Mikä ärsyttää eniten raskaudessa?

[scarliet]

Alkuraskaudesta väsymys ja pahoinvointi, rv 22 eteenpäin liitoskivut häpyliitoksessa ja alavatsalla, jotka estivät reippaamman liikunnan harrastamisen.

[pikku12]

Jatkuva huoli vauvasta.

[Nattunen]

pikku12, meinasin ihan samaa tänne kirjoittaa. Huoli, pelko ja epävarmuus, siinähän niitä.

[nipsu83]

Alkuraskauden pahoinvointi rv 7-15, sitten kun se helpotti niin meni pari viikkoa ja mulle ilmestyi nivustyrä :/ Synnytyksen jälkeen vasta leikataan tuo tyrä pois, joten töihin en taida enää tämän raskauden aikana päästä. Eikä koirien kanssakaan oikein pysty normaaliin tapaan ulkoilemaan kun nivunen kipeytyy niin pahasti.

Ja tää väsymys on ihan järkyttävää, pakko nukkua päiväunet joka päivä kun muuten ei jaksa. Missä on se energinen keskiraskaus?

[ACK]

Väsymys ! Töiden jälkeen ei saa mitään kotihommia tehtyä, ja voisin vaan nukkua, ja nukkua ja nukkua. Aamuisin herään viimestään 7 pirteänä, enkä saa nukuttua. Mutta siinä puolenpäivän aikaan alkaa väsyttää. Ärsyttää töissäkin kulkea puolella teholla, kun nukuttaa vaan niin kauheesti.

Toki lisäksi pelot, epävarmuus ja stressaaminen.

[Annimarika]

Se ärsyttää nyt viikolla 15+6 kun pitää käydä töissä, vaikka haluais vaan nukkua, tsillailla ja laittaa kotia valmiiksi tulokasta varten.. Voisin jäädä saikulle vaikka heti koko loppuraskauden ajaksi!

Edited February 17, 2012 by Annimarika

[Beib]

Esikoisesta mulla ei ollut oikeastaan minkään näköistä vaivaa, muuta kuin se harmitti ku ei voinu nukkuu mahallaan. Tämän hetkinen raskaus on sitten ihan toista luokkaa, oon oksennellu jo pari viikkoa, ja huono olo on jatkuvasti

[stigmation]

Alkuraskaudesta ärsytti 24/7 pahoinvointi ja sen jälkeen 3 viikkoa putkeen kestänyt migreeni.

 

Nyt (rv 38+4) ärsyttää jatkuvassa lähtövalmiudessa oleminen eli synnytyksen alkamisen ja vauvan tapaamisen odottelu, joka tuntuu NIIIIIN pitkältä

[KatarQueen]

Kaikkein ärsyttävintä oli väsymys, koska väsymyksen takia urheiluharrastukset kärsi ja myöskin kodin siisteystaso laski (kun en jaksanut enää siivota niin usein).

[Fala]

Vasta neljännellä kuulla mennessä eivät raskauden itsensä tuomat oireet ole olleet vielä niin suuret, että kovin suurta ärsytystä olisivat ehtineet aiheuttaa. Siitä kiitos niin pitkään kuin tilanne vain näin armollisena jatkuu

 

Vanhaa rationalistia jurppiikin toistaiseksi muiden ihmisten (lähinnä miehen puolen sukulaisten) älytön hössöttäminen ja sellainen yleinen raskauteen liittyvä ällövaaleanpunaisuus ja lässytys. Siis totta kai minä olen onnellinen ja tämä kaikki on minusta kovin jännittävää ja erityistä! Silti minä olen liian käytännöllinen jalat maassa -tyyppi intoutuakseni tavalla, joka toisille taas on hyvinkin ominainen.

 

Ehkä sitä tietyntyyppiseen informaation tottuneena on jotenkin äärettömän vaikeaa ottaa vastaan sellaista materiaalia ja selostusta etenkin neuvolassa ja lääkärissä, jossa oiotaan mutkissa reilusti ja puhutaan puuta heinää omituisia korvikesanoja käyttäen (joista valtaosa on minun korvaani vielä jotenkin aivan tolkuttoman nolon tai epämääräisen kuuloisia). Etenkin lääketieteen puolta paremmin tuntevana minua ihan vilpittömästi kiinnostaa tietää moni asia pikkutarkasti ja juuri sillä tavalla kuin se kehossani tapahtuu, eikä ympäripyöreästi oiottuna Minä olen sen tyyppinen ihminen, että pelkkä tavallinen flunssakin on helpompi kestää ja sairastaa, kun tiedän tarkalleen mitä taudinaiheuttajat elimistössäni tekevät ja miten kehoni siihen vastaa - silloin kaikki oireet ja vaivat alkavat tuntua enemmän tarkoituksenmukaisilta ja niihin sopeutuminen on helpompaa. Sama juttu raskauden kanssa. Silloin kun ekalla neuvolakäynnillä kerroin ammatillisen taustani, tyyppi vain lakkasi käytännössä kertomasta kaiken ja ojenteli esitteitä hokien, että tämä onkin sitten varmaan tuttu juttu. En minäkään tiedä todellakaan kaikkea ja ihan mielelläni ottaisin sitä ohjausta vastaan, mutta vain vähän tarkemmalla tasolla.

Onneksi veli opiskelee terveydenhuollon puolella ja lähetti minulle heidän synnytysopin diansa. Tuntui ihan kotiinpaluulta, kun sai lukea tarkkaa ja asiantuntevaa tekstiä siitä, mitä minulle oikein tapahtuu ja miksi

 

Muoks: toistosanoja poistettu

Edited February 23, 2012 by Fala

[duudeli]

Tällä hetkellä (22+2) ärsyttää:

Närästys, röyhtäily, kenkien&sukkien pukeminen (etenkin tukisukkien), käsien ja jalkojen puutuminen öisin, supistukset, kaikki mahdolliset kivut ja olot jotka häiritsevät arkirutiineja

Kaikki se muiden tieto siitä mitä tulee tapahtumaan.. kuten että sitten saavat kuulla synnytystarinani joka kerta kun nähdään, minkälainen olo minulla tulee olemaan loppuraskaudessa, miten vähän tulen nukkumaan kun vauva syntyy ja miten en todellakaan tule jaksamaan mitään kestovaippailua koska hekään eivät jaksaneet.. Nii. Hyvä että te tiiätte

 

Alkuraskauden ärsytyksiä oli jatkuva huoli, joka on täällä kyllä helpottanut huomattavasti nyt kun liikkeet tuntuvat ja pikkuisella on jo jonkin sortin päivärytmi. Että 7 jälkeen illalla ei kannata odottaa bileitä, lapsi taitaa olla iltatorkku ja aamuvirkku Nyt huoli koskee enemmän tulevaa, että jos jotain ikävää tapahtuu synnytyksessä tai lapsi syntyy ihan liian aikaisin tms.. Alkuraskaudessa myös se jatkuva kuvotus ja oksentelu oli sangen ärsyttävää.

Edited February 25, 2012 by duudeli

[Piraija]

Ei nyt ärsytä, mutta välillä harmittaa, kun ei pysty enää samaan malliin urheilemaan kuin ennen. Oh, well, ainahan sitä voi etsiä uusia, tilanteeseen paremmin sopivia lajeja.

[Fröken]

Eniten tähän asti (16+2) on ärsyttänyt naaman ihon huono kunto. Etenkin leuka on kuin pommin jäljiltä. Erityisen ärsyttävän tästä tekee se, että kun mulla ei aiemmin ole ollut finniongelmia edes teini-iässäkään, niin nyt niistä nautitaan lähempänä kolmeakymppiä.

 

Jos nyt sitten ajattelee vähemmän "pinnallisesti", niin tietysti ärsyttävää on olla koko ajan huolissaan vatsan kaverista. Jokainen vihlaisu ja särky kun omassa mielessä tarkoittaa niitä kaikista pahimpia vaihtoehtoja...

[zallu]

Ärsyttää, että vaikka tein plussatestin edellispäivänä ja olen tosi väsynyt koko ajan ajan vähän huonovointinen, en silti oikein usko olevani raskaana. Se ei jotenkin vaan tunnu mitenkään konkreettiselta. Toisaalta tuntuu, että olen vielä niin alussa, ettei kannata edes alkaa miettimään koko asiaa, pettymyksiä vaan tulee muuten tai mies pitää kahelina jos alan miettimään vaikka tulevan lapsen nimeä . Lisäksi pitäisi ottaa selvää onko työni haitaksi raskauden aikana ja jos on, niin on sitten pakko ottaa asia puheeksi pomon kanssa. Ja sitten siitä tietääkin ihan kaikki. Ja jos sanotaan, että ei ole haitaksi, niin uskonko kuitenkaan...

[pirpsu]

Ärsyttää tai oikeastaan jo vitttaa tämä jatkuva huono olo! Öisinkään ei meinaa saada nukuttua, kun pitää koko ajan pohtia että tuleeko nyt oksennus vai ei. Hermot menee!

[Sofianna]

Epävarmuus, että meneekö kaikki loppuun asti hyvin! Kaikki muut jutut tuntuu olevan siedettävissä..

[indira]

Vaihtelevasti epävarmuus ja painonnousu.

[näppis]

Raskaus on oireiden puolesta ollut helppo, mutta ylipäätänsä odottaminen ärsyttää. Olisin niin malttamaton näkemään pikkuisen. Myös muiden ihmisten hössötys on ärsyttävää.

[Guest samisa]

Jatkuva vessassa ramppaaminen, pahoinvointi 24/7 viikoilla 6-16 joka nyt taitaa olla ohi, väsymys, turvotus, läski olo, naama ja kaula ja rintakehä kukkii, kroppani paras puoli eli kapea vyötärö kadotettu, mikään ruoka ei maistu hyvältä.

[Lilynen]

Raskaana olemisessa ei ärsytä mikään, raskaana ollessa ärsyttää lapsen tulevat isovanhemmat. Jostain syystä mulla on ihan nollatoleranssi mummojen jutuille, ei vois vähempää kiinnostaa tavata kumpaakaan tai keskustella niiden kanssa. Oma äitini inttää vauvan sukupuolesta (jota ei olla kerrottu), neuvoo ostamaan vaippoja ja tuttipulloja (no eipä olis tullut mieleen) ja hamstraa tavaraa vauvalle järjettömiä määriä vaikka olen sanonut että ei kiitos. Miehen äiti taas onnistuu joka keskustelussa kääntämään kaikki asiat itseensä, "joo kyllä mullakin oli sitä ja tätä ja tuota ja minun pojat on niin täydellisiä" ja luulee niin varmaksi tietävänsä tulevan lapsemme sukupuolen. Hah.

[Guest samisa]

Äiti ja anoppi kans... Äiti ostamassa tänne koko lastentarvikeliikettä vaikka laskettuun aikaan 5 kk ja olen sanonut että vaunut voi ostaa, ei muuta, ja anoppi joka on koko on mankumassa rahaa, ei vissii tajua että sille saattaa meillä itselläkin olla käyttöä.

[Guest Tiuku]

^Täh? Sellanen anoppi...

[Unelmoija]

Liikkuuko vauva, liikkuuko tarpeeksi mikä on tarpeeksi, närästys ja liiasta liikkumisesta tulevat issias kivut. Mut on tämä aika kuitenkin niiiin ihanaa

[Hilla80]

Oman terveyden totaalinen brakaaminen. Eka kolmannes meni vielä suht ok, mutta sitten alkoi ensin nilkkakivut ja rannekivut, joille sit etsittiin syytä ihan perusteellisesti. Viimein diagnoosian infektion aiheuttama niveltulehdus (viime syksyisen flunssan jälkitauti). Flunssa olikin ollut sitten mykoplasma tai vastaava ja olisi tarvinnut antibiootit, joita ei määrätty koska raskaus oli niin alkuvaiheessa. Kortisonia sain sitten joka raajaan ja hieman oireet helpotti.

 

Olin juuri päässyt taas edes hieman liikkumaan kun alkoi lonkkasärky, joka on jatkunut näihin päiviin asti. Välillä lonkka on niin kipeä ettei pysty kävelemään ja välillä taas parempi.

 

Ja jotta saadaan vielä hieman lisää oloa parannettua niin tällä viikolla alkoi sitten monta päivää kestänyt päänsärky, joka huipentui siihen että ke-to yönä huimasi joka kerran kun käänsin kylkeä. Maailma siis heitti volttia jonkin aikaa. Kävin lääkärissä ja tähän ei osattu oikein mitään neuvoa antaa eli syytä ei löytynyt. Lääkäri kuitenkin löysi silmästä sellaisen näköhäiriön että kun liikuttaa kynää tossa kasvojen edessä niin silmät tekee keskellä sellaisen nykäisyn. Kontrolliaika ens viikolla ja mikäli se näköoire on edelleen niin sitten lähete neurologille.

 

Tällä hetkellä siis lonkkasärkyä ja satunnaista huimausta.

 

Vauva on voinut hyvin koko raskauden ajan ja tuntuu olevan tosi virkeä kaveri, joten sen voimalla on jaksanut näitä omia oloja. Saikulle jäin siis joulukuun alussa ja laskettu aika huhtikuun lopussa.

 

Edit: Ja on siis mullakin närästystä, ihon kukkimista, raskausarpia, hiusten ravoittumista yms. mutta jotenkin ne tuntuu aika pienelle tän kaiken muun oireilun rinnalla.

Edited March 11, 2012 by Hilla80

[Guest frankie]

Ärsyttää koko raskausajan tähän mennessä kestänyt ääretön väsymys, jonka vuoksi ei jaksa tehdä juuri mitään. Aktiivisena tyyppinä ei osaa ymmärtää, miksi koko ajan tuntuu siltä, ettei pysty mihinkään. Tästä seuraa pään hajoaminen, joka hormonien kanssa yhdessä johtaa kiukku-itkuihin ja muuhun naurettavaan kitinään, joka sit taas vuorostaan ärsyttää vielä enemmän. Ei vaan JAKSA, vaikka haluaisi.

 

Töissä ärsyttää suunnattomasti sekä muutaman ihmisen naama että JATKUVAT rasittavat kommentit ulkonäöstä/vatsasta/raskaudesta, vaikka painoa on tullut vasta 3-4 kg.

 

Lisäksi lähinnä masentaa selän vallannut akne, rumat rinnat ja seksielämän kuihtuminen lähes nollaan.

 

Huonona päivänä (kuten tänään) ei vaan voi voittaa missään, vaikkei oikeasti ole ollut koskaan elämässään onnellisempi ja onnekkaampi. (Huom. tästä luonnollisesti seuraa ärsytys siitä, kuinka kiittämätön ihminen on...)

Edited March 11, 2012 by Tirpana