Posted March 22, 2008 · Report post Miten huoltaa suhdetta, kun uusi perheenjäsen saapuu? Onko ihan käytännön vinkkejä uusille vanhemmille? Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 22, 2008 · Report post Jos isovanhemmat ja kummit tarjoavat hoitoapua niin sitä saa ja kannattaa ottaa vastaan, jotta saa kahdenkeskistä aikaa. Pienen lapsen jättäminen hoitoon ei ole rangaistava teko, mutta jos ei vaan henno niin se on eri asia Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 22, 2008 · Report post Ne pienet pusut ja halit sekä auttamiset riittävät vallan mainiosti ensimmäisen vuoden ajan Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 23, 2008 · Report post Entäs toisen jälkeen, kun sitä yhteistä aikaa on vielä vähemmän? Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 23, 2008 · Report post Toisen huomioiminen arjen keskellä pienillä suukoilla ja halauksilla auttavat jo kummasti. Aina kun on apua tarjolla kannatttaa ottaa vastaan ja viettää pieni hetki kaksin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 23, 2008 · Report post Me ollaan pidetty huolta siitä, että muistetaan halata ja pussailla myös toisiamme, ei vaan vauvaa ja jutella siitä miten toisella menee ja millaiset fiilikset on vaikkapa työjutuista tai ihan muuten vaan. Eli huomioidaan toisiamme kaikilla tavoilla. Meillä poika oli myös ensimmäistä kertaa yökylässä mun vanhemmillani vajaa parikuisena, kun vietettiin miehen kanssa kahdenkeskistä iltaa ensin pitkällä illallisella ravintolassa ja sitten nukkumalla kunnon keskeytymättömät yöunet. Aamulla syötiin rauhassa aamiaista ja ajettiin sitten vanhempieni luokse hakemaan poikaa. Ikävä oli kova, mutta meistä on tärkeää viettää aikaa myös kahdestaan. Jaksaa taas paremmin arjessa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 23, 2008 · Report post ^ Lara, ihan kuin mun suusta Ja just noin mekin tehtiin... Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 23, 2008 · Report post Oli aika iso juttu, kun pojan ollessa seitsemän viikkoa vanha uskalsimme mennä kahdestaan suihkuun. Ennen sitä poika ei nukkunut riittävän pitkään illalla että olisi voinut jättää vahtimatta. Muutenkin se hetki kahdestaan illalla kun poika tuhisee makuuhuoneessa on aika hieno, kunhan vaan muistaisi olla kahdestaan eikä kumpikin omalla koneellaan... Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 23, 2008 · Report post Kaikilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta saada lasta hoitoon. Hoitajia ei ole, tai lapsi ei ole kenenkään kanssa tuttu tai vierastaa muita kuin vanhempiaan. Arjessa on(/olisi) tärkeää mennä toisen kainaloon aina silloin, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Pikkuvauva-aikana pienet hetket on tärkeitä, ja niistä täytyy pitää kiinni. Mitään yltiöromantiikkaa ei tässä vaiheessa oikein voi järjestää. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 23, 2008 · Report post Ne pienet pusut ja halit sekä auttamiset riittävät vallan mainiosti ensimmäisen vuoden ajan Samaa mieltä. Pienenä lisävinkkinä kuitenkin sanoisin, että lapsen lähennellessä sitä yhtä ikävuotta, kannattaa viimeistään ottaa reilumminkin sitä kahdenkeskistä aikaa. Vaikka siihen asti tuntuisi, että vähemmälläkin pärjää, niin jossain vaiheessa se voi kostautua. Nimimerkillä: Kokemusta on. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 31, 2008 · Report post Kun poika syntyi niin meillä oli raksaprojekti kesken joten mies viettikin isyyslomaa pari viikkoa raksalla. Sen jälkeen oli päivät töissä ja illat raksalla. Se oli raskasta aikaa kun yksin sai olla tosi paljon. Kun päästiin muuttamaan niin huomattavasti asiat muuttui ja kyllä mun mielestä me sitä yhteistä aikaakin löydettiin ihan kivasti. Poika kuitenkin nukkui niin paljon vielä päivisinkin. Yökylässä poika ei vielä ole ollut (ikää nyt 11kk) eikä ole tarvinnutkaan kun on nukkunut aina hyvin yöt tai muutenkaan. Muuten hoidossa poika on aina silloin tällöin kun on tarvetta Ja mä oon huomannut että kannattaa olla jotain aktiviteettia sillon kun mies on töissä esim. muskari, käy kavereilla kahvilla tai kaupungilla yms. Jos vaan kökkii päivät pitkät kotona niin alkaa ainakin mulla hermot kiristymään ja sitten sitä raivoaa miehelle ihan suotta Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 31, 2008 · Report post Joka päivä pussaillaan ja halaillaan. Viikonloppuiltaisin/aamuisin koetetaan olla kahdestaan pojan nukkuessa yöunia/päikkäreitä. Priorisoidaan yhdessä olemista mahdollisimman paljon. Poika on myös ollut joitain öitä yökylässä ja olemme olleet mm. syömässä. Olemme siinä mielessä onnekkaassa tilanteessa, että kummatkin isovanhemmat asuvat ihan lähellä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 1, 2008 · Report post Toisen huomioiminen aina kun mahdollista, ja puhua asioista silloin kun joku ärsyttää! Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 3, 2008 · Report post Ne pienet pusut ja halit sekä auttamiset riittävät vallan mainiosti ensimmäisen vuoden ajan Mä olen toistaiseksi samaa mieltä. Tytär on 3 kk vanha, enkä toistaiseksi ole halunnut viettää laatuaikaa miehen kanssa kaksin, hyvä jos muistan sitä pusuakaan antaa...Mulla valitettavasti on niin kädet täynnä töitä vauvan, koiran ja kodin kanssa, että vaikka mies osallistuukin kotihommiin, niin ylijäävän ajan omin mieluiten yksin itselleni. Koen tarvitsevani enemmän laatuaikaa itseni, kuin miehen kanssa . Sitä paitsi mielestäni laatuaika miehen kanssa on juuri sitä yhteistä touhuamista yhdessä perheenä, sillä ennen lasta meillä on ollut riittävän monta vuotta aikaa touhuta kaksin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 3, 2008 · Report post Ennen tytön syntymää me puhuttiin paljon, nyt vielä valtavan paljon enemmän ja kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 4, 2008 · Report post Mä oon jotenkin hirveen rajottunut ton kuhertelun suhteen. Me pussataan tosi harvoin eikä juuri halaillakaan. Kädestä pitäminen on ajatuksenakin kuvottava. Persettä saatan puristaa. Vauvaa taas sylittelen ja silittelen tosi paljon. Miehen kanssa kyllä jutellaan ja jaetaan ajatuksia, mutta ehkä vois joskus opetella ton suutelemisenkin. Haa! Keksinpäs yhden jutun. Me nimittäin ollaan järjestetty asiat niin, että meillä ois mahdollisimman paljon aikaa olla yhdessä. Eli ei liikaa niitä omia harrastuksia. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 4, 2008 · Report post Täytyy kyllä myöntää, että välillä sitä huomaa parisuhteen ikäänkuin unohtuvan...... Meillä varteenotettavat hoitajat ovat aikamoisen matkan päässä, joten se vähän määrää tuota kahden keskistä aikaa. Mutta kun saadaan mummot ja tädit/enot ja kummit lähelle, niin ollaan koitettu käyttää tilanne hyödyksi. Mutta kyllä mm. halailua ja pussailua vois olla enmpi, ja muutenkin sitä toisen huomioon ottamista, eikä vaan ainasta tiuskimista...... varsinkin mä olen huomannut tiuskivani turhankin paljon.... Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 4, 2008 · Report post Meillä on toiminut ihan se, että ollaan keskusteltu asiasta ja ikäänkuin hyväksytty se tilanne, että lapsi on nyt tärkein. Ja tätä mieltä ollaan molemmat. Kun ikääkin jo on ja yhteisiä vuosia takana kaksinumeroinen luku, niin tuntuu, että nämä pari vuotta voi ihan hyvin elää lapsen ehdoilla. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 5, 2008 · Report post Meillä alkaa kostautua se, että ei ole perheenäkään riittävästi yhteistä aikaa saati kahdestaanoloaikaa. Olen siis hyvin pitkälti kaksin vauvan kanssa, joka on todella ihanaa, mutta kovin raskasta pidemmän päälle. Kun itsellä ei ole omaa aikaa kuin harvoin niin huomaa, ettei jaksa edes miettiä sitä kuinka paljon pitäisi parisuhteeseen tsempata. Reilun puolen vuoden aikana mä olen ollut kampaajalla, kosmetologilla, parissa kokouksessa aja 1krt/viikossa jumpassa. Näistä jumpat on mies ollut vauvan kanssa, muuten äitini. Yhdessä ilman vauvaa olemme olleet kaksi kertaa kaupassa. Mulla alkaa kyllä itsellä kohta kilahtaa, kun kaikki kotityöt ja vaavi on pääsääntöisesti mun huolena. Mutta sitä se raksaelämä on, ei se mieskään varmasti haluaisi olla kokoajan poissa meidän luota. Raksailusta ja vauvaelämästä voisi melkein perustaa oman ketjun... Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 7, 2008 · Report post Minusta tuntuu, että kahdenkeskistä aikaa oli enemmän silloin kun vauva oli pieni kuin nyt kun tyttö on jo taapero. Silloin alussahan vaavi nukkui monet päiväunet, joiden aikana oli kahdenkeskistä aikaa. Samoin iltasella pienen nukahdettua hyvissä ajoin, me tehtiin jotakin hyvää syötävää ja istuskeltiin kynttilänvalossa. Vauva oli tuskin koskaan hoidossa, mutta me oltiin tosi paljon yhdessä! Pelailtiin jotain jne. Nyt kun olen palannut töihin, niin iltaisin kaipaa hirveästi myös sitä omaa aikaa jolloin saa vaan istua yksin täällä tietokoneen kimpussa kuten nytkin. Nyt sitä kahdenkeskistä aikaa pitäisi ihan oikeasti yrittää järjestää, mutta toisaalta ei viitsisi viedä tyttöä kovin usein yöhoitoonkaan kun muutenkin joudun töiden takia olemaan toisinaan hänestä öitä erossa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 8, 2008 · Report post Meillä parisuhteen hoito on toiminut arjessa. Vauva ei ole vielä kertaakaan ollut hoidossa yön yli, kun mitään erityistä tilaisuutta ei ole ollut, miksi vauva olisi pitänyt jättää yöksi hoitoon/en olisi vauvaa hennonnut jättää hoitoon yöksi. Koen imetyksen osaltani myös sitovaksi, sillä en ole mitenkään erityisen innostunut pumppailija. Miehen kanssa syömme yhdessä, juttelemme, käymme vaunulenkeillä (&juttelemme), katselemme telkkaria, pussailemme ja halailemme, käymme shoppailemassa. Vauva joko on mukana ja/tai nukkuu. Kun vauva oli kolmikuinen, kävimme toisella paikkakunnalla ystäväni juhlissa, vauva oli silloin hoidossa miehen äidillä n. klo 15-22. Oli kyllä tosi piristävä reissu, automatkoilla ja itse juhlissa tuli tosi paljon puhuttua. Erikseen olemme käyneet joissain tilaisuuksissa, mutta toinen on tuolloin hoitanut vauvaa. Hyvin on tähän mennessä ihan tällä tavalla sujunut, ei ole tuntunut missään vaiheessa, että seinät kaatuisivat päälle tai että miehen kanssa ei olisi tarpeeksi yhteistä aikaa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 8, 2008 · Report post Joskus on ihan virkistävää pitää telkkari ja tietokone kiinni, kun laps on mennyt nukkumaan, ja vaan jutella! Niitä asioita löytyy yllättävän paljon, vaikka etukäteen toisin voisi ajatellakin. Nuo vehkeet on vaan aika passivoittavia... Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 8, 2008 · Report post Mulle tuli vauvan syntymän jälkeen stressi siitä, että me ei ehkä nyt hoideta parisuhdetta niin paljon kuin pitäisi. Oikeastaan olen rentoutunut vasta nyt vauvan ollessa lähes 3 kk huomattuani, että kaikki on hyvin, ja vauvan kuuluukin olla nyt keskiössä myös meidän parisuhteessa. Elämänpituiseksi ajatellussa parisuhteessa on tilaa erilaisille ajanjaksoille, nyt tärkeintä on lapsen hyvinvointi. Toki tiedostan, että parisuhdetta täytyy vaalia myös lasten ollessa pieniä, ettei 20 vuoden kuluttua huomata, että kaikki muu on muuttunut, paitsi lempiväri, eikä toista tunne enää lainkaan. Halausten ja suukkojen määrä ei ole lapsen synnyttyä vähentynyt, vaikka nyt hellyyttä onkin jakamassa myös kolmas. Keskustelut, yhteiset mielenkiinnonkohteet, ystävien tapaaminen, ulkoilu, kaupungilla käyminen, hyvät ruoat yms. ovat mukana arjessa, vauva joko nukkuu tai on mukana ajanvietteissä. Pitkät päiväunet (3-5h) mahdollistavat myös kahdenkeskisen vauvattoman ajan, joten sen suurempaa irtiottoa emme ole kaivanneet. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 8, 2008 · Report post Moni on toisaalla kertonut, että lapsi on hitsannut parin tiiviimmin yhteen. Miksi niin on tapahtunut? Tässä esikoista haparoiden odottaessa monesti on tullut mietittyä mihin oikein on tullut lähdettyä, selvitäänkö tästä yhdessä kun ei olla tismalleen toistemme peilikuvia. Hormooni-itkuja, joo, niitä nää ovat. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 9, 2008 · Report post Meidän yhteiselo on melko ailahtelevaista. Mies lopetti tupakanpolton kun tyttö syntyi ja valitettavasti se on tehnyt miehestä todella kireän ja pahantuulisen. Viikonloput menee hyvin kun mies on rentoutunut, mutta viikolla voi olla useampikin ilta ettei miehelle viitsi mitään puhua kun vastaukseksi saa vain murinaa. Olen alkanut jo salaa toivoa että mies aloittaisi tupakanpolton uudestaan, niin paljon mielipahaa hän minulle aiheuttaa niksoissaan. Olen yrittänyt toimia niin että vauva ei huomaisi vanhempiensa välillä olevaa jännitystä, mutta kovin raskaalta tuntuu välillä tämä taiteileminen. Mies tiedostaa itsekin käyttäytyvänsä todella veemäisesti minua kohtaan, mutta mikään ei tunnu silti muuttuvan. Vinkkejä ja kommentteja otetaan mielellään vastaan. Share this post Link to post Share on other sites
