pipa

Mikä ärsyttää eniten raskaudessa?

899 posts in this topic

Epävarmuus ärsyttää eniten. Takaraivossa pelko siitä, että mitä jos meneekin kesken. Ehkä ensimmäisen ultran jälkeen mielikin rauhoittuu. Toivottavasti :D Tosin sitten varmasti keksin jonkun toisen ärsytyksen aiheen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

AARGH.

Olen jo kerran tähän ketjuun vastannutkin, mutta nyt kyllä menee niin hermo että kohta räjähdän.

 

Laskettuun aikaan on kolme viikkoa ja olo on kaikin puolin mainio.

Ärsytyksen aihe on anoppi!

 

Se on ihan ylihysteerinen. Se laittaa kolme kertaa päivässä viestin (aamulla, päivällä ja illalla) jossa kysyy olenko kunnossa. Jos en välittömästi vastaa niin se soittaa miehelle, joka joutuu sitten soittamaan mulle ja varmistamaan että olen kunnossa ja ilmoittamaan sitten tilanteen äidilleen... Jos jotain tapahtuu tai lähtö tulee niin totta vieköön me siitä ilmoitetaan kyllä sitten. Ja toki mun vointia saa kysyä mutta että kolme kertaa päivässä välittömän vastauksen kera.. en ole nyt tohtinu jättää puhelinta hetkeksikään vahtimatta.

 

Toisekseen, kuten tuossa jo mainitsin niin mulla on oikein mainio olo. Mahaa alkaa toki olla, mutta olen aivan kykenevä siivoamaan, käymään kaupassa, viemään roskat, ulkoilemaan ynnä muuta. Anoppi taas on sitä mieltä että mun pitäisi vain maata, enkä saisi edes uutisia katsoa (etten rasitu huonoista uutisista kuten nyt tämä tuorein perhesurma tms)

Siis mitä hele.. eiköhän se ole ihan mun ja vauvan parhaaksi että kuuntelen omaa kroppaani ja vointiani enkä anopin typeriä neuvoja :girl_crazy: Tuskinpa kenellekään tekee hyvää vaan maata kotona, ellei sitten lääkärin määräyksestä tietty.

 

Ja sitten kolmanneksi vielä, en tiedä millainen on ohjeistus ollut 70- ja 80-luvulla jolloin anoppi on omat lapsensa synnyttänyt, mutta olisittepa nähneet sen ilmeen kun se kuuli etten aio mennä ambulanssilla sairaalaan. Toki siis menen jos tilanne niin vaatii mutta olosuhteet huomioon ottaen uskoisin että päästään omalla autolla.

 

Vielä olisi sitten edessäpäin (on sitä tosin jo aloiteltu) hartaasti uskovaisen anopin ja meidän kirkkoon kuulumattoman susiparin vääntö lapsen kasteesta.. Mutta jääköön se nyt sitten toiseen kertaan.

 

Huh tekipäs hyvää. Eikä saa käsittää väärin, pidän kyllä anopistani ja tullaan hyvin toimeen ja arvostan ajatusta huolenpidosta, mutta nyt on nuo pari juttua mennyt pikkaisen överiksi :grin:

Eikä ole edes anopin ensimmäinen lapsenlapsi kyseessä, ettei voi senkään piikkiin laittaa.

Oma äitini kyllä vouhottaa myös, mutta sille tohdin sanoa suoraan jos puhuu aivan typeriä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastaan jälleen kerran tähän ketjuun. Ärsyttävää ja todella kiusallista on se, että äitini ei soittaessaan enää muusta puhu kuin tästä raskaudesta. Joka saakelin puhelu alkaa mun alapään asioiden kyselyllä ja sit kun on kusella käymisen tiheentynyt tarve, ummetusvaivat ja limakalvojen kunto tullut selväksi, niin kiitos ja kuulemiin.... Näköjään mä olen ihmisenä jo kadonnut mahan taakse, vaikkei konkreettista mahaa vielä olekaan. :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

Perho on ottanut jo kolmea sorttia kahvileipää kahvipöydässä.

Täti: "Ota lisää, ota ota, syö nyt."

Perho: "Kiitos, eiköhän tämä jo riitä."

Täti: "MItäs sitten jos tulee nälkä??"

:dash2::huh:

 

No varmaankin syön sitten jotain???!? AAAARGH! :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maryo, onpas kyllä tosi raivostuttava suhtautuminen anopilla. Mua rupesi ärsyttämään kun vaan luin ton tekstin. Omalle anopille ei olla vielä kerrottu raskaudesta ja kauhea huoli kyllä (kaikkien muiden huolien lisäksi) siitä että suhtautuminen on just tollasta samanlaista ylihysteeristä.

 

Oma suurin ärsytys tässä raskaudessa on se, että tavallisesti harrastan paljon urheilua ja syön tosi terveellisesti ja tietysti oon aina ajatellut että sitten varsinkin kiinnitän noihin erityisen tarkasti huomiota kun oon raskaana. Nyt on kuitenkin alusta asti ollut hirveä heikotus ja pahoinvointi vuorokauden ympäri ja ajatuskin jostain urheilemisesta hirvittää ja mitään kovin terveellistä ruokaa en vaan yksinkertaisesti saa kurkusta alas. Elän nyt lähinnä Piltti-soseilla ja leivällä. Loppuispa tää olo pian ja pääsis antamaan pienelle paremmat eväät kasvamiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edellisten kirjoittamieni lisäks raskauden tuomat liitännäissairaudet ja niiden oireet/seuraukset jne, sekä myös se että on ihan lääkärien ja kätilöiden armoilla.

Edited by Mimu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vihaan kun tiskatessa kastuu aina maha tiskipöydän reunalle jääneestä vedestä :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^joo, ja esikoisen pyllyä pestessä onnistun aina jotenkin kastelemaan mahan :D En myöskään yllä laittamaan kerrossängyn yläsänkyyn lakanaa kun ei voi kurottaa laidan yli enää... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ärsyttää epävarmuus ja se, että oon koko ajan vähän huolestunut jostain. Tuntuu, että jatkuvasti tulee vaan uuttaa vaivaa, kun edellinen helpottaa. Ja kun normaali liikkuminenkin on hankalampaa mahan takia. Myös jatkuvasti huonosti nukutut yöt ärsyttää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on näköjään mun vakkariketju... Ärsyttää, kun puolituttu ihminen alko selittämään mulle, millasta meidän elämä tulee olemaan mukelon tulon jälkeen ja kuinka synnytys vaikuttaa naiseen. Antoi siinä samassa sit hengitysharjoitusohjeet ja luennoi miehelleni, että "Kato, että vaimos pitää sit ilmakylpyjä alapäälleen synnytyksen jälkeen!" :hysteric: Sit ihmettelivät, kun pakenin autoon vihasena. :dash2: Mikä ihmisiä vaivaa??? Ei mulla tulis mieleenkään mennä puhumaan niin henkilökohtaisista jutuista. Joo, otan herkästi itteeni...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se kun pitäisi toisen vauvoilla harjoitella sitä vaipan vaihtoa! Ei kiinnosta! Ei todellakaan! Kyllä sitä ehtii ihan tarpeeksi omalla lapsella harjoitella, vaihtakoot vaan oman lapsensa kakkavaipat!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on näköjään mun vakkariketju... Ärsyttää, kun puolituttu ihminen alko selittämään mulle, millasta meidän elämä tulee olemaan mukelon tulon jälkeen ja kuinka synnytys vaikuttaa naiseen. Antoi siinä samassa sit hengitysharjoitusohjeet ja luennoi miehelleni, että "Kato, että vaimos pitää sit ilmakylpyjä alapäälleen synnytyksen jälkeen!" :hysteric: Sit ihmettelivät, kun pakenin autoon vihasena. :dash2: Mikä ihmisiä vaivaa??? Ei mulla tulis mieleenkään mennä puhumaan niin henkilökohtaisista jutuista. Joo, otan herkästi itteeni...

 

Samantyylistä ohjeistusta olen saanut. Ja miehen kaveri muistaa muistuttaa miehelle, että käyhän nyt ahkerasti salilla ja ryyppäämässä, vauvan tultua et pääse minnekään. :dash2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Älytön pahoinvointi ja väsymys.. Mitään ei voi/jaksa tehdä. Myös sosiaalinen eristäytyminen ja pinnan kireys ärsyttää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tähän mennessä tää mahan turvotus, alkaa jo iltapäivästä ja iltaa kohden pahenee, ja mulla on ollut mahakin koko tän alkuraskauden enemmän ja vähemmän sekasin, eli vessassa saa juosta..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oireiden vähäisyys ja se että kokoajan on huoli siitä, että onko pienellä kaikki ok, onko siellä mahassa edes ketään, jne. Mä myös jotenkin kuvittelin että sen plussan jälkeen stressaus helpottais, mutta nythän se vasta alkaakin! :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Älytön pahoinvointi ja väsymys.. Mitään ei voi/jaksa tehdä. Myös sosiaalinen eristäytyminen ja pinnan kireys ärsyttää.

 

Juurikin tämä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä ärsyttää tämä julmetun ylimaallinen herkistely ihan kaikkeen!!! Siinä vaiheessa, kun lukee tippa linssissä jonkun väitöskirjan kiitostekstejä, on herkistely mennyt jo aivan liian pitkälle. En voi katsoa olympialaisia pillittämättä vähän joka välissä, kun joku onnistuu ja näyttää ilonsa tai saa mitalinsa, tai on muuten vain jotenkin hyvä ja liikuttava.

 

Taidan muuttaa jonnekin umpioon täysin vailla ulkoisia virikkeitä.

 

Lisäksi vasemmassa silmässä vipattava elohiiri on vaivannut jo monta päivää! Huoh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muistan jo esikoista odottaessa, että rasittava on tämä vaihe, kun ei enää oikein todellakaan jaksaisi olla raskaana, mutta viikkoja on kuitenkin sen verran vähän, ettei kehtaa alkaa manaamaankaan, että SYNTYIS JO.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä ärsyttää se, että tuntee olevansa ihan työkykyinen mutta sitten kroppa ei vaan jaksakaan enää samaa tahtia kuin ennen. Joudun töissä tekemään nostoja aika paljon, ennen ei olisi todellakaan noilla painoilla ollut mitään ongelmaa mutta nyt on heti lantio monesta paikasta kipeä niin että kävely ja kumartelukin sattuu. Ja tämä supistukset, vastahan niitä on rv 17 asti ollut... :rolleyes: Kiittäkää te onneanne, joilla ensimmäiset supistukset tulee synnytyksen käynnistyessä.

 

Tästä mahan kasvamisestakaan en ihan hirveästi tykkää. Onneksi se on vielä ihan kompaktin kokoinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos mun tissit kasvaa vielä yhden koon saan ostaa TELTTOJA pareittain partioaitasta. Jumankavita! että mua sieppaa tää tissien kasvu. Nyt koko G ja viikkoja 9 ja rapiat päälle. Reilu koko jo eteenpäin, eikä saa enää kaupasta liivejä. Tulen huuluksi.

 

Kiitos helpotti avautua. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now