Kuinka paljon kyselet toisten lapsisuunnitelmista?

[sindy]

Enpä oikeastaan kysele. Lähimpien ystävien kanssa tulee juteltua/kyseltyä.

[Vimpula81]

En kysele. Lähimpien kavereiden kanssa on paljon puhuttu lapsiasioista, mutta muilta en kysele.

[Apollonis]

En ole ikinä tainnut kysyä. Muutamien ystävien kohdalla aiheesta on kyllä puhuttu ja he ovat kyllä kysyneet suoraan. Tuntui tungettelevalta, mutta taisin ehkä itse paljastaa jo aikomuksemme puoliksi keskustelun lomassa.

[Guest Suvianna]

Ystävien kanssa puhutaan aika paljonkin tulevaisuuden perhesuunniltelmista. En kuitenkaan osaa tätä pitää uteluna, koska monesti keskustelussa on mukana yli mitoitettuja ja huumorilla höystettyjä juttuja.

[Sunrize]

En kysele. Olen itse kokenut hiukan ahdistavana muutamien kavereiden kyselyt aiheesta, etenkin kun ei ole ollut koskaan varmuutta saadaanko ylipäätänsä koskaan lapsia. Tästä syystä ehkä itsekin varon kysymistä muilta, koska koskaan ei tiedä kuinka arasta asiasta saattaa olla kyse. 

[Pikkuinen13]

En kysele, musta se itsestä on ahdistavaa. Ystävät tai tuttavat on itse kertoneet asiasta keskustellessa.

[Marylise]

Lähimpien ystävien kesken asiasta puhutaan, kysellään puolin ja toisin eikä se ärsytä minua. Sen sijaan jos työkaverit tai muut kyselisivät aiheesta, se ärsyttäisi ja vastaisin ympäripyöreitä. Aihe on itselleni sen verran arka, joten en kysele asiasta keneltä tahansa.

[pikkurilli]

En kysele. Aihepiiri on sen verran monimutkainen ja tulenarka, että hyväntahtoisellakin kyselemisellä voi ärsyttää/loukata/pahoittaa mielen vaikka se ei olisi edes tarkoitus. Ystävien kanssa asioista keskustellaan sillointällöin, mutta muuten en edes koe muiden ihmisten perhesuunnitelmien kuuluvan minulle millään tapaa.

[Guest Keiki]

Yritän välttää varsinaista utelua, koska aihe voi olla arka jollekin.

Kavereiden kanssa (useimmiten niiden, joilla on jo lapsi/lapsia) olen jutellut siitä, mikä heidän mielestä olisi ideaali lapsimäärä ja ikäero. En yleensä ole kysynyt suoraan, mutta keskustelu on kulkenut siihen suuntaan.

Mullekin on ihan ok, jos kaverit keskustelun lomassa kyselee, että meinataanko toista lasta tms. Sen sijaan jonkun puolitutun töksäytys "koskas tulee toinen?" olisi aika raivostuttavaa.

[-Hunaja-]

Hyvin harvoin tulee mitään kyseltyä. Pariskunnilta, joilla on jo lapsi tai lapsia, on joskus tullut ohimennen kysyttyä ovatko miettineet lisää perheenlisäystä. Mutta tietämättä yhtään kyseisen pariskunnan tilanteesta, en menisi vauva-asioita utelemaan. En myöskään tykkää jos meiltä kysellään

[känkkis]

En kysele, raskaus kun tuppaa olemaan sellainen että kyllä sen sitten aikanaan näkee Plus mua ottaa aivan raivokkaasti päähän kun yksi ystävä on kysynyt useamman kerran "ootteko jo päättäneet koska alatte lapsia tekemään" ja vihjailee siitä kuinka vuodet vierii. Yöh! Miten tökeröä! 

[JoHe]

Ei kyllä kävisi mielessäkään ottaa puheeksi toisten lastenhankintaa. Voin keskustella asioista jos ja kun asianomainen itse ottaa asian puheeksi. (Esim. Ystäväni sanoo:"Me ollaan tässä toivottu lasta tulevaksi." Minä:"Ai jaa, vai sellaisia aatoksia. Ootteko jo pidempään yrittäneet?" tms.) Erittäin, erittäin hyvältä ystävältä voisin ehkä kysyä, että tahtooko hän joskus lisää lapsia/lapsia, jos asia mua mietityttäis. Mutta siihen kysymykseen mulle riittäis vastaukseksi ihan vain ei tai joo. Lasten saaminen on melkoisen yksityinen asia.

[Lorena]

En koskaan utele asiasta oma-aloitteisesti. Jos on kyseessä ystävä, ja hän itse ottaa lapset puheeksi, lähden tietysti mukaan keskusteluun. Vältän vahvoja kannanottoja ja annan toiselle tilaa. Oon oppinut suhtautumaan rennosti kyselyihin, joita saan välillä itse kuulla, mutta pidän niitä loppujen lopuksi aika ajattelemattomina. Koskaan ei voi tietää toisen elämäntilannetta, ellei tämä ole siitä avoimesti kertonut, ja pahimmillaan tulee satuttaneeksi pahasti. Kepeään sävyyn heitetyt lapsiutelut menevät mielestäni samaan sarjaan sen kanssa, että vastentahtoisesti sinkulle heitetään, eikö olisi jo aika pariutua.  

[SadeC]

En kysy oikeastaan ollenkaan. "Oikeastaan"-lisäys siksi, että tuttujen kanssa ollaan kyllä juteltu periaatteen tasolla tästä, halutaanko lapsia, montako halutaan ja niin pois päin. Mutta suoraan en kysyisi.

[Saippuakupla]

Vaikka asia lähtökohtaisesti usein kiinnostaa, en kysele. En halua loukata ketään, sillä usein nämä asiat eivät ole omissa käsissä ja yleensä silloin niitä ei jaksa ihan kaikille kertoa. Kuuntelen kyllä mielelläni jos joku haluaa purkaa sydäntään.

[Runotytto]

Minua rassasi/rassaa kun kyseltiin/kysellään minulta. Joten en todellakaan kysele muilta. Ei kuulu minulle, kertovat jos haluavat.

[Brienne]

En todellakaan kysele. Itse oltiin miehen kanssa yhdessä monta vuotta ennen lasta ja sinä aikana sai kyllä vastata yhteen jos toiseen kysymykseen, joten ei tulisi itselle mieleenkään kysellä. Hyvien ystävien kanssa on lapsista keskusteltu, mutta se on asia erikseen, kun aloite tulee heiltä itseltään tai ollaan muuten niin läheisiä, että voidaan puhua mistä vaan ja tiedän, ettei tule siinä satutettua ketään. Mutta tosi varovainen olen kyllä ja pitää todella tietää toinen, että voi millään tavalla ottaa puheeksi itse asiaa ensimmäisenä.

[meei]

En kysele. Parin parhaan kaverin kanssa on puhuttu avoimesti perheenperustamissuunnitelmista joten heiltä saatan jotain kysyäkin, mutta en muilta. Jos joku haluaa asiasta puhua niin eiköhän se osaa kertoa ihan kysymättäkin..

[Mila3]

En kysele. En vaan uskaltais, vaikka joskus kiinnostaa. Ihmiset on kyllä itse kertoneet kysymättä.

 

Multa kysellään tosi paljon. Mulla on kolme poikaa ja suunnilleen kaikki kysyy, enkö vielä aio tehdä tyttöäkin. Luultavasti vastakysymys "Aiotko sä tehdä tytön?" sais osan tajuamaan miten hölmöä se on. Tarkotan siis tilannetta, että vaikka kampaaja kyselee kesken hiustenleikkuun.

 

Ja en siis aio

[Tildaiita]

En kysele koskaan. Parhaan ystävän kanssa asiasta ollaan keskusteltu, mutta muilta en ole koskaan kysellyt.

[coucou]

Uusilta tuttavuuksilta saatan kysyä onko hänellä/heillä lapsia. Tutummilta tutuilta ja kavereilta voin kysyä, haluavatko joskus lapsia, jos juttu menee luonnollisesti siihen suuntaan. Pitkään yhdessä olleilta lapsettomilta pareilta en kysy mitään aiheeseen liittyvää, en halua ottaa riskiä, jos aihe on heille kipeä. Ystävien kanssa tästäkin aiheesta puhutaan avoimesti

 

Omalla kohdalla kyselyt eivät ole juuri ärsyttäneet ja olenkin puhunut aiheesta aika avoimesti. Mutta ymmärrän, että näin ei ole kaikilla, jos suunnitelmissa ei ole hankkia lapsia tai niitä jostain syystä ei tule.

[Orava]

En kysele suunnitelmista. Joskus vuosia sitten olen varmasti itsekin erehtynyt tekemään sen virheen, että utelen kaverin lapsentekosuunnitelmista mutta olen itse saanut vuosien kuluessa ymmärtää omakohtaisesti, miten kamalaa on, kun lasta ei niin vain kuulukaan ja sitten saa kiusallisia kysymyksiä osakseen.

[Elflady]

En kysele muitten vauvasuunnitelmista, koskaan ei voi tietää mikä tilanne toisella on, jolloin on vaarana tahattomasti loukata kyselyllään...

 

Melko avoimesti minä vauvahaaveistani kerron kysyttäessä, mutta meneillään olevasta yrityksestä en halua kertoa. Se toisi itselle ja miehelle turhia paineita.

[Kimurantti]

En kysele, ahdistun kovasti jos joku kysyy meiltä. En oikein edes tiedä miksi ahdistun, mutta ahdistun kuitenkin.

[Lakiluka]

En kysele, mutta mieheni kyselee kaikilta hedelmällisessä iässä olevilta lapsettomilta pariskunnilta sekä niiltä, joilla on 1-2 lasta, että onko suunnitelmissa lisää. Mies kertoi kaikille myös ennen kuin itse aloimme edes yrittää lasta (jo pari  vuotta ennen kuin oli edes tarkoitus yrittää!), että suunnitelmiimme kuuluu kaksi lasta, pienellä ikäerolla. Musta tuntui silloin, että asian julistaminen suureen ääneen kaikille voisi olla kohtalon uhmaamista, mutta onneksi kohtalo ei suuttunut, vaan saimme ne toivotut lapset. Yksi ystäväni on myös piinallisen avomielinen omista lapsentekosuunnitelmistaan, koko kaveripiiri tietää tarkemmin kuin välittäisikään, milloin hän ovuloi - limaisuuden asteet mukaanlukien. Menkkojen alettua pettymys jaetaan kaikkien kanssa. Toinenkin kaveripariskunta kertoi kaikille suoraan, että nyt "hankitaan" vauva. Vähän hirvitti heidän puolestaan, kun tuntuivat ajattelevan, että 9 kk kuluttua olisi varmuudella nyytti sylissä. Julkiset puheet vähän hiipuivat, mutta onneksi 3 vuotta myöhemmin saivat kertoa, että rouva on raskaana. Itse en ahdistu enkä kiusaannu vauvauteluista. Aiemmin totesin vastaukseksi vain, että olisihan se kiva, katsotaan nyt, eihän se aina onnistu, ja nyt kun lapsiluku on täynnä, voin hyvillä mielin ilmoittaa sen. Mutta voin kuvitella, että jos pari on jo pidempään yrittänyt lasta tuloksetta, tai toinen osapuoli kuumeisesti haluaisi, mutta kumppani ei, niin kyselyt voivat tuntua erityisen ikäviltä.