Kuinka paljon kyselet toisten lapsisuunnitelmista?

[Mintel]

Samalla tavalla kyselen kuin Wii, että haluaisitteko te joskus lapsia. Lähinnä siis tutummilta kavereilta. Sellaisilta, joille hyvin voisi itse sanoa, että me haluttais, mut ei voi olla varma että saadaanko me lapsia.

[Felice]

En kysele.

[-Lala]

En yleensä kysele muiden lapsisuunnitelmista, koska itseänikin ärsyttää utelut. Läheisten ystävien kanssa aihetta on sivuttu, jos muuten on tullut asiasta puhetta.

[Sitruuna-Siiri]

Riippuu täysin henkilöstä, mutta nykyään olen paljon varovaisempi, kun lapsettomuutta on niin paljon.

[SPH]

En kysele kenenkään lapsisuunnitelmista. Se on jokaisen henkilökohtainen asia eikä kuulu muille. Hyvät uutiset kyllä kerrotaan sitten, kun (jos) niitä on.

[Dlight]

Ei juurikaan tule kyseltyä, se on aina ihan tapaus kohtaista. 

Itse olen vasta nyt alkanut olemaan sinut oman tilanteen kanssa ja puhun avoimemmin lapsettomuudesta. Tiedän myös kuinka satuttavaa se voi olla jos ei asiaa ei halua jakaa muiden kanssa ja joku lapsihaaveista kuitenkin utelee. Tästä syystä olen hyvin varovainen keneltä asiaa tulen udelleeksi.

[cardi]

Aika varovainen olen kyselyissä, ihan sen vuoksi että olen välillä itse joutunut ikäviin tilanteisiin. Läheisimmiltä olen kyllä joiltain kysynyt jos asia on tullut muuten puheeksi, yleensä vauva-aiheiset keskustelut ovat kyllä alkaneet ihan sen toisen osapuolen (eikä minun) aloitteesta.

[Jellona]

En kysele koskaan muiden vauvasuunnitelmista, ellei henkilö itse ole ottanut joskus asiaa puheeksi.

 

En ole itse osannut viime aikoina vaivaantua kyselyistä, vaikka aluksi näin epäilin käyvän.

[sasda]

Lähinnä tekisi mieli erästä toppuutella, että ei se lapsi automaattisesti tule 9 kk häiden jälkeen, jos milloinkaan. Olen onnistunut pysymään hiljaa, vaikka tämän vouhkaus aiheesta ärsyttääkin.

 

Lapsettomuus on nykyään niin yleistä ja arka aihe, etten lähtisi kyselemään, ellei toinen olisi jotenkin aiheesta pohjustanut.

[Myya]

Itse en ikinä kysele toisten lapsienteko aikeista tms. sillä ystäväpiirissä on monia joille lapsensaaminen ei ole ollut itsestään selvyys. Näin ollen mekin olemme saaneet tähän saakka olla aika rauhassa kyselyjen suhteen

[Käpyemo]

En kysele. En pidä hienotunteisena käytöksenä moista, eivätkä minua toisten lapsisuunnitelmat edes kiinnosta.

[kaakis82]

Ei muiden lapsi suunnitelmat kuulu mulle. Eli en kysele. Mä koen tän lapsiaiheen niin vaikeaksi. Saattaa hän olla, kuten omalla kohdalla on, että lapsettomuus on kipeä asia eikä siitä haluta puhua kun aihe riipasee syvältä.. Kyllä mä joskus puhun jonkun kanssa joka on tai on ollut samassa tilanteessa. Tietenkin kysyn onko OK puhua ko aiheesta..

[Helmi2015]

Meillä kyllä lapsiasiasta jutellaan hyvien ystävien kesken aika lailla avoimesti, tuntuisi vähän yksinäiseltä jos ei voisi puhua näinkin suuresta asiasta mitään about samassa tilanteessa olevien ystävien kanssa ja jakaa ajatuksia. Miltään tuttavilta tai työkavereilta nyt en lähtisi näitä asioita kysymään. Koen myös kavereiden kyselyt puolin ja toisin aivan eri asiaksi kuin sen, että joku täti tai setä sukujuhlissa kysyy samaa Näitä tällaisia ärsyttäviä kyselyitä ei olekaan tullut vielä oikeastaan ollenkaan, edes häiden jälkeen.

[Roselina]

En kysele toisten suunnitelmista, ellei sitten tule jotenkin muuten puheeksi. Nyt olen itse törmännyt siihen, että ihmiset olettavat että meille heti on tulossa perheenlisäystä kun häät on vietetty. Noh, voisi ollakin tulossa.. Mutta kun ei vielä ole. Jotenkin voisi kuvitella, että ihmiset olisivat tulleet varovaisemmiksi kyselyissään, kun lapsettomuudesta on puhuttu niin paljon.

[wilhelmiina]

En kysele.

 

Ei kuulu mulle, ja pelkään pahoittavani mielen kun lapsettomuus on niin yleistä. Mieluusti puhun jos toinen haluaa, onhan se iso osa elämää. Useimpien kaverien kohdalla myös tiedän summittaisesti missä mennään. Usein tulee ilmi synttäreillä (kolmenkympin kriiseilyjä), kun puhutaan puolisoista (mies ei halua lapsia), tulevaisuudensuunnitelmista (ulkomaille muutto), tai naimisiinmenosta (erityisesti nimiasiat).

[Larus]

Meillä myös ystäväpiirissä puhutaan asioista melko avoimesti, mutta yleensä joku alkaa puhumaan aina omasta tilanteestaan ja muut sitten vapaaehtoisesti kertovat omat ajatuksensa. Eli keneltäkään ei udella jos ei itse kerro, mutta jos lapsiasiat on jo puheenaiheena, niin sitten saatan esittää jatkokysymyksiä, eikä kukaan tunnu noista vielä loukkaantuneen. Itse olen aiemmin siis puhunut etten lapsia taida haluta, mutta nyt sitten onkin mieli yhtäkkiä kääntynyt aivan ympäri ja jotenkin toivon, ettei lähiaikoina näitä lapsikeskusteluja tulisi, sillä en haluaisi mainita mitään ennen kuin edes mitään yrittämistä on aloitettu. Toisaalta odotan innolla sitä päivä kun/jos pääsemme kertomaan että jälkikasvua on tulossa, sillä ainakin sukulaiset alkavan jo olla menettäneet toivonsa meidän suhteen 

[*Kiira*]

En kysele, jos ei muuta kautta tule puheeksi. Eli hyviltäkin kavereilta yritän muistaa kysellä vasta sitten, jos itse ottavat asian esille, tai jos tiedän muuten, että aihe ei ole tabu (esim. aiemmin on puhuttu avoimesti).

 

Itse menin aika hämilleni, kun eräs työkaveri ennen yhtä kokousta ihan suoraan vaan täräytti, että olettekos ajatelleet lapsia hankkia. Juuri silloin oltiin aloittelemassa hoitoja, mutta ei ollut tarkoitus niistä mitään puhua töissä... Aika vaikea tilanne, kun ei haluaisi valehdella päin naamaa, mutta ei toisaalta kertoakaan. Tällaisia kyselyjä kyllä itse pyrin välttämään, kun tietään miten kiusallista (tai jopa satuttavaa, jos kyse on lapsettomuudesta!) kysely voi olla.

[rönttinen]

En kysele. Aikoinaan itseltäni on tentattu erittäinkin ikävästi omista suunnitelmista ja niistä kyllä opin, että kyllä joku kertoo sitten jos on jotain kerrottavaa.

[Helmi Kantee]

En kysele lapsiasioista. Meitä on niin moneksi enkä halua loukata ketään.

[Katris]

Minä kyselen ainoastaan lähimmäisiltä ystäviltä. Vähänkään tuntemattomilta en koe soveliaaksi kysellä, kun ei tiedä taustoja yms.

[marcar]

Yritän olla kyselemättä, koska itseänikin häiritsevät utelut. Toisaalta asia pyörii nyt niin paljon mielessä, että välillä pitää purra kieltä ettei tule möläyteltyä.

[Annina]

Yritän kovasti kuulostella ensin tilannetta, mutta välillä tulee möläyteltyä. Juuri yksissä juhlissa pahoitin selvästi puolititutun mielen kyselyilläni.

[Puffin]

Joskus nuorempana sitä tuli pari kertaa kysyttyä, nykyään ymmärrän, että se on monille turhan arka aihe. Joskus otan aiheen esiin omalta kantiltani, jolloin toinen saa halutessaan luonnollisen tilaisuuden puhua aiheesta.

[Rosetta82]

Ei tulisi mieleenkään kysellä! Muiden suunnitelmat eivät kuulu mulle ja monille voi olla arkakin aihe. Olen aiemmassa suhteessani ollut vapaaehtoisesti lapseton, ja se muiden "mieli voi muuttua!" -tuputtaminen ärsytti kovasti. Tiesin kyllä, että mieli voi muttua (ja niinhän se sitten myöhemmin tekikin), mutta jos joku sanoo, ettei pidä kesäkurpitsasta, ei hänellekään mennä pätemään, että mieli voi muuttua. Tietysti voi, eihän kenelläkään kovin toimivaa tulevaisuuden näyttävää kristallipalloa käsittääkseni ole.   

 

Sen sijaan huomaan kyllä sortuvani (selän takana) ainakin työkaverien mahdollisten raskausmahojen kytistämiseen... paha tapa. 

Edited May 30, 2016 by Rosetta82

[Bubi]

Pidän näiden asioiden kyselyä epäkohteliaana. Etenkin jos on joku puolisukulainen joka kokee asiakseen suureen ääneen ihmetellä eikö niitä lapsia vieläkään ole tullut ja kyllähän sitä tuossa iässä jo pitäisi, kun meidän pikku-Mervikin teki ensimmäisen lapsen jo 24-vuotiaana ja Kalevillakin on jo viisi, ja sitten lisää päivittelyä.

 

Näille sukulaisille en aio kertoa lainkaan raskaudesta enkä edes lapsesta kun/jos se syntyy. Saakoot selville sitten joskus kun tapaavat.