Guest Ninja

Tyytyväinen vauva

85 posts in this topic

Mitenkähän sitä jutun aloittais...

 

Tunnustan, minä olen yksi niistä ärsyttävistä äideistä jolla on tyytyväinen lapsi, eli en tiedä äitiydestä mitään, sanoi taannoin eräs puolituttu jonka kysymykseen "Miten teillä on mennyt?" vastasin. Niin. Minun vikahan se on ettei meillä ole kertynyt univelkaa, lapsi on ollut terve, lapsi syö hyvin, imetys sujui niin kauan kun sitä kesti ja lapsemme on sellainen jonka kanssa voi lähteä periaatteessa minne vain, koska voin luottaa siihen että hän on tyytyväinen kunhan vain masu on täys ja on paikka missä voi nukkua. En sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja olen nauttinut äitiydestä rehellisesti sanottuna ihan joka ikinen päivä. Ai että olen ärsyttävä. Ja vielä onnellinenkin.

 

Enkä minä synnytyksestäkään tiedä mitään, kun ponnistusvaihekin kesti vain 8 minuuttia. Tämänkin olen saanut kuulla eräältä toiselta henkilöltä. Ja sama ihminen sanoi myös että onneks meillä on lapsettomuustausta kun synnytys meni niin helposti. :blink:

 

Lohdutukseksi näille ihmisille voisi kai sanoa että älkää huoliko, kyllä niitä vastoinkäymisiä riittää ihan jokaisen ihmisen elämässä.

 

Missä äitiys oikein mitataan, siinä että on mahdollisimman rankkaa?

 

Alan yhä edemmän olla sitä mieltä että sanonta Kel onni on, se onnen kätkeköön pitää paikkansa ainakin täällä Suomessa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulostaa tutulta. Mulle kans jotkut hoki vastaavia kun poika oli aivan pieni. Vauva-aika kun sujui aika kivuttomasti. "Sä et tiedä mistään mitään kun sulla on noin helppo lapsi."

Tosin niitä rasittaviakin päiviä on ehtinyt tulla ja varmasti tulee vielä. Mutta miks ihmeessä ihmisillä on tarve pilata toisten ilo tuollaisilla kommenteilla? Sitä ehtii elämänsä aikana varmasti kuuntelemaan lapsen itkuja, kiukutteluja, valvomaan öitä, menettämään hermojaan... Miksi ei saa nauttia niistä ajoista kun kaikki sujuu kohtuu leppoisasti?

 

 

Enkä minä synnytyksestäkään tiedä mitään, kun ponnistusvaihekin kesti vain 8 minuuttia. Tämänkin olen saanut kuulla eräältä toiselta henkilöltä. Ja sama ihminen sanoi myös että onneks meillä on lapsettomuustausta kun synnytys meni niin helposti. :blink:

 

Ei hyvänen aika?! Miten kukaan voi päästellä tuollaisia suustaan?! Mä en ymmärrä.

Mä taidan kuulua kans noihin jotka ei tiedä synnytyksestä mitään, sillä ponnistusaika oli 10 min ja täysin kivuton. (Tosin se avautumisvaihe olikin sit jotain ihan kamalaa.)

Edited by HelmiQ

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pikaisesti vain. Mä en myöskään tiedä mitään synnytyksestä, koska ei se niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hirveästi sattunut kuin olin kuvitellut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tyytyväinen vauva, oikea hymypoika. Hymyä ja naurua suurin osa päivästä. Silti tähän vauva-aikaan on riittänyt vazikeuksiakin. Ei maito oikein riittänyt, on ollut unettomia öitä jonkin verran ja jäbän päivärytmi oli vastasyntyneenä haastava. Helppoahan tää nyt tämmösen aurinkolapsen kanssa on. Tahtoikää odotellessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan oli pakko tulla lisäämään tänne että vaikka mun lapseni onkin aika vaativa, valvoo yöt ja synnytyskin sattui olemaan hankala, niin en tosiaankaan oo pahoillani että jos muilla menee hyvin! Mä oonkin sanonut että esim. sellasta synnytystä mikä mulla oli en toivo yhdellekään ihmiselle... Mä ihan oikeasti olen sitä mieltä että vaikka nyt purankin täällä usein paineitani kertomalla miten rankkaa on ollut niin teen sen just siksi että täällä on muitakin samassa tilanteessa olevia. Edelleen, ymmärrän jos jollakulla äidillä on paha mieli lukea väsyneenä juttuja tyytyväisistä vauvoista mutta vaikka oisin itte väsy niin oon yrittäny ajatella että kyllä se tästä ja ehkä toinen lapsi onkin helpompi jos sellaisella meitä vielä siunataan. Nyt joku aattelee, että vitsi tuo tyyppi puhuu puutaheinää ja oikeesti aattelee muuta. Noh, tuolla meidän joulukuisten ketjussa on vauvoja jotka on nukkuneet alusta asti hyvin ja ovat suht.hyväntuulisia. Niinpä miekin oon tottunu kuulemaan että yö meni hyvin, tms. En ihan oikeasti näe mitään pahaa siinä jos äiti pääsee sanomaan että mun vauva on niin rauhallinen tai ihanaa nukkua yöt putkeen. Kiva, jos niin on! Äitiys on mustakin ihanaa vaikka lapsi vähemmän nukkuukin, tms. Joten, ihan rauhassa vaan saa hehkuttaa hyvistäkin asioista, kai jokaisella on hyviä hetkiä myös "haastavamman" luonteen omaavan vauvan kanssa.

 

Aloittajalle: Olen samaa mieltä että yleinen fiilis tuntuu olevan just tuollainen mutta sehän täällä Suomessa koskee muutakin kuin pelkästään tätä aihetta, eikö? Eli perisuomalainen kateus tai mikä nyt onkaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samat fiilikset. Etenkin kun mulla on kaksi pientä lasta ja elämä silti mukavaa ja helppoa, niin en taida kunnon äiti olla ollenkaan. Puistossa toiset äidit jotenkin vähättelee, kun meillä ei olekaan hankala elämä (monet varoitteli että ekat 6kk on helvettiä näin pienellä ikäerolla).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, en mäkään mistään mitään tiedä. Eikä oo normaalia (?!), että poika on niin rauhallinen kun on. Tai no, nyt kun on alkanu löytyyn luonteesta tota lyhytpinnasuutta tietyissä tilanteissa ja on ollut jonkin verran myös yövalvomisia, niin ilmeisesti se on muiden ihmisten elämää helpottanut, ne on päässyt ainakin ajatteleen ja myhäileen, että "mitäs mää sanoin".

 

Jopa lapsettomat kaverit tuumas ihan pikkuvauva-aikana, että kyllä se vielä huutaa, viimestään sitten kun hamapaita tulee, kun vastasin kyselyihin, että on kyllä tosi rauhallinen ja tyytyväinen tapaus toi poika. Teki mieli sanoo, että mistäs helvetistä sä siitä mitään tiedät, kokemuksestako.. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kans yks maailman helpoin vauva, ei itkeskele pahemmin, nukkuu yöt, päivät on kuin pieni ihana aurinko..... Välillä tuntuu ettei edes kehtaa kertoa miten ihanaa on kun tuntuu että kaikki olettaa tulevan valitusryöpyn kun kysyvät "miten on menny". Mutta ihan ihmeellisiä kommentteja ootte ihmisiltä saanu?! :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin oon saanut kuulla noita 'odottakaas vaan sitä-ja-sitä vaihetta, kyllä se hymy sitten viimestään hyytyy' -tyylisiä kommentteja.. Sitäpaitsi kaikkihan on suhteellista. Mä olin varautunut aika paljon pahempaan, joten olin iloinen kun raskaus sujui kuin tanssi ilman kipuja ja vaivoja, synnytyksen kesti ihan kohtuullisesti hyvällä kipulääkityksellä ja imetys lähti sujumaan sairaalan kivikautisista ohjeista huolimatta. (Sen sijaan synnytyksestä toipuminen ihmeellisine jälkikipuineen kesti kuukausikaupalla ja siksikin olin erityisen onnellinen, että vauva nukkui hyvin ja oli tyytyväinen, koska sillä voinnilla en ois kovin paljon raskaampaa vauva-arkea jaksanutkaan mitenkään päin.)

 

Suhteellista tuo 'hyvin nukkuminenkin', meillä vauva nukku melkein alusta saakka 2-3 tunnin pätkiä syönnin väleillä, ja mä pidin sitä hyvänä koska sain ite nukuttua niissä väleissä myös. Väsyttihän se mutta kun tiesin tapauksia joissa vauva ei nuku öisin/on tissillä koko ajan niin pidin itseäni onnekkaana. Mutta tiedän myös vauvoja jotka alusta asti vetää koko yön unta palloon ja oon onnellinen näiden vanhempien puolesta. :)

 

Mikä siinä on et just lastenhoidosta voi laukoo mitä tahansa kommentteja, vai otetaanko me äidit jotenkin yliherkästi kaikki kommentit vastaan? Varmaan sekä että. :lol: Mitä jos kärkkäimmille kommentoijille alettaisi puhua heidän elämästään samaan sävyyn:

 

'Uus hiusväri, aika kiva! Ai tykkäät itekin? No onhan se NYT hyvännäkönen, mutta ootapas parin pesun jälkeen, toi punanen yleensä valahtaa heti pois ja sit se onkin tosi ankeen näkönen. Ainakin sulla palaa rahaa kun totahan pitää jatkuvasti korjailla.'

 

Tai:

 

'Ai saitte sen tarjouksen omakotitalosta läpi? Kuulostaa kyllä melkein epäilyttävän ihanalta paikalta. Kyllä teillä varmaan kohta muuton jälkeen karisee vaaleenpunaset lasit päästä kun alkaa löytyä remontoitavaa. Ja oottakaas vaan kun jostain hirren alta löytyy hometta..'

 

Tosin noita kommentteja ei ehkä kannata heittää ihmisille joiden kanssa oikeesti haluaa pysyä väleissä, mutta puolitutuilla ei varmaan oo niin väliä. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon kans yks joka ei tiedä raskaudesta, synnytyksestä tai lapsista yhtään mitää ;) Mä en voi sille mitää että pystyin olemaan töissä loppuun asti. Unettomuus ja turvotuksesta johtuva nivelkipu ei oo raskauteen liittyvää :rolleyes: Mutta kun mä en voi sille mitää että ne oli mun ainoat oireet raskaudessa... Mä en myöskään voi sille mitää että vaikka jouduin käynnistykseen niin mulla käynnisty synnytys ekasta lääkkeestä ja koin vain kolme supistusta ennen saliin siirtymistä, kolme elämäni ekaa supistusta kun enhän mä voi sille mitään että raskausaikaan ei kuulunu supistuksista kärsimistä. Ja jos joku on kärvistelly kolme päivää käynnistyksessä niin mä olen hyvilläni että pääsin näin helpolla mutta ei kai mulle tarvi siitä kettuilla :blink: Ja eiks oo hyvä kun synnytyksestä selviää helpolla että pystyy istumaan heti sen jälkeen ja toimimaan ihan normaalisti ei siitäkään tarvi syyllistää. Ihan samalla lailla mä oon synnyttäny ku muutki.

 

Vauvan syntymän jälkeen meijän ainoa vastoinkäyminen on ollu imetyksen epäonnistuminen. Ja siitä mä kuulenki koko ajan. Ehkä se osittain on sitä että oisin ite halunnu sen onnistuvan ja se painaa mua ihan kamalasti ja sen takia käännän itekkii noi jutut aina siihen imetykseen. Ärsyttää vaan kun meillähän nukutaan sen takia kellon ympäri näin kolme neljä kuukautisena kun vauva saa tuttelia. Mä ymmärrän että tutteli on ehkä tujumpaa tavaraa ja siks noi unet on tommosia mutta mä nyt syötän kyllä lapseni mahan täyteen enkä leiki marttyyria ja syötä vain puolilleen jotta se voisi herätä hetken päästä huutamaan. Mitään mitallia kukaan siitä saa vaikka kuinka huvitutittelis lapsensa kanssa millä vempaimella tahansa. Mä ymmärrän että rytmi voi muuttua hetken päästä mutta antakaa mun herranen aika nauttia tästä nyt. Päivisinkin meillä on todella hyvän tuulinen vauva ja mä tiedostan sen että seuraava voi olla vaikea mutta miks pitää maalata piruja seinille että no vartoos vaan seuraavaa niin ehkä säki pääset kokemaan millaista on olla pienten lasten äiti ;)

 

Mä äsken vaunulenkillä mietin näitä ja kihisin raivosta... Nyt ei tuu oikein mitää mieleen joten palailen asiaan myöhemmin. Mielettömän hyvä keskustelunaihe. Kiitos alottajalle :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

onhan tuo paljon kiinni äidinkin asenteesta ja odotuksista...paljon riippuu siitä miten sen vauva-arjen ja synnytyskivun ITSE kokee. ja mihin sitä vertaa...

 

jonkun toisen mielestä "vaikea" vauva voisi olla toisen mielestä helppo..etenkin jos kohdalle on sattunut aiemmin todella vaativa vauva. ja jos taas esikoinen on kovin "helppo" niin seuraava voi tuntua kovin vaativalta kun sitä vertaa edelliseen.

 

ja muutenkin se oma kokemus lienee iso tekijä..vaikka onhan sekin totta että vauvat ovat erilaisia; toiset tyytyväisempiä kun toiset. meille on osunut molempia ja ihan koen kaikkien kohdalla kuitenkin olleeni äiti ja synnyttäneeni :lol: samoja suruja ja murheita sekä niitä ilon aiheita mahtuu kyllä kaikkien kohdalle riippumatta siitä oliko kyseessä helppo vai vähän vaativampi yksilö <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille on myös sanottu, että "ettehän te tiedä lapsenhoidosta mitään jos poika pysyy noin tyytyväisenä"!!! Hassu lause sinänsä.

 

Joskus tuntuu, että keskustelu ("miten menee" kysymyksen jälkeen) tyrehtyy siihen kun ei ole vaivoja/ongelmia, jos olisi, niin niillä voisi sitten mässäillä muutaman tunnin...

Edited by Aisha

Share this post


Link to post
Share on other sites

..Meilläkin tuntuu välillä oikein että jotkut odottaa valitusta elämästä.

 

Meillä menee ihan hyvin: nukutaan yöt hyvin yleensä yhdellä syötöllä. Mitä sitten jos iltaisin itketään (koliikkia?). Jos meidän elo on muuten minun mielestä onnellista ja ihanaa, niin miksi pitäisi valittaa? Tänne kirjoittaa huonoina hetkinä (ja joskus hyvinäkin) asioita, joihin kaipaa vertaistukea.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun anoppi on meille sanonut joskus että "Te ootte kyllä päässeet liian helpolla kun on ollut niin perustyytyväinen vauva"

 

No, meillä kyllä kaikki on mennyt tosi hyvin. Imetys sujui hyvin ja poika nukkui täysiä öitä noin 5kk lähtien. Ainut "huonompi" vaihe oli kun poika harjoitteli konttaamista ja sillon oli risaisia öitä mutta sitäkin kesti vaan hetken verran. Nykyäänkin nukkuu yöt yhteen putkeen (jos ei ole sairas tms.) ja yöunet on 11-12h. Heräilee aikaisintaan klo 8. Aina on ruoka maistunut eikä siis syömisen kanssakaan mitään ongelmia ole ollut.

 

Mä raskausaikana olin asennoitunut siihen että esikoisella on koliikki ja valvottaa kaikki yöt eikä varmaan imetys suju :D Nytkin mä oon ihan varma että tulokas on koliikkivauva ja kaikki menee päin p:tä :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä aihe!

Aloittajalla osuva sananlasku tuossa lopussa, suomalaiset todellakin ovat melko kateellista sakkia! :( Itsellä myös synnytys meni tosi hyvin, ja vauvakin vielä rauhallinen ja tyytyväinen. Ne jotka etukäteen mua pelottelivat kuinka kamalaa synnytys on, ja kuinka rankkaa vauvan kanssa on, jäävät melko hiljaisksi kun kerron miten hyvin kaikki on mennyt. Jollain tavalla tiesin tämän jo ennen vauvan syntymää, ettei meillä tule olemaan mitään hätää. Ajattelivat varmaan, ettei tuo tiedä yhtään mitä tuleman pitää. Mutta tiesinhän! Tämä on aika pitkälle sitä mitä ajattelinkin, vain paljon parempaa!!! :P

Share this post


Link to post
Share on other sites
Alan yhä edemmän olla sitä mieltä että sanonta Kel onni on, se onnen kätkeköön pitää paikkansa ainakin täällä Suomessa...

 

Aivan juuri näin!! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
onhan tuo paljon kiinni äidinkin asenteesta ja odotuksista...paljon riippuu siitä miten sen vauva-arjen ja synnytyskivun ITSE kokee. ja mihin sitä vertaa...

 

Koliikkivauvan joka itkee yöt ja päivät ei arkeen kyllä kauheasti jaksanut ihastua. Tai no niistä lyhyistä hiljasista hetkistä nautti älyttömästi. Mutta raskasta oli. Olin osannut varautua koliikkiiin oman vauva-aikani sekä suvun monen lapsen koliikin takia meidän vauvan koliikkiin. Silti se yllätti. En mä kyllä siltikään menisi sanomaan ettei toinen tiedä mitään arjesta. Mutta pahimpaan koliikkiaikaan olisin toivonut kohteliaisuutta toisin päin. Jos kerroin nukkuneeni kahteen päivään yhteensä 4 h, niin siinä kohtaa ei ole kiva kun toinen rupeaa hehkuttamaan omaa helppoa vauvaansa. Mutta jos toinen onnessaan kertoi helposta vauvasta, mainitsin ehkä meidän ongelmat mutten ruvennut tekemään siitä mitään isoa numeroa. Enkä varsinkaan arvostelemaan toista. Tai latistanut tunnelmaa kertomalla kaikki ongelmat. Joten siksi toivoin, että kun halusin saada tukea toiselta äidiltä, niin toinen pohtisi kuinka paljon sitä onnea hehkutetaan. Hyvä oli kuitenkin mulle kertoa, että kaikki on hyvin. Tiesin ettei kannata raskaasta arjesta tuon kanssa jutella kun on niin eri tilanne :)

 

edit. Nämä nettipalstat ovat tietenkin eri juttu. Näissähän on tarkoituskin, että eri elämänvaiheessa olevat jakavat kokemuksiaan. Myönsin avoimesti, että silloin kun oli raskain vaihe, niin olin poissa vauvaketjuista. En jaksanut silloin toisten onnea. Se ei ollut minulta pois mutta siinä tilanteessa liikaa. Netissä onkin hyvä puoli, että saa osallistua keskusteluun jos haluaa. Jos on liian raskasta niin voi hetkeksi poistua takavasemmalle :)

Edited by pikkaraiset

Share this post


Link to post
Share on other sites

Just näin. Jos vauvasi on "helppo", et tiedä äitiydestä mitään. Jos elämäsi on ollut suht. helppo (normaali koti, normaali kehitys lapsena yms.), etkä ole kokenut vaikeuksia, et ymmärrä elämästä mitään (etkä saa työpaikkaa, kuten eräs työnantaja minulle aikoinaan kertoi, koska sinulla ei ole perspektiiviä), jos et ole kokenut kamalaa eroa, et ymmärrä rakkaudesta mitään...Koska sitä, mitä ei ole menettänyt ei osaa arvostaa. Se vain on yleismaailmallinen fakta, turha väittää muuta. Näin se vain on.

 

T. ymmärtämätön :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoisia kommentteja olette saaneet. Suomalainen kadehtii aina toista, ja ihminen on merkillisen katkeroitunut rotu.

 

Itse olen pessimisti. Enkä todennäköisesti tiedä mistään mitään :)

 

Odotin, että raskaus on yhtä oksentamista ainakin ekat 3kk (kummassakaan raskaudessa ei ole ollut pahoinvointia)

 

''joko sulla on pahoinvointia? sattuuko selkään/nivusiin/jonnekin muualle?'' no kiitos kysymästä mutta ei satu, ja salillakin kävin viikkoa ennen synnytystä tekemässä normit sarjat. mulla tosin verenohennuslääkitys rv19---> oli radia ja lopulta r-myrkytyskin, että jotain edes mullekin riesaksi, jos ne nyt sellaiseksi voi kokea.

 

odotin, että kuolen synnytyssaliin ja halusin section koska en halunnut alasynnytystä edes ajatella (esikko syntyi alakautta, ja luultavasti tämä toinenkin)

 

esikoisen synnytys kesti virallisesti 4h 1min (eli ihan naurettavan lyhyt aika, eikö? noh, jos laskee vesien menosta se kesti 11h, ja kyllä siinä kipuja riitti)

 

odotin että vauva on takuulla isänsä tavoin koliikki lapsi (varo vaan, yöunet jää vähiin kun se parkuu kaiket yöt ja päivät. noh, esikko söi kerran yössä ensimmäisen viikon ja sen jälkeen nukkui 8-10h unia)

 

''odotas kun hampaita alkaa tulla'' (joo, no vähän tuo kitisi, mutta ei me yöllä siksi valvottu)

 

''seksielämää ei ole lapsiperheessä'' (ai ei vai ;) )

 

 

olen onnekas että koen itsekin esikoisen olleen helppo. raskaus oli helppo, synnytyskin olisi voinut mennä huonommin. palautuminen meni hyvin, vauva-aika meni hyvin. jne.

 

mamalicious:

onhan tuo paljon kiinni äidinkin asenteesta ja odotuksista...paljon riippuu siitä miten sen vauva-arjen ja synnytyskivun ITSE kokee. ja mihin sitä vertaa...

 

so true...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kai se on niin, että jos vauva on helppo, niin et tiedä mistään mitään. Ja jos taas vauva on vaikea, niin se on ihan omaa syytäsi, koska et ole osannut hoitaa sitä oikein :D

 

Meillä siis jälkimmäinen tapaus - poika on suht temperamenttinen, erittäin levoton nukkuja (parhaimpinakin öinä herätään 4-5 kertaa) ja hänen kanssaan ei ole helppo lähteä mihinkään. Nyt "vanhemmiten" (8kk) jotkin asiat tosin ovat helpottaneet, mutta kyllä on koville ottanut. Aika monta kertaa on esim. noista huonoista öistä saanut kuulla, että ollaan vaan opetettu hänet noihin heräilyihin :rolleyes: Ja että on meidän oma vika, kun vauva ei ole viihtynyt kyläpaikoissa - ollaan kai sitten jotenkin hemmoteltu häntä liikaa tms...

 

En silti ole kateellinen ns. helppojen vauvojen äideille. Ainakaan silleen negatiivisella tavalla kateellinen. Toki toivoisin itsellekin vähän helpompaa arkea, mutta en toivo kenenkään onnesta murustakaan pois. Päinvastoin olen iloinen, jos jollakulla menee mukavasti :)

 

Eiköhän jokaiselle riitä vaikeuksia (ja myös mukavuuksia) elämässä. Ei se vauvan helppous ole ainoa mittari :rolleyes:

Edited by MissPiggy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa, jos jollakin on tyytyväinen vauva ja elämä muutenkin seesteistä. Siitä miekin haaveilen. Mulla on vähän erilainen tilanne; sirpukka (10kk) saattaa herätä kymmeniä kertoja yössä ja päivälläkin on aika temperamenttistä sorttia, lisäksi meillä on isoveli (3-v.), joka on melkoisen rasavilli. Olen siis iloinen niiden puolesta, jotka saavat nukkua ja kahvitella rauhassa ja lapset viihtyy. Olen myös väsynyt, enkä siedä ollenkaan sitä, että ns. tyytyväisen lapsen vanhempi hehkuttaa elämän helpoutta pienen lapsen kanssa ja on totaalisen varma siitä, ettei kellään muullakaan voi olla rankkaa, kun vauvathan on niiin ihania. Ihania ne on munkin mielestä, mutta tällä hetkellä arvostaisin myös kunnon yöunia. Toisen onni ei ole minulta pois, muttei pidä unohtaa sitä, ettei kaikilla ole yhtä helppoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullakin on tyytyvinen ja rauhallinen vauva, ponnistusvaihe kesti 6min, loppuvaihe synnytyksestä oli kivuton epiduraalin ansiosta, mutta käynnistys ja avautumisvaihe oli ihan kamalaa kuitenkin... Ja tikkejä tuli paljon.

 

Eräiden tuttujen vanhempien naishenkilöinen ilme kirkastui vasta kun tikeistä puhuin, se tikkaaminen kun kesti toista tuntia :rolleyes: Muutoin olen selvinnyt kuulema ihan liian vähällä kaikesta ja he maalailivat vaikka mitä uhmaikäjuttua ja ootas kun teininä blaablaablaa...

 

Ja he puhuivat koko ajan "kohta se alkaa itkeä" "ihan kohta, kulmat kurtistuu jo!" mutta tytsy vaan katseli ympärilleen ihan tyytyväisenä ^_^ ja sitten he juttelivat keskenään mun läsnäollessa kuinka rankkaa heidän lapsillaan on lasten kanssa ollut ja loivat syyttäviä katseita minuun <_< ihankuin olisin huumannut lapseni että olisi rauhallinen, tai että lapsessa on selvästi jotakin vikaa kun ei itke :angry:

 

Toinen niistä eukoista sanoi että kyllä lapsesta pitäisi ääntä lähtä ja mulkoili taas minuun :blink: Joo, käskenhän vähän yli kaksi kuukautta vanhaa pysymään hiljaa uhkailemalla... mitä ihmettä se eukko luulee?! :blink:

 

Onneksi kaikki ei ole tuollaisia.... muut tuntuu olevan aidosti iloisia siitä että on tyytyväinen lapsi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa, että täällä on tälläinen ketju!! :) Tänne onkin ihan "luvan kanssa" mukava purkaa fiiliksiä ja kertoa meidän arjesta...

 

 

Meillä on aivan ihana ja tyytyväinen vauva!! Arki on sujunut tytön kanssa alusta alkaen oikein mallikkaasti... ihan ihmeissäni ja tietysti onnessani olen kun vaikka tyttö on meidän esikoinen, olen silti sisarusten, muiden sukulaisten ja ystävien kautta päässyt näkemään ja kokemaan monenlaista vauvaperheen elämää... olin siis varautunut kaikenlaisiin vaikeuksiin mitä nyt vaan voi tulla! :lol:

 

Meidän vauva nukkuu yöt. 2 kk iästä lähtien hän on täysin "omasta tahdostaan" jättänyt yösyömisen pois, sitä ennenkin hän söi vain kerran keskellä yötä. Mitään lisämaitoja yms. kommervenkkejä ei siis käytetty, joilla oltaisi saatu yösyöttö pois. Tyttö ei ole tainnut milloinkaan varsinaisesti herätä yöllä, vaan kyljenkääntö- ja tuttipalvelulla ollaan päästy kerrasta muutamaan per yö... nyt kun vauvalle alkaa tulla enemmän ikää, kylkeä ei tietenkään tarvitse enää kääntää eikä tuttiakaan enää kovasti nostella. Toisinaan tyttö nukkuu levottomammin eli pyörii, kahistelee ja saattaa parkaistakin, mutta ei siis herää missään vaiheessa. Tyttö on nukahtanut yöunille aina hyvin, toisinaan nukahtaa rinnalle ja kun nostetaan omaan sänkyyn, jatkaa siitä uniaan. Neiti osaa nukahtaa myös itsekseen, hetken pyörii ja juttelee leluilleen ja sitten lopulta nukahtaa turvalliseen oloonsa. Jos tyttö joskus onkin iltaisin itkenyt (ehkä 5 kertaa elämänsä aikana yhteensä), on masussa ollut ilmakupla, iso röyhy sylissä korjaa asian ja unet voi alkaa. Jos illalla on joskus iskenyt yliväsymysitku, se korjaantuu sillä kun tyttö pääsee sänkyyn. Iltarutiineihin meillä kuuluu sylittely, hyvänyön suukot, tutti, uniräsy ja oma sänky tuttuine juttuineen... reissussa mukana on aina uniräsy, oma peitto ja tyyny, näin tyttö nukkuu vieraammassakin paikassa normaaliin tapaan. Tavallisimmin yöunille tyttö menee n. klo 21 ja nukkuu klo 7 asti. Joskus tyttö saattaa aamulla havahtua aikaisemmin hereille, mutta hetken pyörittyään (ja kun huomaa, että äiti nukkuu... tai on nukkuvinaan! :lol: ) nukahtaa vielä n. tunniksi.

 

Päiväunillekin tyttö nukahtaa useinmiten ongelmitta. Jos ei nukahda, niin silloin yleensä hyväntuulisesti ilakoi, joten tiedän ettei ole nyt uni... hetken päästä uudelleen ja silloin paremmalla onnella tai sitten seuraavassa välissä hän vetää pidemmät unet. Kun tyttö päivällä väsyy, silloin hieman kitisyttää ja harmittaa. Neiti osaa nukkua sisällä yhtä lailla kuin parvekkeella tai liikkuvissa vaunuissakin. Jos tyttö joskus parvekkeelta herää "liian aikaisin", jatkaa hän joskus unia vielä sisällä. Tyttö nukkuu pääsääntöisesti kolmet päiväunet, joskus jopa neljät... viimeiset ovat klo 18-19 välissä puolen tunnin nokoset. Tavallisimmin päikkäreiden kesto on 1,5 tuntia ja ne otetaan jokaisen aterian välissä. Jos sitten joskus menojen ym. takia jää päikkäreitä välistä ei se juurikaan haittaa pahemmin... kerrankin lähdettiin iltasella ajelemaan vielä mun kotipuoleen ja neiti nukahti autoon klo 19.30 paikkeilla ja heräsi kun päästiin 1,5 tunnin jälkeen perille!!! Klo 22 oli tyttö kuitenkin jo yöunilla ja yö sujui normaalisti!

 

Yö- sekä päiväunilta tyttö heräilee melkeinpä aina iloisena. Usein ihan hissukseen katselee uniräsyään tai sitten touhuaa omiaan ja pulisee iloisesti! :D

 

 

Täysimetin tyttöä 5,5 kk ikään asti, jolloin aloitettiin makuannoksia soseista. Sitä ennen ei tarvittu pisaraakaan lisämaitoa eikä siis edes tuttipulloa. Imetys on sujunut siis mainiosti! Tyttö on aina syönyt reippaasti ja niinpä kiinteiden aloituskin on onnistunut muitta mutkitta, se on ollut neidistä hauskaa! Päästiin siis todella nopeasti ruokarytmiin, johon kuuluu aamupuuro, kasvis-lihalounas, marjavälipala, kasvispäivällinen sekä iltapuuro. Kaikki maut ja laadut on maistunut tytölle hyvin... mutta toki hän niissä eron huomaa nopeastikin ja lemppareita on löytynyt! Jokaisen ruuan päälle tyttö juo vielä rintaa. Tyttö on oppinut hienosti juomaan myös nokkamukista tai sitten mukin reunasta hörppien. Nokkamukista menee tarvittaessa se 1-2 dl tosi hyvin, mutta mielelläni vielä imetän ja vauvakin tykkää! Meiltä näyttää siis jäävän tuttipullovaihe kokonaan väliin ja se on hyvä niin.

 

 

Me ollaan neidin kanssa ahkerasti myös pottailtu. Sinnepä tyttö on 6 kk iästä lähtien kaikki kakat päästänyt ja usein pissatkin. Tarvittaessa tyttö istahtaa myös ihan isolle pytylle! Kätevää! :lol:

 

Meidän tyttö on pieni ja siro, mutta vauvanpyöreä. Hän on iloinen, nauravainen ja hassutteleva. Varautunutkin tyttö osaa olla varsinkin vieraammissa paikoissa, hän on tarkka tyttö! Hän ei tosiaankaan ole mikään flegmaattinen vauva vaan hyvin akstiivinen, liikkuvainen, näppärä ja sähäkkäkin. Toisaalta taas hyvin pitkämielinen ja niin kiltti.

 

 

Tällä hetkellä meidän "ongelmat" ovat seuraavanlaiset... eli tyttö on oppinut yhä enemmän tahtomaan, joten tahtokiukkua esiintyy toisinaan enemmän. Tämä on tullut kuvioihin liikkumisen lisääntymisen myötä. Mulle on sitten sanottu, että se on vaan fiksuuden merkki kun tietää mitä tahtoo ja erotta tekemisiä ja omia tahtomisia... :rolleyes: Usein tälläisen kiukunpuuskan perään tuleekin sitten melkoinen virnistys ja kiukku menee nopsaa ohi! Ehkäpä nukahtamistilanteet päiväunille ovat nyt hieman levottomampia kuin ennen kun pitää niin kovin harjoitella sitä kääntyilemistä! :P Mutta jos on uni tullakseen niin ei sitä 10 minuuttia kauempaa tarvi siltikään odotella. No, mitäs vielä... niin, tyttö viihtyy kyllä nyt lattialla paremmin itsekseen kun pääsee liikkumaan, mutta haluaa aika usein kuitenkin seuraa ja syliäkin... jälleen on mulle sanottu, että ainakin on seurallinen ja sosiaalinen tyttö!

Vierastaminen on meillä jo menossa ohi, oikeastaan sitä ei juuri lainkaan enää olekaan. Pahiten neiti vierasti 3-4 kk iässä, ihan hirmuisen aikaisin!! Vaikka se oli välillä aika kurjaa, niin hyvä merkki kuitenkin sekin. Toisinaan kuitenkin tyttö viihtyy pitkäänkin yksikseen lelujen kanssa touhuillen. Vaikka hän on meneväinen ja touhukas, tykkää hän istuskella välillä pitkäänkin sylissä kaikessa rauhassa lelua tai kirjaa katsellen... tai sitten ihan muuten vaan. Tyttö rakastaa silittelyä ja halimista, hän osaa nautiskella ja haaveilla... ja olla sitten taas tarvittaessa tarkkana kuin porkkana!

 

 

Äitini aina sanoo, kuinka ihanaa on nähdä noin onnellinen lapsi! Se tuntuu niin hyvältä! th_post-102-1208437873.gif Meillä siis arki sujuu mukavasti ja tasaisesti, kyllä tuollaisen tytön kanssa kelpaa!! Haasteisiakin hetkiä toki tietenkin tulee (kun ikää tulee lisää, varmasti yhä enemmän), mutta niitä on ollut vain harvakseltaan kuitenkin.

 

Tämä ei nyt liity mitenkään tyytyväiseen vauvaan, mutta tyytyväiseen äitiin kylläkin... :lol: Synnytys ei ollut ehkä ihan oppikirjasynnytys kulkunsa puolesta, mutta uhkaavista tilanteista huolimatta kuitenkin sujui hienosti! Täältä voi halukkaat lukea mun synnytyksestä. Niin ja mulla on ihan maailman paras mies!!! Mutta se menee nyt jo ihan täysin OT! :lol:

 

Onhan se varmasti niinkin, että me tyytyväisten vauvojen vanhemmat ei tiedetä mitään... no, ainakaan niistä kaikista kikkakolmosista, joilla vauvoja hyssytellään, mutta sanoisin, että meillä on sitten vastaavasti jotain sellaista mitä taas niillä muilla ei ole!! Ja kuka tietää, ehkäpä seuraavan lapsen kohdalla tilanne onkin toinen... puolin ja toisin! :)

 

 

 

Tässä pieni vilautus meidän ihanuudesta... "haaveilija"...

 

 

*Kuva pois*

 

 

 

Edited by Pinja Mii

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olipa ihana lukea Pinja Miin kuulumisia. Aamulla heräillessäni tuli mieleeni, et mitähän teille mahtaa kuulua, kun foorumilla en ole lukenut pitkään aikaan teistä. Ihana kuva tyttärestänne (näin juuri ennen poistoa...) :) Aurinkoista kevään jatkoa ja kesän odottelua!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now