Guest Ninja

Tyytyväinen vauva

85 posts in this topic

 

Viimeksi tänään sain kommentia kun nuorin nukkui vaunuissa ulkona ja oli ollut siellä jo sen reilun tunnin. Kommentoija oli vanhempi sukulainen joka vain totesi ettei heidän lapsensa ikinä noin hyvin nukkuneet. Heh, en viitsinyt sanoa, että tämä kolmas nukkuu "huonoiten", vain kahden tunnin pätkiä. Nuo kaksi vanhempaa ovat nukkuneet aina paljon pidempiä päikkäreitä.

 

Meillä kans 2h on lyhyet päikkärit, normi on neljä tuntia :)

 

Tuohon kiltti lapsi -juttuun mun on kommentoitava siten, että ei ne ihmiset aina välttämättä tarkoita kilttiä vastakohtana tuhmalle. Mäkin sanon lasta kiltiksi sumputtaen tuolla sanalla hyväntuulisuuden, helppouden jne., enkä niinkään vastakohtana sille naapurin tuhmalle Tommille. Ku eihän vauvat osaa olla kilttejä tai tuhmia! :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi elämä tätä ketjua! Pitää muistaa sitten kun vauva on syntynyt että vaikka kaikki sujuisikin hienosti niin vähän kannattaa aina valittaa ettei kuulijalle tulisi paha ja kateellinen mieli. En oo missään uskaltanut oikeestaan ees sanoa että tulin raskaaksi ekan yrityskierron ekasta yrityksestä, koska se olisi kaikille muille ihmisille ihan liian rankka aihe.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mutta minä tässä päivänä eräänä sain kuulla, kuinka minä en tiedä synnytyksestä mitään - onhan lapseni tullut ulos kiireellisellä sektiolla. :blink:

 

Niin, monestihan kiireelliseen sektioon ei mennä synnytyssalista tuntikausien äheltämisen jälkeen... eikä varsinkaan siksi, että vauvalla alkaa olemaan hätä... :rolleyes::grin: Jos joku tulee meikäläiselle sanomaan noin niin saa nyrkistä.

I know the feeling, minakaan en kuulema ole synnyttanyt koska vauva syntyi kiireellisella sektiolla.....

 

Meille on siunaantunut myos perustyytyvainen vauva ja minakin olen saanut kuulla tuota "Odota vaan", kommentoitia. Tiedan kylla etta tilanne voi muuttua ja vauvasta tulla kitiseva yokukkuja monestakin syysta missa vaiheessa tahansa, mutta sita suuremmalla syylla nautitaan tasta helppoudesta nyt taysin rinnoin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon kuullu myös tuota "odota vaan" kommenttia ja anopilta kommenttia että "ootte päässy kyllä liian helpolla"

 

Me saimme tyytyväisen vauvan. Syö ja nukkuu erittäin hyvin. Toki osaa itkeäkkin kun on nälkäinen, väsynyt tai sairas.

 

Olen erittäin kiitollinen että poika on tyytyväinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kans kaikki lapset on olleet hirmu "helppoja" vauvoja. Oikeesti joskus melkein hävettää, kun joku kertoo miten lapsi on valvottanut jne. Ite kun olen äitinä olo aikana (kohta 10 vuotta) valvonut ehkä viitenä yönä yhteensä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajattelin, että avaan keskustelua, mutta aihe löytyikin sopivasti :)

 

Meillä on helppo vauva. Tirppa on nukkunut vähintään kuuden tunnin pätkän 3. ikäviikostaan lähtien ja nyt (3,5 kk) mennään lähes 10 tunnin yhtäjaksoisilla yöunilla. Tirppa itkee silloin, kun on nälkä tai väsy. Viime aikoina on alkanut vaatimaan läsnäoloa leikkiaikanaan, mutta en oikein jaksaisi laskea tuota vaativuuden piikkiin, koska protesti päättyy, kun istuu samaan huoneeseen.

 

Synnytys oli täyttä helvettiä, mutta lapsi helppo. Tuttavapiirissä on paljon pitkään mistä syystä tahansa itkeneitä vauvoja ja niitä, jotka eivät ole nukkuneet yhtäkään pidempää pätkää eläissään ja ikää alkaa olla kolme vuotta. Usein kysytään, miten meillä menee ja kuinka paljon Tirppa valvottaa. Vastasin aluksi totuudenmukaisesti, eli ei valvota, mutta pari äitiä veti siitä herneen nenäänsä (?). Pitäisikö tässä jotekin hävetä sitä, että emme ole olleet silmä kourassa sen jälkeen, kun saatiin lupa lopettaa syömään herättäminen? Nykyään mutisen jotain tyyliin "kyllähän tää tästä joo...." ja vaihdan puheenaihetta.

 

Tirppa ei ole karjunut selittämättömistä syistä, ei ole sairastellut ja nukkuu hyvin.

 

Kummitätinikin kommentoi naurahtaen "sinä et sitten tiedä äitiydestä mitään". Kiitti. Ei varmaan tarkoittanut ihan sillä tavalla, mutta tuntuu, että äitiyden oikeasti saavuttaa näyttävästi vain helvetillisen kärsimyksen kautta ja synnytykseni oikeuttaa vain pistesijoihin siinä kilpailussa lapsen ollessa ainakin toistaiseksi vielä helppo. :rolleyes:

 

Edellisellä sivulla puhuttiin teemasta "oottakaa vaan". Meillä "oottakaa vaan" on kuultu lähes viikoittain. Oottakaa vain, kun alkaa koliikki (ei alkanut), oottakaa vaan, kun tulee kolme kuukautta täyteen, sitten loppuu nukkuminen (ei loppunut, tuntuu parantuneen entisestään), oottakaa vaan, kun jnejne. Epäilemättä haasteita on tulossa, mm. hampaat tuskin tulevat vaivatta, mutta toistaiseksi on mennyt paremmin kuin hyvin. Viimeisin "oottakaa vaan" tuli keskustelussa, jossa puhuttiin toisen lapsen mahdollisuudesta, oottakaa vaan, sitten se helvetti vasta alkaakin. Ok, sitä odotellessa, mutta mennään nyt toistaiseksi tällä, mitä on.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

lapsettomuustaustaiset ja muuten vaan kauan odottaneet usein voimakastahtoisemman kitisijän, herttaisen tosin niinkin.

...

Mulla itselläni on todella haastava esikoinen joka ei nukkunut ja jolla oli refluksi ja luonnetta on, yhä pahenee, tulistuu nopeasti ja on aivan sairaan jääräpäinen (nyt 2,5v).

...

Meidän perheessä taas on ollut minä ja paljon nuoremmat pikkuveljeni jotka ovat olleet kaikki todella tyytyväisiä viihtyjiä ja meillä ei ole kiukuteltu kuin aivan todella poikkeustilanteissa. Raivareita en ole nähnyt meistä lapsista kenenkään vetävän ns. turhan takia (mitä meillä esikoinen tekee alvariinsa). Niimpä minä tunnen suurta helppoutta ja tuttuutta tämän viihtyjän kanssa ja mies on vähän ulalla eikä oikein tiedä miten suhtautua.

 

Tässä viestissä tuli esiin se kuinka erilaiset ihmiset kokevat erilaiset vauvat haastaviksi tai vaikeiksi. Meidän esikoisemme (nyt 3kk vanha) on varsinainen tulisielu, tunteet leimahtelevat ja väsymys tai nälkä ilmoitetaan erittäin kovaäänisesti, siltikin meillä on mielestäni todella helppoa. Vauva on perustyytyväinen kipakasta luonteestaan huolimatta, 5-6h unipätkiä vauva on nukkunut jo kuukauden vanhasta saakka. Myös neuvolassa ja jo synnytyssairaalassa henkilökunta on luonnehtinut vauvaamme perustyytyväisen oloiseksi.

Mulla on itselläni temperamenttia ja jääräpäisyyttä, jotka onneksi ovat iän myötä laimentuneet. Pystyn hyvin samaistumaan vauvan tunteiden leimahduksiin, enkä useimmiten koe raivareita mitenkään hankalina. Olisin varmaan paljon pahemmassa pulassa hiljaisen ja vetäytyvän vauvan kanssa joka ei ilmaise tunteitaan selkeästi.

 

Pointtini oli että myös tulisieluinen ja temperamenttinen vauva voi olla hyvin tyytyväinen, ellei satu olemaan jotain akuuttia asiaa mikä vauvan täytyy kovaäänisesti ilmoittaa. Helppous on aika subjektiivinen käsitys. Uskon että moni joka on nähnyt meidän tytön raivareita ei varmaan ajattele meidän pääsevän kamalan helpolla, mutta me miehen kanssa koemme että meillä on kyllä helppo lapsi.

Hieman taisin eksyä aiheen ohi, mutta tästä ketjusta tuli nopeasti lukaisemalla sellainen kuva, että moni mieltää helpoksi ja tyytyväiseksi vauvan joka on hiljainen ja passiivinen, vaikka asia voi olla myös päinvastoin.

Edited by Myy84

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pointtini oli että myös tulisieluinen ja temperamenttinen vauva voi olla hyvin tyytyväinen, ellei satu olemaan jotain akuuttia asiaa mikä vauvan täytyy kovaäänisesti ilmoittaa. Helppous on aika subjektiivinen käsitys. Uskon että moni joka on nähnyt meidän tytön raivareita ei varmaan ajattele meidän pääsevän kamalan helpolla, mutta me miehen kanssa koemme että meillä on kyllä helppo lapsi.

Hieman taisin eksyä aiheen ohi, mutta tästä ketjusta tuli nopeasti lukaisemalla sellainen kuva, että moni mieltää helpoksi ja tyytyväiseksi vauvan joka on hiljainen ja passiivinen, vaikka asia voi olla myös päinvastoin.

 

Totta. Meillä neiti (kohta 4kk) kyllä ilmasee välillä hyvinki äänekkäästi jos jotain on vailla tai huonosti. Mutta mitään "ylimääräsiä" ei hän vielä ainakaan ole itkuillut, ja kyllä me miehen kans ollaan puhuttu että helpolla ollaan päästy.

 

Mutta juurikin nää kommentit että "te ette tiedä vanhemmuudesta mitään", ottaa päähän. Kyllä mä omasta mielestäni oon oppinu tän vajaan 4 kuukauden aikana hyvinkin selvästi mitä äitinä olo on.. Vaikka eihän ne kommentoijat varmaan pahalla asiaa sano, puolileikillään kait, mutta kyllä silti mä hiljaa sisälläni oon vähä loukkaantunut. Eikai sitä äitiyttä ja isyyttä pelkällä vauvan itkun ja unen määrällä voi mitata? Vai voiko muka :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei meidänkään kakkonen viihtyjä ole mitenkään vetäytyvä, varsin sosiaalinen ja aktiivinen hän on, ei vaan niin helposti hermostuva ja viihtyy ja tyytyy helpommin. Nukkuu täydet yöt ja ei vaadi meiltä vanhemmilta sen kummempaa. Kyllä nää on kuin yö ja päivä. Olin varsin tyytyväinen ja pidin vauvaani tyytyväisenä esikoisen vauva-aikana. En vaan tiennyt että meille voi tulla sellainen TODELLA tyytyväinen vauva. Totta puhuen esikoisella on varmaan se refluksi ja ne repaleiset yöt tehneet sen, että oli koko ajan hankalaa. ja kun lisätään vielä mun väsymys niin eiköhän meillä silloin kaikki olleet tyytymättömiä.

 

Mutta summa summarum, mä miellän hyvin nukkuvan, hyvin syövän, kaikesta iloisesti nauttivan, ihmisistä varauksetta pitävän toisen lapseni paaaaaaljon helpommaksi kuin esikoiseni. Esikoinen on ihana, todella ihana. Tyytyväinen vauva hän ei ollut, mutta se ei liity luonteeseen kuin siten,e ttä häntä piti koko ajan miellyttää tai palvella, eli työtä vaati hän. Itse olen nykyseltään temperamenttinen aikuinen. Vauvana olen ollut sellainen minkä miellän tyytyväiseksi vauvaksi. Nukuin paljon, söin hyvin, nautiskelin ja tein kaiken maailman jutut iloiten. Ei helppous mielestäni ole yhtä kuin luonteettomuus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Please sign in to comment

You will be able to leave a comment after signing in



Sign In Now