Lihominen raskausaikana

[Guest Ninja]

Mua pikkusen ärsyttää tää koko aihe, vaikka onkin hyvä että siitä puhutaan. Lähinnä siksi ärsyynnyn, koska kuulun niihin ruokavammaisiin jotka ovat koko ikänsä taistelleet itsensä, painonsa, syömisongelmien ja ulkoa tulevien paineiden kanssa. Jollain tapaa lause "se on itsestä kiinni" saa mun verenpaineen koholle. Tottahan se on, ainakin osittain. Onhan mulla näyttöä siitä ihan omasta kokemuksestakin, moneen otteeseen...

 

Esikoisesta kiloja tuli 17 ja suurin osa niistä ihan syömällä (lähtöpaino BMI alle 24). Myönnän heittäytyneeni tekosyyn taakse että raskaana saa syödä, mutta toisaalta nautin ensimmäistä kertaa elämässäni siitä ettei mun tarvitse tuijottaa jokaista grammaa. Olin onnellinen koko raskausajan mikä on mielestäni paljon tärkeämpää kuin se montako kiloa tuli. Luulin tiputtavani kilot nopeasti, olinhan onnistunut painonpudotuksessa aiemminkin, MUTTA... eipä lähtenytkään. Yritin 3 vuotta, mutta motivaatio tökki jatkuvasti ja aina kun sain pari kiloa pois, luovutin. En kyennyt hillitsemään himoani ruokaan. Tuli syksy 2010 ja jotain tapahtui kun motivaatiota alkoi yhtäkkiä löytyä ja sain vihdoinkin tiputettua viimeiset "raskauskilot". Haluan vaan sanoa sen, että vaikkei laihduttaminen tarvitse mitään poppakonsteja (enkä sellaisiin uskokaan), niin ihmiset on erilaisia ja toisille laihduttaminen on TODELLA vaikeaa. Kun itse taistelee kilojensa kanssa on raivostuttavaa lukea (usein juuri hoikkien ihmisten joilla ei ole ollut koskaan paino-ongelmia) kommentteja missä puhutaan halveksuvasti ja vähättelevästi siitä kuinka helppoa tai yksinkertaista laihduttaminen/painonhallinta on.

 

Tämä toinen raskaus on nyt edennyt nyt 30.raskausviikolle ja olen onnistunut pitämään painoni kurissa 10 viikkoa sitten aloittamani makealakon vuoksi. Vaikka uskonkin kaikkea kohtuudella-sääntöön enemmän kuin totaalikieltäytymisiin, itselleni tämä on ollut paras ratkaisu. Minä kun en edelleenkään osaa syödä makeaa kohtuudella vaan se lähtee lapasesta, helposti.

 

En kohdista kirjoitustani kellekään tietylle, ihan yleisesti kirjoitan ja puran omia ajatuksiani.

[J A W]

Sippura, joo, musta on ihan eri asia puhua kiloista jotka jää vuosiksi kuin jonkun tilanteesta just sillon kun se on viimeisillään raskaana. Eipä sillä, musta toisten ylipainon kyttäily on vähän sopimatonta missä tilanteessa tahansa, mutta erityisesti raskaana olevalle nyt antaisin siitä viimeisestä raskaudesta muutaman vuoden aikaa ainakin...

[ameliina"]

Mulle on ollut jonkinmoinen yllätys omien raskauksien aikana se, että kilojen kertymiseen ei voi vaikuttaa. Tai siis että niitä tulee mulle joka tapauksessa. Ei paljoa, mutta paljon enemmän kuin ruuan mukaan pitäisi tulla. Saa tullakin, koska kertyminen on ihan normaalin rajoissa jne. Yllättävää (ajatusmaailmalleni) on kuitenkin ollut se, että tuo syödyn ruuan määrä ei asiaan vaikuta. Syön ja liikun luultavasti saman verran kuin ennen raskautta (vaikken näihin asioihin ole mitään erityishuomiota kiinnittänytkään). Ja jotenkin tuntuu, että neuvolan työntekijöillä ym. on myös vain se ajatus, että ruuan lisääminen lisää kiloja ja jos ei syö riittävästi, kiloja ei tule sopivasti. Itsestä oma kroppa toimii kuitenkin ihan eri tavalla kuin "tavallisesti". Raskaus vaikuttaa eri tavoin jokaiseen - itseeni tällä tavoin.

[Tassukka]

Sippura, joo, musta on ihan eri asia puhua kiloista jotka jää vuosiksi kuin jonkun tilanteesta just sillon kun se on viimeisillään raskaana.

 

Samaa meinasin itsekin sanoa! Miten pystyy sanomaan jostain viimeisimmillään raskaana olevasta naapurin emännästä, paljonko hänelle on kertynyt ylipainoa ja paljonko muuta turvotusta? Aloitusviestissä puhuttiin mielestäni juuri sellaisesta skenaariosta. Olen herkkänahkainen tässä, mutta jotenkin tästä keskustelusta tulee muutenkin sellainen kuva, kuin sama tyyppi olisi jo nyt selittelemässä alvariinsa jollekulle naapurille sitä, kuinka raskauden takia on lihonut sikanaan pysyvästi. Jos nyt ylipäänsä toinen saisi edes mahdollisuuden päästä noista turvotuksistaan eroon ihan rauhassa ensin (no, tuskin nyt hänelle olet aiheesta avautunut). Sen jälkeenkään ei ihan hirveästi kuulu muille.

 

Toki jos joku mulle jaksaisi jatkuvasti selostaa lihomisiaan ja kuinka se on tullut kaikkinensa vahingossa ja itse ei voi siihen mitenkään vaikuttaa, kyllästyisin aiheeseen nopeasti, jos näkisin, että tyyppi ei kuitenkaan edes yritä tehdä asialle jatkuvasta valituksesta huolimatta mitään. Mutta tässä keskustelussa mielestäni kukaan ei ole harrastanut tällaista valitusta.

 

Tää aihe saa mut kiukkuiseksi ja ymmälleen (ei varmaan huomaa ). Jotenkin en vaan osaa olla nyt hiljaa, kun tuntuu epäreilulta.

Edited September 7, 2011 by Tassukka

[limelime]

Mua hirvittää myös se vaihtoehto, että nainen pelkää lihomista raskausaikana niin paljon, että paino tippuu raskausaikana. Erään ystäväni työpaikalla oli tällainen tapaus ja se päättyi todella huonosti.

 

 

Komppaan tätä, sama huolestuttaa muakin. Uuden elämän kehittyminen ja kasvaminen vaatii energiaa ja mahdollisimman monipuolista sellaista!

 

 

Itse en ole ali-tai ylipainoinen, mutta lihon kyllä, jos elän epäterveellisesti. En vain halua lihoa. Ja korostan vielä sitäkin, ettei ylipaino näiden yhteiskunnan antamien lukemien mukaan ole aina huono asia; ruumiinrakenteet ovat erilaisia ja toisaalta lihashan painaa enemmän kuin läski. Lähinnä huolestun siitä, että pitäisi ylpeänä kantaa kilot silloin, kun niistä on terveydelle haittaa. Eihän se nyt millään järjellä ole ylpeyden aihe. Ja monet naiset tuntuvat myöhemmin käyttävän nimenomaan raskauksiaan tekosyinä sille, että sitä painoa nyt vaan on tullut.

 

Ylpeyden aihe tai ei, mutta voisin melkein vannoa että tämä asenne kanssaihmisissä ei paranna tilannetta, vaan päinvastoin. Syyllistäminen on ihan vihoviimeistä.

 

Mulle toitotettiin jatkuvasti raskauden aikana "sun pitää kuitenkin syödä kahden edestä"-juttua. Taisin kertoa joka ikisen kerran mikä lisäenergian tarve itse asiassa on. Toi lause on niin harhaanjohtava samalla kun se kuitenkin sisältää totuuden siitä että pieni alkio/sikiö tarvitsee energiaa. Uskon että, tässäkin asiassa, kultainen keskitie on hyvä tie. MUTTA, asia ei suinkaan ole niin yksinkertainen, ja syykin on selkeä, jokainen ihminen ja jokainen raskaus on erilainen. Täällä on mainittu jo todella monta vaikuttavaa asiaa, esim juuri pahoinvoinnit, supistukset ja niiden vuoksi liikkumattomuus yms. Joskus, erinäisistä syistä, syötyä tulee enemmän kuin mitä olisi "suotavaa", paino nousee enemmän kuin neuvola toivoo jne. Joten kuten täällä on jo sanottu, jos et elä sen toisen ihmisen elämää ja sen saappaissa, en lähtisi hirveästi arvostelemaan. Ja jos arvostelee, niin voihan sen tehdä itsekseen?! Kukaan äiti ei tarvitse syyllisyyden tunteita tässä asiassa, se ei ole millään tavalla hedelmällistä.

 

muoks. poistin sanan

Edited September 7, 2011 by limelime

[Mamalicious]

Mun mielestä tätä ketjua luetaan nyt liian herkkänahkaisesti. Tuo naapurin nainen oli ajatuksen liikkeelle panija, mutta tässä ketjussa ei mun mielestä kuitenkaan ollut tarkoitus puida missään muotoa hänen kilojaan tai niiden kyttäämisen oikeutta tai vääryyttä. Vaan nimenomaan keskustella aiheesta.

 

Ehkä sanavalinta "annatko itsesi lihoa" on hieman kömpelö mutta ainakin mulle pointti aloitusviestissä käy selväksi.

 

Mä oon aloittanut täälä ja tuola sisarpalstalla lukemattomia ketjuja. Joskus sen ajatuksen ketjun aiheesta on saanut päähän joku todella idiootti ajatus väärässä tilanteessa. Mutta eiköhän meillä kaikilla ajatus joskus juokse vähän miten sattuu ja yhdestä asiasta tulee mieleen toinen. Joten, musta on hölmöä nyt takertua tuohon "naapurin naiseen" ja antaa sen sävyttää koko keskustelua

 

Ruokavammainen kun olen minäkin niin kovin mielelläni lukisin ihan asiallista keskustelua tästä aiheesta, sattuu nimittäin tosiaan olemaan hyvin ajankohtaista

Edited September 7, 2011 by Mamalicious

[Guest ireis]

Katselin tänään naapurin rouvaa, joka on aikas viimeisillään raskaana ja totesin, että siitä naisesta on kyllä hehkeys kaukana ollut jonkun aikaa. Nainen on paisunut raskauden myötä kuin pulla, vaikka oli normaalipainoisen näköinen aikaisemmin.

 

Nämä olivat koko tämän ketjun ensimmäiset lauseet. Ihan turha syyttää että keskustelu on jotenkin joutunut sivuraiteille.

[LeeLoo]

^ Tuosta aloitusviestistä saa kyllä kieltämättä käsityksen, että naisen korkein velvollisuus olisi raskausaikanakin pysyä hehkeänä, etenkin muiden naisten silmissä.

 

Täällä on jo esitetty hyvät perustelut sille, miten moninaisia syitä painonnousun takana on. Minullakin on muuan läheinen ystävä, joka on molemmissa raskauksissa kerännyt painoa liki 30 kiloa. Osin turvotusta, osin jotain, minkä on joutunut ihan tiputtamalla tiputtamaan. Hän on ammatiltaan liikunnanopettaja ja elää todella terveellisesti, mutta hänellä on maksan toimintaan liittyvä aineenvaihduntahäiriö, joka saa tuon hurjan painonnousun aikaan. Joku asiasta tietämätön voisi kai sanoa, että hänestä oli viimeisillä raskausviikoilla hehkeys kaukana. Minua tuo pistää rankasti vihaksi. Ikinä ei voi tietää, mitä siellä taustalla on.

 

Minä itse kuulun niihin onnekkaisiin, jotka eivät turpoa tai lihoa raskausaikana. Lähtöpainoindeksi on ollut molemmissa raskauksissa vähän alle 21 ja esikoisesta kiloja tuli kymmenkunta, tässä luultavasti pysyn samoissa lukemissa. Ja syön juuri tasan sitä mitä mieleni tekee ja ihan niiin paljon kuin sielu ja vatsa sietää. Ilmeisesti elimistöni säätely ja aineenvaihdunta toimii näin raskausaikanakin niin hyvin, että paino ei villiinny. Ruokavalioni runsaudella voisi olettaa ihan jotain muuta, vaikken olekaan käyttänyt varsinaisesti raskautta tekosyynä syödä enempää, vaan olen jatkanut kuten ennen raskauttakin: syön sitä, mitä tekee mieli ja niin paljo kuin mieleni tekee.

[Maria Corona]

Mamalicious kirjoitti sen, mitä itsekin ajattelen. Tästä aiheesta kaipaisi neutraalimpaa keskustelua sen sijaan, että koko ketju täyttyy siitä kun keskustelijat vuorotellen ilmaisevat suuttumuksensa, loukkaantumisensa ja ärtymyksensä aiheesta ja muita keskustelijoita kohtaan. Toisaalta, ymmärrän kyllä varsin hyvin sen, ettei tunnereaktioilleen kukaan mitään mahda ja tottakai täällä on sallittua ilmaista myös negatiivisia tunteita. Keskustelunavaukset (täällä ja muualla) ovat usein hyvin provosoivaan sävyyn kirjoitettuja/lausuttuja, juuri siksi, että keskustelua saataisiin aikaiseksi. Siksi ei mun mielestä ole kovin tarkoituksenmukaista alkaa syynätä aloitusviestin sanamuotoja ja takertua siihen, vaan hedelmällisempää olisi jatkaa keskustelua aiheesta eteenpäin. Tässäkin tietysti on näkemyseroja; joku saattaa olla sitä mieltä, ettei niin provosoivaa aloitusta kannata kirjoittaa jos ei halua, että siihen tartutaan. Mä ajattelen pikemminkin niin, että jos viitataan johonkuhun anonyymiin henkilöön eikä esim. keneenkään täällä, vältytään osoittelumeiningiltä ja aloitusviesti on lähtölaukaus keskustelulle.

 

Kun itse aloin odottaa, olin normaalipainoinen. Painoa tuli raskausaikana 20 kg. Sairaalaan jäi kuitenkin 12 kg, joten turvotusta oli paljon, mikä oli loppuraskaudesta ihan silmämääräisestikin huomattavissa. Reilu painonnousu ei kuitenkaan ollut kovin mieltäylentävää ja vaikka sen näki, että turvotusta oli, niin yritin välttää ajattelua et "nestettä se vain on" koska en tietenkään siinä vaiheessa voinut olla varma, että suuri osa kiloista lähtisi synnytyksen jälkeen ja turvotuksen laskettua. Myönnän myös, että raskausajan liikkumiseni oli aika olematonta ja vaikka syömiseni ei ollutkaan aivan holtitonta niin hyvin olisi voinut tarkempikin olla. Olin melkoinen tankki ainakin omasta mielestä mutta jos mun raskausaikaista ulkomuotoa olisi joku päivitellyt, niin se nyt ei olisi mua niin loukannut - raskausaika ei ole pysyvä tila.

 

Olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, ettei toisista ihmisistä ikinä voi tietää, mitä taustalla on (edellä vaikkapa LeeLoo:n antama hyvä esimerkki) ja sen vuoksi ainakin ääneen arvostelu on riskaabelia. En itse halua loukata ketään millään "onpa se läski" -puheella.

 

Tämä se on itsestä kiinni -juttu tulee kyseeseen musta lähinnä siinä tilanteessa kun mitään perussairauksia ei ole ja raskauskilot ovat kulkeneet matkassa vuosikausia. Ja tietysti jos raskausaikaa käyttää lähinnä tekosyynä syödä ihan mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa, on aika todennäköistä, että suuri osa ylimääräisistä kiloista tulee siitä. Mutta mitkä kilot ovat ylimääräisiä ja mistä sen voi tietää, paljonko painoa olisi tullut joka tapauksessa, ilman holtitonta syömistä? Ei varmaan oikein mistään.

[Guest Anna]

Aloitus oli kieltämättä ehkä hieman ajattelematon. Mulla tuli esikoisesta n. 25 kiloa, lähtö-BMI n. 22. Ja aika vähän tuosta loppujen lopuksi oli turvotusta. Kymppi jäi laitokselle, mutta alle viisi kiloa oli enää jäljellä jälkitarkastuksessa. Kun lapsen syntymästä oli kulunut puoli vuotta, paino oli -2 kg lähtöpainoon ja kun lapsi oli vuoden vanha, oli tilanne -5kg. Yhtään laihduttamatta, mutta täysimetin 6kk ja esikoinen viihtyi rinnalla.

 

Nyt odotan toista, BMI alussa 21. Raskaus puolessa välissä ja kiloja on kertynyt 13-14. Ahdistaa välillä, mutta minkäs teet. En tosiaan ahmi kaksin käsin herkkuja. Alkuraskaus oli viikolle 17 asti vaikeaa, kun armoton pahoinvointi pakotti syömään usein.

Yritän ajatella, että kaipa ne lähtee ne kilot niin kuin esikoisestakin. Ja että raskaana ollessa pitäis olla parempaakin tekemistä, kuin murehtia sitä painoa.

[J A W]

Mä en siis sinänsä tarkoittanut kritisoida aloittajaa, yritin vaan tuoda esiin sitä, että raskauden jälkeen tilanteen "normalisoituminen" (muissakin asioissa kuin painossa) voi oikeasti kestää vuosia, koska siinä nyt on se pikkulapsi ja synnytyksestä toipuminen ja niin pois päin. Siksi musta raskauslihomisesta puhuessa pitää aika tiukasti eritellä se puhutaanko ihmisen painosta vikoilla viikoilla, vai parin vuoden päästä vikan lapsen syntymästä.

[curly]

Sippura, joo, musta on ihan eri asia puhua kiloista jotka jää vuosiksi kuin jonkun tilanteesta just sillon kun se on viimeisillään raskaana. Eipä sillä, musta toisten ylipainon kyttäily on vähän sopimatonta missä tilanteessa tahansa, mutta erityisesti raskaana olevalle nyt antaisin siitä viimeisestä raskaudesta muutaman vuoden aikaa ainakin...

 

 

Samaa mieltä tämän ja ireis:n kanssa.

 

Eli jos ei mieti mitä ja miten kirjoittaa niin saa kestää sitten mahdollisen kritiikinkin. Miten ketju voisi heti saadakaan hedelmällistä keskustelua aikaan jos se aloitetaan valmiiksi arvostelevaan ja negatiiviseen sävyyn???

 

Muutama asia:

 

-Raskausaikana kroppa muuttuu, jokaisen eri tavalla ja palautuu jos palautuu synnytyksen jälkeen.

-Jokaisen kroppa on erilainen, jokainen raskaus on erilainen, niitä ei aina voi edes verrata toisiinsa.

-Raskausaikana tulee kiloja jotka lähtevät jos lähtevät. Takarajaa laihtumiselle on turha kenenkään ulkopuolisen alkaa määräämään.

-Jos toinen on ylipainoinen ja et kestä katsoa sitä, käännä katseesi muualle.

-Odottavalla äidillä on etenkin loppuraskaudessa muuta mietittävää kuin ulkonäkö. Turvotus on pieni vaiva esimerkiksi liitoskipuihin, unettomuuteen ja pahoinvointiin verrattuna.

-Ihmisiä arvostellaan koko ajan. Eritoten joillakin naisilla on kova tarve kilpailla kaikessa, myös ulkonäköön liittyvissä asioissa.

-Jos lapsi on sairas tai kuolee synnytyksessä, kilojen karistus ei ole yleensä päällimmäisin huoli mielessä.

-Laihtuminen lähtee ihmisestä itsestään. Jos olet huolissasi omasta tai läheisesi ylipainosta, otathan asian ASIALLISESTIesille?

-Ylipaino ei aina ole seurausta huonoista liikunta- ja ruokailutavoista.

 

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ihannehan olisi että kaikki tukisivat toisiaan???

Edited September 8, 2011 by curly

[Maria Corona]

Eli jos ei mieti mitä ja miten kirjoittaa niin saa kestää sitten mahdollisen kritiikinkin. Miten ketju voisi heti saadakaan hedelmällistä keskustelua aikaan jos se aloitetaan valmiiksi arvostelevaan ja negatiiviseen sävyyn???

 

Musta on ihan eri asia, onko esim. tämäkin viestiketju aloitettu siinä mielessä, että ei vaan saa mielestään sitä miten paljon vaikkapa se naapurin nainen on lihonut ja tulee purkamaan sydäntään siitä aiheesta vai siinä mielessä, että ajatuksena on aloittaa ketju raskausajan lihomisesta ja höystää aloitusviestinsä provosoivalla esimerkillä, jotta keskustelu saataisiin paremmin käyntiin. Minusta tässä oli kyse jälkimmäisestä. Painotusero on aika iso. Tottahan toki aiheen voisi aloittaa myös toisellakin tavalla ja jotkut pitävät toisenlaista tapaa parempana. Ja kai nämäkin on tulkintakysymyksiä.

 

Ja curly en mitenkään tarkoita "hyökätä" sua vastaan, vaikka sua lainasinkin ja siihen vastasin. Olen vain tulkinnut aloittajaa hieman toisin kuin sinä.

[curly]

^Niin ja taas kerran "Ei ole tarkoitus, mut ku mut ku...mä nyt vähän vaan provosoin muuten vaan lisää.." :skilletgirl:

 

Ja en satu olemaan ainoa joka aloitusviestin on tulkinnut ilmeisesti "väärin", mutta kun kritisoin niin nyt sitten taas hyökätään vastaan.

 

Kyllä se niin on että keskustelun aloitukset on syytä pitää asiallisina. Ja jos sinä tai ketjun aloittaja haluatte keskustelua aikaan provosoimalla, on se aika lapsellinen tapa puhua yhtään mistään. Kyllä asioista pitää osata puhua suoraan ja asioiden omilla nimillä!

Edited September 8, 2011 by curly

[Dacoit]

Olen samaa mieltä Curlyn kanssa. Aloitus ei ollut asiallinen millään tavalla. Vaikka sen tarkoitus olisi ollut mikä, se ei ollut asiallinen.

 

Jos haluaa asiallista keskustelua, ei aloita naapurin naisen ei niin hehkeästä ulkonäöstä raskausaikana. Prkl.

[RoTTa]

En lukenut koko ketjua vaan sieltä täältä

 

Minä olin normaalipainonen kun aloin ensimmäistä odottaa. Painoa kertyi n.18kg. Synnytyksen jälkeen niistä tippui n.6kg Aloin odottaa toista ja olin lievästi ylipainoinen. Silti painoa tuli taas n.17kg ja kun menin synnyttämään olin _todella_ lihava ja turvonnut ja oksettava! No painoa jäi osastolle tasan sen mitä vauva painoi.. Kun tulin sairaalasta minulla oli reippaat 25kg ylimäärästä kannettavaa. Tippuihan ne ajan kanssa vaikka en kyllä millään kuureilla ollutkaan.

 

Nyt odotan kolmatta ja heti on painoa tullut yli 2kg vaikka ei olla lähelläkään puolta väliä! Ihan pelottaa mitä tästä tulee En silti aio ottaa stressiä painosta ellei se nyt ala ihan mielettömäksi menemään. Kyllä se taas tippuu, on se tippunu ennenkin

 

 

Myönnän kyllä että olen vähän kateellinen niille äideille, jotka kaiken jättävät synnärille tai ovat kuosissa taas kuukausi synnytyksestä. Minä vaan en kuulu niihin äiteihin ja kunhan vauvat on terveitä niin olen onnellinen "sotanorsu" joka synnäriltä ulos kävelee

[tohnake]

Musta tuntuu että vetasen päin näköä jos joku vielä mun kuullen joskus sanoo, että raskausaikana voi syödä mitä vain ja kyllä ne kilot viimeistään imettäessä lähtee. Tämä kun ei valitettavasti pidä paikkaansa kaikilla.. (tämä kaikki angsti siis kateudesta )

 

Minä olin raskauden alussa normaalipainoinen ja urheilin paljon.

Ekat viikot kärsin pahoinvoinnista, joka pysyi pois vain syömällä (hiilareita). Niinpä ennen puoltaväliä kiloja oli jo kertynyt noin 12kg ja lopulta 22kg. Sanomattakin on selvää että myös urheilu keveni pahoinvoinnin seurauksena huomattavasti ja energiankulutus myös laski.. Tähän kun lisätään vielä se, että vaihdoin stevian sokeriin ja jätin protskut syömättä ja söin sitten leipää ja muuta (hiilaripitoista)perusruokaa, niin tietäähän sen että paino lähtee lapasesta.

 

Synnärille ei jäänyt kiloakaan. Maidonnousu aiheutti sellaisen turvotuksen, että nilkoissa hölskyi Ja nyt 3,5kk synnytyksestä kiloja on vielä noin 12 jäljellä (itseasiassa näissä lukemissa on oltu tässä jo 2kk). Eli mulla ainakaan imetys ei vaikuta mitenkään mun energiankulutukseen..

 

Minusta tuntuu, että mulla suurin vaikuttaja on ollut juuri tuo urheilun keveneminen niin huomattavasti, kaikki paitsi kävely tuntui pahalta.. Ja kun kaikki niin toitottaa, että kyllä ne kilot sitten lähtee jne.. niin sitten sitä salliikin itselleen kahvin kanssa keksin silloin tällöin. Ja kohta sitä huomaa, että istuu sohvan nurkassa karkkipussi kourassa.. Silti en mielestäni herkutellut ihan ton 22 kilon edestä

Edited September 8, 2011 by tohnake

[Guest vieras_]

Mä voin suoraan myöntää, että olisin syönyt raskausaikana ihan mitä vaan, jos se olisi pahoinvoinnin vienyt pois. Jos mulle olisi tullut parempi olo syömällä kilo suklaata ja pitsa päivässä, olisin niin tehnyt, kiloista huolimatta. Näin ei käynyt, vaan en saanut syötyä juuri mitään. Söinkin sitten sen, mitä sain alhaalla pysymään, mm. jossain vaiheessa hurjat määrät suolatikkuja ihan ilman omatunnon kolkutuksia.

 

Liikkua olisin halunnut ihan pysyäkseni kunnossa, ei ulkonäön vaan oman voinnin takia. Oli vaan hieman hankalaa, kun heti vähänkin hengästyessä tai hikeentyessä pahoinvoinnista tuli jotain ihan hirveää. Saatoin käydä parinkymmenen minuutin etanakävelyillä ja viettää sen jälkeen loppuillan toipuessa. Hurjat helteet eivät asiaa auttaneet.

 

Pahoinvointi jatkui jossain määrin koko raskauden. Eli koko raskauden söin juuri sitä, mitä kulloinkin saatoin kuvitella sietäväni. Ihan kiloista välittämättä. Jossain vaiheessa hellitti sen verran, että kävellä saattoi, mutta sitten olikin jo niin loppuraskaus, että alkoi maha painaa ja supistella rasituksessa. Mitään hikiliikuntaa en voinut harkitakaan missään vaiheessa.

 

Mun "onni" oli se, että en tosiaan saanut syötyä juuri mitään. Kiloja tuli n. 13, jotka tippuivat parin viikon sisällä synnytyksestä kaikki, olivat siis lähinnä vauvaa ja turvotusta. Voisihan tuosta olla iloinen, että varsinaista lihomista ei tapahtunut, mä olisin ollut iloisempi vaikka vähän painavampanakin, jos vain olisin saanut olla paremmin voiva ja nauttia raskaudesta.

 

Omasta kokemuksesta en siis lähtisi arvostelemaan kenenkään raskauden aikaista painonnousua. Paha sitä on ulkopuolisten mennä sanomaan miksi on paino noussut, omaa laiskuutta tai kipujen/pahoinvoinnin tai turvotuksen takia. Koskaan ei myöskään voi tietää mikä laukaisee toisessa pahankin reaktion, vaikka anoreksian. Mustakin on paljon pahempi asia, jos raskausaikana suorastaan laihtuu kuin jos paino nousee hiukan "ylimääräistä".

[Lainie]

Von tunnustaa, että mä en raskausaikana harrastanut mitään muuta liikuntaa kuin hyvin lyhyitä kävelylenkkejä koiran kanssa ja söin aivan tolkuttomasti makeaa Painoa tuli kuitenkin kaikkinensa vain n. 9kg, josta poika oli jo melkein puolet eli 4,2kg (Voidaan kyllä jossitella vaikuttiko tuo pojan kokoaan jotenkin, vaikka sokerirasitus ei hälyttänytkään.) Ilmeisesti oli siis vaan niin, että koska en liikkunut myöskään ennen raskautta, söin aivan yhtä kamalan paljon makeaa ja mulla oli 10kg "liikaa painoa" (laitan hipsuihin, kun virallisesti kuitenkin just vähän sen virallisen BMI:n rajan alle). Mun elimistö oli siis tottunut tuohon ja pitänyt tuon painon jo jokusen vuoden, joten raskaus meni sitten samalla. Jälkitarkastukseen mennessä olin taas siinä samassa painossa, jonka kroppa oli ottanut painokseen noilla tavoilla.

 

Eli joskus näinkin päin, että ei ole sinänsä itsestä kiinni montako kiloa tulee. Kiva tietty mulle

Edited September 9, 2011 by Lainie

[Sippura]

Kyllä asioista pitää osata puhua suoraan ja asioiden omilla nimillä!

 

 

Pitäisi, pitäisi. Mutta, kun sehän pointti on. Kun puhun suoraan ja sanon, että suurimmalla osalla todella ylipainoisista ihmisistä läskit ovat täysin omaa syytä eivätkä jotain, mitä voi perustella raskauksilla, niin siitähän sit saa loukkaantua. Suoraan ja asioiden nimillä.... jotain se aina loukkaa. Kyllä ne suuret läskit ovat yhteiskunnallisesti kuormittava ongelma monen muun ohella eli ei se nyt ihan henkilökohtaistakaan ole, että omalla toiminnallaan aiheuttaa itselle sairauksia, joita sitten verovaroilla hoidetaan.

 

Anteeksi, jos en tätä saanutkaan sanoa suoraan. Mutta kommentistasi rohkaistuin puhumaan asioista niiden omilla nimillä.

[J A W]

Eli jos ei mieti mitä ja miten kirjoittaa niin saa kestää sitten mahdollisen kritiikinkin. Miten ketju voisi heti saadakaan hedelmällistä keskustelua aikaan jos se aloitetaan valmiiksi arvostelevaan ja negatiiviseen sävyyn???

No siis itse asiassa mä en yrittänyt sanoa näin, vaikka kieltämättä aloitus olisi voinut olla nätimpikin.

Mä yritin ihan hedelmällisesti keskustella siitä, että raskauden lopun painosta ei voi oikeen kauhean hyvin ennustaa tilannetta 2-3 vuoden päästä. Toisilla kilot lähtee, toisilla jää. Ja toisilla se paino vasta nousee pikkulasta hoitaessa.

[Tassukka]

Kun puhun suoraan ja sanon, että suurimmalla osalla todella ylipainoisista ihmisistä läskit ovat täysin omaa syytä eivätkä jotain, mitä voi perustella raskauksilla, niin siitähän sit saa loukkaantua. Suoraan ja asioiden nimillä.... jotain se aina loukkaa. Kyllä ne suuret läskit ovat yhteiskunnallisesti kuormittava ongelma monen muun ohella eli ei se nyt ihan henkilökohtaistakaan ole, että omalla toiminnallaan aiheuttaa itselle sairauksia, joita sitten verovaroilla hoidetaan.

 

Anteeksi, jos en tätä saanutkaan sanoa suoraan. Mutta kommentistasi rohkaistuin puhumaan asioista niiden omilla nimillä.

 

Niinpä - monella todella ylipainoisella ihmisellä läskit ovat omaa syytä tavalla tai toisella. Mutta keskustelun avauksessa puhuttiin lihomisesta raskausaikana eikä todella ylipainoisista ihmisistä yleensä. Turpoaja oli kuvauksesi mukaan vieläpä normaalipainoinen ennen raskautta. Myös otsikossa viitataan lihomiseen raskausaikana. Minusta näillä asioilla on iso ero, sanoipa asian kuinka suoraan tahansa (vaikka joidenkin tulkinnan mukaan aloituspostaus olikin vain provosoivasti kirjoitettu?).

 

Yllättävän hedelmällinen keskustelu aiheesta on kuitenkin virinnyt ja tänne on tullut aika monenlaisia näkökulmia aiheeseen raskaus ja lihominen/painonnousu. Tarinoita on ollut kiinnostavaa lukea, kiitos niistä !

Edited September 9, 2011 by Tassukka

[tahdenlento]

 

Pitäisi, pitäisi. Mutta, kun sehän pointti on. Kun puhun suoraan ja sanon, että suurimmalla osalla todella ylipainoisista ihmisistä läskit ovat täysin omaa syytä eivätkä jotain, mitä voi perustella raskauksilla, niin siitähän sit saa loukkaantua. Suoraan ja asioiden nimillä.... jotain se aina loukkaa. Kyllä ne suuret läskit ovat yhteiskunnallisesti kuormittava ongelma monen muun ohella eli ei se nyt ihan henkilökohtaistakaan ole, että omalla toiminnallaan aiheuttaa itselle sairauksia, joita sitten verovaroilla hoidetaan.

 

Anteeksi, jos en tätä saanutkaan sanoa suoraan. Mutta kommentistasi rohkaistuin puhumaan asioista niiden omilla nimillä.

 

Mitä sitten, että ovat omaa syytä? Mitä se kenenkään ylipaino kelleen kuuluu? Kyllä, tuottaa yhteiskunnalle rasitetta. Tupakointi aiheuttaa myös todella paljon yhteiskunnallisia rasitteita. Kielletäänkö syöpähoidot niiltä? Sehän on ihan täysin ja absoluuttisesti oma valinta polttaako vaiko eikö. Eiköhän tässä maailmassa jokaisen ihmisen kaikki valinnat ole ihan subjektiivisen henkilökohtaisia, vaikka niillä tulisi yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kaikella mitä jokainen tekee on yhteiskunnallisia vaikutuksia. Jokainen omaa silti oikeuden aikuisena ihmisenä tehdä ne subjektiiviset päätökset elämässään ja ne läskit ei taatusti tee kenestäkään yhtään huonompaa ihmistä. Jokainen kun rasittaa jollakin omalla tavallaan yhteiskuntaa.

 

Ymmärrän ton pointin. Se tuntuu vain kovin mahdottomalta vaatia jokaista tekemään ratkaisunsa täysin yhteiskunnan etuja miettivältä pohjalta. Myönnän itsekin katselevani tupakoivia ihmisiä (etenkin lasten kanssa tupakoivia) sillä samalla ajatuksella, että jösses mikä daiju. Mutta mitäpä se minulle kuuluu? Ajattele sinä sitten minusta ja muista painoa omaavista samalla tavalla. Jokaisellahan joku hiertää tässä maailmassa.

 

Kyllä mun veromarkoista maksetaan monta hyödytöntä alkoholistihoitoa, monta turhaan aiheutettua keuhkosyöpähoitoa, monta diabetestä, sydänleikkausta jne. ylipainosta, sieltä maksetaan jopa vatsalaukkuleikkauksia. Mitä sitten? Mieluummin maksetaan, kun eletään jotain köyhempää terveydenhuoltoa. Myös mun autoverosta 90% menee muuhun kuin teiden huoltoon ja kunnossa pitoon... Pitääkö mun auton omistajana maksaa siis myös asioita mitä autottomat ei maksa, mutta saavat ne verorahat hyödykseen? Tää maailma on täynnä verotuksellisia epätasa-arvoisuuksia. Olen silti tyytyväinen, että saan elää näinkin hyvässä hyvinvointivaltiossa ja maksaa niitä veroja.

 

Ja ei mun läskit ei kuulu sulle tai kenellekään muulle pätkääkään. Onko ne mun itseni hankkimia? No sekään ei kuulu kenellekään muulle. Aiheuttaako ne sulle ylimääräisiä verokuluja? Ei, koska ne samat verot sä maksat kuitenkin. Ja vaikka aiheuttaiskin niin mitäpä verokuluja sä aiheutat mulle... Ihan loputon suo.

 

Samoin mä voisin kyseenalaistaa, että millaiset vanhemman ennakkoluulot ja asenteet välittyy lapsille. Kuinka paljon niistä aiheutuu mielenterveydellisiä vaurioita (lapsille itselleen ja välillisesti heidän kauttaan muille), jotka vie meidän veromarkkoja? Psykiatrinen hoitokaan ei ihan ilmaista ole ja siellä on paljon ennakkoasenteilla aiheutettuja ongelmia. Onko se yhtä näkyvä kohde kuin toisten läskien seuraaminen. Ei. Viekö se mun veromarkkoja yhtä paljon? En tiedä, mutta taatusti niitä vie.

 

Seurattuani syömishäiriöisiä kavereitani niin mieluummin olenkin vähän tuhdimpi lyyli kuin elän siinä helvetissä mitä se on (Ainiin kumpikin näistä kavereista on silti painavampaa sarjaa. Auttaako tälläset keskustelut heidän syömishäiriötään, epäilen). Ja kyllä, välissä on kultainen keskitie. Mutta en koe tarvetta perustella Sinulle tai kellekään muullekkaan omaa elämääni. En arvioi itseäni painoni kautta, surullista jos jonkun muun täytyy.

 

Muoks. Eli jos saan valita niin aiheutan mieluummin veromarkkojen menetyksiä läskikuluillani kuin veromarkkojen menetystä ennakkoasenteilla ja ennenkaikkea sitä psyykkistä huonovointisuutta mitä ne pahimmillaan aiheuttaa.

Edited September 9, 2011 by tahdenlento

[Pietsukka]

Mä oon lihonut aika paljon raskausaikana. Varmasti osittain myös omaa syytä, mutta kyllä mun aineenvaihdunnalle on jotain tapahtunut. Alkuraskaudessa pidin kalorit noin 1800 päivässä ja painoa tuli noin 500 g viikossa. Nyt on kalorit 1800-2000 päivässä ja yhtenä päivänä viikossa oon sallinut herkuttelun ja painoa tulee melkein kilo viikossa. Mä liikun edelleen 4-5 kertaa viikossa ja kulutus liikunnalla on 2000-2500 kaloria viikossa. Silti mun paino nousee. Mä oon ennen liikkunut melkein puolet enemmän ja ruokailut on ihan samoissa kun ennenkin joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Mä ainakin uskon, että hormoneilla on mun tekemistä mun painonnousun kanssa. Kyllä varmaan moni muakin katsoo, että mitä helkuttia toikin akka antaa itsensä lihoa. No nyt on näin, että paino nousee. Itseasiassa raskaudenaikana on ensimmäisen kerran mun elämän aikana ollut päiviä, jolloin en ole miettinyt mun painoa ja kyllä se on ihanaa. Mä toivon, että mä oppisin raskauden myötä pois tästä mun painokeskeisestä ajatusmaailmasta ja oppisin sen, et mä olen ihan hyvä tyyppi, vaikka oisin vähän painavampikin. Ja uskokaa tai älkää se on kyllä mulle ihan kamalan työn takana. Mä voisin tosiaan jättää pois mun herkuttelupäivän pois, mutta en aio sitä tehdä. Mä siis lihon raskaudenaikana ja kyllä mä sallin sen. Alkuun taistelin vastaan ja ahdistuin. Jos mä oon iso joulukuussa niin sitten mä oon ja jos se häiritsee kanssasisaria niin sitten se häiritsee. Jos mä palaudun entisiin mittoihin niin kiva juttu, jos en niin sitten mä opettelen hyväksymään itseni uudella tavalla.

[Minttuliina]

Jopa oli aloitusteksti, huonoimman maun osoitus mitä olen täällä törmännyt.

 

Ehkäpä se elämä vielä opettaa tämänkin ketjun aloittajaa, ettei kaikki ole aina omissa käsissä. Kivat sulle kun olet tuollaisessa hallinnan-illuusiossa omassa elämässäsi.

 

Halveksitko myös esimerkiksi vakavaan masennukseen sairastunutta, yksin koliikkivauvaa hoitavaa äitiä siitä että ei pääse läskeistänsä eroon?

 

Jos maailmankuvasi on noin rajoittunut ja ulkonäkökeskeinen, ja olet elänyt elämäsi pumpulissa, ei sitä kannattaisi ehkä julkisesti tunnustaa.