Retiisi

Aktiivijäsen
  • Content count

    2598
  • Joined

  • Last visited

About Retiisi

  • Rank
    Addikti

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Meillä on molemmat tytöt olleet ensimmäisen kerran mummun hoivissa 7kk iässä, 2-3 tuntia . Ovat tällöin syöneet hyvin kiinteitä ja osanneet juoda ( vettä) mukista. Kumpikaan ei ole huolinut pulloa, joten kiinteiden syöminen on ollut ehtona sille että hoitoon voi jättää. Tosin eipä mulla/Meillä aiemmin ole ollut tarvetta kumpaakaan hoitoon jättää. Kyllä sitä sitten myöhemmin ehtii viettämään omaa aikaa/parisuhdeaikaa. Yökylässä esikoinen oli eka kerran hieman vajaa 3 vuotiaana. 8kk ikäinen kuopus ei luonnollisesti ole vielä ollut, eikä hetkeen menekään.
  2. Kummankin kohdalla vilja, jotta ollaan saatu (ilta)puurot kehiin.
  3. Me aloitettiin toisen lapsen kanssa 5kk iässä. Tyttö oli ja on tosi liikkuvasta sorttia ja meno alkoi olla sellaista että tankkasi tissillä jatkuvasti, päivin ja öin. Maito ei tuntunut enää riittävän energianlähteeksi. Kesäkurpitsalla aloitettiin.
  4. Toisen kohdalla ekat supparit alkoi puolilta öin ja tyttö syntyi siitä viiden tunnin päästä. Ei muistaakseni supistellut juurikaan ennen kuin synnytys käynnistyi.
  5. ^Vaikea antaa mitään oikeita ohjeita mutta ehdottaisin että rauhoittelisitte vauvan aina yhdellä, samalla keinolla takaisin uneen. Ei joskus tissiä ja joskus syliä tms. Tsemppiä!
  6. Melkein tasan kolme vuotta on tytöillä ikäeroa.
  7. Toisessa synnytyksessä ekat ponnistuksen kyljellään ja sitten puoli-istuvassa niin että sain jaloille tukea kätilöiltä molemmin puolin. ( oli hiljaista joten loppuvaiheessa salissa oli kaksi kätilöä). Ei epparia, ei repeämiä.
  8. Meillä tokan kohdalla la:ta siirrettiin. En ollut pitänyt menkoista kovin tarkkaa kirjaa mutta muistelin koska oli viimeksi ollut. La oli ensin 20.12. Ultrassa sitä kuitenkin muutettiin 14.12. Vauva syntyi 12.12.
  9. Ekassa raskaudessa tyttöä veikattiin, tyttö tuli. RU:ssa vauva ei suostunut pyllyään esittelemään mutta käytiin yksityisellä parin viikon päästä. Tokassa saatiin tietää sukupuoli vähän toisella tavalla, kun kohonneen downriskin takia otettiin nipt-verikoe.
  10. Me ollaan molemmissa raskauksissa käyty tarjotut seulat. On ollut itsestään selvää että mennään, ne vaan jotenkin kuuluu siihen raskauden seurantaan. Ensimmäisessä raskaudessa kaikki oli ok, ei kohonnutta riskiä. Toisessa hälyytti down-riskiluku 1:152 ( muistaakseni). Kyllähän se säikäytti vaikka järjellä koettu ajatella että prosentuaalinen riski on tosi pieni. Niskaturvotus oli hyvin pieni, joten olin aika luottavaisin mielin vaikka mielessä tietysti pyöri kaikenlaista. Musta otettiin verikoe NIPT. Viikko kesti että rapakon takaa saatiin tulokset joista selvisi että kromosomeiltaan terve tyttö on tulossa. Miehen kanssa ei haluttu miettiä ennen testin tuloksia mihin päädytään jos kromosomeissa olisi ollut häikkää. Eikä vaihtoehtoja onneksi tarvinnut miettiä. Kynnys aborttiin on mulla todella korkea. Seulat on toisaalta hyvä juttu. Voi varautua, hankkia tietoa jne jos jotain löytyy. Toisaalta ne saattavat tuoda kamalasti lisästressiä ja unettomia öitä hälyttäessään turhasta! Jos meille joskus vielä vauva tulee voisin harkita sitä vaihtoehtoa etten käy verikokeissa lainkaan, vain pelkissä ultrissa.
  11. Sahina, kyllä tuo alempi on plussa...
  12. Näin nyt toisellakin kerralla.
  13. Esikoisesta raskauskiloja tuli 8-10 ja ne jäivät kaikki sairaalaan. Toisesta tuli 15kg ja nyt kun synnytyksestä on 1,5kk niin jäljellä on 5kg.
  14. Toisessa: Lämpöpussi, Panadol, suihku ja amme ( olin osastolla lapsiveden tihkumisen takia). Salissa ilokaasu, kohdunkaulanpuudute ja spinaali.
  15. Mä kaipasin odotusaikana tällaista ketjua. Meille on molemmissa raskauksissa muun muassa ultrien ja sikiöseulontojen myötä tullut ylimääräistä huolta ja murhetta vaikka kaikki on loppujen lopuksi ollut aina hyvin ja huoli aiheeton. Lohdullista olisi ollut yhdestä ketjusta lukea että mm tarkat ultrat ja seulat voivat muka löytää vaikka mitä mutta loppujen lopuksi mitään löydettävää ei olekaan ollut. Ensimmäisessä raskaudessa kävimme yksityisellä ylimääräisessä rakenneultrassa\3D:ssä. Lääkäri löysi vauvan suolistosta jonkun ihme pullistuman ja kunnallisella puolella vauvaa ultrattiin sen jälkeen parikin kertaa ennen syntymää. Viimeisimmässä ultrassa lääkäri oli sitä mieltä että taitaakin olla vain normaali suolenmutka ja sitä se todennäköisesti olikin. Ei siis poikkeavaa. Toisessa onnistuneessa raskaudessa ensin hälyytti vkolla 12 seula. Kohonnut downriskiluku 1:152. Niskapoimu ok mutta muut tekijät saivat riskiluvun kohoamaan. Prosentuaalisesti järkeiltiin riski pieneksi mutta kyllähän se mietitytti. Nipt- testi otettiin ja viikon odottelun jälkeen saimme kuulla että terve tyttö on tulossa. Seuraava turha huoli tuli rakenneultrassa kun lääkäri oli näkevinään lievän kampurajalan. Mietittiin lastenlääkärin konsultaatiota, lääkäri kysyi onko mielessä keskeytys ( no ei todella ollut, eikä sitä noilla perusteilla edes saa!). Stressiä en tästä mahdollisesta kampurasta ottanut. Sen olisi kuitenkin saanut " korjattua". Uusintaultrassakin kävin, samalla lääkärillä. Ei selvyyttä, kampuraa epäiltiin. Tytön synnyttyä ei kampurasta tietoakaan. Jalka oli vain ollut siinä asennossa kohdussa että epäilys heräsi. Hienoahan se on että nykyään pystytään kaikkea tutkimaan ja on mahdollisuus varautua etukäteen jos jotain poikkeavaa löytyy. Mutta.....