pipa

Mikä ärsyttää eniten raskaudessa?

899 posts in this topic

Juuri nyt se, miten aika ei tunnu kuluvan ollenkaan - ihan kuin odottaisi jotain koko ajan. Seuraavaa neuvolakertaa? ultraa? Laskettua aikaa? Jotain.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ärsyttää:

- Toisten neuvot. Esim. jos on päättänyt ettei vauvan kanssa nukuta perhepedissä, koska se ei ikinä toimisi meillä. Niin saa sellaisia neuvoja kuin: "kyllä te sitten huomaatte miten se on paljon kätevämpää." Sama pätee imetykseen, tutteihin, vaatteisiin, rattaisiin, kylvettämiseen.. ihan mihin vain, oma valinta on aina väärä.

- Se, että joku tietää enemmän ihan mistä vaan, koska hänellä on jo kaksi lasta. Ja jos sanoo, että jokainen tekee tavallaan, niin vasta-argumentti on, etten voi tietää mitään mistään, mut hän tietää kaiken, koska on jo lapsia ja jokin asia toimii heillä.

- Vähäinenkin liikkuminen aiheuttaa supistuksia. Esim. tunnin kauppareissu tuntuu koko illan ja seuraavankin päivän.
- Ettei yöllä saa nukuttua enää, vaikka laskettuun aikaan on vielä 8 viikkoa.
- Jatkuva pissahätä
- Jatkuva nälkä

- Vauvan kovat potkut on välillä tosi ahdistavia ja sen takia tuntee itsensä huonoksi äidiksi. :( 
- Ettei saa tukea omiin valintoihin ja siksi ei voi keskustella rakentavasti kenenkään kanssa mistään, kun kaikki ovat suoraan eri mieltä ja oma valinta leimataan vääräksi, vaikka kyse olisi niinkin normaalista asiasta kuin vastikkeen antaminen vastakohtana sille, että itkee ja yrittää imettää ja on henkisesti ihan loppu, jos omaa maitoa ei tulekaan.

Huh, kiitos!  ^_^ 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Just nuo hyväätarkoittavat neuvot ja "sittenpähän näet, kyllä minä tiedän n-määrän lapsen äitinä, mikä on järkevää"... Ihan kiva, että joku juttu toimii heillä, mutta en usko että mikään neuvo maailmassa pätee kaikkiin. Me halutaan itse kehittää omat rutiinimme ja katsoa, mikä meille sopii lapsen synnyttyä parhaiten.

 

Tällä hetkellä eniten ärsyttää tämä raskauden takia venyvä flunssa, jonka takia en uskalla harrastaa liikuntaa vaikka mieli tekisi ja tiedän, miten tärkeää se olisi just nyt. Ei-raskaana tauti olisi ollut ohi muutamassa päivässä, mutta nyt on mennyt jo kuukausi.  :girl_mad:

Edited by Tiistai

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun pahoinvointi ja kuvotus on selätetty niin kevään tullen ärsyttää se kun ei pääse juoksemaan! Noh, sit kun lenkkeily syksyllä jatkuu niin ehkä on vaan hyvä, että on pimeetä ja märkää - ei kukaan nää kun yritän hyperventiloida eroon raskauskiloista.  :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mahan toiminta ja ilmavaivat, närästys, se kun ei jaksa.. ei vaan yksinkertasesti jaksa! Ja nyt kun on la käsillä, tää odottaminen että millon, millon??? :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jatkuvat mielialan vaihtelut. Ja kun sen tietää mistä johtuu mutta kun sille ei voi mitään, itku tulee helposti ja kohta saattaa jo pinna palaa ihan pikkujutusta..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aaah, tästä ketjusta on ollut valtavasti iloa. Olen tuntenut kamalan huonoa omaatuntoa siitä, etten hehku odotuksen onnea jne, mutta tällainen vertaiskokemusten lukeminen helpottaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua risoo se, että 

 

 

  • olen kaikille julkista omaisuutta, jolla ei ole mitään arvoa. Minua ei enää ole. Olen vain potilas/raskaana oleva vaimo/raskaana oleva työntekijä, jota ohjataan, neuvotaan ja käsketään
  • kukaan ei kysy kuinka minä voin. Sikiö voi hyvin, mutta minä en, kiitos että kysyit. 
  • oma saamattomuus omien oikeuksien puolustamisessa
  • ylipaino ja siitä johtuva kategorisointi ja ajojahti - olen lihava, mutta en automaattisesti sairas
  • karkkihimo
  • närästys
  • neuvola- ja lääkärikäynnit
  • se etten ole kokenut minkäänlaisia vuotoja, mahani ei ole kasvanut (toisaalta ärsyttää pelkkä ajatus vatsan kasvamisesta) vaikka olen jo viikolla 22 enkä todellakaan hehku mitään ällösokerista hehkua vaan tunnen olevani maailman isoin, kömpelöin ja inhottavin olento päällä maan - ja nämäkin tuntemukset ärsyttää, koska raskaana olevan pitäisi leijua pilvissä onnellisuutta tihkuen
Edited by mariesoneau

Share this post


Link to post
Share on other sites

Turvonnut olemus. Se on tällä hetkellä se pahin. Paino noussut 10 viikossa 10 kiloa ja nilkat ja pohkeet joka ilta meinaavat räjähtää turvotuksesta. Housut ei mahdu jalkaan, ei edes yhtä isompi koko kun kokeilin kaupassa, isompaa en suostunut kokeilemaan kun meinas päästä jo itku. Oon myös ihan täynnä raskausarpia, siis jenkkakahvoista ja pepusta ja jaloista. Joka puolelta. Jalat ihan muhkuraiset ja selluliittiset.

Eikä tässä muuten, mutta kun valmiiksi jo 10 kiloa ylimääräistä ennen raskautta. Mä ajattelin, että mulla ei paino nouse kamalan helpolla, kun on jo valmiina rasvaa varastossa. Vaan ei.. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saakelin radi ja mun paastoarvo 3 aamua koholla, iltapalaksi voi syödä mitä vaan mutta ei auta mikään ei laske sitä... eipä oikein mikään muu, helpolla olen muuten päässyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sormien turvotus, nilkkojen turvotus, kohdunkasvu kivut, väsymys.... Huoh.

Edited by Falpony

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eniten ärsyttää väsymys kun pitäisi jaksaa yhtä sun toista hommaa aamusta iltaan,toiseksi ärsyttää närästys ja kolmanneksi se kun jossain vaiheessa maha vaan yksinkertaisesti on tiellä koko ajan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tiputteluvuoto ja sen seurauksena liikuntakielto. Toinen raskaus putkeen jossa ei saa tehdä yhtään mitään ensimmäiseltä kolmannekselta alkaen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se ettei voi syödä ibuprofeiinia. Kaikki kolotukset (liitoskivut, selkäkivut, rannekanavaoireyhtymä, flunssa, päänsärky) menis paljon mukavammin jos vois syödä buranaa. Mä haluan buranaa.

 

Ja nukkumisongelmat, ne ärsyttää myös.

 

Ja nyt (40+6) se saakelin jokottelu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mammattelu!

 

Jostain syystä raivostuttaa myös voinnin kysely ja jatkuva hyvien vointien toivottelu.

 

Nämä yhdessä: "Kuinkas se mamma jakselee?"  :dash2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaiken odottaminen.

 

Eka odotetaan plussaa, sitten sitä että keskenmenoriski pienenisi, sitten ultraa ja liikkeitä ja toista ultraa ja neuvoloita ja sitä ja tätä ja tota ja kaikki päättyy hermoja raastavaan synnytyksen odottamiseen :D Eka raskaus ois menny vaikka hidastettuna ku se oli niin jännää ja uutta, nyt voisin kelata suurimman osan ohi..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päivän ärsytys on "mammakieli" ja se, että tietyissä piireissä sen käyttämistä tunnutaan edellyttävän minultakin. Yhtäkkiä mun pötsini on "ihana vauvamasu", mulle kerrotaan jatkuvasti, miten "kohta saat sen oman käärön syliin", puhutaan "tisuttelusta" ja sössönsöö. Minä olen edelleenkin sarkastinen oma itseni, ja vaikka raskaus on varmasti herkistänyt meitsiäkin, se EI ole muuttanut kommunikaatiotyyliäni, eikä sen minusta tarvitsisi myöskään muuttaa tyyliä, jolla toiset kommunikoivat minulle. Lisäksi olen sillä tavalla yksityinen ihminen, etten ole kiinnostunut keskustelemaan lässykielellä omista kehonosistani.

 

Kaikkien ärsyttävintä on se, että kysytään, kuinka voin, ja siihen kelpaa vastaukseksi vain onni ja autuus. Jos vastaa realistisesti (väsyttää aika tavalla), alkaa sössötys siitä, miten raskaus on kuitenkin ainutkertaisen ihanaa aikaa ja läpäläpäläää. 

 

Miksei mun voisi vaan antaa olla? Tai miksei mun kanssa voisi puhua ihan niinkuin normijärkisen aikuisen kanssa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ärsyttää:

- Toisten neuvot. Esim. jos on päättänyt ettei vauvan kanssa nukuta perhepedissä, koska se ei ikinä toimisi meillä. Niin saa sellaisia neuvoja kuin: "kyllä te sitten huomaatte miten se on paljon kätevämpää." Sama pätee imetykseen, tutteihin, vaatteisiin, rattaisiin, kylvettämiseen.. ihan mihin vain, oma valinta on aina väärä.

- Se, että joku tietää enemmän ihan mistä vaan, koska hänellä on jo kaksi lasta. Ja jos sanoo, että jokainen tekee tavallaan, niin vasta-argumentti on, etten voi tietää mitään mistään, mut hän tietää kaiken, koska on jo lapsia ja jokin asia toimii heillä.

Mua ei ärsytä mikään muu kuin tämä yllä mainittu muiden asenne. Aijjumalauta! Ärsyttävyyttä korostaa se, että neuvojana on ihminen, jonka mielestä vain äiti on oikea henkilö hoitamaan lasta, miestä ei siihen hommaan kelpuuteta ollenkaan. Onneksi tää tyyppi on vain työkaveri, eikä kukaan läheinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai kauhee, Käpyemo! :D

Mulla tulee menemään niiiiin hermo, jos törmään vastaavaan. Toistaiseksi siis vielä kaapinpimennossa.

 

En minäkään halua keskustella muitten ruumiinvaivoista, enkä todellakaan omistani, vieraitten ihmisten kanssa. Läheiset ovat asia erikseen.

Heidänkään en usko (toivo!) lässyttävän minulle, toistaiseksi ihan täyspäiselle aikuiselle.

Lapsille sössöttämisen ymmärtää edes jollain tasolla.

 

Mutta muuten, ei ärsytä mikään erityisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ahdistaa tämä hengenahdistus ja kun missään asennossa ei ole hyvä, tuntuu ettei henkeä saa, maha puristaa. Varsinkin lounasajan jälkeen vaikea yöhön asti, en tiedä eikö sitten saisi syödä mitään vai millä hitolla tästä pääsee pois. Iltaisin en voi maata yhtään sohvalla, kun tuntuu etten saa henkeä, istuminen on vaikeaa, yritän liikkua jalkeilla hereilläolo ajat. Töissä aika tuskaa keskittyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pikkuhiljaa alkaa ärsyttää potkut. Liikkeet olivat todella kipeitä esikoisesta ja nyt alkaa olla jo havaittavissa samaa. Itkua pidätellen siis viimeiset viikot. Argh!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now