata jos semmonen syntyä sattuis Tytön nimen tietää kaksi mun kaveria, toinen on tienny yli 2 vuotta ja toinen melkein vuoden. Oon ihan varma että molemmat mun kertomista kunnioittaa eikä ikinä nimeä käyttäisi Tytön nimeä en tuu paljastamaan sittenkään vaikka poika saataisiin, en vaikka meidän lapsiluku on nyt tässä. Pojan nimeä oon nyt jahkannu useamman kaverin kans ääneen ..varmaan siksi että hyvää nimeä ei meinaa löytyä ja oon tarvinnu tukea ajatuksilleni

Sopii mulle Täytyy todella toivoa et kaikki ois hyvin..

Kyllä mulla ainakin esikoista odottaessa oli tärkeetä päästä näkemään sairaalan tilat ihan livenä ennen h-hetkeä. Sen kummemmin en osaa syytä siihen sanoa ..kai sitä tuntui että on menossa niin uuteen ja pelottavaan tilanteeseen että jos edes paikat ois tutut ni sen asian suhteen vois olla rauhallisin mielin. Meille ei kyllä esitelty paikkoja kun mentiin synnyttämään. Kätilöillä oli kiire kun kaikki salit oli täynnä ja koko ajan lisää tulossa. Oltiin salissa koko ajan yksin. Lopulta kun aloin ponnistamaan niin miehen piti hakea tavaroita sieltä ja sieltä kaapista ja steriilisti kätilön opastaessa paketit avata kun kätilö jo otti koppia jalkopäässä Nyt kun toisen synnytys lähestyy, harmittelin etten pääse uusia tiloja näkemään etukäteen. Mutta kun järkevästi miettii ni empä mä osaisi vanhoissakaan tiloissa liikkua Mutta empä osannu vierihoidostakaan kotiinlähtiessä suunnistaa pääoville Niin ja vierihoito-osastolla ollessa pyynnöstä huolimatta kukaan ei ehtiny opastamaan imetyksen kanssa, soitin kelloa ku olin alkamas ekaa kertaa pesemään kakkapyllyä, kukaan ei koskaan tullu ku oli rapsanvaihto kesken. Olin epävarma tuore äiti joka olis halunnu opastusta ja tukea ehkä tyhmiltäkin kuulostaviin asioihin..