Kuinka paljon kyselet toisten lapsisuunnitelmista?

[Jenny-Maria]

En kysele, koska ystäväni ovat kertoneet vaikeistakin kokemuksistaan asian suhteen ja sitä oppii kantapään kautta antamaan ihmisten kertoa itse, jos jotain kerrottavaa on tai halua puhua asiasta.

[okra]

En kysele lainkaan.

Minua itseäni ärsyttää moiset kyselyt, ja olen sitä mieltä, että asianosainen itse puhuu asiasta jos haluaa, ja kelle haluaa.

[Piippis]

En kysele ihmisiltä jotka eivät ole lähimpiä ystäviäni. Jos heiltäkään. Kerovat itse kuitenkin niin halutessaan.

Saatan kysyä jos aiheesta on aiemminkin puhuttu, ts. todettu, että aihe ei ole kipeä. En myöskään kerro kavereille tai vähemmän läheisille meidän lapsisuunnitelmistamme. Niistä kerron kysyttäessä lähimmille.

[ElleWoods]

En ikinä. Musta on ihan järkyttävän ärsyttävää asiasta kysely. Meillä on tilanne se, että mä haluaisin lisää lapsia, mutta mies ei ja mä en sitä ole valmis jakamaan kuin aivan läheisimmän ystäväni kanssa. En edes sisaruksille ole puhunut.

[talviuni]

En kysele, keneltäkään. Hyvien ystävien kanssa voin kyllä puhua omasta tilanteestamme, mutta se tapahtuu silloin omasta aloitteestani. Uskon ystävieni kertovan itse lapsihaaveistaan, kun aika on sopiva. Omien kokemuksieni pohjalta en ikinä, IKINÄ, alkaisi utelemaan. Väärin asetellut sanat voivat huonona päivänä tuntua puukoniskulta. En tahdo aiheuttaa vahingossakaan sellaista tunnemyrskyä kenellekään.

 

Lapsiutelut eivät ole "hauskoja vitsejä", vaikka ne ehkä joskus ovat sellaisiksi tarkoitettukin. Ne sisältävät monesti inhottavalta tuntuvia oletuksia. Osa jopa pukee ne todella loukkaavaan muottiin, kuten "Eikö sun miehes osaa hoitaa hommaansa, kun ei vieläkään ole lapsia pyörimässä jaloissa?" Ja vielä virnuilevat päälle!

 

 

Turvallisin tapa kysyä lapsitoiveista on mun mielestä yksinkertainen "Haluaisitko sä joskus lapsia?. Se ei sisällä mitään olettamuksia, ja siihen voi vastata lyhyesti ja ytimekkäästi kyllä tai ei, tai sitten pidemmin jos haluaa alkaa keskustelemaan aiheesta.

[duudeli]

Mä pidän vähän samaa politiikkaa tässä, kuin monissa muissakin aroissa aiheissa (parisuhteen ongelmat tai muut "siviilielämän" ongelmat esim. työkavereitten kanssa), eli että jos en etukäteen onko ko ihminen avoin kertomaan kaikenlaista yksityselämästään niin en kysy, mutta jos itse aloittaa keskustelun aiheesta niin kyllä jatkan kysymyksilläni keskustelua jos se ei näytä vastaajasta tuntuvat epämiellyttävältä. Eli annan siis ihmisen itse tehdä aloitteen.

 

Muotoilen myös kysymykset vähän erilailla, kuin ehkä monien sukulaiset jotka tiukkaavat tietoa.. kysymyksen "koska teille tulee toinen" voi kuitenkin muotoilla niin erilaiseksi, kuten ihan vain kyselemällä ajatuksia, että oletteko (esim.) miehesi kanssa miettineet, haluaisitteko toisen lapsen? Jotenkin noin muotoiltuna annetaan lisäksi vähän tilaa sille, että jos en tiedä onko ensimmäinen saanut alkunsa helposti tai vaikeesti, niin ei suoraan viitataan niin että he vain "tekevät" sen toisen lapsen vaan haluaminen voi olla eri asia kuin saaminen.

 

Hyvät ystävät joiden tiedän puhuvan kaikesta minulle avoimesti, ja jotka ovat aloittaneet raportoinnin jo silloin kun ehkäisy jätettiin pois ja ehkä ovat manailleet kun ei tärppää.. Eli kun on läheinen ihminen ja tiedän kokonaan taustat niin tietenkin kyselykin on eri mallilla

[_Lara_]

talviuni, just noin!

[Aineenvaihtaja]

En kysele lainkaan, eikä hyvät ystävät kysele minultakaan. Ystävien kanssa kyllä keskustellaan joskus aiheesta; kerrotaan omista suunnitelmistamme, eikä tivata toisen suunnitelmia.

[Jenny-Maria]

Sivukommenttina, itseäni on ärsyttänyt avioitumisesta alkanut vinkuminen pikkujalkojen tepsutuksesta ja biologisesta kellosta. Ehkä kuningasperheillä on tärkeää saada se aviovuodelapsi pihalle, mutta itse en kokenut asiaa aivan samalla tavalla.

[Gaudia]

En kysele ollenkaan. Asianomaiset saavat kertoa minulle, jos haluavat.

[Rainbowtoe]

En kysele, ellei itse tuo asiaa ilmi.

[Lotta_]

En itse kysele, mutta multa kysellään kyllä USEIN. Ja vielä sellaisilta ihmisiltä, joita en välttämättä tunne! Esimerkiksi uusi työkaveri kysyi heti ensimmäisten keskustelujemme lomassa, että aiotaankos nyt tehdä lapsia kun kerta talo on ostettu ja naimisiin menty. Hänellä itsellään on pieniä lapsia, joten luulis ymmärtävän kysymyksen arkuuden, varsinkaan kun ei voi tietää toisten mahdollisista lapsettomuuksista tms. Enkä alkais tuntemattomalle sellaisia selittelemäänkään.

 

 

Muoks. Niin ja miehen veljen vaimo kysyy joka kuukausi, et millon me tehdään lapsi, kun hän haluais niin kovasti et me tehtäis, jotta heidän lapset sais serkkuja.

Edited October 26, 2011 by _sinna_

[nonna-marie]

en kysele, mutta usein minulta kysellään tai asia tulee vain esille jossain keskustelussa. Läheisten ystävien kanssa toki ollaan "kartalla", mutta muuten on päivästä riippuen joko ärsyttävää tai neutraalia (asian esitystavasta hieman riippuen), jos minulta kysytään/kuulen jonkun utelevan joltain lapsisuunnitelmia, oli ne sitten esikoiseen, toiseen, kolmanteen, jne. liittyviä.

[amella]

En kysele koskaan. Tietysti, jos toinen ottaa puheeksi, juttelen asiasta mielelläni ja voin tehdä tarkentaviakin kysymyksiä. Mutta sellainen utelu, että "koskas teille" ja "onko jo suunnitelmissa" ym. on mielestäni liian tungettelevaa, vaikka oltaisiin hyviäkin ystäviä.

 

Ja kyllä näistä asioista siis hyvien ystävien kanssa ihan useinkin puhutaan. Mutta ne keskustelut alkavat siten, että jompi kumpi alkaa itse kertomaan omista fiiliksistä

[Lumia]

En yleensä kysele, ellei sitten asiayhteys ole sellainen, että toinen antaa ymmärtää, että on valmis asiasta puhumaan. En itsekään tykkää uteluista, joten se pohjalta yritän toimia myös muiden kohdalla.

[Aistiharha]

Kyselen joskus, jos se jossain tietyssä tilanteessa on luontevaa ja kaveri läheinen. Tyyliin :" Halaisitko sä joskus lapsia?" Jos ihminen ei vaikuta halukkaalta sen enempää puhumaan niin en sen enempää kysele tietenkään.

Eikä haittaa jos minulta kysytään, toki jos joku lähes vieras ihminen täysin luonnottomassa tilanteessa kyseisestä asiasta utelee niin ihmettelen.

[Mariasole]

Läheisiltä ihmisiltä saatan kysyä sopivassa tilanteessa, että haluavatko lapsia, mutta en jatka, jos tuntuu, että aiheesta ei haluta keskustella. Kysyn siksi, että en halua aiheen olevan tabu vahingossa. Itse olen yli neljänkymmenen ja ollut vuosia naimisissa lapsettomana, mistä on helppo vetää johtopäätökset. Asia ei kuitenkaan ole minulle niin kipeä, ettenkö voisi lapsihaaveista toisen kanssa jutella, jos asia on hänelle ajankohtainen ja puhuttava. En halua elää siten, että varmuuden vuoksi ollaan puhumatta ihan kaikesta vain sen vuoksi, että aihe voi olla toiselle kipeä. Tilannetajua tarvitaan tietenkin aina, mutta noin yleensä mieluummin teen yhden tunnustelevan kysymyksen kun varmuuden vuoksi vaikenen kaikesta.

[Savannnah]

En kysele koskaan. Erään ystävän kanssa tulee joskus aiheesta juteltua, koska tiedän heillä olevan aktiivinen lapsettomuustutkimus ja nykyisin hoito päällä ja itse tuottavat aiheesta melko paljon, pitävät kynnystä matalalla keskustelulle siis.

[A.O]

En kysele, parilta hyvältä kaverilta ehkä mutta en silti suoraan, jotenkin viitaten, vitsillä tms.

[näppis]

En kysele ja toivon ettei multakaa kyseltäs. Yrittämisestä tietää miehen ja minun lisäksi yksi ystäväni.

[Lotta_]

Ärsyttää, taas eilen yksi tuttu kysyi et koskas lapsia tulee, kun naimisiinkin mentiin. Harmittaa ja tulee niistä kyselyistä paha mieli.

[Guest wee]

Kyseletkö toisten perhesuunnitelmia? Miksi?

 

Saatan kysyä, jos lipsahtaa eli en muista, ettei tästä asiasta saa ihmisiltä kysyä. Tää on vähän sama kuin jos joku "mun mies on täydellinen ja me ei ikinä erota" -kaveri kertoo eronneensa, niin multa saattaa hyvinkin spontaanisti lipsahtaa, että MITÄ, MIKSI IHMEESSÄ??!! vaikkei mua oikeasti niiden eron syy kiinnosta tai en odota, et sitä aletaan mulle jakaa. Se on vain reaktio. Eli jos joku kaveri kertoo vaikka menevänsä naimisiin, niin saattaa lipsahtaa, että toivotteko lapsia tai (riippuen siitä, miten hyvin tunnetaan) onko kumppanillasi lapsia. Ja kyllä, vielä tänäkin päivänä aika monet liittää lisääntymisen avioitumiseen.

 

Missä menee mielestäsi raja, mitä saa kysyä ja keneltä?

 

Semmoisen peruskysymyksen perheenlisäyksen toivomisen tiimoilta voin lipsauttaa kaverille, mutta en esim. koulukaverille. Koulukaverilta saattaisin kysyä, että onko lapsia (yleensähän nää tulee esiin tutustumiskierroksilla).

 

Loukkaannutko vastauksista?

 

Riippuu vastauksesta.

 

 

Ps. Mä olen kohta 40v ja mulla on itsestäni riippumattomista syistä työkokemusta vain 5v. Niinpä työelämä, työttömyys ymv on mulle kipeä aihe, joten mun seurassa ei saa sanoa mitään siihen liittyvää, kiitos.

[Ame]

Jännä muuten, miten perhesuunnittelusta näyttää tulevan kaikille yleinen kyselyjenaihe sitten kun on jo yksi lapsi. "Koskas seuraava?", "Millos teillä yritetään pikkusisarusta?", "Joko on pikkusisarus tilattu?", "Nyt sitten vaan uutta pullaa uuniin!",... Näitä riittää, ja jotenkin kynnys tuollaisen kysymiseen vaikuttaa olevan tosi, tosi matala niilläkin, jotka lapsettomalta pariskunnalta arastelisivat tiedustella vauvahaaveista. Ihan kuin vauvasuunnitelmista muka tulisi jotenkin vähemmän yksityisiä tuon ensimmäisen jälkeen, vaikka ihan yhtä lailla siinä voi olla huolia ja ongelmia jne. Eikä se muutenkaan ihmisille kuulu yhtään sen enempää. En minä siitä osaaloukkaantua, etenkään jos kysymystä esittävät tosi läheiset ihmiset, mutta pisti vaan hämmentämään.

 

(Muutenkin ihmiset tuntuvat välillä olevan jotenkin tolloja tämän asian suhteen. Vasta tässä viikolla eräskin tuttavani jakoi käsityksensä siitä, että eihän me varmaan mitään ehkäisyä tarvita, kun meillä on jo lapsi. Öh, mikäs logiikka tässä nyt oli?! )

 

Itse en kysele. Luotan siihen, että porukka kyllä kertoo sitten kun kerrottavaa on. En niinkään ajattele vahingossa loukkaavani, jos aihe on jotenkin erityisen arka, vaan ajattelen tuon vaan olevan niin yksityisasia, ettei ulkopuolisilla pitäisi olla mitään oikeutta rueta utelemaan. Utelu on ärsyttävää ja turhaa eikä tuo ainakaan kyselijälle minkäänlaisia pisteitä.

[Carrie]

Hyviltä ystäviltä kysyn joskus niin, että haluaisit(te)ko joskus tai oletko miettinyt, että haluaisitko lapsia, mutta vieraammilta en kysele. Lähipiirissä on useita, joilla on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, joten siitäkin syystä olen tullut varovaisemmaksi. Ensimmäinen syy kyselemättömyyteen on tietysti se, että ärsyttää, jos itseltä kysellään.

[Aakkonen]

En kysele kuin ehkä ihan lähimmiltä ystäviltä. Aihe on ollut kipeä itselleni, joten tiedän, miten ahdistavia kyselyt voi olla. Ei tietenkään kaikille, mutta kun sitä ei koskaan tiedä, kenelle se on arka paikka.