Kristen

Mies/puoliso mukaan synnytykseen?

117 posts in this topic

Siinähän se kysymys jo oikeastaan on..

 

Eli miten miehenne/puolisonne on suhtautunut synnytykseen lähtemiseen? Onko alusta asti ollut selvää, että hän lähtee mukaan vai kypsyikö päätös tästä ajan myötä vai kenties vasta viime metreillä?

 

Miten itse olette asiaan suhtautuneet? Entä oliko hänestä oikeasti apua synnytyksessä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä alusta asti oli selvää, että mies osallistuu kaikkeen mahdolliseen. Neuvolassakin kulki mukana ja ainoastaan imetysinfon jätti väliin. Siitäpä sitten luonnollisesti mentiin yhdessä synnyttämäänkin. Mulle itselleni olisi jäänyt tosi halju olo, jos mies ei olisi halunnut osallistua synnytykseen. En varmaan muuten tuon miehen kanssa ylipäätäänkään olisi, jos ei olisi synnytykseen halunnut mukaan tulla. :lol:

 

Ymmärrän kyllä, että synnytyksestä jäädään pois jonkin pelon vuoksi, mutta mielestäni synnytys on normaali tapahtuma isällekin eikä sieltä normaalitilanteessa jäädä pois. Ajattelen vähän niin, että jos mies ei synnytykseen eikä raskauden kulkuun mitenkään osallistu, niin ei se sitä lasta hoidakaan.

 

Ennen kaikkea mies oli minulle synnytyksessä tuki ja turva. Koska kyse on meidän yhteisestä lapsestamme, en halunnut olla siellä yksin hoitohenkilökunnan kanssa. Halusin myös, että mies on heti tietoinen kaikesta, mitä synnytyksessä tapahtuu (etenkin jos olisi sattunut jotain ikävää). Konkreettisesti mies auttoi hieromalla, antamalla juomista ja olemalla läsnä. Itse ponnistusvaiheessa mies ei paljoa tehnyt, mutta minulle riitti vallan mainiosti se, että mieheni oli vieressäni.

 

Itse asiassa mies taisi osallistua synnytykseen melkoisella innolla. Synnytykseni siis käynnistettiin viikon sairaalajakson päätteeksi ja ennen kuin asiasta oli 100-prosenttista varmuutta, tuli jo mies sairaalaan kaikki tavarat mukana, että nyt lähdetään synnyttämään. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies oli mukana neuvolakäynneillä ja ultrissa, joten hänelle, kuten myös minulle oli itsestään selvää myös synnytykseen mukaan tuleminen. Hän sanoikin, että olisi ihmetellyt kovasti, jos olisin jossain vaiheessa häneltä kieltänyt mukaantulon. Mies oli välillä jopa enemmän innoissaan ultrakäynneistä ja synnytyksestäkin jaksoi hehkutella. Minä olin enempi jännittynyt ja hieman peloissanikin... :rolleyes:

 

Synnytyksessä miehestä oli kyllä jonkinverran apua. Hän esimerkiksi pyyhki kasvojani kostealla pyyhkeellä, työnsi/tuki selästäni ponnistuksen aikana ja hän myös kannusti höpöttämällä korvaani tämän tästä ("Hyvin menee, jaksa vielä vähän!" jne.). Hän myös piti lujaa kädestäni kiinni, kun oma usko ja voimat alkoivat loppua.

 

Itse en omaa alapäätäni nähnyt synnytyksen aikana, enkä myöskään halunnut koskea syntyvän vauvan päälakea. Mies katseli sitäkin enemmän ja olin jo huolissani, että hän järkyttyisi ikiajoiksi, eikä haluaisi koskaan enää tulla lähellekään alapäätäni :rolleyes: , mutta mies kertoi jälkikäteen näyn herättäneen hänessä lähinnä voimakasta "alkukantaista" tunnetta elämän ihmeellisyydestä (tai jotain ;) ). Hän liikuttui kyyneliin asti kummankin vauvan parkaistessa ensimmäistä kertaa ja on hehkuttanut useasti synnytyksen olleen mielettömin ja upein kokemus elämässään. (Kivat miehelle, hänhän ei siis ponnistanut niitä paketteja ulos omasta alapäästään... :rolleyes::lol: )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siippa on ollut mukana useammalla neuvolakäynnillä, kaikissa ultrissa, synnytys-, lapsenhoito- ja imetysvalmennuksissa ja on tulossa myös synnytykseen. Kuten Nadda tuossa aiemmin sanoikin, lapsi on yhteinen "projekti", joten vaikka minä olen se joka vauvan kehossani kannan ja ulos puserran, niin Siippa osallistuu siihen mihin voi. En kuitenkaan pakottaisi häntä tulemaan saliin, jos ei sinne haluaisi tulla syystä tai toisesta, mutta luulen että Hänellekin on helpompi odotella, jos ollaan tilanteessa yhdessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies oli mukana kaikilla neuvolakäynneillä ja oli itsestään selvyys että hän osallistuu synnytykseen. Miestä jännitti suunnattomasti että ymmärränkö mä lähteä tarpeeksi ajoissa sairaalaan, kun supistukset ei ollu kovin voimakkaita.

Synnytys sen sijaan kävi henkisesti kuulemma voimille, varsinkin ylipitkäksi venynyt ponnistusvaihe, jonka aikana olin tosi kipeä. Mies uhkaili että seuraava syntyy veitsen avulla, mä olisin valmis kokeilemaan alatiesynnytystä uudelleen. Tämä esikoinen kun syntyi lopulta kiireellisellä sektiolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies oli ihan aluks vähän epävarma, haluaako mukaan synnytyseen. Mä sanoin hänelle, että hän tulee sinne ja sillä siisti (tämä siis ennen raskautta). Mä sanoin, ettei hänen tarvitse sinne alapäähän katsoa, mutta mun tukena hänen pitää olla, sillä en mä yksin siitä selviä. Mies hyväksyi tämän (Jos olis oikeasti ollu joku hirveä pelko tai kammo, niin en silloin pakottaisi häntä mukaan, mutta tämä riitti hänelle perusteluksi, ja hän sanoi sitten tulevansa).

Mies on ollu mukana kaikilla neuvolakäynneillä ja ultrissa myös ja on siis itse halunnut olla mukana. Neuvolalääkäriin ei ehkä tule mukaan, kun siellä tehdään vain sisätutkimus...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehelle oli itsestäänselvyys että tulee mukaan synnytykseen. Tahtoo olla tukena ja turvana ja tietää etten pärjäisi synnytyksessä ilman häntä. Saas nähdä saanko hänet leikkaamaan napanuoran, uskon ettei kieltäydy jos sakset tökätään käteen :lol: Muutamalla neuvolakäynnillä on ollut mukana ja kaikissa ultrissa. Lääkärineuvolassakin oli yhdessä, mutta muuten töitä tekee noiden käyntien aikana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mies tulee mukaan synnytykseen. Neuvolassa on käynyt muutaman kerran mun kanssa ja muutamassa ultrassa. En ole kokenut tarpeelliseksi miehen läsnäoloa jokaisella neuvolakäynnillä, kun ei siellä mitään ihmeellistä tapahdu. Mutta synnytys on kyllä eri asia. Ja molemmat ollaan samoilla linjoilla, yksin ei mun tarvitse sinne mennä. Mitä vaan voi sattua, ja eniten varmasti tarvitsen siellä henkistä tukea. Hoitohenkilökunta saa hoitaa sen fyysisen puolen sitten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alusta lähtien oli selvää, että mukaan tulee. Jos olisi itse empinyt niin olisin vaatinut mukaan, koska hänellä ei ole mitään sairaalakammoa tai vastaavaa. Yhdessä tämä tenava on alullekin laitettu. Kaikissa ultrissa oltiin yhdessä ja yleensä hän oli mukana neuvolassakin.

 

Olin ennen synnytystä vuodeosastolla ja viereisen punkan synnytys lähti käyntiin. Mies oli juuri käymässä, mutta lähti siitä sitten kotiin, koska ei voinut olla töistä pois. Jäi tulevan äidin puolesta tosi valju olo. Hänelle tuli vielä hätäsektio eikä hänellä ollut ketään tukijaa mukana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei olisi villit hevosetkaan saaneet meidän isukkia olemaan poissa synnytyksestä. :P Ja hyvä niin.

 

Henkinen tuki oli aivan ehdottoman tärkeää, vaikka mies ei juuri mitään konkreettista pystynytkään tekemään, kun ei ponnistusvaiheeseenkaan päästy että olisi voinut kannustusjoukkoina toimia. ;) Kuitenkin sairaala on outo ympäristö, ihmiset vieraita ja koko tilanne niin uusi ja pelottava, etten millään selviytyisi moisesta yksin.

 

Ja minä olisin kyllä niin kamala akka, että "pakottaisin" miehen mukaan, vaikkei haluaisikaan tulla. Pirskule, nainenhan siinä kaiken työn tekee, ei voi olla liikaa vaadittu että mies on paikalla ja pitää kädestä, vaikka vähän pahaa tekiskin. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun on myönnettävä, että mieheni ei kyllä ole millään tavalla sellaista rakentavasti tukevaa tyyppiä, josta olisi suurta synnytyksessä :rolleyes: Halusin hänet mukaan lähinnä siksi, että muuten ei olisi ollut oikein mahdollista saada perhehuonetta, ja toisaalta en keksinyt ketään muutakaan jonka olisin synnytystä seuraamaan halunnut. Ja onhan siellä hyvä olla joku muu paikalla jos vaikka tarvitsee kätilön paikalle, mutta ei pysty itse kutsumaan. Olisi varmaan myös ollut miehestä vielä pelottavampaa odottaa jossain käytävällä yksinään. Nyt sentään näki koko ajan, että homma etenee eikä ole mitään hätää.

 

Miehestä oli hyötyä siinä, että otti valokuvia. Ja toi kaarimaljan, kun tarvitsin, eikä ollut kätilö juuri silloin paikalla. Suurempaa hyötyä oli vasta siinä vaiheessa kun vauva oli jo maailmassa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies ei päässyt mukaan sectioon :( Mutta sit taas Turussa kuulemma isät pääsee :oTÖRKEETÄ :angry: Meillä mies oli mukana kahdessa ultrassa ja kerran neuvolassa...Muutaman kerran ollut sit neidinkin mukana neuvolassa :) Eli

mies olis tullut jos ois päästetty...

Edited by Emppu78

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin olihan se mukana synnytysvalmennuksesakin mihin päästiin kerran käymään :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille oli kans itsestään selvää, että mies tulee synnytykseen mukaan. Mulle se läsnäolo ja henkinen tuki oli tosi tärkeitä. Ja olihan se kiva, että joku tajus mitä se kätilö puhui :rolleyes: Mä kun olin niin omissa maailmoissa, että olis kaikki menny ohi korvien ilman miestä. Toivottavasti tälläkin kertaa synnytys käynnistyisi sellaiseen aikaan, että saadaan esikoiselle hoitaja. Kamala jos pitäisi mennä synnärille yksin :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies oli myös meillä mukana lähes kaikilla neuvolakerroilla ja jokaisessa ultrassa ja oli alusta asti selvää, että synnytykseenkin tulee myös. Ilman en olis pärjännyt. Suurin apu oli ihan siitä sen henkisestä tuesta, synnytys kesti kauan ja oli todella vaiherikas.

 

Mies itse totes, että hienoin hetki sen elämässä on ollut se, kun se näkin pojan syntyvän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies halusi mukaan synnytykseen ja ehdottomasti musta myös isän kuuluu olla paikalla - ellei nyt ole jotain todella pakottavaa juttua samaan aikaan kuten paha sairaus tms.

 

Miehestä ei ehkä olllut konkreettista hyötyä synnytyksen aikana, mutta pelkkä läsnäolo riitti. Mä en kaivannut mitään hierontaa tms, kun halusin olla vain "omassa maailmassa". Välillä mies oli poistunut hetkeksi ulos synnytyssalista - taisi mennä vessaan tms - enkä huomannut tätä ollenkaan. Tästä huolimatta miehen läsnäolo toi turvallisen fiiliksen ja oltiin tiimi. Henkisen tuen lisäksi mies katsoi, että kaikki sujui ok ja mun toiveita kunnioitettiin tai että ne edes otettiin mukaan keskusteluun. Myös se, että mies kyseli lääkäriltä hänen käydessä huoneesta juttuja oli tärkeätä. Hän olikin omalla tavalla synnytysasianajaja - ajoi vaimon etuja.

 

Mies itse puhuu kuinka hieno kokemus synnytys oli ja ihan itse spontaanisti. Se on tosi ihanaa.. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vau, hienosti on tullut vastauksia! Kiitos niistä, omalla kohdalla on vielä pohdinnan alla, osallistuuko mies mitenkä(än) synnytykseen. Itse oon sen verran "vanhanaikainen" että menen kyllä mielelläni sitten yksinkin. Kaikissa neuvoloissa ym. kontrolleissa oon myös käynyt yksin, koska en halua miestä mukaan katsomaan kuinka mua sörkitään. Minust se on muutenkin niin noloa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuten useimmilla muilla, myös meillä miehen mukanaolo synnytyksessä oli itsestäänselvyys. Ei kai sitä nyt niin ainutalaatuista tapahtumaa kuin oman lapsensa syntymää haluaisi jättää väliinkään!

 

Mulle miehestä oli synnytyksen aikana konkreettista apua esim. vessassa käymisessä, musta roikkui niin monta letkua ja piuhaa, etten yksin olisi mitenkään niiden kanssa selvinnyt pöntölle. Ponnistusvaiheessa hän oli myös ihan fyysisenä tukena, jopa hiukan liiankin hyvin, koska innoissaan puristi käsivarttani ponnistusten aikana niin lujasti, että siihen jäi mahtavat mustelmat :D

 

Jokainen tietysti ajattelee omalla tavallaan, mutta musta neuvolassa, lääkärillä tai missään muuallakaan tehtävissä tarkastuksissa ei ole mitään noloa tai ihmeellistä. Aivan hyvin voi mies olla läsnä niidenkin aikana, eipä siellä taida voida mitään sellaista näkyä, mitä mies ei musta jo aikaisemminkin olisi nähnyt ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli kanssa itsestään selvää että mies tulee mukaan. Mies oli lähes kaikilla neuvola kerroilla, ultrissa ja valmennuksissa mukana. Ainoot mitkä jäi väliin oli lopun neuvola käynnit kun siellä ravattiin niin usein. Mä en kokenut sitä mitenkään nolona että mies on mukana. Ei neuvollassa kuitenkiaan mitään sisätutkimuksia tehdä kuin muutaman kerran, silloinkin mies odotti käytävässä. On se mies sen siemenenkin samaan rööriin tuikannut ;) taitaa olla myöhäistä nolostua :lol:

 

Synnytyksessä mies jopa erehtyi ponnistus vaiheessa katsomaan alapäätä. Siitä on kyllä kuultu hauskoja kauhukertomuksia monesti. Kuvailee usein synnytystä Carrie elokuvalla ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Synnytyksessä mies jopa erehtyi ponnistus vaiheessa katsomaan alapäätä. Siitä on kyllä kuultu hauskoja kauhukertomuksia monesti. Kuvailee usein synnytystä Carrie elokuvalla ;)

 

Ihan vaan mielenkiinnosta kysyisin, että mistä se Carrie-elokuva kertoo? :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Keijutiiran kanssa samaa mieltä. Jos lääkärissä tai sairaalassa satuttiin tekemään sisätutkimus niin ei mies koskaan pois mennyt. En tajunnut edes pyytää poistumaan. On se ne paikat joskus sattunut näkemään...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ihan vaan mielenkiinnosta kysyisin, että mistä se Carrie-elokuva kertoo? :blink:

 

 

Joku kauheen verinen kauhuleffa :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä mies ei päässyt mukaan sectioon :( Mutta sit taas Turussa kuulemma isät pääsee :oTÖRKEETÄ :angry: Meillä mies oli mukana kahdessa ultrassa ja kerran neuvolassa...Muutaman kerran ollut sit neidinkin mukana neuvolassa :) Eli

mies olis tullut jos ois päästetty...

 

Ei meilläkään Hyvinkään sairaalassa. Tosin hätäsektioon ei kai? koskaan pääse. Mutta jollei suunniteltuun pääse niin sitten on kyllä ihmeellistä meininkiä :o

 

Mun tapauksessa miehestä oli iso apu kun paikkoja kypsyteltiin ja synnytyssalissakin passailtiin kalvojen puhkaisemisen jälkeen... Yksin ois ollu suunnttoman tylsää ja ehkä myös hieman orpo olo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle/meille oli itsestään selvää, että mies tulee synnytykseen mukaan. Ja kun synnytys lopulta meni miten meni, niin olen todella kiitollinen siitä, että mies oli paikalla. Mä olin kyllä aika omissa maailmoissani, joten miehen tehtävä oli lähinnä seurailla sivusta ja tarjoilla mulle suklaata ja limpparia, mutta se läsnäolo toi tosi paljon turvaa!! Mikäli mies ei olisi ollut paikalla, olisi jäänyt huomaamatta vauvan sykkeen nousu 215, koska kätilöt ei ollu salissa ja mulla ei ollut mitään käsitystä niistä monitoreista. Lisäksi mies esti mua tukehtumasta ilokaasuun :rolleyes: Mies lähti käymään vessassa ja kätilöt lähti pois salista, kun mä jäin yksinäni kiikkustuoliin vetelemään ilokaasua. Yhtäkkiä alkoi tuntua, että pitäisi saada maski pois naamalta, mutta käsi ei tottele. Menin lopulta jo paniikkiin, kun käsi ei vaan suostunu yhteistyöhön ja happea olisi pitänyt saada, "unohdin" miten hengittää ja aloin vaan haukkoa henkeä. Mies onneksi tuli aika pian paikalle ja tajusi repiä maskin multa pois ja soittaa kätilön paikalle, joka laittoi puhdasta happea tulemaan. Kun poika sitten heti synnyttyään vietiin teholle, olis musta ollu ihan kamalaa olla siinä tilanteessa yksin.

 

Raskausaikana mies oli mukana molemmissa ultrissa, ensimmäisellä neuvolakäynnillä, parilla neuvolakäynnillä sitten myöhemmin, kun sydänäänet jo kuului ja sitten synnytysvalmennuksessa. Jotenkin mä olin sitä mieltä, että mikäli neuvolassa on ihan rutiinikäynti, niin miehen on ihan turha olla sen takia pois töistä, en siis kieltäny tulemasta, mutten vaatinutkaan. Pari kertaa halusi tosiaan kuitenkin sydänääniä olla kuuntelemassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now