No niin.
Olen raskaana toista kertaa. Ensimmäistä raskautta yritettiin kauan ja lopulta lapsettomuushoidot toivat meille toivotun tuloksen. Vuodet kuluivat ja keväällä sain yllätysplussan, raskaaksi tulon ei pitänyt olla edes mahdollista. Alusta ajattelin, että ihanaa, meille tulee vauva.
Jotenkin raskauden puolen välin jälkeen on alkanut pelottaa ja hetkittäin suorastaan kaduttaa. Esikoisen odotusaikana muistan olleeni todella kiintynyt jo mahavauvaan ja nyt samaa tunnetta ei ole. Pelottaa, että entä jos se hillitön äidinrakkaus ei tule. Pelottaa myös kuinka arki sujuu kahden lapen kanssa. pelottaa esikoisen mustasukkaisuus.
Onko nämä pelot ollenkaan normaaleja? Miten tässä oikein käy?