Kuinka paljon kyselet toisten lapsisuunnitelmista?

[Anelma_11]

En ole ikinä ymmärtänyt miksi tälläistä edes udellaan. Kyllähän sen sitten aikanaan tulee varmastikin huomaamaan kun lapsi on tulossa. Onneksi nykyään enemmän puhutaan lapsettomuudesta ja tuodaan esiin myös se itse valittu lapsettomuus. Uskoisin, että tämä hiukan vaikuttaa ihmisten uteluihin. Tosin sekään ei poista ihan jokaista utelevaa sukulaista ja tuttavaa..

 

Nykyään varsinkin kun itsellä lasten saaminen ei ole niin itsestään selvyys, olen onnellinen, että omassa lähipiirissä osataan olla kyselemättä lapsiasioita!

[tiinanyn]

En ollenkaan, ei kiinnosta niin kauheasti...

[aivansama]

En yleensä kysele, koska ei totta puhuen niin paljoa kiinnosta ja toisekseen olisi ikävää, jos sattuisi utelemaan sellaiselta, joka kärsii lapsettomuudesta. En muutenkaan ole kovin kiinnostunut toisten perhemuodoista, yleensä keskustelun kautta tulee esille tarpeeksi, jos ihminen itse haluaa kertoa. Läheisimmiltä kavereilta nyt voi tulla kysyttyä, jos keskustelu siirtyy aiheeseen.

 

Edit. Olen samaa mieltä kuin Bubi, että pidän utelua etenkin puolitutuilta varsin epäkohteliaana.

Edited July 18, 2016 by aivansama

[nanna-maria]

En ikinä keneltäkään vaikka kuinka mieli tekisi! Tiedän miltä tuntuu olla tentattavana kun ei tahtoisi vastata!

[Empatia]

Mielestäni on epäkohteliasta kysyä ja tenttavana olo ei ole mitenkään mukavaa.

[Minitikru]

En lainkaan, se ei ole sopivaa. Ihmiset kertovat itse jos on kerrottavaa.

[zietta]

En kysele. Jotenkin sen kuitenkin huomaa, milloin tuttuja alkaa lapsijutut kiinnostaa ja sit alkaa hiljaa itsekseen odotella, koska kertovat uutisen, ja useiden kohdalla noin on mennyt - hoitojen kautta toisinaan.

[Jadine]

Enpä oikeastaan ollenkaan. Joskus olen saattanut kysyä ystäviltä, haluavatko he joskus lapsia (tilanteessa, jossa se ei ollut vielä ollenkaan ajankohtaista). Oletan, että kukin kertoo itse, mitä haluaa kertoa. En myöskään halua, että minulta kysellään.

[jennajanikaa]

En oikein kysele toisten lapsisuunnitelmia, koska en haluaisi niitä itseltänikään kyseltävän. Olen kyllä itse todella avoin asioista, eli kerron kyllä kun saan itse kertoa ja vastaan kysymyksiin. Yleensä annan siis ihmisten itse kertoa, jos ovat yrittämässä lasta tai toivovat vauvaa.

[Windfall]

En kysele, varsinkaan nyt kun on oikeasti tiedostanut miten arka aihe on ja miten vaikea tie vanhemmaksi voi olla. Ei näitä oikein nuorempana ymmärtänyt tai tajunnut miten monta lapsettomuus koskettaa. Lähimpien ystävien kanssa aiheesta on keskusteltu, mutta silloinkaan kyse ei ole ollut niinkään utelusta vaan normaalista keskustelusta.

[Guest kvantti]

En kysele, puhutaan aika avoimesti kaikesta kaveriporukalla ja uskon että raskaudesta ja yrityksestäkin pystytään puhumaan, kunhan se on ajankohtaista porukalla. Ollaan sen verran nuoria vielä ja opinnot juuri alkaneet että ei vielä kukaan ole sanonut ainakaan yrittävänsä. Kyllähän me asiasta kavereitten kanssa on keskusteltu yleisellä tasolla tyyliin että olisi kiva jos joskus olisi lapsi/lapsia. En utele enkä kyllä toivo että kukaan minultakaan utelee, kerron jos on kerrottavaa ja toivon toisten kertovan myös.

[Susannah]

En utele tai kysele, mutta tarkkaan rekisteröin ympärillä käydyt keskustelut ja aika nopeasti vaistoan tilanteet.

[puuttuvakolmonen]

En kysele...

[Hada]

Riippuu henkilöistä.

[sudenkorento]

Täytyy myöntää, että joskus nuorena ei ole ollut sen vertaa järkeä päässä,  että olisi tajunnut olla utelematta. Onneksi sitä iän myötä fiksuuntuu Itseltä ei ole koskaan kauheesti udeltu, toisaalta aika avoimesti olen aina puhunut lapsihaaveistani.

[Minikiki]

En kysele, mutta saatan juttukaverista riippuen kertoa meidän tilanteesta (ollaan edetty jo lapsettomuushoitoihin).

[Ajla]

En kysele keneltäkään. Itse koen todella ahdistaviksi kaikki aiheeseen liittyvät utelut, joten en tosiaankaan kysele keneltäkään.

[Kaijak]

En ikinä kysy keneltäkään. En myöskään koskaan kysy onko joku raskaana, vaikka kuinka vatsa pömpöttäisi (itseltäni kysytty about sata kertaa - enkä ole ollut). Minusta se on auttamatta törkeää käytöstä. Jos joku haluaa kertoa raskaudesta tai lapsisuunnitelmista niin hän tekee sen kyllä kysymättäkin.

[sarvis]

En kysy enkä onnittele mahasta, ellei asia muuten tule ilmi.

Itse olen alkanut avoimesti puhua lapsettomuudesta ja sen hoidosta. Se on kuitenkin älyttömän yleistä nykyään, ja ehkä raskautumisen vaikeudesta puhuminen vähän hälventää näitä loukkaavia "ettekö te VIELÄKÄÄN hanki lapsia" -kyselyitä.

[Vilukissa]

Mielelläni kyseisestä aiheesta keskustelen enkä pahoita mieltä, jos multa kysytään lapsisuunnitelmista asiallisesti, mutta itse en välitä utella muilta. Se saattaa kuitenkin olla tosi arka aihe ja toisaalta jos joku haluaa toisen tietävän suunnitelmistaan niin kertokoon itse

[rullakatriina]

En kysele. Eikä minultakaan onneksi ole kyselty mitään.

[Malakiitti]

En utele. Keskustelen kyllä itse ihan mielelläni aiheesta, kunhan siitä kysytään asiallisesti. Tunnen kuitenkin paljon lapsettomia, joille aihe on todella vaikea, enkä sen vuoksi lähde tuntemattomilta asiaa utelemaan. Tutulta saatan kautta rantain tiedustella, jos asiaa sivutaan keskustelun yhteydessä jo muutenkin.

[Nimetön]

En kysele, koska en halua että minultakaan kyseltäisiin. Kahden parhaan ystävän kanssa asiosta puhutaan avoimesti puolin ja toisin.

[maikkimaa]

En kysele vieraammilta, parhaiden kavereiden kanssa asioista tietenkin keskustellaan puolin ja toisin.

[Alberta]

En kysele puolitutuilta. Lähimpien ystävien ja omien siskojen kanssa tulee avoimesti lapsiasioista juteltua.

Mua itseäni ärsyttää, kun on kyselty näitä perus "koska toinen" kysymyksiä. Esikoinen oli varmaan monelle ylläri, joten sitä ei ehditty ikinä kauheasti kysellä. Nyt mua ärsyttää, kun tuttujen tututkin kyselee mun kavereilta, että vieläkö meille tulee/vieläkö me halutaan kolmas.  Ja kyllä, me toivotaan kolmatta, mutta en ole sitä hirveästi huudellut. Helpompi ollut vaan vastata, että ei ole suunnitelmissa.