Sign in to follow this  
Followers 0
Tiuhtis

Yleistä höpinää monikoista

178 posts in this topic

Niinpä, samaa ajatusleikkiä me käytiin läpi... Olihan joulukuun Vauva-lehdessä juttu perheestä, joka oli kolme kertaa peräkkäin kahden vuoden sisään odottanut kaksosia. :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huomasin dizon tickerin eräässä toisessa ketjussa... Siis onko mulla mennyt ohi jotain vai eikö dizo ole kertonut täällä monikkopuolella perheenlisäyksestään? :huh:;)

 

SUURET ONNITTELUT DIZO PIKKUPOJASTA JA PIKKUTYTÖSTÄ!!! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Heh, mä olen tosiaan unohtanut tulla tänne kertomaan.. :P

 

Meille syntyi pieni tyttö ja poika 17.12, eli jo huimat 7 viikkoa sitten!! :o Rv oli 31+2 ja vauvat kooltaan 1450g 37cm ja 1600g 41cm. Jouduttiin kiireelliseen sektioon kolmen sairaalassa maatun viikon jälkeen kun ultrassa huomattiin mun olevan 8cm auki ja poika tulossa hienosti pää edellä, mutta tyttö oli tunkenut jalkansa siihen eteen. Ensimmäiset päivät meni lastenklinikan teholla ja sieltä sitten siirryttiin Jorviin lastenosastolle, josta vauvat kotiutuivat 2 viikkoa sitten. Ihanaa on nyt kun pienet on kotona, vaikkakin aika rankkaa kun öisin ei saa nukuttua. Mutta on ne valtavan suloisia ja nyt jo aika isojakin (2780g ja 2790g).. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Voi että, kylläpä on pikkuruisina syntyneet! Hienoa, että vauvat ovat terveitä ja nyt jo kotona. :) Ja onpas ne todella jo "isoja", heh! ;) Meidän vauvat oli syntyessään tuota 2,7 kg:n kokoluokkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnittelut Dizolle myös meiltä pikkuisten johdosta!

 

Mulla on samanlainen kokemus kun Zeyalla. Meidän pojat painoi syntyessään noin 900g ja kotiutuessaan 2kg ja 2,1kg ja me oltiin ihan ihmeissämme kun vieraat ei halunnu ja uskaltanut ottaa poikia syliin. Jopa neuvolan terveydenhoitaja aristeli niin paljon, että ei uskaltanut heihin koskea. Itselle pojat oli ihan normaalikokoisia. Poikien ollessa sitten reilun puolen vuoden ikäisiä sai miehen sisko lähes 4kg painavan tytön ja häntä syliin nostaessani melkein heitin hänet kattoon, kun varasin nostamiseen niin paljon enemmän "voimaa". Mieskin sanoi, että meidän pojat ei ole muuten koskaan olleet näin pieniä.

 

Nyt meille odotetaan taas vauvaa ja raskausviikkoja on jo 34+ ja vauvan painoarviokin on jo 2,1kg. Olemme nyt puolitosissaan huolissamme siitä, miten osaamme näin isoa vauvaa edes käsitellä. Tässäkin raskaudessa ennenaikasen synnytyksen riski on ollut erittäin todellinen jo yli 5 viikkoa. Vuodelevon ansiosta vauva on kuitenkin vielä masussa. Lääkärit ja hoitajat kehottaa edelleenkin olemaan makuulla, mutta jotenkin mä en enää osaa, kun en pidä tilannetta enää vakavana, kun viikkoja on jo näin paljon ja vauva isoin kuin kukaan meidän aikaisemmista lapsista ja kortisonitkin saatu.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Nyt meille odotetaan taas vauvaa ja raskausviikkoja on jo 34+ ja vauvan painoarviokin on jo 2,1kg. Olemme nyt puolitosissaan huolissamme siitä, miten osaamme näin isoa vauvaa edes käsitellä. Tässäkin raskaudessa ennenaikasen synnytyksen riski on ollut erittäin todellinen jo yli 5 viikkoa. Vuodelevon ansiosta vauva on kuitenkin vielä masussa. Lääkärit ja hoitajat kehottaa edelleenkin olemaan makuulla, mutta jotenkin mä en enää osaa, kun en pidä tilannetta enää vakavana, kun viikkoja on jo näin paljon ja vauva isoin kuin kukaan meidän aikaisemmista lapsista ja kortisonitkin saatu.

 

Jännä juttu, tuntuu tosiaan siltä, että johan tuo sun vauva vois jo syntyä, kun on niin "iso". :lol:;) Toivottavasti nyt pysyy kuitenkin sisällä vielä hetken. :) Jaksuja lepäilyyn!

 

On muuten varmasti helpompaa käsitellä ja hoitaa sitten sitä yhtä vauvaa, kun on aiemmin hoitanut kahta kerralla. (Tai näin ainakin itse toivon, jos joskus saan vielä yhden pikkuisen lisää.) ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä kävin viikolla tytön kanssa kaksin lääkärissä ja oli ihan orpo olo kun oli vaan yks vauva. :D Kaikki tuntui ihan liian simppeliltä ja "hoitolaukuksi" riitti käsilaukku... Ois se varmasti kummallista hoidella vaan yhtä kun on kahteen tottunut. :) Onnea raskauteen, Tuplamama!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivotaan Tuplamaman vauvalle vielä lisää masupäiviä ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

 

Me on tällä viikolla seikattu melko paljon pelkästään tytön kanssa tuolla pitkin kyliä. Välillä tulee aina sellainen olo, että jotain on unohtunut pois kyydistä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulin kanssa toivottelemaan Tuplamamalle tsemppiä loppuraskauteen, toivottavasti vauva malttaisi pysyä kohdussa vielä muutaman viikon!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Utelias kyselee taas. :D Miten teillä nukahdetaan yöunille? Millaiset iltarituaalit teillä on? Minkä ikäisenä päivässä alkoi olla suht samanlainen rytmi?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me pidettiin keskolasta tarttunutta päivärytmiä yllä ja edelleen vauvoilla on selkeä päivärytmi (tietysti kuukausien mittaan syöttövälit on muuttuneet ja päiväuniakaan ei nukuta enää kuin yhdet jne.). He siis söivät ja nukkuivat alusta asti yhtäaikaa, samassa rytmissä.

 

Iltarutiineihin on kuulunut aina asunnon valaistuksen hämärtäminen/vähentäminen, iltapala (nykyisin siis jo iltapuuro ja maito), vaipatus ja yöhaalari päälle, nyt jo hampaanpesu ja sitten sänkyyn. Poika on ollut aina huonompi nukahtamaan, joten hänet olemme laittaneet aina ensin sänkyyn. Kun vauvat nukkuivat samassa pinniksessä, niin veli ehti mukavasti väsähtää ennen kuin sisko tuli viereen nukkumaan. Näin ollen he nukahtivat melko yhtäaikaa, sillä tyttö on ollut aina hyvä nukahtamaan ja nukkumaankin. Nykyisin teemme samoin eli laitamme pojan ensin omaan sänkyynsä unilelujen kanssa peuhaamaan ja sisko odottaa omaa vuoroaan kiltisti (aiemmin sitterissä, nyt isin sylissä tai omassa pinniksessään). Sitten sanotaan hyvät yöt, annan yötutit suuhun, laitan yövalon kiinni, sanon vielä ovella "Hyvää yötä!" ja laitan oven pienelle raolleen. Lasten huoneessa on lähestulkoon pimeää, kiitos pimennysverhon, mutta mukavasti sieltä verhojen raosta tulee kuitenkin valoa niin, ettei erillistä yövaloa tarvitse jättää päälle.

 

Näin siis meillä. Mielestäni tuo selkeä ja "tiukkakin" päivärytmi on auttanut siinä, että vauvat alkoivat nukkua yönsä nätisti siinä reilun 7 kk:n ikäisinä. Muutkin iltarutiinit varmasti ovat auttaneet asiaa ja vauvat tietävätkin nykyään, että on nukkumaanmenon aika, kun meikäläinen kaivaa illalla puurokattilan kaapista. ;)

 

(No joo, olikohan tästä mun kirjoituksesta nyt mitään "apua" Tiitiäiselle... :rolleyes: )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vauvat olivat pieninä omissa rytmeissään imetyksen suhteen. Sairaalasta kotiutuessaan olivat kyllä sairaalan 3 tunnin syöttörytmissä, mutta siitä sitten pikkuhiljaa irtauduttiin kun halusin antaa heille mahdollisuuden syödä niin kuin halusivat eli vähemmän ja useammin, mikä oli hyvä myös maidontuotannolle ja imetyksen onnistumiselle. Tytöthän kotiutuivat vajaa 3kk:n ikäisinä n. lasketussa ajassa vajaa 3kg:n painoisina. Unirytmit menivät aika luonnollisesti niin, että nukahtivat yhtäaikaa. Annoin nukahtaa rinnalle, koska se oli niin ihanaa ;) Aluksi yöllä herätettiin toinen imemään kun toinenkin heräsi, mutta sitten huomasimme, että toinen olisi halunnut nukkua selvästi pidemmät pätkät niin annoimme mennä omiin rytmeihin yölläkin. Se sopi meidän perheelle hyvin, sain minäkin useimmiten olla vaakatasossa kun imetin vain yhtä kerrallaan.

 

Päivärytmiä aloimme vähän säännöstellä kun päiväunetkin alkoivat selkiytyä kolmien unien rytmiin ja myöhemmin kaksien unien rytmiin. Eli tietoisesti panin heidän samaan aikaa nukkumaan (=nukutin tissille). Ja kiinteiden myötä rytmiä tuli lisää eli kiinteät tarjottiin aina suht samaan aikaan (tunnin tarkkuudella). Meillä oli aika tiukka rytmi aterioissa ja unissakin, muuten ei olisi näiden tyttöjen kanssa tullut mistään mitään. Edelleen on tarkka rytmi, vaikkeivät välttämättä kotona enää nuku päiväunia.

 

Iltarituaalit meillä oli alusta asti samantyyppiset kuin täällä muillakin eli valojen himmennys, iltapala (siis siitä kun iltapuuro aloitettiin), pesut, yöpuvut ja nukkumaan. Jossain vaiheessa otettiin iltasatu mukaan. Eli samankaltaisena pysynyt kolmisen vuotta, tietysti aina ikätaso huomioiden :D

 

Mun mielestä vauvoina, kun pääasiallinen ravinto on maito, etenkin imetyksellä olevilla vauvoilla saa olla vapaampi rytmi, koska pienet vauvat tykkäävät usein syödä vähemmän ja useammin. Mutta kiinteiden myötä ja päiväunien pidentyessä ja vähentyessä (määrällisesti) rytmiä on hyvä olla ja lasten on kätevintä olla suht samassa rytmissä. Ja mitä enemmän ikää tulee, sen tärkeämpää rytmi on. Ettei SIITÄKIN tarvi tapella, että onko nyt syönti-, vessassakäynti-, ulosmeno-, tai joku muu aika vai ei :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos unirytmikyselyyni vastanneille! :) Se on niin tätä kun ei tiedä vauvoista mitään ja kaikki on niin hakusella. :rolleyes:

 

Meilläkään ei käytetä isosisko ja pikkuveli -nimityksiä, mutta muut tosiaan tuntuvat niitä käyttävän. :huh: Meillä tosin isosisko (minuutin "vanhempi") on oikeastikin veikkaa painavampi, mutta pikkuveli on taas pidempi. Kuitenkin käytännössä ovat olleet olemassa ihan saman ajan, niin itse vierastan pikku- ja isonimityksiä. Enkä ymmärrä, mitä virkaa niillä oikeastaan kaksosten kanssa on. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minunkaan mielestäni ei ole mitään mieltä käyttää virallisesti/oikeasti noita "isosisko"- ja "pikkuveli"-nimityksiä, kun kaksosista kuitenkin on kysymys. Ei se reilun tunnin ikäero vielä tee toisesta isosisarusta. ;)

 

Leikillään tosin tulee joskus sanottua tytöstä "isosisko", kun puhe on hänen painosta ja pituudestaan. Velipoika on nimittäin tyttöä selvästi lyhyempi ja kevyempi, joten hänestäkin sanomme joskus, että "tottakai pikkuveli on siskoaan pienempi". Mutta muuten noita nimityksiä ei siis käytetä ja lasten kasvaessa isommiksi yritän välttää käyttämästä ollenkaan, ettei toiselle tule jotain "alemmuuskomplekseja".

 

(Miehelläni on identtiset kaksospojat, nyt siis jo miehet, ystävinään. Näistä jälkimmäisenä syntynyttä on aina leimattu "pikkuveljeksi" ja se on saanut hänet potemaan alemmuuskompleksia veljeään kohtaan, joka tuntuu aina olevan parempi kaikessa, vahvempi, pidempi jne.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkään ei käytetä isoveli-pikkuveli nimityksiä. Päätettiin se jo ennen poikien syntymää ja nimenomaan myös siitä syystä, ettei pojat saa isoveljeydestään/pikkuveljeydestään mitään "hyötyä/haittaa". Sukulaiset on joskus yrittänyt nimityksiä käyttää, mutta sillonkin ne on itse asiassa mennyt väärinpäin, kun meilläkin se kaksi minuuttia vanhempi veli on pienikokoisempi.

 

Me huomautettiin sukulaisille, ettemme tahdo poikia kutsuttavan isoveljeksi ja pikkuveljeksi ja nyt ainakin tuntuu siltä, että se on loppunut. Ja nyt kun pojista on tulossa isoveljiä, niin uskon, että unohtuu täysin tuo nimittely.

 

Meidän vauva siis on vielä masussa!! Mun ensimmäinen täysiaikaiseksi laskettava raskaus. Saavutus sekin. :P Leikkausaika on sovittu torstaille (rv38), kun mulle on tehty jo kaks sektiota aikasemmin. Poikien kanssa arki on helpottanut viime viikkoina paljon (syömiset ja nukahtamiset ym. sujuu päivä päivältä paremmin), mutta silti välillä jännittää miten arki lähtee pyörimään kun on kaks 1½-vuotiasta villiä poikaa ja pieni vauva ja mies vuorotöissä. Mutta onhan sitä kautta aikain pärjätty useamman pienen lapsen kanssa, niin miksei mekin pärjättäis..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Vautsi, hienoa että pieni on pysynyt masussa noin pitkään! Kovasti tsemppiä vaan tulevaan arkeen, eiköhän se siitä lähde hyvin sujumaan.

 

Eipä ole meilläkään käytössä nuo iso ja pikku -liitteet. Kovasti kyllä kutsun lapsosia siskoksi ja veikaksi tyylillä "äiti laittaa sut siskon viekkuun nukkumaan", mutta tuntuisi etuliitteet hassulta kaksosten kanssa, varsinkin kun meilläkin vauvoilla on ikäeroa minuutin verran..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin puhun tosi paljon siskosta ja veljestä kun juttelen vauvoille. :)

 

Jossain jutussa, mitä luin lehdestä jokin aika sitten, luki, että kaksosvauvoista toisen eka sana oli toisen sisaruksen nimi. :wub: Mun mielestä aika hellyyttävää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0