Search the Community

No niin, avaudun nyt tälläisesta vaikeasta aiheesta. Itse olen ollut nyt kotiäitinä 2 vuotta. Nämä kaksi vuotta ovat olleet ihanaa aikaa, mutta kivenä kengässä on yksinäisyys ja oman ajan puute. Mies toimii yksityisyrittäjänä ja tekee paljon töitä ja parisuhteen toimivuuden kannalta olen myöntynyt antamaan hänelle iltamenojakin, kun ei itse sinne baariin huvita lähteä. Vielä odotusaikana kuvittelin löytäväni äitiystäviä vauvakerhoista ja lapselle kavereita pihalta niin näin ei ole kuitenkaan käynyt. Taustaa vielä: olen ollut aina pätkätöissä, joten 'työkavereita' ei ole. Sairastin monta vuotta, jolloin kodin ulkopuolelle meneminen ei tullut kuuloonkaan. Tämä sairastelu siis aikuisiällä kuitenkin. Näinä vuosina uusien ystävien saaminen ei tullut kuuloonkaan ja menetin jopa muutaman vanhan kun en jaksanut pitää yhteyttä. Ne muutamat kaverit joita minulla on eivät ole perhettä perustaneet ja heitä en ole edes paljoa nähnyt kun en pääse/jaksa baariin. Vauvakerhoissa olen käynyt esikoisen ollessa pieni, mutta sieltä ei löytynyt yhtään kaveria. Ei vaan asenteet/arvot natsanneet ja monella tuntuu olevan niin valmiit kuviot (mies, työ, elämä, kaverit) ettei kokonaan uutta kaverisuhdetta ole kiinnostusta rakentaa. Ikäerokin voi vaikuttaa, itse olen jo 38. Kaikenlaista kun on kuitenkin jo elämässä tullut koettua niin minun on vaikea samaistua 25v. 'ollaan oltu yhdessä 4 vuotta' tyyppisiin ihmisiin. Haluaisin, että olisi jotain muutakin yhteistä kuin lasten ikä ja äitiysloma. Lisäksi kun olen ollut näin 'pitkään' kotona niin moni tietämäni naishenkilö on jo mennyt takaisin töihin, joten aikataulut on taas eri. Haluaisin kuitenkin tavata lapsen kanssa kivoja ihmisiä, koska vapaa aikaa on tälläkin hetkellä tasan 16h kuukaudessa kun anoppi ottaa lapsen yökylään. Olen miettinyt, että pitäisi vain tavata paljon ihmisiä, että löytyisi se samanhenkinen, mutta missä? Facea en käytä ja lähipuistoissa on aina eri ihmiset/ ei kiinnostuneet ihmiset. Edes moikkaamiseen ei vastata. Anteeksi epäselvä avautuminen, kaikki neuvot otetaan mielellään vastaan. Odotan tällä hetkellä meille toista lasta, joten pelkoni vielä useamman vuoden yksinäisyydestä on kova. Olen yrittänyt olla avoin ja utelias, kiinnostunut muiden asioista, ehdottanut kahvitteluja ja yhteystietojen vaihtoa. Missä vika? Mihin mennä? Mitä mä teen?