Nereidi

PHKS

93 posts in this topic

täällä yksi, jolla kokemusta kolmen lapsen verran (2 x sektio, 1 x alatiesynnytys) PHKS:sta.

Onko jotain erikoista mitä haluaisit tietää? On tullut "makoiltua" ko. sairaalaan synnyttävien osastolla useampi viikko ;) eli aika tuttu paikka (v. 2004, 2006 ja 2007)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän pikkumies syntyi Päksissä marraskuussa -07.

 

Salissa ehdin viiden tunnin aikana tavata kolme kätilöä, kaksi tosi ihanaa ja yhden jonka kanssa tuli toimeen. :D Asiansa osaisvat kaikki ja synnytksestä jäi ihan hyvä maku. Uskallan uudelleenkin.

 

Osatolla taas oli järkky ruuhka ja se sitten näkyi kaikessa. Emme saaneet heti edes paikkaa huoneesta vaan käytännössä käytävällä makoilin nyytin kanssa. Sitten sain huonepaikan kahden hengen huoneesta, jossa meitä oli kolme. Hoitajilla oli kiire ja apua sai jos tajusi pyytää. Muuten sai aika oman onnen nojassa olla. Mulle ei esim. kukaan muistanut kertoa että ruokaa saa ite hakea jääkaapista ja mistä saa vaihtovaatteita tai lakanoita... Imetysapua olisin todella kipeästi tarvinnut, mutta aikaa ei ollut paljoa opastaa. Kaksi päivää yritin ja yritin ja pyysin apua, kunnes yksi hoitsu tajusi vihdoin ettei siitä hommasta mitään tullut. Tämän ihanan hoitajan myötä sain avuksi rintakumit ja homma sujui edes jotenkin, hyvin ei koskaan. Hoitajista osa oli todella ihania, mutta osan kanssa sai ihan tapella että neuvottiin kylvetystä yms.

 

Kolme yötä osastolla olin ja sitten lähdin kotia kun luvan rinkumalla sain. Sairaalassaoloajasta ei mukavia muistoja jäänyt, mutta osasyynä oli kyllä mun omakin asenne. En todella viihdy sairaalassa ja koti-ikävä oli kova. Luulen että kireään asenteeseen hoitajien keskuudessa vaikutti myös uhkaava lakkotilanne (lakon piti alkaa alkuviikolla, kun kotiuduimme sunnuntaina).

 

Kyllä siellä hengissä selviää ja kai sitä osatollekin uudelleen uskaltautuu. Lohduttelen jo nyt itseäni, että jos kaikki menee hyvin niin toisen lapsen kanssa pääsee kotiin jo parin vuorokauden jälkeen. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^Ihan kaikkia kokemuksia voi kirjoitella. Itselläni esikoinen tulossa, joten kaikki on vielä uutta. Muualta olen lukenut hyviä kokemuksia lähinnä. Ainoastaan synnytyksen jälkeen osastolla kaikki antavat ihan erilaisia ohjeita, joten pitää vähän maalaisjärjellä mennä että mitä ohjeita noudattaa.

 

piitukalla oli vähän ikävämpi kokemus. Kurjaa, kun sekä ruuhka, että vielä lakkkouhkakin kohdallesi ovat sattuneet. Toivotaan, että ei ole aina tuollaista. Minun tuurillani siellä on ihan varmasti ruuhkaa, kun itse sinne menen synnyttämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa että täällä on vihdoin tälläinen! Esikoista täälläkin odotellaan, ja PHKS synnärinä. Ja kaikenlaiset kokemukset tervetulleita!

 

Np-ultrausta kun PHKS:n aulassa odoteltiin, niin siinä hyppeli semmonen viimesillään oleva rouvashenkilö. Sillä olis vissiin pitänyt olla käynnistys, mutta synnärille ei juuri silloin mahtunut :unsure: Oltiin vähän miehen kanssa että klunks, onkos täällä aina näin täyttä.. :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päksissä mäkin synnytän, jos kaikki menee tässä niikun pitäs.

 

Meidän vauva on saatu aikaan ICSI-hoidolla. Käydessämme ekassa ultrassa klinikalla (yksityinen Hesassa) lääkäri kysy et missä aattelin synnyttää. Sanoin että Päksissä. Se sano et meinaatko uskaltaa... oltiin vähän että täh?

Oli kuitenkin (kai) tarkotettu vitsiksi, koska sano ettähän on meinaan syntynyt Lahdessa, samoin neljä hänen sisarustaan... Ja ihan tervejärkisiä ovat :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ole kuin positiivista sanottavaa ko. paikasta, niin raskauden ajalta, kuin synnytyksestä ja osastolla olostakin. Mun kokemukset on lähinnä kesäkuun alusta 2007, jolloin siellä ei ollut pahaa ruuhkaa.

 

Raskauden puolivälissä mulla alko ihan järkyt mahakivut ja itkua tihrustaen mentiin illalla suoraan päksiin synnärille, ilman päivystyksessä käyntiä tai mitään. Ottivat heti tosissaan mun kivut ja tutkivat perusteellisesti, ettei vauvalla ole mitään hätää. Eikä loppujen lopuksi ollutkaan. Siinä samalla, kun ultrasivat niin selvisi, että mulla olikin istukka kohdunsuulla ja käskivät tulla tarkastuttamaan sen myöhemmillä viikoilla. No siinä tarkastuksessa sitten oli kyllä vähän nuiva lääkäri, mutta noitahan nyt on joka sairaalassa aika joku.

 

Synnytyksessä mulla kerkesi olla varsinaisesti kaksi kätilöä ja yksi avustava kätilö ja lääkäri imukuppisynnytyksen takia. Molemmat kätilöt oli mukavia ja varsinaisen ponnistusvaiheen ja synnytyksen hoitanut kätilö oli todella ihana ja välitön. Lääkäristä ja avustavasta kätilöstä mulla ei hirveesti, jostain kumman syystä :rolleyes: , ole mielikuvaa, mutta ainakin kuvaan joutunut kätilö hymyilee kuvassa :D Avautumisvaiheessa pääsin käyttämään ammetta ja kun se ei enää riittänyt lievittämään kipua ja kun ilokaasu sai mut oksentamaan, niin sain epiduraalin ihan muutamassa minuutissa sen pyytämisestä.

 

Osastolla saatiin perhehuone ja vietettiinkin siellä viisi ja puoli päivää (la-to). Kaikki hoitajat osastolla olivat tosi ystävällisiä ja avuliaita, mieskin sai heiltä pahaan närästykseensä lääkettä. Imetys meillä takkusi alkuun tosi pahasti, mutta tosi hyvin sain ohjausta siihenkin ja jos oli jotain epäselvää niin aina kerrottiin ja opastettiin, niin liinavaatteet, ruokailut, rintakumit, kylvetykset jne. Ja kun vihdoin ja viimein päästiin lähtemään kotiin niin sanottiin, että soittaa saa ja pitää jos tulee jotain kysyttävää. Pari kertaa sitten soitinkin ja aina puhelimessakin sain ystävällisiä vastauksia.

 

Kaikenkaikkiaan tosi hyvä kokemus ja menen kyllä mielelläni uudestaankin, jos lapsia lisää siunaantuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu se on totta, että aika täyttä Päksissä tuppaa usein olemaan.. ystävällänikin piti olla viime viikolla käynnistys, mutta oli niin ruuhkaisaa, että päätettiin odotella tälle viikolla.

Esikoista odottaessa olin osastolla n. 3 viikkoa ennen sektiota, joka meni ihan ok. Synnyttäneiden osastolla koin jääväni vähän ulkopuoliseksi synnytyksen jälkeen, kun vauva joutui keskolaan, tuntui, että minut ihan kuin unohdettiin, kun vauva oli eri osastolla.

Kakkosen kohdalla synnytys käynnistettiin lääkkeillä ja synnytys kesti yhteensä 6 tuntia, ponnistusvaihe 10 min.. kaksi kätilöä, joista ekan kanssa kemiat eivät kohdanneet ollenkaan, onneksi vuoro vaihtui ja synnytyksessä auttanut kätilö oli todella topakka, nuorehko ja tsemppasi mua tosi hienosti. Neuvoi koko ajan mitä tehdä ym.ym. Ilokaasulla aloiteltiin, aqua-rakkuloita tarjottiin, mutta olin kuullut, että niiden laittaminen tekisi enemmän kipeää, kuin supistukset, niin jätin väliin. Särkylääkettä sain ja lopulta epiduraalin, joka oli taivas :lol: !

Vauva syntyi yöllä, joten jätin hänet yöksi "vauvalaan" (vai mikä se paikka nyt onkaan..) ja aamulla hain hänet heti viereen, jossa nukkui kaikki yöt. Elokuussa 06 ei ollut kamala ruuhka, joten pääsin kahden hengen huoneeseen yksin. Imetykseen en saanut mitään apuja, vaikka pyysin monta kertaa, siinäkin mut unohdettiin täysin, sanottiin, että "tulen kohta näyttämään" ja vieläkin odottelen... Kotiin lähdin kahden yön jälkeen, kun vauva oli kunnossa ja itsekin halusin jo pois.

Kolmas syntyi sektiolla 04/07, Lahdessa en ehtinyt osastolla olemaan ennen synnytystä kun muutaman päivän (Vietin 2 vkoa Taysissa). Synnytyksen jälkeen vauva taas keskolassa, ylhäällä oli mielestäni vain noin kaksi sellaista hoitajaa, jotka todella huomioivat minutkin (Outi Kallinen oli heistä toinen). Imetyksestä hössättiin ihan liikaa, ja se ahdisti minua, koska en pystynyt imettämään keskosena syntynyttä vauvaamme kuukausiin. Keskolan lääkäri oli kuulemma käynyt puhumassa osastolle liiasta imetyshysteriasta (mutta tämä onkin jo toinen tarina).

Se, että itse sai hakea ruuat, vaatteet, liinavaatteet ym. oli kiva juttu, ei tarvinnut olla toisten passattavina. Sängyn radion kautta tuli kuulutus ruuille. Eniten minua ehkä harmitti se, että Lahdessa äidit todella pikaisesti häipyivät huoneisiinsa, eikä minkäänlaista keskustelua saanut aikaiseksi "käytävillä", kun taas Treella oli ihan erilainen tunnelma äitien kesken, vaikka Treella ruoka tuotiin huoneisiin ja Lahdessa käydään syömässä päiväsalissa tai viedään tarjotin itse.. Tarinaa näköjään riittäisi, en tiedä onko tästä kellekkään teistä edes mitään apua, kun mun synnytykset on olleet hieman poikkeavia "valtavirrasta", ja noiden molempien sektioidenkin jälkeen olen saanut olla yksin huoneessa. Esikoisen syntymän jälkeen otimme perhehuone-mahdollisuuden, mikä oli tosi hieno juttu. Mies ehti auttamaan minua suihkussa (sektion jälkeen), haki ruuat ja kärrräsi vauvaa katsomaan. Toka sektion jälkeen kukaan ei esim. ehtinyt viemään minua alakertaan vauvaa katsomaan :o köpöttelin sitten itse alakertaan, onneksi en pyörtynyt, vaikka edellispäivän sektio vähän heikotti vielä.

Edited by Elina75

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ainoastaan synnytyksen jälkeen osastolla kaikki antavat ihan erilaisia ohjeita, joten pitää vähän maalaisjärjellä mennä että mitä ohjeita noudattaa.

 

Tähän yhdyn. Tätä ihmeteltiinkin erään todella mukavan harjoittelijan kanssa. Hän oli nuori ja varmasti kokemattomampi kuin muut hoitajat ja kätilöt, mutta koska hän oli kuunnellut monet kotiuttamispuheet ja muut ohjeet harjoittelunsa aikana, sain häneltä parhaat, valikoidut neuvot. :) Osa hoitajista ja kätilöistä oli palvelualttiita ja ymmärtäväisiä, osa ei. Erään ihanan kätilön kärsivällisyyden ja asiantuntevuuden ansiosta oikea imetysotekin vihdoin löytyi ja imetys lähti sujumaan.

 

Osastolla ei ollut ruuhkaa ja saimme perhehuoneen. Se oli tosi hyvä juttu, sillä olin sektion jälkeen aika heikkona. Mies pääsi hoitamaan vauvaa. Olin sairaalassa 6 yötä, joista 4 mies oli siellä myös. Alkuun apua sai hyvin, kun kiikuttivat vähän väliä kipulääkkeitä ja samalla neuvoivat. Myöhemmin apua joutui pyytämään. Muuten en pahemmin pyydellyt, mutta vauvan saamisessa tissille pyysin usein jonkun auttamaan, kun ei se muuten tuntunut onnistuvan. Vauva oli ekan yön vauvalassa, toivat vain syömään, muuten oli koko ajan vierihoidossa.

 

Sektiostakaan ei jäänyt traumoja, vaikka toiminta leikkauksen jälkeen ei mennyt ihan toivottavalla tavalla. Vietin heräämössä tuntikausia tarkkailussa, eikä mulle kerrottu selkeästi miksi. Erilaisia lääkäreitä kävi tutkimassa, ultrattiin, otettiin kokeita.. Mieskin oli ihmeissään kun hänet jätettiin vauvan kanssa kaksin ja kerrottiin että kohta tulen, mutta ihan kohta ei tullutkaan. No, kaikki oli kunnossa ja lopulta pääsin osastolle, ei siinä mitään. :)

 

Kysykää ihmeessä jos tulee mieleen jotain erityistä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on ihan hyvät kokemukset päksistä. Heinäkuussa alussa 2007 synnytin eikä ollut ollenkaan ruuhkaa synnytys osastolla. Henkilö kunta oli siellä todella mukavaa.

 

Sitten sillä toisella osastolla mihin mennään kun on synnyttönyt niin siellä li vähän täydempää, mutta hyvin mahtui. olin 3 hengen huoneessa. Se on kyllä totta että kaikki antavat erilaisia ohjeita... niitä pitää vaan suodattaa päästään aina pois. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omakohtaista synnytyskokemusta ei PHKS:sta vielä ole, loka-marraskuussa sitten.

 

Nythän synnyttäneiden vuodeosasto ja naistentautien osasto yhdistyy jossain vaiheessa syksyä (syyskuussa?), mikä neuvolan terveydenhoitajan mukaan poistaa käytöstä perhehuoneet ja vauvanhoitohuoneet. Ymmärsin, että tästä johtuen vauvat ovat jokatapauksessa 24h/vrk vierihoidossa.

 

En ole henkilökohtaisesti muutenkaan kovin mielissäni yhdistymisestä, kun ajattelee naistentautien potilaita, joista osa saattaa olla fyysisesti ja henkisestikin huonossa kunnossa. Kuuntele siinä sitten vauvan itkua myöhäisen keskenmenon jälkeen.. :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

8.9. taitavat synnyttäneiden- ja naistentautienosastot yhdistyä, jos muistan oikein. Ainakin alkusyksylle on kuulema tosi paljon synnyttäjiä muutenkin, joten vähän hirvittää, että käytävälle joutuu, jos ei muuta paikkaa löydy. Perhehuonetta olisin kovasti toivonut, mutta taitaa jäädä vain haaveeksi. Pitää kysellä tiistain synnäritutustumisella, että onko tuohon perhehuoneeseen mitään mahdollisuuksia edes ennen tuota 8.9. synnyttäville. Olen nimittäin "tilannut" vaavin syntymäpäiväksi 5.9. mutta mun tuurilla menee kaksi viikkoa yli kuitenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin. Tänne en muistanut kirjoitellakaan tästä. Synnäritutustuminen oli ihan mukava kokemus, josta sai kyllä hyvää tietoa ja tuli parempi olo, kun näki millaiseen paikkaan on sitten joutumassa. Naistentautien muutto alkaa tämän viikon alussa ja nykyisestä 35 paikasta naistentaudit vievät toiselta käytävältä 5 paikkaa. Päiväsali on sekä naistentautien, että synnyttäneiden osalta yhteinen, joten siellä saattaa päiväsalissa istuskella naisia n. 15 vuotiaista nuorista vanhoihin mummoihin asti. Tuosta perhehuoneasiasta sanottiin, että niitä ei saa enää kauheasti mainostaa, mutta periaatteessa, jos ei ole ruuhkaa, niin sellaisenkin voi saada vielä.

 

Valmennuksissa kun puhuttiin, että on ruuhkaa syksyllä, niin kätilön mukaan elokuun alussa oli ruuhka ja lokakuulla on paljon laskettuja-aikoja, joten voihan se olla, että syyskuu olisikin rauhallinen. Mutta myös sen sanoi, että tunnissa saattaa tulla salit täyteen synnyttäjiä, vaikka nyt vierailun aikana ei ollut yhtään synnyttäjää! Niin paljon vaihtelee tilanteen mukaan.

 

Ammehuone oli ihana ja sinne haluaisinkin päästä lillumaan. Synnytyssalit oli vähän tavanomaisempia huoneita kun olin kuvitellut vähän enemmän leikkaussalimaisemmiksi. Kammarit oli kivoja kodinomaisia paikkoja parisänkyineen televisioineeen ym. odotella saliin pääsyä, mutta sitten se synnyttäneidenosasto olikin sitten jotain ihan muuta. Ei siellä huoneissa ollut oikeasti tilaa kuin kahdelle aikuisen sängylle ja kahdelle vauvan sängylle. Jäi vähän epäselväksi ovatko jotkut huoneet isompia useamman henkilön huoneita, mutta kahden hengen huoneessa siis käväistiin. Ja tosiaan ne tavaroidensäilytystilatkin oli minimaaliset. Sieltä kyllä tekee nopeasti mieli päästä kotiin...

 

Vierihoitoa toteutetaan juu. Hoitajille voi viedä vessa- ja suihkureissujen ajaksi hoitoon tietysti. Lastenhoitohuone tms. sinne ymmärtääkseni vielä jää, mutta nyt siellä tehtiin remppaa, joten sinne ei päästy kurkkaamaan. Tarkemmin ei ollut puhetta tuon huoneen käyttötarkoituksesta. Olisiko kuitenkin varmuuden vuoksi vielä olemassa, jos tarvitaan ottaa hoitoon joku pieni vielä esim. yöksi.

 

Kamalan hiljaista sielläkin oli, kun olin kuvitellut, että vauvat itkee ja äitejä näkisi muutaman kulkemassa käytävällä, mutta ei ketään missään. En kyllä tiedä miten paljon siellä sillä hetkellä oli äitejä. Ainoa todiste jonkun osastolla olemisesta oli, että nähtiin sellainen 4 päivää vanha pikkuinen tummatukkainen kaunotar. Koko synnyttäneiden osaston esittelyn ajan nukkui siinä hoitajan käsivarrella ja raotti välillä silmiään kurkaten, että mitä tapahtuu :wub:

 

Tällaista tietoa meille annettiin. Toivottavasti muistin asiat oikein. Eiköhän sitä muutaman viikon päästä sitten voi tulla kertomaan ihan oikean synnytyskokemuksen tuolta :)

Edited by Nereidi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nereidi: kiva kuulla vähän miltä siellä Päksissä näytti. En oo koskaan käynny siellä edes katsomassa ketään tuttua. Vuosia sitten kävin Hyvinkäällä ja siellä ne joille oli tehty sektio olivat kahden hengen huoneissa ja normaalisti synnyttäneet oli neljän hengen huoneissa. Voihan Päksissä olla vaan kahden hengen huoneet. Mäkin haaveilen perhehuoneesta, sais olla ihan itekseen ja opetella olemaan sen vauvan kanssa. Mulla on suorituspaineita, ei kiva jos joku siinä kyylää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siellä perällä on muistaakseni pari isompaa huonetta, jossa itsekin majailin. Kolme meitä oli siinä koko ajan, neljättä oltiin pukkaamassa sisään kun me kotiuduttiin. Hiljaisempina aikoina noissakin on tietysti vain kaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kävin kurkistelemassa, minäkin synnytän PHKS, joulukuun lopussa, tai siis mielummin vasta tammikuun puolella... ;)

 

*Jää seuraamaan kommentteja*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tietääkö joku miten Päksissä otetaan vastaan ajatus ei-imetyksestä?

Kun itse en tule imettämään ollenkaan, niin kuinka imetysintoisia he ovat

siellä? Olen saanut vähän sellaisen käsityksen, että siellä kannatetaan imetystä

ja sitä ei katsota hyvällä jos ei imetä... Korjatkaa jos olen väärässä... :unsure:

Olen tosin nyt jo varautunut siihen, että sairaalakassissa vien lavallisen

korvikkeita mukana, jos siellä ei kovin helposti korvikkeita anneta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Enpä ole nyt kuullut PHKS:n ajatuksia ei imettämisestä, kyllä ne taitaa siellä kovasti imettämiseen kannustaa...

 

OT: miumiu, ei ole pakko vastata, mutta mua kiinnostaa miksi olet ei-imettäjä kannalla? Kauneudellinen syy, vai liian vaikeaa, vai rakenteelista vikaa, vai... ?? En ole koskaan kuulut kenenkään jo ennen vauvan saamista päättäneen ettei aijo imettää, ja itse ehdottomasti aijon imettää, jo ihan taloudellisistakin syistä, ilmaista maitoa vauvalle. ;)

 

Tutustumiskäynti synnärille oli erittäin mieltä huojentavaa, vaikka edelleen silti kovasti jännitän itse synnytystä, johon ei enää kauaa aikaa taida olla...

Tsemppiä kaikille, ja kommentteja kaivataan lisää PHKS:n tavoista ja toimintaperiaatteista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lovely: Kyllä meitä ei-imettäjiä löytyy, mutta se on tässä proimetys yhteiskunnassa vähän sellainen tabu aihe. Aika paljon saamme paheksuntaa ja arvostelua kaikilta, mutta kyllä ymmärtäjiäkin löytyy. Itse en tule imettämään ollenkaan (en edes synnytyssalissa) sen takia, koska koen sen vastenmieliseksi ja sen opettelu ahdistaa. En halua tunkea rintaani lapseni suuhun vaikka se olisi kuinka luonnollinen tapahtuma. Mutta itselleni se ei ole.. Ja jos ahdistun imetyksestä, niin miksi silloin tekisin niin, kun lapsen voi ruokkia muullakin tavalla.. Lapsella ja äidillä on silloin parempi olla. Ymmärrän kyllä, että tämä aiheuttaa paljon keskustelua ja saan osaksi ”olet huono äiti” komentteja, mutta tärkeintä on kumminkin se, että itse kokee tekevänsä oikein ja on hyvä olla..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä päksissä taidetaan aika kovasti imettämisen kannalla olla. Ei multa ainakaan kyselty salissa tai myöhemminkään tahdonko imettää vaan se oli kätilöiden ja hoitajien mielestä kai täysin oletettavaa. Kova kynnys tuntui olevan jos se että annettiin luovutettua maitoa pullosta, kun mulla ei maito noussut ja poika vaan huusi nälkäänsä. Hörpyyttämisen kannalla olivat vahvasti ettei imetys häiriinny. Itse jotenkin vierasti hirveästi tota mukista antamista noin pienelle.

 

miumiuta kyllä ymmärrän tosi hyvin tossa imetysasiassa, vaikka itse kolmisen kuukautta imetinkin ja aijon ainakin yrittää sitä kakkosenkin kohdalla. Itselle imetys ei missään vaiheessa tuntunut mitenkään luonnolliselta ja jotenkin olin tosi helpottunutkun "jouduin" sen lopettamaan. Homma tökki niin pahasti alusta asti etten nauttinut siitä hetkeäkään. Nytkään en ole ajatuksia paljon positiivisemmiksi saanut käännettyä vaikka kuinka koitan ajatella että imetys on mukavaa ja kyllä se sujuu... Ajatus vaan ahdistaa, mutta onneksi nyt tiedän varsin hyvin että vauva kasvaa hienosti ilman rintamaitoakin, eikä meillä kyllä kärsitä sairasteluista tai allergioista vaikkei poika niitä tärkeitä vasta-aineita äidinmaidosta ole saanutkaan kovin kauan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pian tulee 5v täyteen siitä, kun olin tuota miun neitiä synnyttämässä päksissä. Ehdin hippaloimaan siellä 1,5vrk ennenkuin synnytys varsinaisesti alkoi, synnytysosastolla on tosiaan mukavat ne huoneet missä saa rauhassa olla miehen/tukihenkilön kanssa ja katsella telkkaa ym mitä haluaakin ennen saliin siirtoa. Mulla meni ilokaasusta nuppi niin sekaisin etten itse synnytyksestä kauheasti muista, epiduraalin sain, kun sen aika oli, ja kaksi eri kätilöä, ihan mukavia ja kannustavia molemmat muistaakseni oli. Mutta se yläkerta, no joo.... Me päästin isoon huoneeseen, 4 siihen kaiken kaikkiaan kai mahtuisi, mutta meitä oli kokoajan 3 siellä, pari tuntia taisi olla sellainen hetki, että olin kaksistaan toisen äidin kanssa, onneksi siinä mun viereisellä paikalla oli kokoajan tyhjää, ja lopulta siitä haettiin sänkykin pois, ja kun veti verhot siihen kiinni, niin sai ihanassa omassa rauhassa olla, varsinkin vierailuaikoina. Lapsen isä kävi vain iltaisin parin tunnin ajan meitä katsomassa, joten ihan yksin olin päivät ti yö-la aamupvä), ensimmäisen yön tyttö oli vauvalassa. Multa ei meinannut alkaa kunnolla tulee maitoa, niin oltiin tuo yksi ylimääräinen vkr sairaalassa, tyttö saikin pullosta lisämaitoa, imettämään kannustettiin, mutta kun nähtiin, ettei multa maitoa tule riittävästi, hoitsut antoi oma-aloitteisesti pullosta maitoa, ja itsekin sitä yöllä haahuilin hakemaan. Tosiaan aika tiiviisti kaikki mammat oli omissa huoneissaan, ja itse ainakin yritin nukkua ne ajat, kun vauvakin nukkui, eikä tehnyt sen puoleen mieli lähteä käytäville etsii juttuseuraa. Yksi hoitaja oli jotenkin tosi tympääntyneen oloinen työhönsä ja haisi ihan kaameasti valkosipulille, se jäänyt mieleen, muuten oli ihan mukavia hoitajia, ja sain opastusta imetykseen ym muihin asioihin niin paljon kun halusin, vaikka lähes täynnä osasto olikin silloin.

 

Hyvillä mielin lähden sinne toivon mukaan toistekin synnyttämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päksissä ollaan tosiaan imetyksen kannalla, mutta meillä se on nyt hyvin rajoittunutta tytön keskosuuden takia. Ei jaksa imeä, väsyy ja sit ei pullosta enää tahdo mennä.

 

Mulle jäin hyvin positiiviset fiilikset synnäri reissusta nyt jouluna. En tavannut yhtään "urpoa" matkalla. Samoin lastenosaston hlökunta on aivan ihana.

 

Oma vauva kun oli keskolassa, huonetoveriksi tuli aina sellainen jolla oli sama tilanne, ei koskaan vauvallista, ettei tule paha mieli.

 

Vähän mua ihmetytti, kun synnytin "luomusti" niin hoitsuja ym. kävi salissa synnytyksen jälkeen katsomassa ja kysymässä että kuka se nyt luomuna nykypäivänä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma kokemukseni päksistä sekä synnytyssalista että lapsivuodeosastolta on positiivinen. Synnytin 3/2007, ja osastolla oli aika täyttä. Synnytyssalissa oli rauhallista eikä siellä ollut ruuhkaa. Synnytyskätilöni Päivi Talsi oli aivan ihana ja todella osaava. Epiduraalin sain kun pyysin heti kun se voitiin antaa. Imetykseen suhtauduttiin hyvin kannustavasti. Voi kyllä olla aika hankalaa perustella kätilöille jos ei halua imettää, eri asia on jos ei jostain rakenteellisesta tai muusta syystä kykene.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now