Minitikru

Jäsen
  • Content count

    10
  • Joined

  • Last visited

About Minitikru

  • Rank
    Aloittelija

Profile Information

  • Location
    Rovaniemi
  1. En ole vielä edes raskaana mutta ei se mitään, pitkä lista on olemassa jo valmiiksi En aio ruveta käyttämään ällöttäviä ilmauksia ehkäisyn jäätyä pois. Siis nämä täti tuli kylään, plussatuulia, pupuilu... Asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä. Raskaana ollessa en aio miettiä että aiheutinkohan nyt sikiövaurioita kun join lasin vettä!!!! Ts. en tietenkään käytä päihteitä tai tee muuta oikeasti sikiölle haitallista, mutta en ala hysterisoimaan joka asiasta (ei haitallisista) että entä jos tästäkin on oikeasti haittaa... Enkä kulahda raskaana ollessani. En myöskään silloin käytä oksettavia ilmauksia tyyliin masuasukki. Koska edelleen asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä, tässä tapauksessa alkiona, sikiönä tai vauvana. En ole tupakoiva äiti. Tupakka saa tietenkin jäädä jo raskauden alettua, mutta en siis myöskään aloita uudestaan synnytyksen/imetyksen jälkeen. En ole mikään mamma. Tämäkin menee oksettavien sanojen listalle. Samasta syystä en todellakaan liity mihinkään mammaryhmiin facebookissa, käy mammajumpissa tai -kerhoissa. Ei siitä edes tulisi mitään kun oksentaisin vaan koko ajan, en voi sietää sanaa mamma Ihan äiti vaan olen. Vauva nukkuu omassa sängyssä, eikä missään nimessä ole vielä 15 -vuotiaanakin vanhempien huoneessa! En muutu kulahtaneeksi äitihahmoksi myöskään sen jälkeen kun vauva on syntynyt. Ihan oikeasti, ne kauniit vaatteet pukee päälle ihan samalla vaivalla kuin ne rumatkin. Ei siis reikäisiä college-housuja ja haisevia t-paitoja minulle kiitos. Ei myöskään rasvaisia hiuksia kilometrin juurikasvulla, meikkejäkään ei tarvitse hävittää. Kissaa kohdellaan nätisti ja kiltisti. Ja emme saa unohtaa kissasta huolehtimista ja kissan huomioimista sitten kun vauva tulee taloon. Tottuu kissakin helpommin vauvaan kun ei jää sen tähden syrjään. Minusta ei tule pelkkää äitiä. Olen äiti, mutta myös vaimo, ystävä, tytär, sisko, lapsenlapsi, miniä, käly, serkku... Palaan kouluun ajoissa. Mutta en mene kouluun heti kun vanhempainvapaa loppuu, jos minusta vaikuttaa siltä että lapsen olisi vielä parempi olla kotona hetki. En jää loputtomiin vanumaan, mutta en myöskään liian aikasin jatka opiskelua. Riippuu täysin lapsesta milloin on hyvä. En kuvittele että kaikki ihmiset ovat loputtoman kiinnostuneita meidän vauvasta. En omi lasta itselleni. En minä sitä yksin aikaan saa, ja puolet on miehen geeniperimää Siispä myös isällä on täysi oikeus ja velvollisuus huolehtia lapsesta. En kuvittele olevani ainoa joka sen osaa, osaa mieskin jos pääsee yhtä lailla hoitamaan. En aio olla ylihuolehtiva ja hössöttävä kanaemoäiti. Pumpulissa kasvaminen ei ole hyväksi. Ja en missään nimessä, kuten en nytkään, kysele toisten jälkikasvun hankkimisten perään. Kaikkihan eivät halua lapsia, ja toiset eivät saa (ainakaan helposti) vaikka tahtoisivatkin. Toiset taas eivät juuri nyt tahdo eivätkä vielä tiedä milloin on aika. Yhtä kaikki, ei kuulu minulle. Tätä listaa nyt voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi Täällä monien muiden listoilla on hyviä kohtia jotka voisin myös allekirjoittaa. Lupaan palata kommentoimaan tätä joskus myöhemmin, että miten oikeasti kävikään
  2. Kerrostalokaksio, ei kyllä ole vielä vauvaa, tai raskaus alkanut Täällä kumminkin ollaan aluksi, kolmio sitten kun tarvitsee oman huoneen ja omakotitalo hankitaan kun voidaan.
  3. En lainkaan, se ei ole sopivaa. Ihmiset kertovat itse jos on kerrottavaa.
  4. En käy, olen ihan tuore tapaus vauvapalstailussa
  5. Marraskuulle laitettiin Orgametril jatkumaan. Tällä hetkellä kuuria on 1,5 kuukautta enää jäljellä!
  6. Ehkä enemmän toivon tyttöä, mutta en toki missään nimessä ole pojasta pettynyt! Pääasia on se, että saisi lapsen, on se kumpi vaan
  7. Kunhan ehkäisy jää pois, alan vähentää tupakointia. Ehkä saan lopetettuakin ennen plussaa. Mutta luonnollisesti viimeistään sitten kun plussa tulee. Sen jälkeen en aio enää ikinä aloittaa tupakointia.
  8. Olen aina halunnut kaksoset Se on jossain määrin mahdollistakin, suvussani on kaksosia, ei mitenkään vilisemällä mutta on kuitenkin. Toki olen onnellinen myös yhdestä vauvasta kerrallaan, senpä näkee myöhemmin montako tulee kerralla
  9. Päätös on tehty, mutta odotella saa syys- tai marraskuulle. Syynä endometrioosin hoitoon määrätty keltarauhashormonikuuri, joka on tällä tietoa syyskuulle. Heinäkuussa on gyneaika, ja saattaa olla että kuuria jatketaan marraskuuhun. Silloin olisin syönyt keltarauhashormonia puoli vuotta. Suhtaudun ihan ok siihen jos kuuri jatkuu marraskuulle, on varmemmin pesäkkeet kuivahtaneet. Mutta toki voin sen syyskuussakin lopettaa Tässä odotellessa mennään naimisiin ja muutetaan opiskelupaikkakunnalle, ainakin mies aloittaa opiskelut, toivottavasti minäkin. Juuri tämän endon takia lapsi yritetään saada pian, vaikka sitten opiskelut ovatkin kesken. Ikä sentään alkaa kakkosella kummallakin, ja suhde on pitkä (kohta 6,5 vuotta) ja vakaa.
  10. Kai minutkin voi nuoreksi laskea hyvin, olen nyt 21 Raskaana en siis vielä ole, mutta syyskuussa tai marraskuussa alkaa yritys. Minä ja sulhaseni (20v) olemme olleet yli 6 vuotta yhdessä, vajaan parin viikon kuluttua menemme naimisiin. Naimisiinmenosta ei pitänyt suoraan seurata vauvaa, mutta toisin käy Sain toukokuussa diagnoosiksi endometrioosin, ja lääkäriltä vahvan suosituksen, suorastaan määräyksen yrittää raskautta heti kun hoidoksi määrätty keltarauhashormonikuuri loppuu. Näillä näkymin syyskuussa, saatetaan kuitenkin laittaa jatkumaan marraskuulle. Lääkärin mukaan ei voida olla varmoja, tuhoaako tämä tauti hedelmällisyyteni (endoon liittyy usein lapsettomuutta) ja jos, niin kuinka pian. Siksi kannattaa pelata varman päälle eikä odotella enää. Ehdimme kuitenkin varmasti täyttää 21 ja 22 ennen vauvan tuloa, varmaan ennen raskauttakin, olemme alkuvuodesta syntyneitä molemmat. Tokihan ympäristön kommentit vähän "jännittää". Kummallakaan ei ole lukion jälkeistä koulutusta edes aloitettuna vielä. Sulhanen aloittaa ammattikoulun nyt syksyllä, ja minä ammattikorkean, jos siis pääsen sinne. Muutamme 400 km päähän kotipaikkakunnastamme, koska sulhasen haluamaa koulutusta ei ole täällä. Kun kouluun haimme, ei endodiagnoosia vielä ollut, vaikka epäilys siitä olikin. Tiedän että jotkut (lue: anoppi) saattavat olla hieman huolissaan miten pärjäämme vauvan kanssa kaukana. Anopille ei kyllä kerrota tästä ennen kuin olen onnellisesti raskaana Mutta minä uskon että samalla tavalla pärjäämme siellä kuin täällä, ja junat kulkee ja autot toimii jos jotain tuleekin. Opiskeluiden suhteenkaan en ole huolissani, tässäkin keskustelussa on moni jatkanut opintojaan myöhemmin. Opiskella ehtii aina, mutta meillä saattaa olla viimeiset tilaisuudet saada lapsi. Ilmaannun tähän ketjuun myöhemmin kirjoittelemaan, sitten kun toivottavasti raskaaksi tulen ja lapsen saamme!