pipa

Mikä ärsyttää eniten raskaudessa?

899 posts in this topic

Ärsyttää yksi kaveri joka itse on sinkku, eikä hänellä ole lapsia. Mulla oli itelläni huolta vauvasta kun tunsin liikkeet tosi myöhään. Olin sitten huolistani kertonut tälle kaverillekin joka nykyään joka kerta kun nähdään/puhutaan puhelimessa kyselee: "KAI se vauva jo nyt liikkuu? Mikäköhän siinä oli vikana kun et aikasemmin tuntenu liikkeitä?"

Neuvolan jälkeen tää kaveri soittelee ja kyselee kuinka paljon nyt oli kertyny painoa, "kai se terveydenhoitaja on kertonu sulle ettei liikaa saa paino nousta kun sulla on kuitenkin ennestäänkin?" Sanoipa myös isoon ääneen tilanteessa missä oli muitakin ihmisiä, että "Finjan on PAKKO hommata joku kuntosalijäsenyys HETI kun laitokselta pääsee."

Tää kaveri itse on just onnistunu laihtumaan aika paljon, joten nyt on ilmeisesti varaa huomautella muiden painosta.

 

Muuten raskaudessa menossa ihana vaihe..mulla on ihana mies, meillä on ihana koti ja pian saadaan maailman ihanin vauva! :wub:

Edited by Finja

Share this post


Link to post
Share on other sites
Erittäin ärsyttävää on se, että jos työpaikalla olevat jo äidit kuulevat, että mulla

on pahoinvointia tai väsyttää tai maha on sekaisin, niin sen jälkeen tuleen viisi

naista kälättää mun eteen ja kertomaan kuinka he voivat vielä pahemmin kuin minä

tai kuinka heitä väsytti paljon enemmän kuin mua tai kuinka sekaisin heidän maha oli

raskauden aikana... :angry: Ihan kuin mua kiinnostais! <_<

 

Hah haa :lol: Näitä riittää! Mä olin hetken työharjoittelussa yhdessä paikkaa ja tein vain puolta päivää ja täysin omin ehdoin (eli monestikin lähdin kotiin kesken kaiken) koska mä kärsin pahasta huimauksesta alkuraskaudessa. Eli meinasin pyörtyä koko ajan ja kun hieman olo parani, otin tän työharjoittelupaikan. Mut niin lääkärit kuin opettajatkin käski mun ottaa rauhallisesti ja heti mies hakemaan mut kotio kun alkaa tulla pyörryttävä olo.

 

Ne kaksi muuta nuorta naista siellä työpaikalla ymmärsi joo. Mutta sitten siellä oli yks 50 v nainen joka jaksoi selittää naama nyrpeänä mulle ja muille, kuinka hän voi aina pahoin ollessaan raskaana. Mut siihen aikaan hänkin kävi vaan vessassa oksentamassa ja palasi töihin, et ei sen kummempaa. Et ei hän kotiin töistä lähtenyt :angry: En sit jaksanut alkaa uudestaan selittämään, et mua pyörryttää ja se estää mun työnteon jos en kykene istumaan tai seisomaan. Ja mä en todellakaan saa pyörtyillä pieni vauva mahassa. Kyllä mäkin kävin entisissä töissäni oksentamassa väliin työpaikan vessassa ja sit takas töihin. Mut kun hän oli niin erikoinen. Ja mä heikko ja luovuttaja :angry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää unettomuus! Alku meni niin hyvin ja energisesti.. tää keskivaihe ei niin hyvin :angry: mitähän se loppu sitten on?? :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raskauden aiheuttama karpaalitunnelisyndrooma/rannekanavaoireyhtymä on estänyt kiitettävästi rentoutumisen ja yhtäjaksoisen nukkumisen viimeiset viisi viikkoa (n. rv 12 lähtien). :angry: Vaiva lakkaa kuulemma hyvällä tuurilla synnytykseen. Että ei enää ihan puolta vuottakaan tätä lajia. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä ei ole nukuttu tammikuun 14. päivän jälkeen yhtäkän yötä ilman vessa käyntiä :wacko: eikä loppua näy...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Täällä ei ole nukuttu tammikuun 14. päivän jälkeen yhtäkän yötä ilman vessa käyntiä :wacko: eikä loppua näy...

Ei täälläkään, vessassa käyn 2-6 kertaa yössä ja se alkaa mennä jo rutiinilla joskin **tuttaa suunnattomasti. Oon aina aamuisinkin ekat puoli tuntia ihan pökkyrässä ja törmäilen seiniin kun en osaa enää erottaa unista vessareissua oikeesta heräämisestä.

 

Nyt mulla jo alkaa napsahtaa päässä lisäksi näiden kipujen kanssa. Kyllä kai kroppa kestää koska kipuahan se vain on, mut pää ei enää kohta kestä ja alan pelätä nukkumista. Viikolla 15 alkoivat venymiskivut kipukohtauksina joihin heräsin yöllä aivan tuskissani ääneen huutaen. Pari viikkoa oli helpompaa, mutta nyt on jo 2 päivää ollut ihan mielettömiä kipuja taas ja se kipu lamauttaa niin täysin etten tiedä uskallanko enää nukkua kun pelottaa se kipuun herääminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Jeps, ääretön väsymys JA ääretön karvojen kasvu. <_< koko kroppa on turkin peitossa kohta. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mulla kanssa tää karvojen kasvu on jotain aivan kamalaa! Mun navan yläpuolelle on tullut tumma karvapeite! :blink: Yäk! Toivottavasti häviää heti synnytyksen jälkeen..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ilmavaivat :angry: Se on välillä ihan kamalaa :angry: Lääkärineuvolan tokaisu viimeksi:

Nii sellaista se on :angry: Ai on vai? :angry: Ihan ku en tietäs kun minähän niistä kärsin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

MAHA!!! Se on joka välissä tiellä ja kun pää on vetävinään masua sisäänpäin niin mitään ei tapahdu :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä raskauden alusta asti ollut OIREETTOMUUS! Aaaargh! Nauti siinä sitten raskaudesta, kun on koko ajan olo ettei tässä mitään aihetta raskauteen oo... tulisi nyt edes jotain oireita tai edes mahan kasvua tai jotain. :wacko: (Taustalla kaksi keskenmenoa vuoden sisällä, täysin "raskausoireettomia".)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hengenahdistus ja sydämentykytys. Olin vähällä pyörtyä tänään bussiin, kun ilmeisesti uin aamusella liian reipasta tahtia (tosin surkean lyhyen matkan) ja sen jälkeen iski heikotus. Mikään asento ei ole hyvä ja pahimmillaan silmissä sumenee. Neuvolassakaan eivät ottaneet suuremmin kantaa, kuulemma sydämen lisääntynyt työmäärä saattaa tällaistakin teettää. Onneksi tämä on sentään vain kohtauksittaista ja menee itsestään ohi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se, että pää alkaa hajota näin loppumetreillä. En oo kyllästyny raskauteen krempoista huolimatta, mutta kun on miljoona asiaa mitkä askarruttaa, pelottaa, mietityttää jne jne. Ja kun mitään ei fyysisesti oikein pysty enää tekemään, niin mitäpä muuta ajankulua sitä on kun pyöritellä asioita päässään... Pööh... <_<

Edited by Pupuliin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koen, että nyt kolmannen lapsen kohdalla tämä närästys on äärimmäisen ärsyttävä ja kiusallinen vaiva :angry: Minun närästys ei ole sitä, että ruokatorvea polttaa vaan sitä, että voin pahoin, paitsi en kyllä oksenna. Eli tavallaan sitä olotilaa voisi verrata alkuraskauden pahoinvointiin ja etovaan oloon. Onneksi närästyslääkkeet auttaa, mutta on tämä piru vie inhottavaa silti! Ja onneksi tämä närästys on suht harvinaista, ettei sentään joka pvä ja 24/7, kuten alkupahoinvointi...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luulin pääseväni alkuraskaudesta ilman pahoinvointeja, kun oma äiti ei niistä kärsinyt aikoinaan laisinkaan. Toisin kävi, nyt oon viikon verran elänyt pelkillä nektariineilla, kun kaikki muu tulee ylös. Ja nyt ne hemmetin nektariinitkin alkaa tökkiä. Pitäis jaksaa tehä töitä, mutta energiataso oon niin matalalla, että pelkään pyörtyväni koko ajan. Ja kun vielä joka puolelta toitotetaan, että "nauti nyt, kyllä raskaana on sitten ihana olla" niin tekis mieli kadota maasta siihen asti kun se oikeesti alkaakin tuntua ihanalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ärsyttää yli kaiken tällähetkellä kivut. Niitä on alaselässä, alavatsalla sekä tuolla alapäässä (olisko häpyluu jossa tuntuu). Yöllä ei saa nukuttua kun joka asento sattuu jonnekkin ja kääntyminen on hankalaa. Lääkärit vaan sanoo että mitään vikaa ei ole, hiukan kyllä pelottaa kun vaikee uskoa että kohdun kasvukivut olisivat näin kovia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Liitoskivut (eli häntäluu, lonkkien seutu, ristiselkä, häpyliitos) voivat olla helvetillisiä. Nimim.kokemusta on, en ekassa raskaudessa jossain vaiheessa voinut istua/kävellä/seistä/maata/kääntää kylkeä (juu, itsekään en tajua, missä asennossa lopulta oikein olin :lol: ).

 

Mutta, yleensä ne liitoskivut helpottaa, eikä jatku yhtä pahoina lkoppuun saakka! Eli toivoa on :) Voi kestää esim kuukauden ja sitten helpottaa.

 

Itsellänikin on taas tälläkin kertaa jo pari-kolme viikkoa sitten alkaneet liitoskivut, alkuun aika satunnaisia ja lieviä, mutta päivä päivältä käy olo tukalammaksi (nyt siis vko22 plus jotain :rolleyes: ).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä ärsyttää se, että ite joutuu luopumaan kaikesta ja mies vaan elelee kuten ennen ja juoksee melkein kaikki viikonloput baareissa. Ja se vissiin kuvittelee et sit kun vauva syntyy, niin mikään ei muutu sittenkään ja miekin voin vain heittää halutessani vauvan hoitoon isovanhemmille ja lähteä viihteelle. :angry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ärsyttää tää ikuisuuksiin kestävä oksentelu ja supistelu! Olo on ihan perseestä koko ajan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now