meg_white

Kuinka paljon kyselet toisten lapsisuunnitelmista?

464 posts in this topic

No niin. Kun täällä on ketju, jossa pohditaan inhottaviin kysymyksiin nokkelia vastauksia, niin minua kiinnostaa puolustuksen puheenvuoro - jokuhan ne inhottavat kysymykset kysyy!

 

Kyseletkö toisten perhesuunnitelmia? Miksi? Missä menee mielestäsi raja, mitä saa kysyä ja keneltä? Loukkaannutko vastauksista?

 

Laitan kysymyksen nyt ja tulen itse kommentoimaan myöhemmin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en oikeastaan koskaan kysele kenenkään lapsisuunnitelmista. Ensinnäkään siksi, että se ei kiinnosta mua, ja toiseksi sen vuoksi, että olen aina inhonnut kun kyseinen kysymys on kohdistunut minuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En kysele, patsi siskolta. :D Mut ollaan muutenkin tosi läheisiä niin saan kysellä siltä ihan mitä vaan. :girl_haha:

Tai sit joidenkin kavereiden kaa ollaan juteltu vaan tyyliin et millon toinen, kolmas ym.. Mut ihan normaalia, en mä oo sellasista suuttunu eikä tietääkseni kaveritkaan. Ja yleensä tuo on tullu jostain vastaavasta puheenaiheeks enkä mä yleensä alota sitä kysymystä.. Kysyn sit jos toinen alottaa puhuu.

Edited by Jondi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähimpien ystävien kanssa on kyselty ja kysellään aiheesta puolin ja toisin. Oon kysellyt joiltain ystäviltä, haluavatko he joskus lapsia ylipäänsä tai sitten jos on yksi, että haluavatko lisää. Samoin minulta on aikanaan kysytty haluanko lapsia ja kuinka monta. Näiden ystävien kanssa kyllä ollaan keskusteltu myös mahdollisesta lapsettomuudestakin ja silloin, kun jollain on ollut ongelmia asian kanssa, niin käyty sitäkin yhdessä läpi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En paljon kysele, kun en itsekään tykkää että multa kysellään. Eli en halua alkaa ottaa koko asiaa esille kun minulla on niin kova työ pitää ne asiat sisälläni muiden (kuin mieheni) seurassa. Sitten varmaan jos oma tilanne menisi putkeen uskaltaisin jopa puhua aiheesta.

 

Olen miettinyt että eipä nuo asiat yleisesti kellekään muulle pitäisi kuulua kuin itselle, kaikkien oma asiahan perheen perustaminen on. Mutta sille ei oikein voi mitään jos kiinnostaa lähimmäisten asiat, tosin liian tunkeilevasti / tökerösti kysymistä pyrin välttämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähimpien ystävien kanssa on kyselty ja kysellään aiheesta puolin ja toisin. Oon kysellyt joiltain ystäviltä, haluavatko he joskus lapsia ylipäänsä tai sitten jos on yksi, että haluavatko lisää. Samoin minulta on aikanaan kysytty haluanko lapsia ja kuinka monta. Näiden ystävien kanssa kyllä ollaan keskusteltu myös mahdollisesta lapsettomuudestakin ja silloin, kun jollain on ollut ongelmia asian kanssa, niin käyty sitäkin yhdessä läpi.

 

Näin.

 

En ymmärrä, miksi koko aiheesta pitäisi vaieta vain siksi, että se on joillekin ärsyttävä tai kipeä. Minusta on suhteellisen neutraalia kysyä lapsisuunnitelmista, kunhan siihen ei sisällytä oletusta, että kaikki haluavat lapsia tai kaikille se on mutkatonta. Lapsisuunnitelmista kysyminen menee mielestäni samaan sarjaan sen kanssa, jos kysytään ura-, asunto- tai vaikkapa matkasuunnitelmista.

 

Tosin luonteeltani en ole kovin urkkiva ja pyrin olemaan hienovarainen. Siksipä en jokaiselta hyvänpäivän tutulta utelekaan "joko teille on tulossa lapsia". Jos taas kenellekään ei voisi esittää mitään lastenhankintaan liittyviä kysymyksiä, niin omituiseksi tabuksihan koko asia menisi. Myös vastapuoli voi tarvittaessa asiallisesti tyytyä toteamaan, ettei halua puhua asiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen miettinyt että eipä nuo asiat yleisesti kellekään muulle pitäisi kuulua kuin itselle, kaikkien oma asiahan perheen perustaminen on.

Tälle linjalle jos mennään niin mitkä sitten olisi niitä ns. poliittisesti korrekteja asioita, joista voi huoletta jutella toisen kanssa ilman, että se on "toisen oma asia"? Tai siis kun eihän sitä koskaan voi tietää mikä on jollekin se arka paikka; onko se ehkä työttömyys, ero puolisosta, vanhemman menetys, joku sairaus, lapsettomuus vai joku ihan muu. Jos kaikkia puheenaiheita alkaisi välttelemään siltä varalta, että se saattaa olla arka aihe tai ettei asia kuulu kenellekään muulle niin aika hiljaahan sitä saisi olla... :unsure:

 

Mun mielestä on eri asia kysyä tosi tökerösti tai vihjailevasti, mutta en silti ihan ymmärrä miksei asiaa saisi sivuta lainkaan. Tällaisten pari-kolmekymppisten naisten keskuudessa lapset ja niiden saaminen/hankinta kun on kuitenkin aika ajankohtainen asia ja jos tulevaisuudensuunnitelmista tulee puhetta niin kyllä lapset siihen kuuluu mun mielestä aika olennaisesti. En todellakaan alkaisi hirveästi utelemaan (enkä etenkään silloin jos vastapuoli tulee kiusaantuneeksi asian tiimoilta) tai mitään liian tarkkoja kyselemään, mutta kyllä jotkut onko teillä lapsia tai aiotteko hankkia lapsia/lisää lapsia on sellaisia, joita voisin kysyä joltain hyviltä tutuilta tai kavereilta jossain soveliaassa yhteydessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En kysele ollenkaan. Ei niin, että aina ajattelisin että tämä on nyt arka aihe tai muuta vastaavaa. Vaan en vain tajua kysyä sellaista :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hirveesti en oo kyselly keneltäkään lapsisuunnitelmista. Kaikkein lähimmiltä ystäviltä oon tainnu kysästä ohimennen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mä läheisiltä saatan kysyä. Muotoilen kysymyksen kuitenkin niin, että siihen voi vastata niin, ettei tartte antaa mitään yksityiskohtia ja voi lopettaa keskustelun nopeasti. Yleensä kysymys on tyyliin: Ootteko te ajatelleet, että haluaisitte joskus lapsia? Jos vastaus on vain tyyliin "joo", tai "ehkä joskus" tmv., niin en jatka aiheesta. Yritän välttää sellaisia sanoja kuin "hankkia lapsia" tai "yrittää" tmv. Mun mielestä toi kysymys, että haluaako lapsia on aika neutraali siinä mielessä, ettei tartte kertoa mitään yrittämisestä.

En kuitenkaan kysy asiaa vieraammilta ihmisiltä.

(Olen kyllä kerran kysynyt kaverilta suoraan, onko hän raskaana, kun hän vähän antoi ymmärtää olevansa ja itse halusin paljastaa, että olin samana aamuna tehnyt positiivisen raskaustestin. Ajattelin siis, että olimme jollain tavalla samassa veneessä. Varmistin kuitenkin, että olimme kahden kesken silloin, kun asiaa kysyin. Tiesin itse, että oli vähän tökerösti tehty, mutta kaveri ei onneks pahastunut.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en kysele. Tässä maailmassa on niin paljon puheenaiheita, ettei koskaan ole tarvetta esittää suoraa kysymystä toisen ylipäätään mistään suunnitelmista. Suunnitelmat halutaan usein pitää salassa, ja se on minusta ymmärrettävää. Voin kysyä neutraalisti "mitä kuuluu" tai "mites töissä menee" ja toinen kertoo sen minkä haluaa. Sen sijaan saatan jutella omista asioistani kenelle avoimemmin ja kenelle ylimalkaisemmin, ja yleensä silloin jotkut mielellään oma-aloitteisesti kertovat oman suhtautumisensa samaan asiaan. Ja siitä voi sitten kehkeytyä vaikka miten antoisa keskustelu. (Se on mielestäni hieman eri asia, jos teinitytöt pohtivat tulevaisuuden haaveista ennen kuin ne ovat lähimainkaan ajankohtaisia.)

 

Yhden kerran yhdeltä vanhalta ihan hyvältäkin koulukaverilta kysyin monen vuoden erossaolon jälkeen, ovatko he ajatelleet hankkia lapsia (siis joo, hankkia) - koska asia askarrutti itseäni! Jäin harmittelemaan miksi tein sen, mutta jotenkin arvelin silloin ettei se ao. henkilöä loukkaa, ja ainakaan hän ei ollenkaan siltä vaikuttanut vaan jutteli luontevasti. Ja sitä paitsi ajattelimme asioista ainakin silloin aivan samoin. :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen itse myös sitä mieltä, että kaikkia asioita ei vaan voi varoa niin älyttömästi etukäteen. Olen siis saattanut kysyä kavereilta että haluaako hän joskus lapsia ja ovatko he miehen kanssa ajatelleet edes asiaa mitenkään, mutta kysyn asiat kahden kesken. Mielestäni tällainen kyseleminen on kuitenkin ihan "normaalia" jos keskustelu käsittelee esim. tulevaisuden suunnitelmia. Varmaan jokaisella ihmisellä on vähintään yksi asia mistä toivoon ettei kukaan kysyisi. Hyvän päivän tutuilta en tällaisia kysele, koska ei se edes kiinnosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä olisi varsin outoa, että kun suurin osa ystävistä on ns. lisääntymisiässä että asiasta ei voisi keskustella kavereiden kanssa. huh.gif Ihan samalla tavalla saatetaan kysellä pitkään yhdessä olleilta kaveripareilta, että ovatko ajatelleet mennä joskus naimisiin yms. yleisellä tasolla, ja yleensä aina muotoilen kysymyksen että oletteko ajatelleet että joskus haluaisitte lapsia tms. Töissä myös missä on paljon pienten lasten vanhempia puhutaan aika avoimesti kakkossuunnitelmista, ja multa on kysytty monta kertaa suoraan että halutaanko lapselle pikkusisar tai koska haluttaisiin jne. happy.gif Voi tietty johtua siitä, että meillä raskaudet on alkaneet helposti, että mä en koe sitä mitenkään tökerönä tai tunkeilevana vaan vähän samaan tapaan keskusteluna tulevaisuudensuunnitelmista kuin kyselyt mun opintojen sujumisesta esimerkiksi.

 

Eri asia on tökeröt heitot puolituntemattomille tai tutuillekin, sarjassamme joko on pulla uunissa tai nyt tehkää lapselle se leikkikaveri ettei jää itsekkääksi ainokaiseksi yms. rolleyes.gif Toisaalta tuon tason kommentit osoittaa huonoa tilannetajua ja makua koski ne mitä tahansa elämän osa-aluetta. En oleta että kaikki edes haluavat lapsia, joten yleensä jos asiasta keskustellaan niin ensin kysyn näkemystä siihen ylipäänsä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä saatan tutuilta kysyä että onko vauvakuumetta... Sen enempää mä en kysy, ellei sitten ole kyse mun pojan kummitädistä tms noin läheisistä...

 

Mä mietin itse pitkään että kuinka sitä voi kysyä, jos on pakko kysyä, ja lopputulos oli että jos joku kysyi multa onko vauvakuumetta, niin siihen on helppo vastata ei jos ei halua puhua asiasta enempää...

Joten päätin että uskallan ehkä kysyä asian noin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

En kauheasti kysele. Läheisten ystävien kanssa voin keskustella asiasta, mutta sillä tyylillä, että haluatko joskus lapsia, en kysymällä, että koskas teille tai jotain muuta sen tyyppistä. Tiedän kyllä omasta kokemuksesta, että just oikeaan aikaan, tosi epätoivoiseen hetkeen, osuessaan tuokin kysymys satuttaa, mutta mä itse olen ainakin pyrkinyt ajattelemaan sen niin, että se kysyjä ei kysy sitä satuttaakseen minua, vaan ihan mielenkiinnosta. Tuolleen asetettuna se kysymys on minusta kuitenkin aika neutraali. Sitten kun kysytään näitä "no jokos teille" ja "kai tekin pian sen vauvan teette" niin ne on jotenkin kurjempia, ihan vaan siksikin, että niihin sisältyy ajatus siitä, että kaikki voisi vaan päättää tehdä sen lapsen ja homma olisi sillä selvä. Toisaalta nyt tajuan, että monet niistä, jotka kysyy just noin, eivät ole tajunneet sen sisältävän tuollaisen oletuksen. Kälyn kanssa kun kesällä käytiin oikein hyvä keskustelu näistä lapsiasioista, niin tajusin sen. Käly nimittäin aina kyseli meiltä just tuolleen, eikä tosiaan ollut tajunnut, että se satuttaa. En kyllä silloinkaan niitä kälyn kysymisiä jäänyt märehtimään, koska kun hänet muutenkin tunnen melko hyvin, niin tiedän, ettei tasan haluaisi ketään tahallaan satuttaa.

Lisäksi nuo tuollaiset kysymykset, joissa oletetaan, että tottahan toki kaikki haluaa lapsen / lapsia ja että tottahan toki kaikki niitä saa tuosta noin vaan, ärsytti mua jo ennen kuin vauvaa yritettiin. Ihan siksi, että siinä on se oletus, että kaikki tietenkin haluaa lapsia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähimpien ystävien kanssa keskustellaan kyllä asiasta. Tuntuisi ihan hassulta keskustella heidän kanssaan tulevaisuuden työ-, asunto-, opiskelu- ym. suunnitelmista, jos mukana keskustelussa ei olisi myös sellainen elämän osa-alue, joka vaikuttaa monella tapaa edellä mainittuihin suunnitelmiin. Aihe on tullut kuitenkin ihan luontevasti esiin enkä ole mielestäni udellut enempää kuin ystävät ovat halunneet itse kertoa. On varsin avartavaa keskustella näistä asioista ystävien kanssa, ihmisillä kun on niin erilaisia ratkaisuja elämässä ja erilaisia perusteluita niille. Siinä voi oppia kaikenlaista. Toki toiset haluavat avautua yksityiskohtaisemmin haaveista, suunnitelmista ja pettymyksistä, toiset kertovat yleisemmällä tasolla. Se on mielestäni ihan ok.

 

Mutta siis tuo koskee vain hyviä ystäviä. Puolituttujen kumminkaimojen tai työkavereiden lapsisuunnitelmia en kysele. Toki joiltain tuntemattomammilta ihmisiltä tulee kysyttyä "onko sinulla lapsia", mutta olen ajatellut noin muotoillun kysymyksen edustavan enemmänkin ystävällistä small-talkia kuin henkilökohtaisuuksiin menemistä. Pidän sitä samantasoisena kysymyksenä kuin kysymystä "onko esikoinen", jota aika monet työyhteyksissä tavatut ihmiset ovat kysyneet vatsani nähtyään. Tosin aika harvoin tulee lapsistakaan kysyttyä, sillä useimmat ihmiset, joilla on lapsia, puhuvat heistä joka tapauksessa jossain yhteydessä eli asia tulee esiin muutenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koska kaveripiirissä on ollut joitakin joille raskaaksi tuleminen ei ole ollut ihan helppoa, niin hyvin varovaisesti nykyään kyselen keneltäkään vauvahaaveista. Uskon, että niistä joilla on vaikeuksia raskautumisen kanssa, tuntuu tosi ikävältä kun kysellään.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eihän siitä lapsiasiasta tabua kannata tehdä, mutta en minä silti näe, onko oma utelaisuus riittävä syy kysellä. Miksei voi vain kysyä kuulumisia? Ja aina voi kertoa omista ajatuksista jos ne ovat pinnalla, jolloin ne jotka haluavat osallistua aiheeseen kertomalla omistaan, voivat sen halutessaan tehdä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varmaan sekin, kysyykö ja miten kysyy, johtuu osaksi omasta luonteesta, kuinka vastaisi tai suhtautuisi samanlaisiin kysymyksiin itse. Mä en esimerkiksi kertoisi juurikaan vauva-asioita, jos joku kysyy vain kuulumisia. Jos joku taas nimenomaan kysyy lapsenhankinnasta, niin vastaan kyllä, koska koen, että toinen on aidosti kiinnostunut aiheesta. Jotenkin välttelen lapsista/vauvoista puhumista, jos ei erikseen kysytä, kun monelta suunnalta on kuullut sitäkin, ettei ketään kiinnosta ko. aihe. :girl_sigh: Jos multa siis kysytään kuulumisia, niin en kerro siinä kaikkea maan ja taivaan väliltä, vaan lähinnä jotain ympäripyöreää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen tosi arka kyselemään, kuitenkin asiasta niin moni tenttaa ja saattaa aihe olla hyvinkin kipeä. Itsekkin olen jossain vaiheessa suorastaan ahistunut uteluista ja "painostuksesta".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen hyvin samoilla linjoilla kuin Nadda. Kysyn aika huoletta ystäviltäni, haluavatko he lapsia, jos mua vaan vähänkään se kiinnostaa. En ole huomannut, että kukaan olisi tästä pahastunut. Toisaalta uskoisin tuntevani ystäväni tarpeeksi hyvin, jotta voin lapsiasian ottaa puheeksi. Ystäväpiirissäni on ollut lapsettomuutta, eikä sekään ole ollut mikään tabu. Asioista voi kysyä hienovaraisesti, eikä niitä suinkaan tarvitse ottaa puheeksi joka kerta tavatessa.

 

Puolitutuilta en lapsihaaveista kysele, koska ei mua edes kiinnosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä olisi varsin outoa, että kun suurin osa ystävistä on ns. lisääntymisiässä että asiasta ei voisi keskustella kavereiden kanssa. huh.gif

 

Kyllä mekin keskustellaan ystävien kanssa kaikesta, käsitin kysymyksen niin että aloitanko itse utelemalla moista. En aloita, mutta kyllä aiheesta puhutaan kunhan toinen itse aloittaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now