Julia80

Minäkin eksyin miettimään nimeä tulevalle kolmannelle. Alvar on mielestäni kiva nimi. Ollaan kaksikielinen perhe ja useita poikia tunnen, jotka saaneet nimekseen Alvar. Ja itse en taas pidä mitenkään liian jäykkänä vilkkaalle pikkupojalle.

Onnea Anastacia! Harhauduin tänne plussa-haaveissani. Kunpa pääsis itsekin pian linkittämään testikuvia. Toistaiseksi puhdasta negaa.

Nanuli: Mä vielä kyselen, et miten teillä esikoinen mahtuu vielä sinne alas istumaan? Me käytiin ostamassa lauantaina just noi Britaxin B-dualit ja yritettiin esikoista alas, mutta näin siis vauva laitetaan ylös ja joudutaan kallistamaan yläratas makuuasentoon, ja meillä ylärattaan selkänoja otti esikoisen päähän. Muutamia kertoja ollaan käyty rattailla kävelemässä ja ihan mukavilta vaikuttavat. Isoilta ja jykeviltä tosin, mutta en usko, että mitkään tuplat voi olla ihan unelmat, kun kerta kaksi lasta täytyy saada niihin mahtumaan. Ja toki hintakin tulee sitten vastaan, kun katselin liikkeessä esim. noita Icandyn tuplia. Voin kirjoittaa meidän käyttökokemuksia Britaxeista myöhemmin, kun ollaan käytetty rattaita enemmän.

^Nanuli: Kiitos kommenteista. Minkä painoinen teidän esikoinen on? Meilläkin mietinnässä tuplien hankinta ja mietityttää just toi raskaus työnnettäessä, kun meillä esikoinen melko isokokoinen poika. Noita B-dualeita oltiin kuitenkin ajateltu. Asutaan kerrostalossa, joten perinteiset vierekkäin-istuttavat tuplat tuntuvat liian suurilta ja esim. easywalkerit taas liian hintavat, koska käyttöikää ehkä max. reilu vuosi.

Meillä kaksikielinen perhe ja esikoisen nimi on kansainvälinen pojan nimi. Nyt odotetaan ilmeisesti toista poikaa ja vaihtoehtoja ovat lähinnä Vincent ja Elliot. Muita harkinnassa olleita ovat Oliver, Victor, Nicolas, Casper jne. Tytöstä tulisi näillä näkymin Isabel. Muita mitä olemme miettineet ovat mm. Frida, Claudia, Cassandra, Josefin, Alicia jne.

Esikoisen la oli 29.9.08 ja meillä oli muistaakseni kolmet häät ja kolmet polttarit kesän aikana. Itse olin elokuussa lapsuuden ystäväni kaasona. Polttareissa osallistuin kaikkeen mihin pystyin, en tietenkään ratsastanut ym. Kaverin häät, joissa olin kaasona menivät hyvin, minulla oli mm. mukavat kengät. Rankkaa oli, että sain tosi huonosti nukuttua patjamajoituksessa lattialla ja hääpäivän aamuna olo oli tosi väsynyt. Maha oli iso ja jälkikäteen kuvissa olen kyllä pikkuisen koomisen näköinen kun autan morsianta pukemisessa ja kenkien laitossa. Mutta tosiaan minulla ei ollut mitään ongelmaa reilua kuukautta ennen laskettua aikaa. Minä en tykkää joutenolosta, joten minä olin järjestänyt paljon ohjelmaa vielä viikkoihin ennen laskettua aikaa. Tosin olin hyvässä kunnossa, kävin äitiysjumpassa viimeiseen viikkoon asti ja kävelin loppuun asti. Jos on runsaasti vaivoja, asia onkin ihan eri. Viimeiset häät (asuinpaikkakunnalla) oli viikko ennen laskettua aikaa ja luokkakokous 2 päivää ennen vauvan syntymää. Norjan autoloma tehtiin kesäkuussa. Tuolloin jalassa oli tukisukat, evästä ja juotavaa oli mukana ja pysähtelimme tiuhaan. Autossa oli aina vessahätä, mutta hyvin meni tuokin reissu. Itse olisin tullut hulluksi, jos olisin vain odottanut vauvan syntymää, viimeiset viikot ja päivät tuntuivat silti pitkiltä, vaikka olikin ohjelmaa. Mutta kannattaa tosiaan mennä omien voimien ja jaksamisen mukaan. Äitiyskortti kannattaa olla mukana ja tosiaan kannattaa varmuudeksi miettiä lähin synnytyssairaala, jos lähtee ihan viimeisinä viikkoina jonnekin pidemmälle. Eikä kannata tehdä liian tiukkoja suunnitelmia, jos vauva päättääkin syntyä vaikka etukäteen. Nyt la on 27.7 ja olemme ajatelleet lähteä laivalle vielä kesäkuussa sekä tehdä pieniä kesälomareissuja Suomessa. Serkkuni menee naimisiin ilmeisesti heinäkuun lopulla/elokuussa ja häät pidetään Pohjanmaalla (n. 400 km meiltä), joten todennäköisesti sinne emme kuitenkaan lähde.

Mä tein cb:n digitestin kp 26/26-30 ja ilmoitti, että raskaana. Muuta testiä en sitten ole tehnytkään.

Mullakin oli lääketieteen opiskelija synnytyksessä mukana. Tuli ensin kysymään, että sopiiko, että on mukana. Oli hiukka koomista, kun itse "lilluin" nakuna ammeessa, mutta tokaisin, että sopii. Koko synnytyksen olin niin omissa maailmoissa, että ei haitannut yhtään. Kätilö ja kandi tulivat aina yhtäaikaa ja molemmat olivat tosi mukavia. Kandi tuli myöhemmin vielä osastolle meitä katsomaan, jolloin puhuttiin synnytyksestä. Mielestäni oli ihan kivaa ja huomaavaista. Varmaan opettavaista hänellekin. Mutta tosiaan ei mitään negatiivista sanottavaa. Opiskelijat ovat kuitenkin niitä tulevaisuuden kätilöitä ja lääkäreitä.

Olisin kysynyt sellaista, että voiko pakastettua äidinmaitoa käyttää soseiden valmistukseen? Mietin, kun pakkasessa aika paljon maitoa ja lypsäminen ärsyttävän työlästä. Uudelleen ei varmaan enää voi pakastaa, mutta voiko edes peruna-porkkanasosetta, joka tehty pakastettuun äidinmaitoon enää säilyttää jääkaapissa? Mites toi kesäkurpitsa? Ootteko sekoittanut perunaan? Maistuuko siis itsessään yhtään miltään? Meillä vasta maisteltu/syöty perunaa ja porkkanaa.

Minä synnytin TYKS:ssä 1.10. Sairaalaan mentiin klo 1.30 supistusten takia ja heti todettiin, että synnytys oli jo hyvässä vauhdissa ja pääsin suoraan synnytyssaliin. Synnärille mennessä huolestuttu, koska kätilöt juoksentelivat ja näki että selvästi oli kiire. Kävikin ilmi, että puolenyön aikoihin oli syntynyt tunnin sisällä 5 vauvaa. Onneksemme yö oli rauhallinen ja kätilö oli lähes koko ajan luonamme ja aina kun soitimme tuli nopeasti paikalle. Oli kyllä turvallinen olo. Kätilö oli todella mukava, osaava ja ehdotti erilaisia kivunlievitystapoja minulle, koska huomasi heti alussa, että halusin ensin mietoja keinoja. Olinkin suihkussa, pääsin ammeeseen, kätilö toi kaurapusseja, jumppapallon, kävelytelineen, säkkituolin ym. Omalta osaltani olen todella kiitollinen kätilölle hyvästä hoidosta ja tuesta. Loppujen lopuksi en tarvinnut mitään lääkkeellistä kivunlievitystä ja ihana poika oli syntynyt klo 6 aamulla. Osastolla 311 olin 4 päivää ja hoitajat olivat pääsääntöisesti mukavia ja asiallisia. Olin koko ajan kolmen hengen huoneessa keskimmäisessä sängyssä, mutta eipä se haitannut. Oli ainakin seuraa ja sai jutella muiden äitien kanssa. Imetysopastusta sain jonkin verran. Alkuun soitin ihan kelloa ja pyysin apua, kun ei meinannut oikea asento löytyä. Kun vauvanhoito alkoi sujua, sai olla kyllä aika yksin, hyvä kun joku hoitaja kävi huoneessa päivän aikana näyttäytymässä. Mutta toisaalta, kyllä apua varmasti olisi saanut jos olisi pyytänyt. Itse ainakin olin tosi tyytyväinen kokemukseen, vaikka mielelläni kotiin tulinkin. Ainut huono puoli sairaalassa olossa oli, etten saanut öisin nukuttua, joten omaan sänkyyn oli ihana päästä. Eli kaikista lehtikirjoituksista huolimatta, uskon, että synnyttäjät ovat TYKS:ssä hyvissä käsissä, eikä synnytystä kannata sen vuoksi pelätä. Synnäriin tutustuminen oli kyllä mielestäni todella tärkeää ja hyvä asia etukäteen ja mielestäni onkin todella harmi, että tässä asiassa sairaanhoitopiiri haluaa säästää. mutta Minulle ainakin jäi kaiken kaikkiaan positiivinen kuva TYKS:ssä synnyttämisestä.

Hauskoja juttuja täällä! Mulla oli omasta mielestänikin helppo ja nopea synnytys. Synnytys meni ihan luomusti, enkä tarvinnut kivunlievitystä. Toki supistukset olivat kivuliaita ja kovia, mutta ne kesti, koska tilanne eteni niin hyvin. No, kysyinkin mieheltäni myöhemmin, että miltä tuntui nähdä minut kovissa kivuissa. - Hän tokaisi vain, että sä pärjäsit niin hyvin, näytit ihan rentoutuneelta. (Niin varmaan! ) Sit olin kans varma, että huusin kuin hyeena kun piti ponnistaa, mutta mies vaan sanoi, että - Et sä mitään huutanut, ähisit vaan vähän. Mies oli kans tosi ylpeä, että olin pärjännyt niin hyvin ja sanoi sen monta kertaa, että oli tosi ylpeä musta. Hyvältähän se tuntui.

Mulla kalvot puhkesivat sairaalassa vasta ponnistusvaiheessa. Oli ihan kokemus, kun kuului pamaus ja vedet suoraan sanoen räjähtivät ympärille. Kuulin aikaisemmin kätilön puhuvan, että lapsi syntyy huntupäisenä eli kai tarkoitti just sitä, että kun kalvot olivat ehjät loppuun asti.

Mulla todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 10 viime marraskuun lopulla. Mä en ole koskaan ollut sairaalassa yötä, eikä mulle ole tehty minkäänlaisia toimenpiteitä, joten kun järkyttävä uutinen oli tullut, seuraava suuri pelkoni oli, että jos joudun kaavintaan. Lähinnä tämä johtui siitä, että olin varma, että jos minut nukutetaan, en enää koskaan herää. Johtui varmaan siitä, että tunsin, että olin henkisesti niin rikki. Itse toivoin lääkkeellistä keskeytystä, joka ilmeisesti minun kohdallani meni hyvin helposti ja hyvin. Meilläkin gynen pkl:lla sain istukkaa rappeuttavan lääkkeen keskiviikkona ja 6 cytotec tablettia kotiin, jotka oli tarkoitus laittaa 2 kerrallaan 3 h välein emättimeen perjantaina. Pelkäsin etukäteen kipuja ja mieheni oli kanssani päivän kotona. Pieni vuoto alkoi torstaina, perjantaina laitoin kaikki 6 tablettia ja sitten joka välissä odoteltiin. Olin ottanut aamulla varoiksi Buranan, muuta lääkettä en koko aikana tarvinnut. Minulla tuntui ainoastaan selkäpuolella pientä jomotusta ja vuoto muistutti tavallista kuukautisvuotoa. Paniikki iski viikonloppuna, koska olin "varma", että kohtu ei ole voinut tyhjentyä näin helposti. Maanantaina menin ilman ravintoa uudelleen pkl:lle ja olin varautunut jo kaavintaan. Ultrassa yllättäen koko kohtuontelo oli tyhjä. Minulta ei kontrolloitu missään vaiheessa HCG:tä, eikä jälkitarkastustakaan ollut. Kuukautiset tulivat tasan 28 päivää myöhemmin ja seuraavat jäivät tulematta. Nyt laskettuun aikaan enää viikko jäljellä. Joten ikävässä tilanteessa, ainakin minun kohdallani selvisin lääkkeellisestä tyhjennyksestä helposti ja itse olin niiin onnellinen, että kaavintaa ei tarvittu, vaikka eipä sekään varmaan mikään maailmanloppu olisi ollut.

Minä uskon myös, että raskausarpien synty johtuu lähinnä ihotyypistä, toisille vain tulee herkemmin. Jos on hyvin kuiva, atooppinen iho, kannattaa varmaan rasvailla. Minä itse olen rasvannut vatsaa hyvin epäsäännöllisesti, ehkä yhteensä 10 kertaa. Painoa on tullut runsaasti (13 kg) ja vatsa on venynyt kovasti. Vielä ei ole arpia kuitenkaan tullut. Viikkoja tosin vasta rv 31. Äidillenikään ei tosin ole tullut missään 3 raskaudessa. Itse en siis viitsisi satsata kovin paljon rahaa voiteisiin, olen käyttänyt ihan apteekin perusvoiteita. Tuo Ceridal öljy kuulostaa hyvältä ja kohtuu hintaiselta, joten sitä voisin suositella. Bodyshopin tuotteet varmaan myös hyviä.

Minäkin ostin bodyshopin kaakaovoita, mutta mielestäni haisee sen verran ällöltä, että rasvaaminen on jäänyt muutamiin kertoihin. Vatsa on iso ja painoa tullut jo 12 kg vaikka vasta rv 27. Perusvoiteita olen käyttänyt satunnaisesti, mutta uskon myös että tulee jos on tullakseen. Riippuu varmaan enemmän ihotyypistä.