walna

Aktiivijäsen
  • Content count

    62
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by walna

  1. En löytäny aihetta ..tiedä sitten onko aiheena semmonen josta ei uskalleta kirjoittaa ja keskustella, mutta kokeillaan Tyttö täyttää maaliskuussa 3 vuotta ja on nyt unnuttamisen aloittanut. Tuntuu olevan ittekkin asiasta vähän hämillään, tekee silti mun nähden.. En oikein tiedä mitä sanoa. Yhden kerran kysyin että tuntuuko hyvältä johon tyttö vastasi että joo.. Miten teillä on asia hoidettu? Vertaistukea kaipailen.. meillä varsinkaan mies ei oikein osaa asiaan suhtautua
  2. Kyllä me ainakin saatiin ihan samoja juttuja Erona ettei mitään nimiäisiä tosin pidetty mutta lähimmät ja kummitukset muistivat silti. Kummilusikka, tinapossupankki, valokuvakehykset ..siinä tais meidän perinteinen lahjasaalis olla..
  3. Ei kenelläkään mitään kokemusta??
  4. Pelkään käärmeitä. Pelkään myös luonnonvesiä. Pelkään että joku kaappaa mun lapset. Pelkään tulevaa matkaa miehen kanssa, että lentokone putoaa ja me kuollaan. Voi, pelkään niin paljon, niin monia asioita. Tässä suurimmat.
  5. Tytön nimi on täydellinen, se ei oo ikinä mietityttäny. Pojalle taas oli tosi hankala nimeä keksiä ja jahkattiin sitä ihan viimeiseen asti. Nyt en halua enää lukea Hesarista kastettuja tai tuota poikien nimiä -ketjua ku pelkään että sieltä tulis vastaan nimi joka kolahtais täysiä.. Poika on nimensä näköinen enkä osaisi muuksi kuvitellakkaan mutta se ei ikinä ollu semmonen the nimi, että muita ei ois tarvinnu miettiäkkään..
  6. Näin mä oon ymmärtäny ettei sinne enää pääse tutustumaan ..on kyllä tosi harmi Kätilöt on ollu ihan mahtavia enkä oo kyllä kenenkään muunkaan niistä valittavan. Tytön synnytin 2007 ja sillon vierihoidossa oli tosi v*ttumainen nainen töissä. Sillon sain muutenkin tosi vähän ohjausta ja apuja mitä olisin kovasti kaivannu. Toiselta kertaa ei oo ku pelkästään hyvää sanottavaa kaikesta Synnytyspelkopolista oon minäkin ainoostaan kuullu, neuvolastahan sinne lähete kaiketi laitetaan.. Koska sulla on la? Ootko täältä päin kotoisin? t: kyselyikäinen walna
  7. ^mä oon ollu siä kesäkuun lopussa. Nythän siellä on remontti menossa vierihoidossa, prena alkaa tammikuussa ..ens vuonna loppu kesästä pitäs olla valmis.. Synnärihän siellä on just rempattu. Mitä haluat tietää? Niin ja tervetuloa lakeuksille
  8. Mä oon 7 vuotiaan tytön kummi. Alusta asti vierailut hoidettiin niin että minä menin kylään. Aina oon ostanu synttäri- ja joululahjan.. Nimppareita oon huono muistamaan kun en muista omaanikaan. Tämän 7 vuoden aikana perhe on kerran käyny mun luona kylässä. Ja kerran vanhemmat kaksistaan mun tupareissa. Nämä "tiheät" käynnit ei oo ainakaan kutsumisesta ollu kiinni, useamman kerran oon pyytäny kyläilemään. Ei olla nähty pian vuoteen, ajattelin että lopetan nämä lahjakummin hommat tähän.
  9. Löytyiskö täältä apuja meidän tilanteeseen Tyttö on nyt 2,4 vuotias. Helmikuusta nukkumaanmeno on ollu hankalaa. Muutettiin sillon uuteen kotiin ja ensimmäinen viikko nukutettiin sänkyyn niin että oltiin vieressä koko ajan koska rappusissa ei ollut vielä porttia. Portin laiton jälkeen alettiin satunnaisesti jättämään tyttöä iltasadun jälkeen huoneeseensa ja tultiin alakertaan. Tyttö nousi sängystä ja haki satukirjoja joita sängyssään sitten luki. Nykyään nousee ja menee meidän huoneeseen pomppimaan sängylle tai lukemaan kirjoja.. Nukahtaminen kestää vieressä ollessakin yli tunnin, vielä kauemmin jos tyton antaa nukahtaa omaan tahtiin.. Onko kenelläkään vinkkejä millä saada tilanne muuttumaan ..että tyttö jäisi sänkyynsä ja nukahtaisi kun kuitenkin väsyksissä illalla on..?
  10. Täälä alkoi opettelu kuivaksi nyt ihan tosissaan. Kokeillaan nyt ensiksi tuota päivävaippaa kokonaan pois. Yövaippa on aamuisin aina niin täynnä kun olla ja voi ettei sen pois ottamista voi vielä kuvitellakkaan. Tuun hakemaan täältä vertaistukea sitten ku ittellä ei enää konstit(?) riitä
  11. No näin mä muistelinkin, kiitoksia varmistuksesta Täytyypä käydä sit viä liivinsuojia ostamas
  12. Saikos vierihoito-osastolta liivinsuojia vai pitääkö olla omat mukana?
  13. ^ Muakin vähän houkuttais tehdä noin ..varsinkin jos tulokas on tyttö. Se nimi on päätetty täysin varmasti. Pojan nimeä emmin aina vaan, sitä täytyis varmaan viä vähän tuumata jos semmonen syntyä sattuis Tytön nimen tietää kaksi mun kaveria, toinen on tienny yli 2 vuotta ja toinen melkein vuoden. Oon ihan varma että molemmat mun kertomista kunnioittaa eikä ikinä nimeä käyttäisi Tytön nimeä en tuu paljastamaan sittenkään vaikka poika saataisiin, en vaikka meidän lapsiluku on nyt tässä. Pojan nimeä oon nyt jahkannu useamman kaverin kans ääneen ..varmaan siksi että hyvää nimeä ei meinaa löytyä ja oon tarvinnu tukea ajatuksilleni
  14. Sopii mulle Täytyy todella toivoa et kaikki ois hyvin..
  15. Kyllä mulla ainakin esikoista odottaessa oli tärkeetä päästä näkemään sairaalan tilat ihan livenä ennen h-hetkeä. Sen kummemmin en osaa syytä siihen sanoa ..kai sitä tuntui että on menossa niin uuteen ja pelottavaan tilanteeseen että jos edes paikat ois tutut ni sen asian suhteen vois olla rauhallisin mielin. Meille ei kyllä esitelty paikkoja kun mentiin synnyttämään. Kätilöillä oli kiire kun kaikki salit oli täynnä ja koko ajan lisää tulossa. Oltiin salissa koko ajan yksin. Lopulta kun aloin ponnistamaan niin miehen piti hakea tavaroita sieltä ja sieltä kaapista ja steriilisti kätilön opastaessa paketit avata kun kätilö jo otti koppia jalkopäässä Nyt kun toisen synnytys lähestyy, harmittelin etten pääse uusia tiloja näkemään etukäteen. Mutta kun järkevästi miettii ni empä mä osaisi vanhoissakaan tiloissa liikkua Mutta empä osannu vierihoidostakaan kotiinlähtiessä suunnistaa pääoville Niin ja vierihoito-osastolla ollessa pyynnöstä huolimatta kukaan ei ehtiny opastamaan imetyksen kanssa, soitin kelloa ku olin alkamas ekaa kertaa pesemään kakkapyllyä, kukaan ei koskaan tullu ku oli rapsanvaihto kesken. Olin epävarma tuore äiti joka olis halunnu opastusta ja tukea ehkä tyhmiltäkin kuulostaviin asioihin..
  16. Tyttö syntyi lauantaina ilta seiskalta, sunnuntaina kävi sit sisko miehensä kans, isä vaimonsa kans ja appivanhemmat. Viikolla kävi muutama kaveri jotka halusin nähdä, tulivat jo aamupäivällä vaikkei sillon vierailuaika ollutkaan. Ja sit tietty kaikki tuoreet isovanhemmat toisenkin kerran. Anoppi joka on töissä samassa talossa kävi kattomas joka saatanan päivä ruokkiksellansa meitä, tökki tyttöä hereille ku ei sillon saa nukkua ku mummu tuloo kattomaan Vipana iltana miehen kans ilmoitettiin kaikille ettei tänään oteta vieraita vastaan vaan halutaan olla kolmistaan vaan ..eiköhän appivanhemmat tullu siltikin Ehdottomasti oon kuitenkin sitä mieltä että haluan kaikkien tulevan sairaalaan että saadaan ensimmäiset päivät kotona rauhoitettua meidän perheelle vaan. Synnytys on taas edessä ja ollaan jo miehen kanssa puhuttu että ensimmäiset vieraat sairaalassa on kun mies tulee tytön kanssa mua ja vauvaa kattomaan. Ja muutenkin aion kyllä olla tiukempi tuossa asiassa, tällä kerralla uskallan käännyttää porukkaa ovelta pois jos ollaan selvästi ilmoitettu että nyt ei oo sopiva aika tulla.
  17. Meidän kaksi vuotias osaa puhua jo tosi hyvin, alla muutama sana jotka ei oikeaksi käänny vaikka kuinka yrittäis Lauseenmuodostus onkin sitten oma jännä juttunsa simatti=sinappi imuree=imuri bussiauto=linja-auto
  18. Tuolta ketjusta minä sain aikoinaan avun: http://www.vauva.info/foorumi/index.php?showtopic=496 Edelleenkin meillä on tuoreessa muistissa tutista vierottaminen joka tapahtui viime jouluna, tytön ollessa 1,9v. Meillä simppasaatana kesti kaksi viikkoa. Vieläkin aika ajoin kyselee tuttia vaikka erottamisesta on jo pian puoli vuotta ja ompa pari kertaa napannu siskon tytön tutin suuhunsa kun on aikuisten silmä välttäny. Leikattiin tutin kärki kans pois, ekan yön tyttö nukkui tutti kädessä, toisena päivänä laittoivat sen mielen kans yhdessä roskikseen. No, se kax viikkoa oli kuitenki yhtä helvettiä. Yöt nukuttiin tosi huonosti ja herättiin miljoona kertaa itkemään tuttia ja sit piti jäädä viereen tai ottaa viereen. Sit alotettiin kylmästi unikoulu. Tyttö vietiin illalla sänkyynsä vaikka sen sata kertaa ja lähettiin ite pois huoneesta. Melkoista huutoahan se oli mutta mitään hätää tytöllä ei missään kohtaa ollu. Tiesi että me ollaan oven takana ja itkuun kuitenkin aina vastattiin hermoja menettämättä. Teillä hyvä lähtökohta siinä että tutti on ollu käytössä enää nukkumaan mentäessä, meillä se oli huvitutti sanan jokaisessa merkityksessä. Tyttö lupsutti sitä oikeesti koko ajan (paitsi hoidossa jossa hoitajalla oli kanttia se kieltää). Meidän onni saattoi olla unipupu joka on ollu tytöllä pienestä asti. Se oli tutin ohella maailman tärkein ja siitä on tullu tutista vierottamisen jälkeen vieläkin tärkeämpi. Nykyään tyttö itte kuivaa pupun korvalla kyyneleensä, laittaa silmiinsä nukkumaan mennessä unihiekkaa yms.. Ei mulla mitään ratkaisua asiaan oo. Mutta niinku kirjotitkin, tutin takaisin antaminen se ratkaisu ei todellakaan oo! Hirmusti tsemppiä, jossain kohtaa simppaus loppuu ihan varmasti.. Vertaistukea täältä varmasti saa jos ei muuta
  19. Tä nyt on mun mielestä kärjistettyä Kyllähän samoista nimistä saa tykätä, sehän on selvä. Mutta jos esimerkiksi joku mun läheinen kaveri laittais saman nimen omalle tytölleen ku mikä meillä on käytössä, ni oispa se aika kummallista Ja jos en nyt ihan väärin muista ni olit kai sinäkin keskustellu jonku kaveris kans teidän pojan nimestä että voitteko käyttää ennenku olitte päätöksen tehnyt? Ja jos näin oli, niin miksi edes vaivautua keskustelemaan asiasta jos kerran valmiiksi jo koit ettei siinä ollu mitään ongelmaa?
  20. ^ siisti tuttu Jos kerta noin suoraan asiasta sanoi ni ettekö voisi sanoa että nimi jää teille odottamaan mahdollista toista lasta ja käytätte nimen mahdollisesti silloin. Jos silti nimen käyttää ni ompa todella typerä Mun mielestä tosi tökeröä ja oon edelleen sitä mieltä että mielikuvituksen puutetta jos ei keksi lapselleen mitään muuta nimeä kun mitä kaveri on omalleen miettiny
  21. Viime yönä luin tätä ketjua ja tästä innostuneena aloitettiin heti tänään kuivaksi opettelu Ensimmäisen tunnin sisään kasteltiin kahdet housut ja kaksi kertaa pissu tuli paljaalla pyllyllä sohvalle ..laitoin vaipan takasin Kertokaa nyt viisaammat että olinko turhan hätäinen? Monta kertaa jo tuon tunninkin aikana sanoin että muistathan pyytää potalle jos pissuttaa tai kakkattaa.. Niin ja tyttö on nyt 2v1kk..
  22. Mä julistin jo raskausaikana kaikille että meidän lapselle valitaan kummitukset kaveripiiristä, ei siis sukulaisista jotka on lähellä ja tekemisissä lapsen kanssa kuitenkin. Tyttö syntyi ja anoppi oli ainut joka sanoi ääneen mielipiteensä asiasta. Oli sitä mieltä että miehen veli (ilman silloista kihlattua, nykyistä vaimoa) ja mun pikkuveli olis parhaat kummitusvaihtoehdot. Ilmoitin heti ettei tuu olemaan ja pahoitin vähän miehen veljen vaimon puolesta mielenikin että hänet jätettäisiin ulkopuolelle.. Lopulta miehen kanssa haluttiin kuitenkin ne meille kaikista tärkeimmät ihmiset kummeiksi, valittiin siis miehen veli vaimonsa kanssa, mun sisko miehensä kanssa ja mun läheinen ystävä. Kaikki pyynnöstä yllättyi (meidän raskausajan julistuksen takia ) mutta ilomielin otti tittelin vastaan Nyt onkin ongelma pikkukakkosen kanssa ..jos voisin niin samat kummit valitsisin
  23. Me ei kuuluta kirkkoon eikä tytölle näin ollen pidetty ristiäisiäkään. Nimenantojuhlaa suunniteltiin jossain vaiheessa enkä tarkasti edes muista koska päätettiin jättää nekin pitämättä. Miehen vanhemmille oli kova paikka kun aikoinaan kirkosta erottiin eikä miehen mummu ymmärtänyt alkuunkaan ettei lasta kastettaisi (jättipä jopa antamatta huomattavan rahasumman jonka oli aina kaikille lapsenlapsenlapsille ristiäisissä antanu). Lähipiiri tuppautui meille liiankin kanssa kun tyttö syntyi, olin siitä aivan uuvuksissa. Päätettiin että mitään juhlia ei pidetä vaan järjestetään sitten isot 1v synttärit. Näin toimittiin. Sitä ei tiedetä kuinka paljon jupinaa on harrastettu meidän selän takana mutta meille on ihan sama. Tytön kasvatuksessa ollaan muutenkin vedetty yhtä köyttä miehen kanssa ja tehty oman näköisiä ratkaisuja. Ne ei todellakaan oo aina miellyttäny, isovanhempia varsinkaan ..sillon "sata" vuotta sitten kun asiat on tehty paljon paremmin..
  24. Tänäänkään ei nukuttu päiväunia. Anoppilassa käytiin päiväseltään, nukkui mennen tullen autossa vartin verran. Just tuolla miehen kanssa menossa yönukkumaan ja yhtä perkeleen huutoa se on, niinku sikaa tapettais. Todellakin ollaan tehty päätös että toinen lapsi ei tuttia tuu näkemään, mä en ikinä toista kertaa tähän vieroitukseen ala. On niin paha mieli, tytön takia ja oman lyhytpinnaisuuden takia..
  25. Kiitos Katz vinkistä Yöllä ettin tätä ketjua enkä löytäny joten aloitin uuden. Siirrän viestini sieltä tänne jos saisin jotain vinkkejä ..vaikka kaikilla tuntuu vieroitus sujuneen unelmahyvin.. Meillä tutista vierottaminen on ajankohtaista juuri nyt. Tyttö käyttää maaliskuussa kaksi ja miehen kanssa päätettiin että nyt joulun aikana, kun molemmat ollaan pitkällä lomalla, vieroitetaan tyttö tutista. Eilen ei enää päiväunille tuttia annettu ..sillä seuraamuksella ettei meillä nukuttu päiväunia ollenkaan. Tytölle selitettiin asia niin että tutti on annettu siskon pienelle vauvalle joka tarvitsee tuttia tyttöä enemmän. Itkuhan siitä seurasi. Naikkareista luin ketjua jossa moni oli kylmästi katkaissut tutin pään ja antanut rikkinäisen tutin lapselle. Illalla ajateltiin että se voisi olla järkevää, että koko asia todellistuisi tytölle. Näin tehtiin ja jonkin aikaa tyttö jaksoi ihmetellä rikkinäistä tuttia ja pyysi vuorotellen mua ja miestä tuttia korjaamaan. Nukahti tutti tyynyllä noin viidessä minuutissa. "Riemua" kesti klo 03:30 asti. Tyttö tuli meidän huoneeseen rikkinäisen tutin ja nukkupupujensa kanssa. Uni ei tullut enää millään. Juttua rikkinäisestä tutista riitti, ja sitten itkua kun ittellä tuli väsyharmistus ja -vitutus Hereillä täälä ollaan aina vaan, eikä sen puoli neljän jälkeen olla nukuttu silmänräpäystäkään. Kaipailisin viisaampien neuvoja mitä tehdä? Kuinka kauan tätä eroahdistusta tutista jatkuu? Niin ja tietenkin kaikkien muitten hyväksi (tai vähän vähemmän hyväksi) havaittuja keinoja tutista vierottamiseen?