Sippura

Lihominen raskausaikana

122 posts in this topic

Katselin tänään naapurin rouvaa, joka on aikas viimeisillään raskaana ja totesin, että siitä naisesta on kyllä hehkeys kaukana ollut jonkun aikaa. Nainen on paisunut raskauden myötä kuin pulla, vaikka oli normaalipainoisen näköinen aikaisemmin. Ihmettelinkin sitä, miksi hän sallii itselleen tuollaisen muutoksen. Jos normaalisti ihminen pitää huolta itsestään ja vartalostaan, niin miksi pitää raskautta tekosyynä syödä/liikkua väärin? Koska eihän ne kilot raskaana ollessakaan vaan tupsahda taikaiskusta vaan ihan siitä samasta syystä kuin muutenkin eli kulutuksen ja syömisen väärästä suhteesta. Siis, kun kyse on kiloista, jotka jäävät vartaloon vielä pitkälti synnytyksen jälkeenkin. Vauvan myötä paino toki nousee ja turvotustakin varmasti monilla on, mutta miksi siis annat itsesi lihoa, vai annatko?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuokin on hitusen monippiipuinen juttu. Ko. henkilöllä saattaa olla esim. raskaudenaikainen kilpirauhasen vajaatoiminta / "tavallinen" vajaatoiminta ja lihoo reilusti ihan siksi (pahimmillaan vajaalla lihoo vaikka ei söisikään). Eli kyseessä saattaa olla piilevä sairaus, jota ei osata neuvolassa epäillä (esim. vajaatoimintaa eivät osaa lääkäritkään diagnosoida oikein).

 

Noin muuten pidän omana rajanani sitä korkeintaan 7 kilon painonnousua lähtöpainosta, joka ei todennäköisesti tule toteutumaan koska olen kahdeksan kiloa alle lähtöpainon nyt ja olen alkanut radia estääkseni matalahiilihydraattiselle ruokavaliolle terkan suostumuksella.

 

Lähtöpainokin tosin on itselläni niin reipas, ettei ole mitään tarvetta lihoa enempää. :grin: (Mutta en siis laihduta. Syön ihan normaalisti, nytkin joudun ahtamaan itseeni iltapalaksi rahkaa ja marjoja, että saan edes jotenkin inhimillisen kalorimäärän tänään.)

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katselin tänään naapurin rouvaa, joka on aikas viimeisillään raskaana ja totesin, että siitä naisesta on kyllä hehkeys kaukana ollut jonkun aikaa. Nainen on paisunut raskauden myötä kuin pulla, vaikka oli normaalipainoisen näköinen aikaisemmin. Ihmettelinkin sitä, miksi hän sallii itselleen tuollaisen muutoksen. Jos normaalisti ihminen pitää huolta itsestään ja vartalostaan, niin miksi pitää raskautta tekosyynä syödä/liikkua väärin? Koska eihän ne kilot raskaana ollessakaan vaan tupsahda taikaiskusta vaan ihan siitä samasta syystä kuin muutenkin eli kulutuksen ja syömisen väärästä suhteesta. Siis, kun kyse on kiloista, jotka jäävät vartaloon vielä pitkälti synnytyksen jälkeenkin. Vauvan myötä paino toki nousee ja turvotustakin varmasti monilla on, mutta miksi siis annat itsesi lihoa, vai annatko?

 

:girl_sigh: Jokainen kroppa ja raskaus on erilainen. Toiset saa raskauskilot vain mahaansa, toiset on raskaana päästä varpaisiin (kirjaimellisesti). Ja jos naapurin rouva on vielä raskaana, niin mistä tiedät että hän on lihonut eikä vain turvoksissa?

 

Mulla kilot on ainakin tullut taikaiskusta, ei mun ruokavaliolla voi lihoa lähes kahta kiloa viikossa. Koska olin ennen raskautta normaalipainoinen, mulla ei ole niin paljon ylimääräistä, että voisin "laihduttaa" samaa tahtia kuin kilot karttuu, jolloin paino pysyisi kurissa.

 

Syön terveellisesti, mutta tällä hetkellä minulla ei mielestäni ole täyttä päätösvaltaa kroppaani, vaan pikkuisen hyvinvointi menee ulkonäön edelle ihan ehdottomasti. Jotkut onneliset voi urheilla ja liikkua aivan kuten ennen raskauttakin, mutta itse olen joutunut hiljentämään tahtia ja kuuntelemaan omaa jaksamistani. Sitä onko tämä "oikein" vai "väärin" liikkumista, en tiedä. Erilaista se joka tapauksessa on kuin ennen. Jos mulle tulee +20 raskauskiloa, niin sitten tulee. Kyllä ne pois saa joko imettämällä tai imetyksen jälkeen laihduttamalla, jos nyt ylipäätään oikeita lihomisesta johtuvia kiloja on tullut ollenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

:girl_sigh: Jokainen kroppa ja raskaus on erilainen. Toiset saa raskauskilot vain mahaansa, toiset on raskaana päästä varpaisiin (kirjaimellisesti). Ja jos naapurin rouva on vielä raskaana, niin mistä tiedät että hän on lihonut eikä vain turvoksissa?

 

Näinpä. Itselläkin oli viime raskauden loppuvaiheessa hehkeys kaukana (ja on varmaan nytkin), turvotusta oli järkyttävästi, rv 38 tuli viikossa painoa 3kg :girl_impossible: Enkä todellakaan siis läskiä kerännyt tuollaista tahtia, vaan nestettä. Turvotus näkyi naamassakin ja vain crocsit meni jalkaan. Lisäksi kärsin tosi pahasta alaselkä- ja liitoskivuista, enkä voinut liikkua kuin hiipimällä. Olishan se kivaa olla aktiivinen ja urheileva, hehkeä odottaja, joka pitää itsensä raskausmahaa lukuunottamatta solakkana, mutta aina se ei vaan ole mahdollista.

 

Muoks. raskauskiloista 9 jäi laitokselle ja loput lähti pois jälkitarkastukseen mennessä ihan laihduttamatta.

Edited by Scarlet

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin oon sitä mieltä, ettei siihen voi pakosti itse vaikuttaa. Mulla on kaveri, joka on hyvin hoikka ja urheilullinen ja hänelle on raskauksien aikana kertynyt jopa 30 kiloa lisää painoa! Ja tämä on ollut lähes kaikki turvotusta. Tällä kaverilla oli todella paljon vaikeuksia ymmärtää, että minä pystyin raskaana ollessani istuutumaan lattialle ilman ongelmia ja vielä pääsemään siitä ylös. Mulle ei oo tullut raskauksien aikana kuin n. 7-8 kiloa ja olenkin laihtunut raskauksien aikana. Ja väitän, että kaverini on se, joka söi terveellisesti, ei herkutellut, liikkui niin paljon kuin pystyi (loppuaikoina hyvin vähän, kun turvotus esti liikkumisen), jne. ja minä söin hirveästi herkkuja, en urheillut, jne. Meidän kroppamme vain reagoivat eri tavoilla raskauteen. Kaverini on kuitenkin paljon paremmassa fyysisessä kunnossa nyt kuin minä olen koskaan ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä onkin jo kattavasti käsitelty sitä, että kaikkeen lihomiseen ei tosiaan itse pysty vaikuttamaan.

 

Yleisesti kuitenkin luulen, että aika harvassa on ne äidit, joille raskausaika on tekosyy mättää niin paljon herkkuja sisäänsä kuin napa vetää. Jonkinlainen totuudensiemen tahallisessa lihomisessa kuitenkin varmaan piilee, kun raskausaikana keho muuttuu joka tapauksessa ja kaikkia syömisestä kertyneitä makkaroita ja kiloja ei raskauden edetessä pysty erottelemaan. Myös näläntunne voi lisääntyä ja entinen ruokarytmi menee uusiksi, jolloin tuleekin syötyä enemmän, vaikkei tarkoituksellisesti ahmi tai ajattele syövänsä liikaa.

 

Kaikki ei niistä kiloistaan pääse eroon sitten raskausajan jälkeenkään heti (tai koskaan), vaan raskaus armahtaa ylikilot ja ne ikään kuin kuuluvat asiaan. Outoahan se on, jos lapsen saanti ei näy missään, eikö?!

 

Ehkä raskausajan lihomiseen pätee sama kuin muunkinlaiseen ulkonäön tai painon arvosteluun. Ei ole tervettä lihoa monta kymmentä kiloa, mutta ei kai se nyt maailman suurin syntikään ole. Syitä lihomiseen tietämättä on hankala mennä tuomitsemaan toisia: aina kun se lihominen tai laihtuminen ei ole itsestä tai fysiikan laeista kiinni. Ihanne varmaan olisi, että kaikki olisimme normaalipainoisia (koska maailmanlaajuisestikin lihominen on hälyttävä ongelma). Paino on kuitenkin jokseenkin henkilökohtainen asia eikä terveellisiin elämäntapoihin innosta niiden läskien kauhisteleminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ja se läskikin voi elää terveellisesti. Ei vain syystä tai kolmannesta laihdu vaikka mitä tekisi.

 

Nimim. en osaa syödä enempää kuin 1600 kcal ellen pakota itseäni. (Tämän kokoinen saisi syödä enemmänkin vaikka vaan laihtuakseen... :grin:)

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkäpä mä uskaltaudun poikkeamaan rivistä ja kertomaan, että mä olen kyllä pitäny raskautta tekosyynä syödä väärin. Tai no mä kutsun sitä kyllä herkutteluksi. En mä ole sen syvällisemmin miettiny mistä se johtuu (paitsi siitä, kun tuntee itseensä valaaksi ja näyttää valaalta, niin antaa itselleen luvan syödäkin kuin valas :girl_crazy: ), mutta tiedän kyllä että se on tyhmää. Enkä ole edes ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa, joten en voi syyttää tietämättömyyttä. Mutkun mutkun, on niin kiva heittäytyä iloiseen sokerihumalaan ja hemmotella itseään oikein kutkulleen.

 

Mä olin normaalipainoinen ennen tätä toista raskautta (vaikkakin 4 kiloa painavampi, kuin ennen esikoista) ja sallin itselleni liikaa hyvää aina tuonne rv.30 saakka. Siihen mennessä painoa oli tullut n.13 kg (ja oikeesti voin syyttää vain itseäni) ja pysähdyin miettimään, että hetkinen, ei mun tartte ajatella, että "sitkun vauva syntyy" vaan voin heti tehdä tälle totaalirepsahdukselle jotain. Olin kyllä liikkunut siihenkin asti, mutta aloitin myös karkkilakon ja järkeistin muutenkin syömisiä ja tadaa, kiloakaan ei ole tullu lisää. Nyt olisi 4 viikkoa laskettuun aikaan ja edelleenkin koitan pitää homman kuosissa niin, ettei paino enää nousisi. Ja sellaisin keinoin, että vauvan syntymän jälkeen ei tartte tehdä mitään radikaalia elämänmuutosta, että niistä n. 13 raskauskilosta pääsisi eroon.

 

Tämmönen tarina, kuka muu uskaltaa tunnustaa ;) ?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä on toinen, joka on enemmän antautunut herkuttelulle nyt raskausaikana, kuin mitä normaalisti. Tosin aika alussa tässä vielä ollaan, eka kolmannes juuri täyttyy, mutta silti suunta on se, että olen sallinut itselleni normaalia enemmän herkuttelua. Enkä tiedä minäkään miksi!!

 

Oon kanssa ollut aina kova liikkumaan ja BMI oli lähtötilanteessa sopivat 21. Kun tulin raskaaksi, omat rakkaat liikuntalajit ovat jääneet, osa kokonaan pois ja osa ainakin osittain pois. Alkuraskaudessa oli niin järkyttävät vatsakrampit ja niiden hellitettyä alkoivat kova väsymys ja yleinen uupumus sekä pahan olon aallot, niin ettei ollut mitään asiaa vaativien lajien eikä oikeastaan minkään lajin pariin. Joten ei tullut liikuttua alkuun juuri ollenkaan ja vastaavasti taas syödä piti säännöllisesti ettei tulis se huono ja kuvottava olo. Mutta totta on se, että miksi pitää herkutella ylenpalttisesti vaikka syödä pitäisikin, miksei voisi syödä sitten vain esim. hedelmiä tai rahkaa tms. Mun on tehnyt mieli kaikenlaista (kuuluisat raskausajan mieliteot!), esim. hamppariateriat, maitokaakao, mokkapalat, kakut ym. leivonnaiset jne. jne., mitä en edes normaalisti syö enkä juuri koskaan normaalisti leivo!!!

 

Mutta yritän tässä jonkunlaisen kurin pitää, koska en haluaisi ainakaan tieten tahtoen paisua sitä 20kg:a. Nyt paino on noussut vajaa 2kg. Olen ajatellut ja jo yrittänytkin vähentää herkuttelua niin, että sallin sen itselleni vain lauantaisin. Muutoin yritän syödä terveellisemmin ja vähäkalorisemmin. Nyt kun väsymys ja pahanolon aallot toivottavasti alkaa hellittää, niin pääsen takaisin myös liikunnan pariin. En jatka tietenkään rankkoja ja vaativia vanhoja lajeja, mutta tanssilliset tunnit ja kävelylenkit pidän, lisään mukaan vielä kuntosalia ja vesijumppaa. Eiköhän se painokin pysy kurissa!

 

Lisään vielä, että ihan totta on tuo, ettei painolle aina kuitenkaan voi mitään, vaikka kuin yrittäisi. Esim. omakohtaisia kokemuksia on kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa, niinkuin Chiamakallakin, silloin kun lääkitys ei ollut kohdallaan ja vaikka olikin, niin painoa ei vaan millään ilveellä saanut pudotettua!! Yksilöllisyys, geenit ja sairaudet vaikuttavat!!

Edited by Tuulispää78

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla tuli myös turvotuksen muodossa aika paljon painoa ja näytin kyllä naamasta varpaisiin raskaanaolevalta. Raskauden alkaessa olin normaalipainoinen ja oikein solakassa kunnossa, mutta raskauden myötä painoa tuli lähemmäs 20 kiloa, joille en juuri minkään voinut tehdä. girl_sigh.gif Ne onneksi jäivät suurelta osin laitokselle ja turvotuksen laskiessa lähtivät tosi nopsaan pois. Nyt vähän reilu kuukausi synnytyksestä, kiloja on jäljellä enää 2.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin poikkean riveistä ja yhdyn Sippuran ihmetykseen samasta asiasta. Enkä edes siksi, miltä nainen näyttää raskaana ollessaan juurikin turvotusten ym. yksilöllisen vaihtelun vuoksi, mutta niin monet valittavat vielä vuosikausia jälkikäteen, kuinka "kiloja vain kertyi raskausaikana, eikä niihin muka voinut mitenkään vaikuttaa ja siitä lähtien olen ollut ylipainoinen". Itse saan kuulla kauhisteluja, kuinka olen niin hoikkanen vaikkakin viimeisillään raskaana, ja toki myös kommentteja kauniin pyöreästä masusta, joka "näkyy niin hyvin, kun olet muutoin niin hoikka". Joopa joo... Positiivisessa mielessähän tuollaisia kommentteja annetaan, mutta minusta on outoa, että aika monilla oletuksena ilmeisesti on kaikenlainen turpoaminen joka suuntaan raskausaikana. Minäkin olen sallinut itselleni enemmän herkuttelua kuin normaalisti ja liikunta jäi pois n. rv25 tanssituntien loppuessa ja rankkojen aerobicien alkaessa tuntua ikävältä. Rakkaita rullaluistelua ja juoksuaaan en ole voinut masun kanssa harrastaa, joten liikunta on nyt nollissa. Painoa on tullut nyt rv 34+3 n.10kg, lähtö BMI 21. Viime raskaudessa oli ihan sama juttu, jostain syystä kroppani ei kerännyt silloinkaan edes helteillä juuri turvotusta, joten ainoa paino mitä tuli oli rehellisiä raskauskiloja n.11kg. Jälkitarkastuksessa jäljellä oli 1kg ja pian sen jälkeen olin lähtöpainon alle, vaikka herkuttelin joka päivä ja söin kunnolla. Jokaisen kroppa suhtautuu raskauksiin eri tavoin, eikä kaikkiin asioihin voi raskausaikana vaikuttaa (esim. turvotus). Painonnousu on yksilöllistä. Mutta se, että raskauden aikana kerätyistä kiloista valitetaan vielä vuosia jälkikäteen, aivan kuin niihin ei voisi mitenkään vaikuttaa lapsen syntymän jälkeenkään, se on silkkaa itsensä huijaamista minun mielestäni...

Edited by marlee

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sen sijaan jaksan ihmetellä, miksi jollekin tuntuu olevan älyttömän tärkeää se, että paino ei raskauden aikana nouse kuin muutaman kilon. Henk.koht. en voi käsittää, miksi raskauden aikana tarvitsee kytätä syömisiään, kuin tiukemmallakin dieetillä. Eikö tosiaan riittäisi se, että syö terveellisesti ja paino nousee sen, minkä nousee?! On vähän surullista lukea joitain ruokapäiväkirjoja, joissa kalorit jäävät arviolta vähään reiluun tuhanteen kilokaloriin päivässä, kun tarve olisi lähes toiseen moiseen. Minä haluan sikiön sisälläni kehittyvän normaalisti ja saavan todella kaiken tarvitsemansa ravinnon, vaikka sitten painoa tulisi enemmänkin.

 

Varmaan kellään ei ole alunperin tavoitteena lihoa raskausaikana 20 kiloa, mutta kuten jo aiemminkin on useaan otteeseen todettu, ihmiskropat ovat erilaisia. Itse kuulun niihin, joille nestettä kertyy pelkästä helteestä ja muutaman tunnin istumisesta. Ihmiset ovat yksilöitä. Nämä ainutlaatuiset yhdeksän kuukautta ovat ehkä väärä hetki tuijottaa vaakalukemia, jos muuten tietää syövänsä pääsääntöisesti terveellisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

-- mutta niin monet valittavat vielä vuosikausia jälkikäteen, kuinka "kiloja vain kertyi raskausaikana, eikä niihin muka voinut mitenkään vaikuttaa ja siitä lähtien olen ollut ylipainoinen". -- Mutta se, että raskauden aikana kerätyistä kiloista valitetaan vielä vuosia jälkikäteen, aivan kuin niihin ei voisi mitenkään vaikuttaa lapsen syntymän jälkeenkään, se on silkkaa itsensä huijaamista minun mielestäni...

 

Samaa mieltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Samaa mieltä Marleen kirjoittamasta kohdasta, mutta ketjun aloittaja puhui kylläkin viimeisillään raskaana olevasta naisesta. Raskauden syyttäminen ylipainosta vielä vuosia synnytyksen jälkeen on tietysti ihan eri juttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en ole ottanut vielä stressiä painonnoususta raskauden aikana. Ajattelen niin, että ehdin sitten laihduttamaan synnytyksen (ja kunnolla oikeastaan imetyksen) jälkeenkin. Osa painonnoususta on jo tässä vaiheessa selvästi turvotusta. Raskauden aikana on ollut vaivaa jos toistakin, jotka ovat hankaloittaneet liikkumista. Syömistä toki pystyy säätelemään ja lähinnä olen pyrkinyt syömään monipuolisesti. Töissä on ollut melko kiireistä, joten aina ei ole ollut virtaa keskittyä pitämään itsestä huolta ja sitten on tullut syötyä helpommin myös herkkuja.

 

Oman elämänhallinnan kanssa olisi varmasti siis opeteltavaa, mutta en osaa jotenkin ajatella, että oma raskaudenaikainen lihomiseni olisi kenenkään muun ongelma ja aion kyllä palata tavalliseksi terveet elämäntavat omaavaksi ihmiseksi kunhan raskaus on ohi. Ennen raskautta liikuin yleensä 7-10 tuntia viikossa ja osaan syödä terveellisesti. Ennen raskautta en olisi osannut kuvitella, että raskauden aikana voi olla näin iso kirjo liikkumista vaikeuttavia ongelmia (tuntuu että olen kerännyt niitä ison liudan) tai että ne ainakaan tällaiseen perusterveeseen ihmiseen iskisivät. Kuvittelin käyväni juoksemassa raskauden loppuun asti, mutta minkäs teet kun kroppa ei siihen ole taipunut 7. raskausviikon jälkeen ja kävelykin tekee tiukkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katselin tänään naapurin rouvaa, joka on aikas viimeisillään raskaana ja totesin, että siitä naisesta on kyllä hehkeys kaukana ollut jonkun aikaa. Nainen on paisunut raskauden myötä kuin pulla, vaikka oli normaalipainoisen näköinen aikaisemmin. Ihmettelinkin sitä, miksi hän sallii itselleen tuollaisen muutoksen. Jos normaalisti ihminen pitää huolta itsestään ja vartalostaan, niin miksi pitää raskautta tekosyynä syödä/liikkua väärin? Koska eihän ne kilot raskaana ollessakaan vaan tupsahda taikaiskusta vaan ihan siitä samasta syystä kuin muutenkin eli kulutuksen ja syömisen väärästä suhteesta. Siis, kun kyse on kiloista, jotka jäävät vartaloon vielä pitkälti synnytyksen jälkeenkin. Vauvan myötä paino toki nousee ja turvotustakin varmasti monilla on, mutta miksi siis annat itsesi lihoa, vai annatko?

 

Katseletko yleensäkin ylipainoisia ihmisiä ja mietit miksi? Vai ihanko vaan raskaana olevat aiheuttavat moista päänvaivaa?

 

Itselleni tuli molemmista raskauksista tasan 25 kiloa, ihan eri tahtiin vaan. Esikoisen kanssa tasaisemmin koko raskauden ajan, toisesta loppuvaiheessa hurjasti. Molemmista raskauksista "toipumiseen" eli kilojen lähtöön meni suunnilleen 1,5 vuotta. Nyt olen vissiin hieman kevyempi kiloissa kuin ennen raskauksia, johtuen siitä etten vielä ole aloittanut treenaamista kunnolla.

 

En todellakaan stressannut painostani koko tämän lastensaantirupeaman aikana. Tärkeintä nyt oli sattumoisin se lasten saaminen.

 

Kyrsii ihan suunnattomasti tämä kaikkialla vallitseva ajatusmaailma että jokaisen naisen elämäntehtävä tulisi olla hoikkana pysyminen kohdusta hautaan.:skilletgirl:

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

En todellakaan stressannut painostani koko tämän lastensaantirupeaman aikana. Tärkeintä nyt oli sattumoisin se lasten saaminen.

 

Kyrsii ihan suunnattomasti tämä kaikkialla vallitseva ajatusmaailma että jokaisen naisen elämäntehtävä tulisi olla hoikkana pysyminen kohdusta hautaan.:skilletgirl:

 

Veit sanat suustani. Kiitos!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle ei ihan älyttömästi kiloja tullut raskausaikana, mutta ne mitä tuli tuli siksi, että raskausvaivojen vuoksi en voinut liikkua niin kuin ennen. Minulla alkoi tosi varhaisessa vaiheessa liitoskivut, joiden takia jouduin jäämään jo 1,5 kk ennen äitiysloman alkua sairaslomalle, koska kilometrin kävelyllä (sellaisella rauhallisella vaappumisella) työpaikalle kivut alkoi aiheuttaa supistuksia. Ja ikään kuin se rajoitus ei olisi ollut tarpeen, sain myöhemmin pre-eklampsian jonka takia en saanut oikeastaan lainkaan poistua kotoa ja suurena osana päivistä en edes nousta sohvalta. Siinä ei ihan kauheasti liikuttu, ja varmaan vaikka syömisiä olisi voinut rajoittaa ihan todella minimiin ja pitää sillä painon tasaisempana, niin en nyt kuitenkaan alkanut niin tehdä, varsinkin kun ton raskausmyrkytyksen kanssa oli tosi vaikea arvioida mikä painonnousu oli turvotuksia ja mikä oli rasvaa. Aattelin että parempi syödä kuitenkin ihan normaalisti, että lapsi saa ravintoaineensa.

 

Hullua kyllä ajatella, että joku naapuri olisi kytännyt mua kun olin viimeisillään raskaana ja ajatellut, että kyllä se on toikin päästänyt itsensä rupsahtamaan. grin.gifgrin.gifgrin.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin no, munkin oli tarkoitus liikkua normaalisti koko raskauden ajan ja olla tosi energinen ja hehkeä, mutta joskus puolivälin jälkeen liikkumiset alkoi olla tosi hankalia ja rv 31-> oon ollut kokonaan liikuntakiellossa ja nyt viime viikon ihan totaalisessa vuodelevossa. Nyt siis rv34+3 ja tiskikoneen tyhjennystä suurempi liikuntasuoritus aiheuttaa jopa kipeitä supistuksia. Tässä vaiheessa, kun on sidottu neljän seinän sisään sohvalle eikä edes kotona saa/voi tehdä kertakaikkiaan yhtään mitään, ei paljon kiinnosta enää kieltäytyä kaikesta makeastakin ja laskeskella kaloreita.

 

Niin ja turvotusta on myös, ei tosin kasvoissa (vielä) vaan lähinnä sormissa ja nilkoissa.

 

Eli kuten täällä on moni sanonutkin, aika hullua alkaa viimeisillään raskaana olevasta miettimään että miten toikin on antanut itsensä noin rupsahtaa ja lihoa, kun ei sille oikeasti vaan välttämättä voi mitään. Tai joo voisin kai minäkin jättää kaikki herkutkin vielä syömättä, mutta luulen että ihan mun miehenkin mielenterveyden kannalta on kivempi jos en kieltäydy niistäkin vielä tämän kotona kököttämisen lisäksi kun hermot on kireällä ja ottaa päähän muutenkin. Toki siis joo voi olla äitejä jotka pitää raskautta ikäänkuin tekosyynä herkutella "kun lihoo kuitenkin", mutta väittäisin että näitä on tosi vähän ja vaikka sun naapuri oliskin sellainen niin mitä sitten? :girl_sigh: Ei naisen elämän päätarkoitus ole pysyä aina hoikkana ja hehkeänä enkä mä usko että se sun elämään hirveästi vaikuttais vaikka se naapuri lihoiskin nyt loppuelämäkseen sen 10kg.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Välihuomautuksena vielä tuohon liikkumattomuuden aiheuttamaan lihomiseen: Mä makasin viime raskaudessa viimeiset 1,5 kk eli liikuin vain pakolliset syönnit, peseytymiset, vessareissut ja labrakäynnit. Samalla olin radi-dieetillä eli söin kyllä ihan kohtalaisesti, mutta terveellisesti. En lihonut tuona aikana yhtään, vaan paino jopa laski, koska lihakset "surkastuivat". Esimerkiksi reiteni eivät varmaan ikinä aikuisiällä ole olleet niin hoikat kuin ennen synnytystä.

 

Aina se liikkumattomuus ei siis lihota, vaan kiloja voi jopa lähteä, kun painavammat lihakset muuttuvat "hötöksi". Raskauden loppuvaiheessa mulla oli takapuoltanikin ikävä, kun se oli makaamisen aikana hävinnyt johonkin.

 

Mulle itselleni on tärkeintä, että näytän terveeltä. Ei niinkään se kilomäärä, vaikka tokikaan en halua ylipainoinen olla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennen kun olin kokenut yhtään raskautta, olin yhtä typerä kuin ap. "Voi vitsi mikä tankkeri tuo naapurin nainen! Miksi se syö vaan, haluaa varmaan herkutella kun raskaus on hyvä syy".

 

Kappas sitten, mitä kävikään itselle. Ennen niin energinen ja iloinen Dacoit ei pystynyt liikkumaan edes rappusia ylös kotiinsa ilman kipuja. Ja niitä kipuja oli joka päivä. Ja sitten liikkua ei enää edes saanut. Vähensin syömistä, mutta turvonnut olin. Kuten joku sanoi hienosti, olin raskaana päästä varpaisiin, kaksi kertaa :girl_smile: Siinä sitten tuli vähän nöyrryttyä että ei se aina menee niin kuin itse kuvittelee.

 

 

Tämä aihe saa minut joskus suuttumaan ja tulee mieleen, kuinka menin vessaan itkemään kun minua verrattiin toiseen raskaana olevaan joka hiihti viimeisillään vielä 10km/päivä. "Sinä et ilmeisesti paljoa liiku" - kysyttiin ja tarjottiin herkkuja nauraen että nämä varmaan maistuu. Silloin tosiaan menin muualle itkemään, nyt sanon suoraan että keskity omiin kiloihisi, ap.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tämä aihe saa minut joskus suuttumaan ja tulee mieleen, kuinka menin vessaan itkemään kun minua verrattiin toiseen raskaana olevaan joka hiihti viimeisillään vielä 10km/päivä. "Sinä et ilmeisesti paljoa liiku" - kysyttiin ja tarjottiin herkkuja nauraen että nämä varmaan maistuu. Silloin tosiaan menin muualle itkemään, nyt sanon suoraan että keskity omiin kiloihisi, ap.

 

:girl_impossible: Kamalaa!

 

Tuossa tilanteessa olisit voinut minusta iskeä tuota kiusaajaa päin naamaa ja sanoa että harrastat mielummin nyrkkeilyä näin raskausaikana. :skilletgirl:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todella törkeän kommentin on saanut Dacoit! :girl_impossible::skilletgirl:

 

Tää on niin yksilöllistä. Kyllä mullakin oli tarkoitus pitää paino samassa kuin ennen raskauttakin, varsinkin kun reilu ylipaino löytyy jo ennen raskautta, mutta kun se ei vaan ole niin yksinkertaista. Voin pahoin melko pitkälle, ehkä jonnekin toukokuulle tammikuusta. AINOA mikä auttoi pahoinvointiin edes hetkeksi, oli syöminen usein ja pieniä annoksia.. siis lähes koko ajan. :wacko: Yritin kyllä syödä tällaisissa tilanteissa eniten hedelmiä yms. terveellistä, mut monia ruoka-aineksia ei saanut edes alas tai ne alkoivat närästää heti pahasti, niin olihan se yksipuolista ja kyllä siinä muutama kilo tuli heti.

 

Nyt loppuraskaudesta sitten pidempi kävelylenkkikin on ihan mahdoton ajatus (kävele 100 metriä -> mahaan koskee, alkaa supistella ja maha painaa rakkoa niin, että tekee mieli sadatella ääneen sitä kipua) ja pahaa turvotusta on ollut jo kesäkuusta asti. :girl_mad: Ja paino on kyllä noussutkin, vaikka olenkin syönyt kasvispainotteisesti ja paljon salaatteja yms. kevyttä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin syyllistyin viime raskaudessa arvostelemaan raskaana olevia, jotka olivat lihoneet paljon. Itse kun silloin olin samassa kunnossa kuin aiemminkin. Painoa oli kertynyt ainoastaan vauvan, istukan ja kohdun verran.

Tässä raskaudessa olen huomannut, ettei se hyvässä kuosissa pysyminen olekaan niin helppoa. Alkuraskaudesta oli ihan pakko syödä jatkuvasti ja erittäin hiilaripitoisesti, jottei tarvitsisi halailla vessanpyttyä. Lisäksi raskaus toi mukanaan väsymyksen, joten aktiivisesti liikkuminen ei ole käynyt edes mielen vieressäkään. Yritän nyt selviytyä kodin- ja pienen lapsen hoidosta. Ja turvotuksille ei todellakaan voi mitään. Ystäväni söi suurinpiirtein vain salaattia loppuraskaudessa, kun turvotusta oli todella paljon. Eikä sekään auttanut. Onneksi ne turvotukset ovat sellaisia, jotka yleensä lähtevät pois heti synnytyksen jälkeen.

Edited by Bonnie1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon kyllä vähän sitä mieltä että osittain se on itsestä kiinni. Ei nyt tuollainen +-10 kilon nousu mutta jos mennään yli 20 kilon ja kyse ei ole turvotuksesta :girl_sigh:

 

Mä aloin odottamaan esikoista painoindeksillä 21. Söin ihan hulvattomia määriä; saatoin olla hesessä vetelemässä ateriaa pirtelöllä höystettynä kun mun porukat soittivat ja pyysivät syömään. Niinpä mä sitten menin Hesestä suoraan syömään kunnon kasan kotiruokaa - ja näin tapahtui melkoisen usein. Muutenkin syöminen oli aivan holtitonta ja liikkuminen tyyliä bussipysäkki - Hese.

 

Painoa tulikin sitten 25kiloa josta laitokselle jäi alle 5. Imetin esikoista pitkään ja maito oli kovin kermaista. painoo ei silti pudonnut, kovalla työllä nuo vuosien varrella sitten pudotin pois.

 

Keskimmäisestä otin 20 kiloa, tämäkin syömällä rasvaisia ja todella "ravintorikkaita" lounaita. Laitokselle jäi taas pari hassua kiloa ja imetys ei vienyt loppuja. JOnkin verran sain putoamaan ennen kuopuksen odotusta.

 

Kuopusta odottaessa en siis ollut saanut edellisiä kiloja pois ja kärsin siitä kovasti. Lisäksi päälle pamahti insuliinihoitoinen radi ja aloin tarkkailemaan syömisiäni - tuloksena noin 10 kilon painonnousu. Näistä melkein kaikki jäljellä edelleen :hysteric:

 

Nyt odotan tuplia viikolla 25. Paino ei ole noussut lainkaan. Radi iski taas ja olen alusta asti ollut tarkka herkkujen suhteen ja katsonut ettei kaloreita tule mähkittyä liikaa. Hiilareita olen välttänyt ja lisännyt reippaasti kasviksia ja salaatteja. Vaikka niitä söin paljon jo ennenkin.

 

Näin neljän raskauden kokemuksella siis väitän, että paljon on itsestäkin kiinni se mitä vaaka vikoilla viikoilla näyttää. Kukaan ei raskausviikolla 38 varmasti liho kolmea kiloa, siitä suuri osa on turvotusta. Mutta turvotus yleensä aika nopeasti raskauden päätyttyä häviää ja silloin näkee ne todelliset raskauskilot :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now