Annma

Itse olen tykännyt aina Onni nimestä ja jo 15v sitten sanoin, että jos saan pojan, nimeksi tulee Onni. Nyt kun nimi on yksi yleisemmistä, se jää käyttämättä, sillä haluamme kuitenkin hivenen harvinaisemman nimen. Eikä kyllä ole sitä poikaakaan jolle tuon antaisi, mutta JOS tulee joskus poika . Onni löytyy myös tuttavapiiristä, joten siitäkään syystä ei käy. Ihania nimiä, jotka myös löytyvät tuttavapiiristä ja / tai ovat liian yleisiä ja jäävät siksi käyttämättä; Hilma, Hilda, Aada, Emma, Oliver, Veera. Fanny/Fanni olisi loistava nimi ja löytyy suvusta, mutta englanninkielisen merkityksensä ansiosta sekin jää käyttämättä.

Oletteko kiinnittäneet huomiota ruokiin / juomiin / lääkkeisiin jo ennen kuin testasitte plussan? Meillä kävi niin että plussasin heti ekasta kierrosta mikä tuli ihan täytenä yllätyksenä. En tosiaankaan osannut ollenkaan katsoa syömisiä tai juomisia "sillä silmällä" yrityksen aikana. Ekan neljän viikon aikana siis tuli syötyä ihan kaikkea mitä EI saisi syödä. Itse asiassa varmaan enemmän niitä, kuin sallittuja ruokia :huh. Oltiin vielä keski-euroopassa lomalla pitkään ja musta tuntuu että elin pitkälti ihanilla juustoilla ja ilmakuivatuilla kinkuilla. Viiniäkin tuli varmaan 1-2 lasia päivässä otettua mutta ei kylläkään isompia määriä. Nyt ahdistaa; MITÄ JOS mä olen saanut ruuista jonkun Toksoplasmoosin?! Näkyisikö se vielä näin alussa vai voiko aiheuttaa myöhemmässä vaiheessa ongelmia?! Tuntuu, että nyt pyörii koko ajan mielessä tämä..

Moni tuntuu olevan hämmentynyt tavasta ostaa tuoreelle äidille lahja. Mä taas olen aidosti hämmästynyt siitä, että miehen osallistumista kotitöihin ja vauvanhoitoon pidetään erityisenä lahjana. Meidän perheessä on ainakin ihan täysin itsestäänselvää, että mies osallistuu tasapuolisesti. En siis osaa pitää sitä mitenkään lahjaan rinnastettavana asiana. Mä kyllä suoraan sanottuna pidän ihan ansaittuna lahjaa siitä, että olen meidän yhteistä lasta kantanut 9kk, kärsinyt kaikenmaailman raskausvaivoista ja vielä puskenut lapset kivuliaasti maailmaan. Onneksi mies ajattelee samoin ja korun olen saanut jokaisesta lapsesta .

Moni tuntuu olevan hämmentynyt tavasta ostaa tuoreelle äidille lahja. Mä taas olen aidosti hämmästynyt siitä, että miehen osallistumista kotitöihin ja vauvanhoitoon pidetään erityisenä lahjana. Meidän perheessä on ainakin ihan täysin itsestäänselvää, että mies osallistuu tasapuolisesti. En siis osaa pitää sitä mitenkään lahjaan rinnastettavana asiana. Mä kyllä suoraan sanottuna pidän ihan ansaittuna lahjaa siitä, että olen meidän yhteistä lasta kantanut 9kk, kärsinyt kaikenmaailman raskausvaivoista ja vielä puskenut lapset kivuliaasti maailmaan. Onneksi mies ajattelee samoin ja korun olen saanut jokaisesta lapsesta .

Osallistun keskusteluun turvakaukalon osalta, vaikkei Dubain matkA olekaan tiedossa. Me ollaan reussattu lasten kanssa paljon ja aina varattu vauvallekin oma istumapaikka lentokoneessa. Silloin saa varmuudella ottaa kaukalon mukaan koneeseen. Ollaan aina kiinnitetty kaukalo lentokoneen omilla vöillä koneen penkkiin, ja muksut nukkuneet pääsääntöisesti lentomatkat mennen tullen . Joillain yhtiöillä on tarvinnut vauva ottaa turvakaukalosta syliin nousun- ja laskun ajaksi (aivan hulluuden huippu!), mutta Finnairilla on aina saanut istua koko ajan omassa istuimessaan. Myös lomalennoilla ollaan ostettu se oma paikka ja saatu ottaa kaukalo sisälle koneeseen vaikka myyntipalvelussa puhelimitse annettukin muuta tietoa. Tulipa vain mieleen kertoa kokemuksia, kun luin keskustelua turvakaukaloista ja baby basketeista .

Voi Edith, olen tavattoman pahoillani . Paljon voimia asian käsittelyyn! Ulkopuolinen keskusteluapu kuulostaa järkevältä ihan senkin takia, että pystyy purkaman asiaa niin, ettei syyttele itseään ja puolisoa tapahtuneesta. Jaksamista!

Osanottoni kaikille keskenmenon kokeneille. Itse koin keskenmenon varhaisilla viikoilla. Lääkkeellinen tyhjennys tehtiin rv 8+2 ja alkion kehitys oli pysähtynyt vk 5+?. Koko (oireettoman) alkuraskauden ajan oli ihmetys ja outo tunne siitä, että kaikki ei ole kunnossa, kuten ei sitten ollutkaan. Tyhjennystä pelkäsin kovasti, mutta se olikin kohdallani erittäin helppo toimenpide, kipuja ei ollut oikeastaan ollenkaan, vuoto vaan voimakasta. Siinä mielessä siis ihan "positiivinen" kokemus, jos näin voi sanoa tässä yhteydessä. Pelkäsin nimittäin, että jos kivut ovat aivan kammottavat, miten ikinä uskallan raskautua uudelleen!? Henkisesti tämä km on ollut yllättävän helppo. Johtunee siitä, että tämä raskaus alkoi (kuten edellisetkin, terveen lapsen syntymään päättyneet raskaudet) erittäin helposti ja koko ajan olen jotenkin ajatellut, että ei ole mahdollista kolmannen raskauden mennä peräkkäin niin hyvin. Osasin siis odottaa, että keskenmeno tulee, koska tuttavapiirissäkin niitä on ollut yhdellä jos toisella. Olen myös kiitollinen siitä, että km tapahtui ja selvisi näin varhain. Minulle henkilökohtaisesti olisi aivan eri tilanne saada keskenmeno pidemmällä, keskiraskauden tietämillä, tai kokea kohtukuolema. En pysty edes vertaamaan näitä asioita päässäni. Toki, jos olisimme yrittäneet tätä raskautta todella pitkään niin isku olisi varmasti kovempi. Nyt kuitenkin ajattelen lähinnä, että tämä raskaus nyt meni näin, alkio ei ollut elinkelpoinen ja joku meni pahasti pieleen jo ensi metreillä. Tilastojen mukaan on todennäköistä, että seuraava raskaus onnistuu sitten hyvin ja toki toivon, että se myös alkaa suht pian. Lisäksi seuraavalla kerralla en aio ajatella raskaudesta juuri mitään ennen, kuin on ar-ultrassa todettu, että syke löytyy. Sitten vasta uskon olevani raskaana .

Terveystalo Myyrmäki, Ralf Bützow ja maksettavaa jäi huikeat 245.

Jos olette pitäneet lapsellanne nimiäiset / aiotte pitää niin oletteko silti nimenneet lapselle "epäviralliset kummit"? Jos kaikki menee hyvin ja meilläkin joskus ensi vuonna nimiäisiä vietetään niin haluaisin ehdottomasti lapsella olevan kummit. Tuttavapiirissä ei ole ketään, jonka lasta ei olisi kastettu, joten omaa kokemusta ei ole ollenkaan, onko kuinka yleistä että nimiäisissäkin kummit valitaan...

Meillä olisi tarkoitus aloittaa kolmannen yritys loppuvuodesta . Marras-joulukuussa, riippuen miten tämä kierto tästä tasaantuu, kun juuri alkoi kuukautiset kuopuksen jälkeen. Suunnilleen puolentoista vuoden ikäeroa kuopukseen lähdetään hakemaan !

Rinaldo... En tykkää kyllä yhtään, ellei sitten toinen vanhemmista jostain Espanjan tai Etelä-Amerikan suunnalta, (en tiedä onko nimi sieltäpäin, mutta tulee mielikuva) annan 5 pistettä. Aaron?

Tommi, ihan kiva, 7 pistettä Valentin? ...oonkohan kysynyt aiemminkin? Ei näitä enää muista.

Selma, aivan ihana nimi, annan 10 pistettä . Nikolai?

Yhdessä vajaa 13 vuotta kun lapsi syntyi ja naimisissa 7vuotta. Oli hyvä aika. Kahdestaan ollaan ehditty mennä ja touhuta niin paljon, ettei ole mitenkään älyttömästi tarvinnut kahdenkeskistä aikaa nyt. Satunnaiset päivät ovat riittäneet. Ei ole esimerkiksi tunnetta, että tarvitsisi lähteä pidemmälle matkalle kahdestaan tms, vaan nyt tuntuu täysin luontevalta että asiat tehdään koko perheen kanssa. Aikansa kutakin siis . Pelkäsin, että ollaan niin juurruttu tapoihimme että lapsen tulo on iso kriisi, mutta ei olekaan ollut.

^ Juu, meillä on matkarattaisiin sekä aurinkovarjo, että sellainen sunblock-suojakin päälle, joten pikkuinen saadaan kyllä suojattua . Mä taas koen liinassa / manducassa kanniskelun niin hankalana, etten missään tapauksessa sitä halua jatkuvasti tehdä, joten kyllä ne kahdet matkarattaat tarviis olla, tai sitten ne tuplat. Normit matkarattaat ollut aiemmin Kreikassa yhden kanssa (samoin muuallakin tietysti). Pitänee kysyä Finnmatkoilta, saako heiltä tai jostain muualta vuokrattua matkarattaita siellä. Jotenkin tuntuu tosiaan aika työläältä roudata kaksia mukana... Me ollaan tytön kanssa oltu sekä vauvana että taaperona Kreetalla, ja silloin katselin "sillä silmällä" näitä ratasasioitakin. Aika monella näkyi olevan ihan normaalit vaunut mukana ja nähtiinpä jopa Malemessa jonkun lykkivän ihan normaaleilla, vierekkäin istuttavilla tuplillakin, jotka eivät olleet siis mitään matkakokoa . En kyllä suoraan sanottuna ymmärrä, miten sellaisilla pääsee liikenteeseen, kun tuntui että ihan tarpeeksi ne normaalit matkiksetkin on . Mutta hankala juttu. Jos ei olisi tuota päikkäriasiaa mietittävänä, niin sitten ilman muuta ostaisin toisiksi mukaan otettaviksi matkiksiksi mitkä tahansa rouskut sateenvarjot... Mutta kun nimenomaan elättelen toiveita, että illalla kun molemmat nukuvat rattaissa, päästään syömään rauhassa ja päivällä pääsee vähän uimaan rauhassa kun tenavat nukkuvat varjossa rattaissa... Joten mieluummin sitä sitten raahaa vaikka ne parit rattaat kuin menettää mukavat päiväunien rauhahetket siihen, että muksu roikkuu koko ajan jossain lannevyössä mussa kiinni . Pitänee nyt oikein perehtyä, mitkä ois kaikkein keveimmät peräkkäin istuttavat mallit ja koittaa huutiksesta metsästää sellaisia. Onneksi on vielä aikaa mukavasti .

Kokemukset Ixiasta, Rodokselta kiinnostaisivat . Näillä näkymin ois tarkoitus suunnata sinne 2 viikoksi 3kk vauvan ja reilu 2 vuotiaan kanssa kesäkuussa. Toivottavasti ei ole tuolloin vielä ihan hirmuisen kuuma kulkea muksujen kanssa... Meillä on varattuna huoneistohotelli Sea Melody, joka sijaitsee vain 75m rannalta ja bussit Rodoksen kaupunkiinkin kulkevat aivan vierestä. Vauvan kanssa ei varmaan rannalla tule juuri oltua, altaalla varmaan saa helpommin varjoon... Mutta tuostahan on helppo sitten taaperon kanssa toisen vanhemman mennä rannalle aina hetkeksi uimaan ja leipomaan hiekkakakkuja . Mä aloin nytten jo hyvissä ajoin miettimään tämän ikäisten ratasratkaisuja mataan . Meillä kun tuo taaperokin varmaan silloin vielä päiväunet nukkuu ja on tottunut nukkumaan ulkona aika paljon. Joten vaihtoehtoina on joko ottaa vierekkäin istuttavat tuplat mukaan , kahdet matkarattaat, tai sitten koittaa jostain huutiksesta hankkia peräkkäin istuttavat matkarattaat. Miten kaposet mahtaa olla kadut Rodoksella, onko vierekkäin istuttavilla tuplilla mitään jakoa siellä??

Muakin kiinnostaisi kuulla, miten tuolla Edinburghissa tai ylipäänsä UK:ssa saa takseihin turvaistuimia? Tai ylipäänsä missä maissa saa taksiin tilattua turvaistuimen / kaukalon ? Saksasta joku kyseli aiemmin. Berliinissä ainakin sai istuimen autoon. Tosin emme tätä tienneet ja vähän turhaan sitten raahasimme oman istuimen mukana. Mutta toisaalta, lentomatka sujui siinä istuen oikein mukavasti . Taksikuskit mulle kertoivat, että jokaisessa taksissa on yli 3v tarkoitettu koroke "vakiovarusteena" ja tilaamalla saa sitten pienemmälle istuimen. Berliinin keskustasta lentokentälle mennessämme taksissa oli mukana Kiddyä vastaava palkkiturvaistuin, kun tilauksen vastaanottaja oli käsittänyt että meillä ei ole omaa istuinta. Edit: Tämä firma vuokraa Teneriffalla turvakaukaloita ja -istuimia, rattaita, matkasänkyjä, itkuhäläreitä jne. Vaikutti aika kätevältä, hintaa en katsonut .

Miten mulla on sellainen hatara mielikuva, että jos se ensimmäinen rokote annetaan ennen vuoden ikää, niin sitten se toinen useimmiten annettaisiinkin vasta siinä 1,5v ikäisenä. Muistelisin, että näin tehtiin meidänkin muksun kohdalla.

Juu, toki kolmen lapsen kanssa on haasteellisempaa, mutta en yhtään epäilisi etteikö pärjäisi . Agia Marina on sijainniltaan helppo ja siitä kulkee koko ajan busseja Haniaan. Ja samalla bussilla pääsee pysähtymään myös Lastentarviketaivas(helvetti?) Jumbossa, mikä on oikeast valtava, tavaratalo täynnä lähes pelkästään lastentarvikkeita. Kannattaa ehdottomasti käydä! Lastenvaatteet ja tarvikkeet ovat todella huokeita meikäläisiin hintoihin verrattuna. Agia Marinassakin on monesti aika tuulista rannoilla, mutta varmaankin olette enemmän uima-altaalla muutenkin tuolla seurueella. Eipä muuta kuin mukavaa matkaa!

Miehen vanhemmat näkevät lasta 1-3 kertaa viikossa ja heiltä saa hoitoapua miltei aina tarvittaessa. Asuvat lähellä. Eivät puutu päätöksiimme eivätkä hankintoihin, lahjatoiveetkin kysyvät aina. Ovat lapselle todella läheisiä ja tärkeitä, mikä on minusta vain positiivinen asia . Aikanaan, kun lapset menevät hoitoon, ovat varmaan kuitenkin 1pv viikossa isovanhempien hoidossa ja 4pv sitten tarhassa. Mutta tähän nyt on vielä aikaa vuosia. Äitini asuu kauempana, mutta tapaa silti lasta varsin usein ja soittelee kyllä kuulumisia viikottain. Kerran pari kuukaudessa tapaavat ainakin, joskus useamminkin. Hän sitten myös ostelee lapselle enemmän, ei tosin mitään suurempaa meiltä kysymättä. Isäni on sitten jäänyt kaikkein etäisimmäksi, näkee lasta muutaman kuukauden välein eikä lapsi varsinaisesti tunne häntä. Asian laita tuskin tulee tästä muuttumaan, joten on ihanaa, että muut isovanhemmat sitten ovat oikeasti tosi läheisiä . Lähellä asuvat myös "varaisovanhemmat", miehen lähisukulaiset, lapseton pariskunta, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä. Uskon, että vuosien varrella he tulevat olemaan perheemme lapsille hyvinkin läheisiä .

Ensi-Reinot lahjapaketissa oli ainakin meille todella ihana tuominen .

Me emme edes kuulu kirkkoon, mutta ollaan silti valittu lapsille kummit . Tai siis "kummit" varmaan monien mielestä, mutta ihan kummi-nimitystä heistä puolin ja toisin käytämme ja ihan samalla tavalla ovat lapsen elämässä mukana kuin kastettujen lasten kummitkin ovat . Meillä on esikoisella 4 kummia, tulokkaalle tulee 5 kummia, joista tosin kaksi samoja kuin ensimmäiselläkin. Meillä syynä suureen kummimäärään on yksinkertaisesti se, että oma lähisuku on aivan minimaallisen pieni ja halutaan näin laajentaa niitä lapselle läheisiä ihmisiä. Sekä minä että mies ollaan nyt aikusinakin läheisissä väleissä omien kummiemme kanssa, samoin toivon olevan omien lapsien kohdalla. Kummeiksi on valittu sellaiset ihmset, jotka joka tapauksessa olisivat elämässämme mukana, olivat sitten kummeja tai ei. Ja sellaisia ihmisiä, jotka haluamme pitää nimenomaan perheemme elämässä mukana myös jatkossa. Ehdottomasti emme halua, että kummilapsista tulee kenellekään kummille minkäänlainen taakka ja velvollisuus. Olen nimenomaan painottanut kaikille, etten oleta, että yhtäkkiä meidän lapsi on heidän elämänsä keskipiste ja yhteyttä on pidettävä alvariinsa. Tai että oltaisiin törkkäämässä hoitoon tms. Mutta väistämättä he tulevat lapselle tutuiksi, kun paljon ovat tekemisissä koko perheen kanssa. Toinen mitä olen painottanut kaikille on, että meillä ei ole ajatustakaan siitä, että kummien pitäisi ostella vinot pinot kalliita lahjoja. Päin vastoin, meillä on ollut niin päin että me vanhemmat olemme toppuutelleet kummeja ostamaan vähemmän ja vähemmän arvokasta. Ei siis todellakaan oleteta, että kummeilta tulee lapsille 50e/lärvi arvoiset joulu- ja synttärilahjat, mutta kummeja on ollut vaikea saada ymmärtämään että kyllä, se 5e lasten DVD ihan oikeasti on aivan riittävä ja MITÄÄN ei tarvitse sen lisäksi ostaa . Juuri itse asiassa sanoin kummeille, että toivoisin nimipäivinä muistamista vaan kortin muodossa, että ei mitään lahjoja silloin. ... Mutta joo, tämä lahjajaartus nyt vaan näkökantana tuohon, kuinka kummeilta odotetaan hirveitä määriä lahjoja. Ja etenkin, jos on monta kummia, kuten meillä, tuntuu moni ajattelevan että "ne haluaa vaan paljon lahjoja". Mikä ei todellakaan pidä ainakaan meidän tapauksessa paikkaansa.

Liikaa oman ikäluokkani nimi, joten lapselle ei ei ja ei. Vähän sama kuin kolmekymppinen Jorma tai Pirjo, jolle vanhemmat selvästi antaneet oman ikäluokkansa nimen . Annan 5 pistettä. Herman?

Mä olen samaa mieltä syksyn tytön kanssa tästä. Siis tottakai te Eppa siellä pärjäätte, miksi ihmeessä ette ? Jos teitä on kaksi aikuista, ja isommat lapset jo tuon ikäisiä, niin en näkisi mitään ongelmaa. Me on matkusteltu vasta yhden lapsen kanssa, mutta on matkailtu paljon. Tytöllä on jo 5 ulkomaan lentomatkaa takana ja ikää alle 2vee. Sen lisäksi sitten nämä perinteiset risteilyt ja Tallinnan reissut. Ja suurin osa lapsen kanssa tehdyistä reissuista ollaan tehty ihan omatoimsesti ja kaupunkilomia vieläpä. Entiseen malliiin on vuokrattu auto miltei joka lomalla jne. Jotkuthan kokevat jo yhdenkin lapsen kanssa matkailun hankalaksi, mä taas en ole kokenut yhtään millään lailla vaikeaksi. Ja siis meidänkin lapsukainen on ollut varsinkin vauvavuonna aika vaativaa sorttia. Kohta on toinen lapsi tulossa, ja mulla on jo tuhat ja yksi suunnitelmaa tulevista matkoista. Ei ole tullut mieleenkään, että matkustelua lopetettaisiin. Mahdollisesti haaveissa vielä se kolmaskin, ja silloinkin pitää kyllä reissuun päästä . Sanoisin siis, että ehdottomasti matkaan! Kreetahan on todella helppo kohde lasten kanssa. Olemme siellä 2kertaa käyneet muksun kanssa. Vauvan ruokia löytyy hyvin rajoitetusti mutta ainakin meidän muksu tykkäsi kovasti niistä paikallisista liha/kasvisruuista mitä oli tarjolla. Hedelmäsoseet ja puurojauheet taas olivat to-del-la makeita siellä, monet hunajalla makeutettuja. Joten niiitä kyllä ottaisin Suomesta mukaan vauvalle. Plataniaksesta ainakin kulki matalalattiabussit Haniaan, joten oli helppoa rattaiden kanssa. Itse olen niin hysteerinen, etten suostuisi pienen kanssa taksilla kulkemaan metriäkään ilman turvakaukaloa (varsinkaan tuolla liikenteessä), ja meillä onkin joka reissulla ollut aina turvakaukalo tai turvaistuin mukana matkalla. Meillä on tosin ollut sitten myös vauvalle ostettuna oma lentopaikka, joten on saanut istua koneessa mennen tullen omassa kaukalossaan. Tämä on helpottanut lentämistä meillä todella paljon .

Toivolle täysi 10, aivan ihana nimi. Ja vaikka noita vanhoja (merkitys)nimiä on nyt todella paljon, niin pikku-Toivoihin en ole törmännyt. Aarre?