Kuinka paljon kyselet toisten lapsisuunnitelmista?

[Perho]

Tuo "koskas teille..." -kysymys nostaa lähinnä karvat pystyyn inhosta. Ihmiset yleensä ymmärtää olla kyselemättä henkilökohtaisuuksia, mutta se yksikin kyselijä jää aina mieleen ikävästi. Tämän vuoksi en itse utele keneltäkään vauvasuunnitelmista tms. Kertovat sitten itse, jos on jotain kerrottavaa tai jos aihe tulee muuten keskustelun alle.

[VIP]

En kysele vierailta tai ns. hyvänpäiväntutuilta. Kavereitten kanssa toki näistä jutellaan. Olen erehtynyt kysymään veljen tyttöystävältä lapsitoiveista (emme oli kovin läheisiä) ja myöhemmin kävi ilmi että he yrittivät lasta monta vuotta Eihän sitä toki tiennyt mutta typerä olo siitä tuli. Varovaiseksi olen tullut vuosien myötä kun lähipiirissä on lapsettomia ja huomaahan sen tällaisilta palstoiltakin miten arka aihe saattaa olla. Eikä minua nyt välttämättä ihan hirveästi kiinnosta meinaako naapurin Vilma lisääntyä vai ei

 

Ei mun mielestä lapsitoiveista kyseleminen ole niin paha kuin nuo "koskas te hankitte lapsia" -utelut ja olettamat. Eihän tässä keneltäkään uskalla kysyä yhtään mitään, jos pitää pelätä koko ajan sitä, osuuko arkaan paikkaan. Sain minäkin kerran aika tylyn vastauksen, kun kysyin small talkina nuorelta henkilöltä hänen koulutuksestaan (oli jäänyt töiden takia kesken toistaiseksi). Oli siis hyvin arka aihe tälle tyypille, mutta mistäs sitä nyt voi tietää kun aina muulloin ihmisten koulutuksista on voinut puhella ihan normaalisti. Hän siis sanoi ettei halunnut asiasta puhua ja sit vaihettiin aihetta. Että ei lapset mitenkään ainoa herkkä aihe ole.

Edited June 12, 2012 by Vilmairmelipetteri

[Utu]

En kysele ollenkaan, koska en myöskään itse halua ko. kysymyksiin vastailla.

[tsirppa]

lapsettomilta en kysy koskaan!! pareilta, joilla on jo lapsi/lapsia saatan kysyä haluaisivatko sisaruksia lapselleen, mutten missään tapauksessa utele liikaa! lapsihaaveet ei mielestäni kuulu muille ellei pari itse niistä puhu!!

[Lululemon]

Koitan olla kyselemättä ja utelematta, kun en halua myöskään että minulta kysellään ja udellaan...

[Eliza Day]

No en kysele ollenkaan, vaikka oikeasti haluaisin tosi mielelläni jutella näistä asioista jonkun suunnilleen samassa tilanteessa olevan kanssa. Muiden syiden ohella en uskalla ottaa sitä riskiä että asiat myöhemmin etenisivät toisilla helpommin kuin toisilla, jolloin tilanteeseen pakostikin liittyisi jonkinlaista vertailua.

 

Ystäväpiirissä on myös yksi pariskunta, joka käsittääkseni on kaavaillut vapaaehtoisesti lapsetonta elämää, rouva ei ilmeisesti halua lapsia. Tästä asiasta haluaisin todella paljon keskustella hänen kanssaan! Olisi mielenkiintoista kuulla hänen mielipiteitään, koska itselläkään ei koskaan ole mitään vauvakuumetta herännyt, vaan tässä mennään sellaisella "sopiva aika"-ajattelulla. En usko että mitään suurta vauvakuumetta heräisi myöhemminkään. Pidän tätä pariskuntaa rohkeana, jos ovat tuollaisen päätöksen tehneet.

 

No, en tietenkään mene kyselemään häneltä mitään, tilanne voi olla aivan päinvastoin ja silloin kyllä tulisi päästettyä suusta vuosisadan sammakko.

[Marcia]

Eipä tule kyseltyä, koska tiedän miten satuttavia moiset kyselyt voivat olla. Ajan myötä näkyy ilmestyykö niitä lapsia vai ei. Ihmiset kertonevat myös itse jos tärkeäksi kokevat.

[Kwak]

Aika harvalta olen kysynyt lapsisuunnitelmista, paitsi jos asia tulee luontevasti puheeksi. En ihan ymmärrä, miksi vauvahaaveet, odotus ja vauvat ovat asioita, jotka monet tuntuvat kokevan ns. vapaaksi riistaksi. Asioiksi, joista kaikilla on mielipide, joka usein myös sanotaan (isoon) ääneen. Täytyy kyllä myöntää, että oman km:n myötä on silmät kyllä auenneet sen suhteen, ettei tee sitä vähääkään mieli ottaa lapsisuunnitelmia ihan kenen tahansa kaverinikaan kanssa puheeksi. On tullut itse päästeltyä myös sellaisia sammakoita suusta näihin asioihin liittyen, että koetan olla miettimättä niitä enää, kun nolottaa.

[fumfum]

En kysele ollenkaan. Vain läheisimmiltä ystäviltä kysyisin, mutta heiltäkään ei oikeastaan ole tarvinnut erikseen kysyä, koska nämä asiat ovat tulleet esille ihan luonnollisesti keskustelun lomassa.

[Quunie]

Aika harvoin tulee kyseltyä. Enemmän tulee kuunneltua.

[Metsämansikka]

En juurikaan kysele toisten lapsisuunnitelmista, mutta meiltä sitä kysellään jatkuvasti (menimme alle vuosi sitten naimisiin). En pahoita kyselyistä mieltäni. Parempi, että kysyvät päin naamaa, kuin, että miettisivät porukassa selkämme takana.

[Belgemine]

En kysele muilta ollenkaan. Kuuntelen kyllä, jos joku itse haluaa jutella, mutta en koskaan utele kenenkään perheenlisäyssuunnitelmista. Olen itse kokenut utelut kiusallisena, joten en halua muille aiheuttaa samanlaista kiusaantumisentunnetta. Uskon, että jokainen kertoo ja ottaa asian itse esiin, jos haluaa.

[Murkelo]

En kysele, lapsettomuusaiheisia juttuja olen sen verran lukenut, etten todellakaan halua ketään lapsiuteluilla kiusata. En myöskään halua olettaa, että kaikki ylipäätään lapsia haluavat.

[Auppis]

En kysele. Kun omalle kohdalle on osunut lapsettomuus, en todellakaan halua tietämättäni kysyä asiasta muilta, jos vaikka sattuisivat olemaan samassa tilanteessa. Sen sijaan raskautuneilta ystäviltäni tekisi niin kovasti aina mieli udella, onko lapsi ollut suunniteltu ja kuinka kauan sitä on yritetty. Sitäkään en kyllä uskalla tehdä.

[Fala]

En kysele yhtään mitään, jollei pariskunta ole kertonut esimerkiksi raskautta yrittävänsä parhaillaan tms. ja ollaan sellaisella keskusteluetäisyydellä henkisesti, että voin kysellä kokematta painostavani tai ahdistelevani. Enhän minä kysele ihmisten häistä, rahatilanteista, muutoista tai muista isommista ratkaisuista elämässä, jos nämä eivät ota niitä ensin itse puheeksi tai halua niistä kertoa minulle. Miksi minun siis pitäisi olettaa, että asia minulle yhtään mitenkään kuuluu tai minulla on oikeutta tivata toisten yksityisasioita? Tulee sellainen olo, että pitäisin itseäni jotenkin turhan tärkeänä jos olettaisin, että totta kai kaikki tahtovat juuri minulle kertoa henkilökohtaisimmat asiansa vaikka eivät ole niitä oma-aloitteisesti tahtoneet julki tuoda. Minä myös oletan, että muut eivät tule työntämään nenäänsä omiin asioihini, jollen ensiksi heille mitään sano.

[Syksy11]

Mun pitää kyllä nyt myöntää sellainen asia, että olen varmaan jonkun mielestä maailman daijuin, mutta ennen tähän forumiin tutustumista ja eri osastojen & joidenkin päiväkirjojen lukemista en ole edes tajunnut miten paljon asian kysyminen voisi satuttaa. Ehkä tosiaan siksi, kun en ole ollut "lapsiin päin" enkä koskaan jutellut kenenkään lapsettomuudesta kärsivän kanssa.. en edes tiennyt mitä kaikkea (siis millaisia hoitoja jne) asian eteen nyky lääketiede voi tehdä.. Eli ymmärsin vasta myöhemmin miten paljon asian hyvinkin hienovarainen kommentointi (eikä edes suora kysely siis) tai keskustelussa aiheen sivuaminen, voisi satuttaa. En pidä itseäni kumminkaan oikeasti idioottina, joten uskallan sanoa, että varmasti on paljon ihmisiä jotka asiasta kyselevät ymmärtämättä miltä se voi tuntua. :- / - joten nykyään, asian ymmärtäneenä en kyllä kysele..

Edited July 15, 2012 by Syksy11

[Serpentiini]

Meiltä ei asiaa koskaan udeltu ja siitä olen kiitollinen omille sekä appivanhemmilleni. Yritän myös muistaa olla utelematta ystäviltäni asiasta, joskus kun saattaa olla kyseessä kipeä aihe. Jos ystävät itse ottavat asian puheeksi niin sitten tietysti uskallan keskustella.

[pikku_possu]

En kysele ollenkaan. Kokemuksesta kun tietää, että ne kyselyt voi osua arkaan paikkaan.

[Luonnonlapsi]

En mäkään kysele toisten lapsisuunnitelmista. Ainut mitä voin kysyä ja mistä en itsekään pahastu jos multa kysytään, on jos tutustuu uuteen ihmiseen niin: "Onko sulla/teillä lapsia?" Ja oli vastaus mikä tahansa niin ei siitä aiheesta sen enempää ellei vastapuoli itse ala puhumaan aiheesta enemmän. Mutta kaikki: "Koskas teille tulee lapsia", tai: "Eikö teidänkin jo olisi aika hankkia lapsia" jne on kyllä sellaisia asioita jotka ei muille kuulu.

[gasolina]

Oon kertonut vauvakuumeestani vain yhdelle läheiselle ystävälle (+ tietty miehelle), joka kuultuaan on itsekin kertoi omista haaveistaan, montako lasta tulevaisuudessa haluaisi yms.

 

Menimme pari kuukautta sitten naimisiin. Kun sukulaiset ilmoittelivat äidilleni, ovatko tulossa juhliin vai eivät, niin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki (n. 20 ilmoittajasta) olivat kysyneet, olenko raskaana. Ihan kuin se olisi ainoa syy avioitua eikä esim. rakkaus!

Edited July 21, 2012 by gasolina

[Ivy]

En kysy koskaan, koska ikinä ei voi tietää millainen tilanne toisella on.

[Armiannikki]

En kyllä kysele, mutta ei se tarkoita sitä ettenkö haluaisi tietää

Oon monille kertonut miksi meillä on vain yksi lapsi (vielä toistaiseksi ) ja näissä luottamuksellisissa keskusteluissa ovat usein puhuneet myös omista suunnitelmistaan ja tilanteistaan. Mutta kysellyt siis en ole, mutta olen toki saattanut itsekseni pohdiskella myös muiden tilanteita.

[Mischa]

Mun pitää kyllä nyt myöntää sellainen asia, että olen varmaan jonkun mielestä maailman daijuin, mutta ennen tähän forumiin tutustumista ja eri osastojen & joidenkin päiväkirjojen lukemista en ole edes tajunnut miten paljon asian kysyminen voisi satuttaa. Ehkä tosiaan siksi, kun en ole ollut "lapsiin päin" enkä koskaan jutellut kenenkään lapsettomuudesta kärsivän kanssa.. en edes tiennyt mitä kaikkea (siis millaisia hoitoja jne) asian eteen nyky lääketiede voi tehdä.. Eli ymmärsin vasta myöhemmin miten paljon asian hyvinkin hienovarainen kommentointi (eikä edes suora kysely siis) tai keskustelussa aiheen sivuaminen, voisi satuttaa. En pidä itseäni kumminkaan oikeasti idioottina, joten uskallan sanoa, että varmasti on paljon ihmisiä jotka asiasta kyselevät ymmärtämättä miltä se voi tuntua. :- / - joten nykyään, asian ymmärtäneenä en kyllä kysele..

Mä voisin sanoa ihan samaa. Varsinkin siskoni edelleen heittävät minulle hyvin suoria kysymyksia (varsinkin ne lapsettomat): Tuleetko teille vielä lapsia? Kuinka monta lasta te haluatte? Ja nyt viimeisimpänä kun ilmoitin raskaudesta niin 22v siskoni kommentoi innostuneen vilpittömästi "Ihanaa, onnea! Oliko se suunniteltu vai vahinko?" Mihinkään noihin kysymyksiin en ole vastannut vaan olen vinkannut, että ei tuollaista sovi kysyä. Ei sitä vaan tosiaan taida tajuta ennen kuin itse yrityksen aloittaa ja tajuaa ettei niitä lapsia aina tule ""mentiin sänkyyn, vauva sai alkunsa" -meiningillä. Toisaalta ei ihme, että tuollainen asenne pääsee syntymään kun sitähän seksivalistus pitkälle on: "käytä ehkäisyä tunnollisesti tai tulet raskaaksi".

[Lilo]

Yhtään vieraammilta ihmisiltä en kysele mitään lastenhankintatoiveista, mutta muutamien läheisimpien ystävien kanssa on kyllä asiasta keskusteltu, ja olen saattanut kysyäkin ihan suoraan (mutta tarkkaan valituin sanoin), jos tilanne on ollut siihen sopiva. Siis esim. jos on puhuttu lapsista yleensä, olen saattanut kysyä, että "haluaisit(te)ko ehkä joskus lapsia". Itse olen aika huono kertomaan henkilökohtaisista asioistani edes läheisimmille, jos he eivät suoraan kysy. Tuntuu siltä, että jos joku (= siis joku läheinen) kysyy, häntä oikeasti kiinnostaa - muuten en välttämättä viitsi / uskalla alkaa avautua, jos en ole varma, että toista kiinnostaa.

[Näkkäri]

Komppaan montaa asiasta jo aiemmin kirjoittanutta: yhtään vieraammalta ei kyllä tulisi mieleenikään kysellä mitään. Läheisten kavereiden kanssa tulee näistä lapsi- ja perhejutuistakin jutella, mutta silloinkin henki on se, että jokainen kertoo tasan tarkkaan sen, mitä itse haluaa.

 

Tässä asiassa mun mielestä pätee se sama, mikä monessa muussakin ihmiselämän kiemurassa: tee toiselle se, minkä tahtoisit itsellesi tehtävän. Ja päinvastoin