Guest Ninja

Tyytyväinen vauva

85 posts in this topic

Voi kuinka mukavaa, talvi-07, kun kävit täällä "moikkaamassa"! :) Toivon myös teidän koko perheelle oikein ihanaa kevättä ja aurinkoista kesää!! :)

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt meidän tyytyväiseltä vauvalta (1 v 7 kk) on otettu tutti pois ja kaveri on vaan tuhahtanut iltaisin tyyliin "Höh!" ja kääntänyt kylkeä ja alkanut nukkumaan. :lol:

 

Mistä toi lapsi on perinyt ton sopeutuvan asenteen!?!?!?

 

...kyllä se osaa suuttuakin, mutta perusluonne on "mitä sitä nyt enää itkeä jos paska on jo housussa, korjataan paska pois". :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ :lol: Ihana!!

 

...kyllä se osaa suuttuakin, mutta perusluonne on "mitä sitä nyt enää itkeä jos paska on jo housussa, korjataan paska pois". :D

 

Aivan juuri näin meilläkin! Puolensa osaa kyllä neiti pitää ja "kertoa" jos harmittaa, se on ainoastaan hyvä ja terve ominaisuus! Mutta se sopeutuvainen asenne on kyllä ihailtavaa! :)

 

 

Olisi mukava kuulla mitä muiden "tyytyväisten vauvojen" elämään ja arkeen kuuluu nykyään! Aihe on aloitettu jo lähes vuosi sitten, joten varmasti on monella monenlaista sattunut ja tapahtunut!? :)

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tuolla edellisellä tarkoitin siis sitä, että kaikki varmaankin kirjoittelevat omassa kuukausi-ketjussaan kuulumisia, mutta olisi kiva kuulla miten tämä "tyytyväisyys" näkyy kun ikää tulee lisää tai millaisia piirteitä luonteeseen on tullut ajan kuluessa? Voin nimittäin hyvin kuvitella, että tuosta meidän tytöstä kehkeytyy iän myötä melkoinen Neiti Tärrä :lol: , vaikkakin pohjimmiltaan niin kiltti ja hyvälaitainen onkin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

PinjaMii: Niin pelottavan samanlaista tekstiä sun kirjoituksessa kuin omassa mielessä, kun mietin omaa neitiä. O len aiemminkin miettinyt samaa, kun olen lukenut teidän kuulumisia syyskuunketjusta. Meillä ruokailu (imettäminen) ei sujunut niin mallikkaasti, mutta muuten kyllä. Yöt ruettiin ilman syöntejä ruettiin nukkumaan n. 6.5kk, mutta sitä ennen parilla syötöllä ja heti nukahti. Neiti on niin tyytyväinen kuin voi olla. Totta kai on känkkäränkkä päiviäkin, mutta perustyytyväinen. Nauraa ja kikattaa todella paljon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisinpa minäkin tänne kirjoittaa muutaman rivin... Olen saanut tuttavapiirissä kuulla tosi samantyyppisiä kommentteja siitä miten meillä on "viallinen" vauva kun se on niin rauhallinen ja helppo ja että mikä "mikä sitä vaivaa, kun se nukkuu noin pitkiä päikkäreitä vieläkin" jne. Nytpä en enää uskalla paljoa muille kaveriäideille puhua siitä kuinka tämä on helppo, koska tuntuu että kaikki eivät sitä halua kuulla. Enkä sillä ole missään vaiheessa mitenkään kehuskellut, mutta kun on kysytty asioista niin olen vaan vastannut niinku asiat on: "syö hyvin, tutti kelpaa, tuttipullo kelpaa, nukahtaa itsekseen, nukkuu päikkärit missä vaan, herää yöllä syömään kyllä, mutta nukahtaa samantien uudelleen itse, nukkuu aamulla pitkään, viihtyy kaikkien sylissä, hymyilee ja nauraa paljon jne.". Ehkä on parempi olla sanomatta mitään. Kuten täällä jo aiemmin todettiin, Kel onni on, se onnen kätkeköön.

 

Mun mielestä tämä meidän poika (nyt 5kk) on ollut alusta asti tosi helppo - ei paljon turhasta kitise. Ihan niinkuin Ninjakin vauvalla, kunhan masussa on ruokaa ja on paikka nukkua unia (tähänkin kelpaa lähes mikä vaan), kaikki hyvin! Mamalicious tais kirjoittaa tuolla joskus siitä että riippuu myös paljon äidin asenteesta - veikkaan että omalla kohdalla tämä pitää paikkansa. Ehkä olin asennoitunut vaikeampaan tapaukseen ja tämä onkin ihan normaali vauva, mutta minulle se tuntuu helpolta? En tiedä.

 

Onhan nyt aina välillä jotain pientä ollut, en väitä että tämä olis aurinkona 24/7, mutta noin yleisesti on helppo ja tyytyväinen kaveri. Ekoina viikkoina oli masuvaivoja, mutta ei hän koskaan niitä huutamalla huutanut - itaisin oli kitinää ja vääntelyä, mutta se meni nopeasti ohi, enkä pitänyt sitä asiaa sen kummoisempana. Vauvoilla usein on masuvaivoja ja me päästiin siinä aika helpolla kun ei esim. koliikkia tullut. Ja nyt tässä 4kk iän jälkeen kaverilla on tullut vähän sellaista seurankipeyttä eli ei viihdy enää niin hyvin yksin. Kunhan on joku siinä näköetäisyydellä, kaveri on ok. Sanoinkin siskolleni tuossa jokin aika sitten että jos meille tulis toinen vauva niin toivoisin ihan samanlaista kuin tämä! Omasta mielestämme ollaan sen verran helpolla päästy.

Edited by Beibi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko yhteenkään perheeseen sattunut kahta tyytyväistä vauvaa? :grin:

 

Oon jo nyt varautunut siihen ettei toista samanlaista voi syntyä samaan perheeseen, heh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisi joo kiva kuulla onko niin että jos ensimmäine vauva on super tyytyväinen, niin onko toinen sitten super haastava tapaus :D

 

Meillä siis kanssa tyytyväinen vauva. Aina on ollut perustyytyväinen ja "helppo". Ensimmäisen kokonaisen yön (siis 19-06) nukkui 4,5kk ikäisenä, aina on syönyt hyvin ja ei pahemmin itke.

 

Toki haastavia hetkiä on meilläkin ollut. Yhdessä vaiheessa viimeinen tunti illalla piti pomputtaa jumppapallon päällä tai muuten kitistiin, jossain vaiheessa yöt olivat rauhattomia, edelleen jos pääsee kunnolla yöllä (syystä tai toisesta) heräämään niin kestää nukuttamisessa n. 2h etc. Mutta silti typy on minun mielestäni super helppo kun kaikki muutokset on otettu tyynesti vastaan ja ilman pitkiä kitinöitä.

 

jatkuvasti kuulen kommentteja "helposta vauvasta" ja "onnellisesta vauvasta", mutta ainakaan vielä en ole tulkinnut niitä negatiivisiksi vaan ennemminkin ihmetteleviksi. Itse huomaan "vähätteleväni" asiaa huomauttamalla aina että emme ehkä ikinä uskalla toivoa toista lasta sillä hänestä tulisi varmaan typyn vastakohta :girl_haha: Mutta ehkä ei pitäisi. Ehkä pitäisi vaan olla onnellinen että meidän tyttö syntyi tähtien ollessa sellaisessa asennossa että hän ainakin tässä elämänvaiheessa on perustyytyväinen lapsi :)

 

Mutta salaa joskus mietin että varmaan asenteella voi olla joissakin tilanteissa myös merkitystä... Naurattaa kun valmistauduin vaikeaan odotukseen, synnytykseen ja vauva-aikaan, mutta turhaan :) Haasteensa oli kaikissa, mutta ei ollut murehtimisen arvoisia asioita ne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kyllä ollut kaksi helppoa vauvaa eikä tämä kolmaskaan tähän mennessä ole haastava ollut. Kaipaa veljiään enemmän syliä, mutta nukkuu yönsä vielä paremmin kuin edelliset. Ja kyllä nuo pokat vielä leikki-ikäisinäkin ovat helppoja ja tyyttyväisiä lapsia. Välillä miehen kanssa ihmetelläänkin, että kuinka meille on tällaiset lapset osuneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Toinen niistä eukoista sanoi että kyllä lapsesta pitäisi ääntä lähtä ja mulkoili taas minuun

 

 

Kyllä meidän nelikuisesta neidistä ääntä lähtee, vaikka tyytyväinen ja iloinen vauva onkin. Tyttö on meinaan aikamoinen räpätäti, ja jokeltelua kuuluu melkein koko ajan tytön hereillä ollessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, mun piti jatkaakin vielä, mutta äitini tuli käymään.

 

Meillä on siis myös erittäinen tyytyväinen pikku neiti. Ei paljon hetkauttele tyttöä muut kuin kova nälkä ja yliväsyneisyys. Ja ne on helposti ratkaistavissa. Mä olen huomannut tuota samaa, että ajatellaan, ettei ymmärrä tai tiedä mistään mitään, kun on saanut helpon vauvan. Ja että ollakseen hyvä äitiTM, pitää olla jotain kärsinytkin.

Olen myös huomannut, että saan hiukan anteeksi, koska kärsimme lapsettomuudesta, ja koska tytöllämme todettiin 6 vkon ikäisenä mahanportin ahtauma ja hänet jouduttiin leikkaamaan ja joutui tietysti olemaan sairaalassa tovin. Eli saamme helpon lapsemme anteeksi, koska olemme muista syistä joutuneet huolehtimaan hänen takiaan.

Mutta joo, syvältä ja poikittain on se asenne, johon joskus törmää. Käsitän kyllä, että monet niistä ihmisistä on kateellisia, mutta ärsyttää se silti.

Ehkä eniten mua vituttaa se, että sanotaan enemmän itkeskelevällä ja kiukuttelevalla lapsella olevan luonnetta ja temperamenttia. Ihan kuin näistä tyytyväisistä vauvoista kasvaisi jotain push overeita. Meidän tyttö ilmoittaa jo nyt äänekkäästi, kun ei tykkää jostain tai on "eri mieltä". Hän ei vaan tee sitä itkemällä, vaan mulkoilemalla ja kovaäänisesti (lue: huutaen) komentamalla. Ja uskokaa pois, se on ihan eri kuuloista, kuin äänekäs jokeltelu.

Tuossa temperamentikkuuteen vetoamisessa ärsyttää sekin, että kaikilla ihmisillä on jonkunlainen temperamentti. Niitä on vaan eri tyyppisiä. Joten tulee jotenkin sellainen olo, kun puhutaan haastavan lapsen olevan temperamenttinen, että mun lapseni on vajaamielinen apina sitten, kun vain räiskyvillä persoonilla on temperamentti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on myös melkoisen tyytyväinen ns. helppo vauva. Yöunille nukahtaa helposti, ei paljon itkeskele ja jos itkee, niin tyyntyy nopeasti esim. syliin otettaessa tai jos nälkä tm. vika korjataan. Kertaakaan ei ole vielä tarvinnut yöaikaan nukuttaa, vaan nukahtaa tissille yöllä eikä tartte kuin hivuttautua puoliunessa vierelle yöllä ja jatkaa vaikka itse unia. Yöaikaan heräsi alussa parin kolmen tunnin välein, nykyisellään kerran yössä. Iloinen ja jutteleva kaveri. Massuvaivoja oli alussa, mutta nekin aiheuttivat lähinnä pientä levottomuutta ja vääntelehtimistä. Eli kaikkinaan paljon helpompaa kuin ajattelin ja hyvien unenlahjojen takia itsellekään ei ole päässyt kertymään univelkaa ja vauva-arki on ollut ihanaa aikaa :lipsrsealed:

 

Tökeröjä suoria kommentteja ei ole toistaiseksi tullut. Muiden vauvaonnitteluketjuissa ehkä pistää silmään monien tapa ensin onnitella ja sitten toivottaa jaksamista valvottaviin öihin jne. Voihan se toki olla puhdasta huolta toisen hyvinvoinnista, mutta on se minusta hieman tökeröä ikään kuin onnitella ja sitten todeta, että "kamalaa ja raskasta se on kuitenkin". Ymmärrän, että monilla on, mutta eikö ne onnittelut nyt voisi onnitella ihan puhtaasta ilosta ja onnesta toisen puolesta ja olla sitten tukena ja olkapäänä, jos (ei kun) väsymistä yms. rankkaa tulee eteen.

 

Itsellä synnytys pitkinä käynnistyksineen ja raskausaika huimaus- ym. vaivoineen kait sitten oikeuttavat hieman tähän helppoon vauvaan :girl_impossible:

 

Juuri kuuntelin ylen ohjelmaa "vaadimme vauvalta yksin pärjäämistä", jossa puhuttiin ns. helpoista vauvoista, että nykyään ihannoidaan yksinään viihtyvää "kaikki käy" -vauvaa. Että evolutiivisessa mielessä ns. vaativa vauva selviäisi paremmin, koska se vaatii itselleen mm. äidin läheisyyttä, mikä on turvallista vauvalle. Toisaalta ohjelmassa myös puhuttiin, että vauva voi myös olla "helppo", jos sen tarpeet muutoinkin tyydytetään, ettei sen tarvitsekaan vaatia esim. läheisyyttä. No jaa, toisaalta tuo ajatustapa on myös hieman syyllistävä mielestäni, että vaativien vauvojen äidit muka sitten tekisivät vauvoistaan vaativia huolehtimalla niistä väärällä tavalla. Mene ja tiedä, miksi kukin vauva on "helppo" tai "vaativa". Ja vertailukohdat on tosiaan nekin jokaisella omat. Tuo memmminkäisen kommentti, että helppojen vauvojen ajatellaan olevan automaattisesti jotenkin tylsiä tai vajaita on myös tuttu. Ei nyt olla suoraan tultu sanomaan, mutta nettikeskusteluissa se tulee usein esiin, että vaativan luonne olisi jotenkin parempi aikuisena kuin helpon.

 

Ymmärrän hyvin myös vaativien vauvojen äitejä, jotka eivät jaksa kuunnella toisten hehkutusta, mutta näistäkin tilanteista tulisi mielestäni kyetä selviytymään aikuismaisesti vaikkapa pyrkimällä pois tilanteesta, kuin lyttäämällä helpon vauvan äiti.

 

Ja myös täällä ymmärretään, ettei helppo pikkuvauva ole välttämättä helppo ainiaan, mutta turha kait sitäkään etukäteen vatvoa. Otetaan elämä sellaisena kuin se vastaan tulee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ei ärsytä se että joku saa nukkua vauvansa kanssa yönsä hyvin toisin kuin itse mutta siinä vaiheessa kun leikkipuistossa erittäin kiltin/helpon/mukautuvaisen lapsen äiti tulee tyrkyttämään minulle oivia kasvatusneuvojaan (koska siis tottakai perusluonteeltaan helppo lapsensa on sellainen hänen kasvatuksensa tuloksen vuoksi :girl_wink:) kun oma temperamenttinen tyttäreni kiukkuaa, siinä vaiheessa, pakko myöntää, kyllä vähän ärsyttää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin mielestäni suht' tyytyväinen vauva. Vastasyntyneenä itki lähinnä masuvaivoja, mutta itkut eivät kestäneet kauaa ja helpottuivat yleensä heijauksella. Kerran muistaakseni valvotti neljään asti aamua, mutta muuten ei kyllä pahemmin pitkiä pätkiä itkeskellyt. Nykyään (8kk) viihtyy hyvin itsekseen, ei juuri itke (jos ei johonkin käy kipeää) ja on todella hyvän tuulinen ja sosiaalinen tapaus. Meillä ainoa "vaikeus" ovat yöt, jotka ovat aina olleet katkonaisia. Ei ole tainnut kertaakaan nukkua yötä "inahtamatta". Eli itkeskelee unissaan n. 5 krt yössä. Levottomimpina öinä jopa + 20 kertaa (äiti menee tällöin sekaisin laskuissa). Öistä huolimatta koen lapseni olevan helppohoitoinen ja tyytyväinen tapaus.

 

Itse en onneksi ole kovinkaan paljon ikäviä kommentteja tuosta helppoudesta ole kuullut. Eräs tuttavani, jolla on saman ikäinen lapsi, tokaisi kyllä kerran tyttärelleni: "Näytä sinäkin joskus äidille, mitä se vauvan hoito OIKEASTI on."

Pikkuisen ketutti. Olen kuitenkin todella paljon kahdestaan tyttäreni kanssa, kun mies kulkee reissuhommissa, mikä ei todellakaan ole kauhean helppoa, vaikka olisi kuinka tyytyväinen vauva. :girl_sigh:

 

Tuosta Dannin kommentista tuli mieleen, että itse olen todella paljon kuullut kommentteja siitä, miten vauvat eivät viihdy toisten hoidossa / miten heidän kanssa ei voi matkustaa / miksi he eivät viihdy vieraassa paikassa jne., koska vanhemmat ovat pitäneet heitä vain kotona neljän seinän sisällä, eivätkä ole antaneet muiden ihmisten hoitaa heitä. Varsinkin miehiltä kuulee usein tällaista kommentointia. Typerää. Tällaiset kommentit ovat jotenkin vanhanaikaisia, ja ihmetyttää, miten niitä nykyaikana silti niin paljon lauotaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mun paras kaveri kans aina jaksaa selittää sitä, että hän ja hänen siskonsa ainakin olivat aina vanhempien mukana kaikissa (ilta-)menoissa ja kannattaa opettaa lapsi sellaiseksi, että sopeutuu ja voi nukkua sitten vaikka tuttujen luona illanvietoissa :girl_sigh: Joo, yritetään..

 

Itse en oikein osaa vielä sanoa millainen lapsi meillä on, kun joka päivä on erilainen. Nyt on ollut kuitenkin jo suht helppojakin päiviä ja se on kyllä tosi palkitsevaa :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, ei tulisi mieleenikään sanoa, tai edes ajatella, että meidän vauvan helppous ja tyytyväisyys on ihan siitä johtuvaa, että me ollaan niin mainiot vanhemmat. Don't get me wrong, ollaan me mun mielestä oikein hyvät vanhemmat :girl_wink: , mutta kun lapsen helppous / haastavuus, eli toisin sanoen se temperamenttityyppi, ei ole kiinni siitä, millaiset vanhemmat on.

Ja ihan muuten hiukan korpeaa muutaman ystävän puolesta, joilla on haastavammat vauvat, tuo, että olisi jotenkin muka siitä kiinni, ettei lapsi ole saanut tarvitsemaansa hoivaa. Tosi mainiota syyllistämistä taas.

 

Ja korpeamisesta tulikin mieleen se asia, miksi tänne tulin kirjoittamaan. Me oltiin pari päivää lankoni perheen luona ja siellä myös ihmeteltiin Tyllerön helppoutta. Ja eikös ne kaikki kommentit sisältäneet sen lopussa sen toteamuksen, että kyllä sitten uhmaiässä, tai viimeistään teini-iässä tai tai tai... Mutta joskus tulee tyttö olemaan ihan kamala, kuulemma. Mun oli sitten lopulta pakko sanoa, että TAI tyttö tulee äitiinsä ja on paitsi tyytyväinen vauva, niin ihan keskiverto uhmailija ja helppo murkku.

Miksi, oi miksi niitä kauhukuvia on pakko maalailla. Tuossakin perheessä on kolme lasta, joista se ensimmäinen, nyt 13 -vuotias, oli haastava vauva, kaksi nuorempaa oli kohtuullisen helppoja ihan heidän oman kertomansa mukaan. Joskaan ei ilmeisesti ihan niin helppoja kuin Tyllerö, joka on jo 3 kk iässä nukkunut yöllä klo 22 - 06 heräämättä ja nyt 4 kk iässä nukkuu jo täysiä öitä. Mutta voiko ne pari yöherätystä sitten herättää niin paljon "katkeruutta", kun lapset on kuitenkin syöttöjen jälkeen helposti nukahtaneet. Meinaan vaan, että ei mua haittaisi, vaikka vielä pitäisi nousta yölläkin syöttämään, jos vauva sen jälkeen kuitenkin nukahtaisi taas helposti. Ymmärrän, että se harmittaa, jos jokaisen syötön jälkeen saa "taistella", että saa vauvan unille taas.

Edited by Memminkäinen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meita eilen kiitteli toinen ravintolavieras siita kuinka kiltisti meidan poika oli ja oli siten ilo illastaa meidan kanssa samassa ravintolassa. Joo kiva kun poika on iloinen ja helppo, mutta sanoinkin miehelle, etta ei taida viela olla kuitenkaan meidan kasvatuksen ansiota, vaan johtunee pojan luonteesta :D

 

Meidan lapsi on helppo ja se on ihanaa!! On voitu alusta asti reissata ja kayda ulkona syomassa, poika ei itke kuin joskus vasymystaan, vieraat kehuvat kaikki lasta nauravaiseksi. Jos tama korpeaa jotakuta niin mina en voi sille mitaan. Tuo nyt sattui syntymaan tuollaisena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on sanottu suoraan, etten tiedä lastenhoidosta mitään, kun kerroin kysyyttäessä, että meidän vauva on perusluonteeltaan tyytyväinen. Samoin minulle on sanottu, että pääsinpä tosi helpolla, kun vauva syntyi sektiolla. Tuntui kyllä ikäviltä tuollaiset kommentit. :girl_sad: Kyllä sitä helponkin vauvan äiti voi olla joskus väsynyt ja lujilla. Samoin sektiosta palautuminen vei aikaa eikä se niin helppoa helleaikaan ollut haavaa hoidella ym.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tuollaiset kommentit on kyllä kurjia! Mitäs sitten kysytään, jos ei ole valmis kuulemaan vastaukseksi muuta kuin valitusta siitä, kuinka raskasta on.

Mä olen itse huomannut, että jotkut tosiaan odottaa sitä, että alkaa huokailla, miten raskasta vauvan itkujen kanssa on. Ja sitten saa tuollaisia "et tiedä mistään mitään" tyyppisiä kommentteja, kun kertoo, kuinka asiat on, sen enempää hehkuttamatta.

Kyllä mä ymmärrän, että se ottaa päähän, jos itse on juuri kertonut, että on ollut hankalaa ja vaikeaa vauvan kanssa ja sitten toinen alkaa oikein hehkuttamaan, miten helppo se oma vauva on. Mutta sitä en ymmärrä, että jos itse kysyy, millainen teidän vauva on, millaista on vauva-arki ollut, niin heitetään joku tuollainen kommentti, vaikka toinen ihan asiallisesti vastaisi, ilman sen suurempia hehkutuksia, että vauva on tyytyväinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkään en usko siihen, että kasvatuksella olisi juurikan yhteyttä vauvan helppouteen. Kyllä siinä vaiheessa kyse on synnynnäisestä luonteesta. Leikki-ikäisellä on sitten jo osa käytöksestä jo kasvatuksenkin tuosta, mutta kyllä silloinkin luonteella on iso merkitys.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin on kuultu se klassinen ette tiedä lastenhoidosta mitään -lause kun sanottiin kysyttäessä että vauva herää kerran yössä syömään (vastasyntyneenä) ja kun ihmiset näkivät itse, että vauva on rauhallinen ja vähän itkevä. Itse kyllä yllätyin, miten neutraalisti tuohon suhtauduin, annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mut come on, lapsihan onkin vasta 6 kk ikäinen nyt, sen lisäksi et on tyytyväinen. Sit kai me vasta tiedetään lastenhoidosta jotain kun se on 10-vuotias ja ehtinyt osoittaa tyytymättömyyttä ja olla hankala. :girl_haha: Eipäs kun juu, sit on murkkuikäkin vasta tulossa. Kai tää jatkuu sit siihen asti jos joskus saadaan lapsenlapsia ja sit kuittailu mahdollisen lapsenlapsen helppoudesta sulkee ympyrän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meil on kans supertyytyväinen vaiva, joka nukkuu yöt läpeensä, syö hyvin, on hyväntuulinen ja jonka kanssa voi lähteä minne vain, kunhan ruoka- ja nukkumapuoli hoituvat (ihan kuin topicin aloittajalla!) ja synnytyskin meni mun mielestä suht helposti, vaikka kestikin ekoista suppareista 24h, mut olihan mulla sentään vain 15min ponnistus... eli en siis tiedä äitiydestä mitään. kiva kuulla B)

 

kommentteja löytyy näköjään ihan joka sarjaan, voi huon! :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se on kyllä jännä että jokaisen äidin pitäisi yhtyä niihin kauhutarinoihin joita ennen lapsen syntymää sai kuulla siitä, kuinka univelkaa kertyy vuosiksi eikä saa ikinä nukkua muutamaa tuntia enempää, kuinka rankkaa pienen vauvan kanssa on, kuinka oman elämän voi unohtaa ja kuinka helvetin sikana se synnytys sattuu. Ihan kuin pettäisi "äitien ammattikunnan" sanomalla että eihän tää nyt NIIN rankkaa eikä kauheaa ole ollut kuin kaikki etukäteen pelotteli. Että väsyneempi koin olevani silloin kun kävin töissä ja synnytyskin sujui aika jouhevasti. Siinä vaiheessa useamman lapsen äidit sanookin että no joo, menihän se vielä yhden kanssa mutta ootas vaan kun sulla on kaksi pientä! :girl_sigh:Että ei tässä yhden lapsen äitinä vielä mitään tiedä eikä omilla kokemuksilla ole juurikaan arvoa...

 

Siis tottakai ymmärrän että lapsia on erilaisia ja jotkut äidit on varmasti ihan tosi väsyneitä, itekin olisin jos vauvalla olisi vaikka koliikki tai joutuisin heräämään öisin kahden tunnin välein. Kaikki sympatiat heille! Mutta tuntuu vaan että kaikkien pitäisi automaattisesti valittaa kuinka hirveän rankkaa vauvan kanssa on...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meita eilen kiitteli toinen ravintolavieras siita kuinka kiltisti meidan poika oli ja oli siten ilo illastaa meidan kanssa samassa ravintolassa. Joo kiva kun poika on iloinen ja helppo, mutta sanoinkin miehelle, etta ei taida viela olla kuitenkaan meidan kasvatuksen ansiota, vaan johtunee pojan luonteesta :D

 

Meidan lapsi on helppo ja se on ihanaa!! On voitu alusta asti reissata ja kayda ulkona syomassa, poika ei itke kuin joskus vasymystaan, vieraat kehuvat kaikki lasta nauravaiseksi. Jos tama korpeaa jotakuta niin mina en voi sille mitaan. Tuo nyt sattui syntymaan tuollaisena.

 

Ehkä jotain sitten lohduttaa jos kerron näin nyt myöhemmin, että lapsi ei ole nukkunut öisin puoleen vuoteen kunnolla ja joudumme heräilemään lukemattomia kertoja yössä. Ei siis valitettavasti ole niin helppo kuin aluksi. girl_sigh.gif Päivisin on sen sijaan kyllä edelleen perustyytyväinen, hyvin sopeutuvainen ja sillä tavalla hyvin helppo lapsi, joka lisäksi osaa viihdyttää melko hyvin itse itseään. Edelleen siis kait "voiton puolella" :)

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisi joo kiva kuulla onko niin että jos ensimmäine vauva on super tyytyväinen, niin onko toinen sitten super haastava tapaus :D

 

 

Joo meillä meni just näin :grin: tosin sen helpon vauvaiän jälkeen esikoisesta kehkeytyi varsin haastava taapero kun taas rankan vauva-ajan jälkeen kakkosesta tuli tosi helppo lapsi. Nyt meillä on kolmas lapsi 5kk, ihan superhelppo vauva hänkin, katsotaan miten se kohta leikki-ikään päästyä kostautuu. :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now