Mikä ärsyttää eniten raskaudessa?

[Fifth]

LEVOTTOMAT, kuumottavat ja kipeet jalat!!

...vaikkei ole turvotusta!

 

Lisäksi mullakin supistelee ajoittain kipeästikin ja siksi vauhti on pitänyt pudottaa minimiin.

[Guest]

Turvotus täälläkin vähän kyrsii, mutta kärsittäköön.

[Louisa]

Eräs ihminen kommentoi mahaani joka ainoa kerta kun hänet tapaan, tyyliin NIIN ISO TUO SUN MAHA! Olen myös saanut kuulla olevani milloin mikäkin elefantti... Tiedän ettei hän tarkoita sitä pahalla, mutta ei sitä kuitenkaan toistuvasti jaksa hymyssä suin kuunnella. Ja maha kun on oikeasti aika pieni.

 

Ja toinen juttu mitä en melkein viitsi sanoakaan... Harmittaa kun maha on niin raadellun näköinen. Ei jaksa koko aikaa ajatella raskausarpia "kunniamerkkeinä".

[okkeli]

Omassa olossa ei mikään, mutta kommentit mahan koosta tai oikeammin pienuudesta pistää sapen kiehumaan!

[Elizabetti]

Turvotus ja surkea olo. Tuntuu kuin minusta ei olisi enää mitään omaa jäljellä

[Viljatuuli]

Kaikki menee pieleen. Tulee joko syötyä jotakin väärin, käytyä turhissa ultratutkimuksissa, nosteltua liian painavia tavaroita, nukuttua mahallaan... Koko ajan pitäisi tajuta olla varuillaan, ja sitten jos ei jaksa olla, alkaa jälkikäteen heti harmittaa, kun tulee omituisia oireita.

 

Mun on ikävä (jo nyt) elämää, jossa ei tarvitse elää terveellisesti ja rauhassa.

[Emppu78]

Alkuraskauden oksetus :angry: :angry: :angry: :angry:

[Anis]

Ummetus, vessassa saa kökkiä tällähetkellä 10 minsaa että saa ulos edes pienen kikkareen. Joskus joutuu lähteen vessakäynnin välissä "lenkeileen" että tulis paremmin seuraavalla kerralla. Onneks on to lääkäri + dhoitsukätilö ja ultraus, voi samalla kysellä mitä tähän vaivaan voi ottaa.

[Sleeping Sun]

Se kun yöllä kääntyessä kyljeltä toiselle vatsaan koskee ihan kunnolla ja kipeästi... Onneksi nyt vähän jo rauhoittui, en tiedä mikä vaikutti noin paljon.

 

Ventovieras mamma (luulin ensin että oli joku mieheni tuttu työn kautta), joka istuessamme samassa pöydässä risteilyllä ulkona, ääneen TIESI (toitotti) kuinka minun mieheni KUULUU palvella ja passata minua juuri nyt.

 

Juu, kiitos vaan, osaan kyllä ihan itse pyytää mieheltäni kun tarvitsen apua ja mieskin minut niin hyvin tietää että osaa auttaa tarvittaessa pyytämättäkin. Mies joka tapauksessa auttaa ja huomioi minut jo entuudestaan, tosin mitä se ventovieraalle mammalle kuuluu?! Ei miehet välttämättä ole enää samanlaisia kuin sinun nuoruudessasi vuonna miekka ja kirves...

 

Prkl.

[Guest]

Se kun yöllä kääntyessä kyljeltä toiselle vatsaan koskee ihan kunnolla ja kipeästi... Onneksi nyt vähän jo rauhoittui, en tiedä mikä vaikutti noin paljon.

Koskeeko sinua rintojen alle, kohdun yläosaan? Tuntuuko kipu "repäisevänä"? Miulla tuota tuntuu myös pystyasennossa ja tuntuu siltä kuin rintaliivit olisivat liian tiukalla, öisin se on juuri tuollaista repäisevää ja tuntuu kääntyessä. Suosittelen että pistät pienen tyynyn mahan alle öisin, se vähän helpottaa. Tuo johtuu kluulemma siitä että vauva on noussut ylöspäin/on ylhäällä...

[sorellina]

Liittyy aikaisempiin, mutta se, että ihmiset kyllä ymmärtävät kaikessa muussa, että tekniikassa ja tiedossa mennään eteenpäin, mutta raskaudessa ja vauvanhoidossa pitäisi edelleen tehdä samoin kuin "silloin kun meidän lapset oli pieniä".

 

Esimerkki. Puhuttiin appivanhempien kanssa hankittavista tavaroista ja mies sanoi, että yksi tärkeimmistä on turvaistuin, että saa vauvan kotiin synnäriltä. Siihen anoppi tuhahti, että "kyllä ne ennenkin sylissä kulki". Joo-o. Ja melkein kolmekymmentä vuotta sitten harva piti takapenkillä turvavyötä ja lapset matkustivat parhaassa tapauksessa hattuhyllyllä, mutta kuka järkevä ihminen suostuisi nykyään ajamaan autoa niin, että oma kersa on ilman turvavyötä? Miksi sitten vauvan kanssa pitää tehdä samoin?

 

Ja oisko mitään kamalampaa, kuin se, että kotimatkalla sattuisi onnettomuus ja vauva lentäisi ikkunasta pihalle, kun "kyllä ne ennenkin sylissä kulki"...

[Sleeping Sun]

Haisu, kipu tuntuu alavatsassa, hitusen myös lonkissa, häpyluissa ja selässä... oon arvellut että johtuu lantion löystymisestä/liitoskivuista koska siihen liittyy nuo iskiaskivut yms. ja tuntuu pahimmalta niiden päivien jälkeen kun on ollut paljon liikkeellä tai istunut pitkiä aikoja kovilla alustoilla (penkit)...

 

Mulla ei oikeestaa ylhäällä tunnu hirveästi mitään, istukka on kohdunpohjassa ja osittain edessä joten on aika tunnoton alue, vauva on tyytynyt melskaamaan sitten alempana, ainakin toistaiseksi...

 

Kiitti vinkistä, oon käyttänytkin ohutta tyynyä tuntemusten mukaan joko polvien välissä tai mahan alla, kipu tuntuu silti kääntyessä mutta nyt kun on levännyt enemmän, ei enää niin pahalta kuin aiemmin. Viime yönä oli vihdoinkin jopa helpompi olla ilman tyynyä vatsan alla!

 

Olen myös pohtinut voivatko kivut johtua vauvan kasvupyrähdyksestä tai huonosta asennosta tai sitten kohdun venymisestä?

[Guest Julia]

---turvaistuin, että saa vauvan kotiin synnäriltä. Siihen anoppi tuhahti, että "kyllä ne ennenkin sylissä kulki". ---

Olen siinä käsityksessä, ettei ne päästä synnäriltä nykyään kotimatkalle ilman kaukaloa Voit sen sanoa anopilles!

[Elsa001]

Järkyttävä väsymys yllätti täysin. Tarvitsen pitkät unet ja kunnon päiväunet.

 

Pahaolo, joka tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan.

 

Nopea hengästyminen juostessa otti päähän, onneksi se on jo helpottanut.

 

Mua ärsyttää aivan suunnattomasti ihmiset jotka tulee taputteleen mun mahaa, jota ei siis vielä edes ole näkyvissä vaikka miten suurennuslasilla tiirais. En muutenkaan ole ikinä tykännyt, jos ihmiset tulee iholle, saati sitten nyt. Grrr!!!

 

Hirveä huoli koko ajan, että onko kaikki kunnossa.

[sorellina]

Se kun ihmiset kyttää. Eilenkin töissä yksi nainen oli silleen, että "näenkö mä oikein". Mä sanoin, että kesäherkkuja näet korkeintaan. En halua vielä kertoa. Ja tää oli toinen ihminen meidän töissä. Enkä ole puhunut lastenhankintasuunnitelmista tms. kenellekään, mutta olen kyllä nuori nainen.

 

Ärsyttävää. Mitä mun asiat (ei edes läheisille) työkavereille kuuluu. Kerron sitten kun kerron, jos on kerrottavaa, ei sitä tartte toisten asioita urkkia! Mur!

[dartsu]

Mulla on tähän asti ollut helppoa, ei juurikaan väsytä ja vielä vähemmän etoo. Ikävintä on ollut se, ettei pysty mahallaan nukkumaan rintojen kipeyden takia. Ja tietenkin se, että pelottaa koko ajan onko kaikki ok, kun ei juurikaan noita vaivoja yms. ole.

 

Toisaalta ärsyttää myös se, että miehen kanssa hempeilyn jälkeen on vattakipu hetken päästä melkoisen pahana ja kestääkin jonkin aikaa, alta puolen tunnin kuiten.

[Viljatuuli]

Se kun ihmiset kyttää. Eilenkin töissä yksi nainen oli silleen, että "näenkö mä oikein". Mä sanoin, että kesäherkkuja näet korkeintaan. En halua vielä kertoa. Ja tää oli toinen ihminen meidän töissä. Enkä ole puhunut lastenhankintasuunnitelmista tms. kenellekään, mutta olen kyllä nuori nainen.

 

Ja miksi sitten kun ne saavat arveluihinsa vahvistuksen, pitää kiljua ja päivitellä, että kyllä he jo ainakin kuukausi sitten jo näkivät. Ihan kuin olisi joku arvauskisa siitä, kuka arvaa ensin. Ja mä en ainakaan usko, että se mulla vielä kesäkuun alkupuolella kovasti näkyi, oli se ihan vaan läskiä.

[Lepinkäinen]

Tällä hetkellä harmittavat öiset alaselkäkivut. Niitä oli kyllä ennen raskauttakin (syynä vanha, kulunut patja, joka pitäisi vaihtaa kun ehtisi ja viitsisi), mutta ovat nyt korostuneet. Toissa yönä piti nousta kävelemään ja venyttelemään, eikä hyvää asentoa sittenkään löytynyt. Maha ei ole vielä kovin iso, ja pelkäänkin millaisiksi kivut ehtivät yltyä vuoden loppuun mennessä kun mittaa ja painoa tulee lisää.

[Goofiina]

Eräs ystäväni muistaa aina muistuttaa minut nähdessäni, kuinka hassun muotoinen/ pieni/alhaalla masuni on.. muistaa myös aina neuvoa, kuinka sitten en saa jäädä kotiin "nyhjäämään" vauvan kanssa kahdestaan vaan heti pitää lähteä ihmisten ilmoille ja apua ja neuvoja pitää pyytää kun en kuitenkaan jaksa yksin vauvan kanssa. Grr.

 

Hänellä itsellään ei siis ole lapsia, mutta tuntuu tietävän mikä on parasta meidän tulevalle vauvalle ja miten minun sitä pitää sitten hoitaa. He itse aikovat kuulemma hankkia lapset vasta parin vuoden päästä, kuitenkin ennen kun hän täyttää 30 vuotta. Yhden pojan ja yhden tytön, pienellä ikäerolla tietenkin. Just, noinhan se menee aina elämä suunnitelmien mukaan.

[Guest pikkaraiset]

Tällä hetkellä harmittavat öiset alaselkäkivut. Niitä oli kyllä ennen raskauttakin (syynä vanha, kulunut patja, joka pitäisi vaihtaa kun ehtisi ja viitsisi), mutta ovat nyt korostuneet. Toissa yönä piti nousta kävelemään ja venyttelemään, eikä hyvää asentoa sittenkään löytynyt. Maha ei ole vielä kovin iso, ja pelkäänkin millaisiksi kivut ehtivät yltyä vuoden loppuun mennessä kun mittaa ja painoa tulee lisää.

 

Mä tekisin asialle nyt heti jotain. Mulla on vaivannut iskias jo kuukauden ja se vain pahenee. Olisi pitänyt mennä refleksiologille paljon aikaisemmin kun se näköjään vähän auttaa. Jos nyt jo olen näin kipeä, niin mitä se sitten olisi loppuraskaudesta.

[miumiu]

Erittäin ärsyttävää on se, että jos työpaikalla olevat jo äidit kuulevat, että mulla

on pahoinvointia tai väsyttää tai maha on sekaisin, niin sen jälkeen tuleen viisi

naista kälättää mun eteen ja kertomaan kuinka he voivat vielä pahemmin kuin minä

tai kuinka heitä väsytti paljon enemmän kuin mua tai kuinka sekaisin heidän maha oli

raskauden aikana... Ihan kuin mua kiinnostais!

 

Ja nyt olen ottanut sen kannan, että en kerro enää mitään miltä musta tuntuu

kun joku kysyy, koska en jaksa kuunnella kuinka paljon kauheampaa ja raskaampaa heillä

on ollut...

 

Tai jos joku kysyy raskauden etenemisestä, niin missään nimessä en kerro, että olenko

tuntenut liikkeitä (koska heidän mielestä en ole), onko supistuksia (supistukset olivat vain

heidän yksinoikeus niin kuin liikkeetkin) jne...

 

Voi elämä kun mä inhoan naisia!

[biendli]

miumiu - hui mitä menoa sun työpaikalla!

[Elsa001]

Voi miumiu, mä tiedän just mistä sä puhut.

Meillä töissä suurin osa tuli nyt maanantaina lomilta, ja alotettiin viikko kunnon kahvittelulla ja kuulumisien päivittämisillä. "Palaverin" lopulla pomoni sanoi että " haluat sä x kertoa muillekin jotain?" (Tähän mennessä vain pomoni oli tiennyt asiasta). Mulla kiehahti päässä eikä ihan vähän. Mitä siinä sitten sanot, eihän tossa voi (tai vois jos haluais) sanoo että "en halua kertoa", mutta silti minusta olisi ollut mukavempi ottaa itse asia puheeksi kun sellainen hetki olisi tullut. grr, vieläkin ärsyttää kun ajattelen.

 

Ja just ton jälkeen alkoi ne muiden neuvot ja höpötyksen ja päivittelyt samaan tyyliin ku sulla miumiu. Yksikin kunnon matami tuli selittään mulle että "kyllä silloin kun minä olin raskaana (30 v sitten) olin niin hyvässä kunnossa että poljin pyörällä joka päivä kilometrin matkan töihin, toista se on tänä aikana kun ei enää edes liikkuta". Olin vai että "aijaa". Just edellisenä päivänä olin juossut tunnin ja sitä edellisenä uinut pari kilometriä ja sitä edellisenä.... ja joka päivä poljen töihin noin kolme kilometriä per suunta. Luulevat että vain makaan kotona, kun sanon että välillä on paha olo.

 

Sitten kun on joku palaveri ja siellä on tarjolla pullaa tms, niiin jengi on silleen että: " ota nyt tuo isoin pulla, sun pitää nyt syödä pullaa, onko tuo nyt varmasti suurin pulla"....ja aina kun mä syön jotain niin joku on nokka kiinni mun safkassa ja katsoo, että mitä sä syöt, onko tuo nyt kiellettyä jne...

 

naiset on kyllä kunnon ääliöitä välillä.

 

Mä päätin kans etten enää kerro töissä mitään omista fiiliksistä ja etenemisistä. On mulla lähipiirissä muitakin ihmisiä joiden kanssa niitä on mukavempi jakaa.

[Marketta]

Närästys ja pahoinvointi, painonnousu, väsymys. Nuo eniten.

[miumiu]

Elsa001: Tuo on ihan kuin meidän työpaikalta! Eniten mua ärsytti se, kun irtisanoin itseni edellisestä

työpaikasta ja siinä pomo sitten kutsui kaikki paikalle ja kertoi mun irtisanomisesta ja lopuksi sanoi, että

"miumiu, kerrohan nyt se syy, miksi oikeasti eroat!?" ja sen jälkeen katse kohdistuu mahaani... Voi elämä,

ku kiehahti päässä!!! Ihan kun mun raskaus olisi ollut sen irtisanomisen syy...idiootti!!!

 

Ja tuo pulla juttu on myös tuttu asia. Jos on pullaa, kakkua, torttua tai ihan mitä vaan tarjolla, niin hyvä että

nämä naiset ei tunge niitä mun suuhun. "Kyllä sun pitää niitä syödä kun olet raskaana" "Kumminkin tekee mieli"

Ja kaikken huippu on se, että mun ei tee mieli makeata! Mun tekee mieli ainoastaan suolaista ruokaa...

 

Ja auta armias jos nämä hyeenanaiset näkevät, että syön vaikka suklaata pari palaa, niin sitten alkaa hirveä keuhkoaminen

että "hyvä ihminen, älä nyt noin paljon syö makeata." "Etkö tiedä, että vauva vahingoittuu siitä" tai vaihtoehtoisesti alkaa taas keuhkoaminen siitä että "joo, kyllä huomaa, että olet raskaana, kun makeata tekee noin paljon mieli" (samaan hengen vetoon tulee tarina siitä kuinka he mussuttivat makeata, niin että heidän takamus levisi) tai sitten lähtee näiden naisten välinen kinastelu siitä kuinka joku heistä tietää varmemmin tuleeko meille poika vai tyttö!!! "Ihan selvä tyttö tulossa" "Eikä ole! Etkö näe että miumiulla on poikamaha" jne... Eikö se ole nyt ihan sama kumpi sieltä tulee!!!

 

Nykyään en enää mene tauoilla kahvipöytään vaan olen omassa työpisteessäni ja ruokkiksella menen aivan eri paikkaan syömään kuin nämä muut työntekijät. Enää lasken vain päiviä, että äippäloma alkaa, niin ei enää tarvitse ketään täältä nähdä ja en todellakaan aio palata tänne takaisin töihin.