Puheilmaisun erityisvaikeus

[RoTTa]

En ainakaan huomannut tällaista ketjua.

 

Toivoisin vertaistukea ja ajatustenvaihtoa. Meillä on 4v. poika, jolla todettiin puheilmaisun erityisvaikeus viime helmikuussa. Onko muita kenen lapsella olisi puheentuotossa viivettä? Miten muut arkiaskareet sujuu? Ja onko mitä tukitoimia käytössä? Ihan vaan olisi mukava kuulla miten muilla arki rullaa vai rullaako aina

[-M-]

Meidän diagnoosi on keskivaikea kielellinen kehitysviive. Puheterapeutti käy päiväkodissa kerran viikossa. Ja kehittyminen on päiväkotiin mentyä mennyt hurjasti eteenpäin. Päiväkotiin typsy meni kyl jo yli 2v sitten.

[Mrs-W]

Meidän 3-vuotiaalla dyspraksia eli puheen tuoton vaikeus/viivästymä. Sanoja ei ole kuin muutama hyvin yksinkertainen. Tukiviittomat on meidän "pelastus", jotta pystytään juttelemaan lapsen kanssa, 3-vuotiaalla on jo paljon asiaa. Käydään puheterapiassa ja kohta saadaan opettaja kerran viikossa kotiin, joka opettaa meille noita tukiviittomia (tähän saakka ollaan itse opeteltu papunet-nettisivuilta).

[Guest RoTTa]

Meillä oli juuri kontrolli käynti ja nyt haetaan puheterapiaa Kelan kautta, et saatas sitä vähintään vuodeksi eteenpäin kerran viikossa. Nythän meillä ollut vain kunnan järjestämää 2x10 kertaa vuoden aikana ja se ei kuulema riitä, mistä olen kyllä samaa mieltä Me saadaan kotiin joku romppu, missä on viittomia. Kaikessa muussa on kehittynyt ikäisensä tasolla, mut puhe on vuoden jäljessä vaikka kyllä kehuivat miten hyvin mennyt vuodessa eteenpäin Keskittymisestä huomauttivat, mut minusta poika oli normaalia vilkkaampi kun oli uusi paikka ja varmaan jännittikin :S Tiiä sitten. Ja edelleen poika siis jatkaa hoidossa 3krt/vko aamupäivät.

 

Onko teillä muilla sit viivettä esim. vessajutuissa? Onko ongelmia syömisessä? Käytättekö jotain lääkkeitä tai onko muussa muuten ongelmaa?

 

Meillä jäi vasta syksyllä yövaippa pois eli oli jo liki 4v. Ja päivävaippakin oli vielä 3,5 vuotiaana varsinkin kun lähdettiin johonkin. Ruoan suhteen meillä ollaan tosi kranttuja. Ei syö, edes maista, jos ruoka on oudon näköstä tai haisee oudolle. Yhdessä vaiheessa ei syönyt mitään missä oli tuorejuustoa O.o Nykyään syö, kun vähitellen aloin sitä lisäämään ruokiin. Paljon on ruokia joita ei edes suostu maistamaan, esim. moni kalaruoka :/ Siksipä me syödään omega-3:sta lisänä.

 

Terv: RoTTa

[Bambi]

^ Meillä on vasta 2v juuri täyttänyt poika, mutta moni juttu kuulosti niin samalta kuin kirjoituksessasi. Erittäin kranttu ruokailija, myös pureskelu kestää kauan, ja uusia ruokia ei mielellään maista. Kasviksia ei syö ollenkaan paitsi ruuan sekaan piilotettuna. Pottaan päin poika ei suostu edes vilkaisemaan. Ja sanoja ei ole vielä yhtään. :/

 

Nämä jutut siis meillä aiheuttavat ongelmia arjessa, mutta muuten mielestäni poika on kehittynyt normaalisti. Odotamme pääsyä puheterapeutin arviokäynnille...

[Nkk]

Meidän juuri 5-vee tytöllä on dyspraksia epäily eli neuvolassa huomattiin karkea motoriikassa hieman viivettä sekä puheongelmat ovat olleet kuviossa pitkään. Mielestäni oireet on kuitenkin lieviä, nimeämisongelmaa ja kirjaimia puuttuu sekä hieman hahmoitusongelmaa. Tyttö kuitenkin puhuu paljon ja tulee pääosin ymmärretyksi. Liikkuminenkaan ei tuota suuria ongelmia, mutta 5v. nlassa vaadittu kymmenen hyppyä yhdellä jalalla ei onnistunut. Ruokailu ja erilaiset ruokalajit on olleet hirvittävö ongelma heti 1 vuotiaasta asti.

 

Olisinkin halunnut kysellä tutkimuksista miten teillä on päästy diagnoosiin?

 

Vaikka jotain tälläistä olikin epäillyt niin tuntuu jotenkin tosi epäuskoiselta ja voimattomalta.. miten meidän lapsesta tuli yhtä-äkkiä erityislapsi?

[Guest RoTTa]

Nkk:

Meillä laitettiin neuvolasta puheterapeutille 2,5v:nä ja PuTe sit laitto lähetettä sairaalaan, jonne mentiin sit tutkimusjaksolle neljäksi päiväksi. Tämän neljän päivän aikana poika oli osastolla hoidossa ja suoritti eri lääkäreiden kanssa erilaisia tehtäviä. Oli psykologin arvio, puheterapeutin, foniatrin ja kenenkähän kaikkien lie. Eli testattiin nimeämistä, liikkumista, käytöstä ihan normi leikeissä ja vuorovaikutusta ja sen semmosta. Tulokseksi saivat sit dysfasia diagnoosin, mitä osasin kyllä jo odottaa, et meille ei ollu mikään järkytys. Ennemminkin helpotus...

 

Meillä ei ole missään muussa oikeastaan ongelmaa/ viivettä, mutta tuo puhe ei vaan tule. Ymmärrys siis pelaa jopa ikäistään paremmin ja hienomotoriikkakin on hyvä, erityisesti kehuivat hahmottamista

 

T:RoTTa (joka ei muista enää salasanojaan xD)

[Nerppa]

Meidän pojalla foniatri totesi viimeviikolla vaikea-asteisen puheenkehityksen viivästymisen, eli dysfasian.

Lääkäri kirjoitti Kelalle puoltavat lausunnot kuntoutuksesta ja vammaistuesta. Niitä pitäsi sitten hakea syksyllä kun lapsi täyttää kolme.

Siihen asti mennään normi puheterapialla ja tukiviittomilla.

Foniatri suositteli intensiivistä terapiaa seuraavat kaksi vuotta. Hänen mukaansa merkittävää kehitystä voi olla odotettavissa n. vuoden kuluttua.

Arki on ainakin hivenen jo helpottunut noiden viittomien avulla. Poika ei enää menetä hermojaan joka kohdassa vaan osaa paremmin näyttää mitä miettii, joko viittomilla tai sitten kuvakorteista.

Meillä pojalla ei myöskään ole mitään ongelmaa ymmärryksessä, päinvastoin. On myöskin erittäin taitava kaikessa liikkumisessa ja pienessä näpertelyssä. Ainoastaan tuo puheen tuotto ei onnistu.

 

Mitä muille perheille kuuluu?

[Nkk]

Jospa teille Nerppa myönnettäisiin tarvittavat tukitoimet!

 

Meillä tämä viisivuotiaalle diagnoosin saaminen osottautui aika hankalaksi.. kaikkialle on jonoa ja se yksi joka tekee päätökset niin on AINA lomalla..

 

Joka tapauksessa puheterapiajonossa ollaan, kun esimmäinen puheterapiajakso (20krt) loppui ja luultavasti päästään puheterapiaan vasta syksyllä

 

Olemme myös toimintaterapiajonossa (tätä en ihan ymmärrä, että miksi? Ilmeisesti kunnan tapa?) ja itseasiassa juuri kuultiin, että 4 kpl arviointikäyntejä tulee tämän kuun lopussa!

 

Ja olemme myös jonossa foniatrisen osaston tutkimusjaksolle (tämä on se jonne alunperin haluaisin tytön, että saadaan joku selkeä diagoosi eikä pomputtelua terapeutilta toiselle!). Foniatriselle jonoon pääsy on monen puhelun ja muutaman pitkän sähköpostin takana. Onneksi sitten puheterapeutti (joka ei kylläkään ole nähnyt edes koko tyttöä) puolsi tyttöä terapoineen puheterapeutin lausunnon pohjalta lähetettä foniatriselle.

 

Miten olette toimineet, pitääkö näiden lähetteiden perään vielä kysellä? Että onko varmasti mennyt ja milloin tulee kutsu? Aika byrokraattiselta toiminnalta tuntuu kyllä ainakin täällä koko touhu ja en ihmettelisi vaikka lähetteitä "hukkuisi" jonnekin päätöksiä tai valtuutuksia odotellessa..?

 

Mielelläni lukisin myös kokemuksia foniatrisen osaston jaksosta? Mitä siellä tehdään ja miten? Onko lapsi yksin vai vanhemman kanssa jne.?

[Guest RoTTa]

Meille kuuluu todella hyvää! Meillä puhe tuli maaliskuun paikkeilla lähes täydelleen! ♥ Nyt puuttuu enää R ja L Joissain sanoissa menee kirjaimet sekasin esim. lapsi = laspi ja tämmösiä, mut muuten puhuu ihan todella hyvin ja kaikki sanat ja lauseet rakentuu oikein. Eli ihan kuin ois joku nappia painanu ja puhe tuli. Mulla on hakemus vetämässä kelan kautta saatavaan puheterapiaan, koska kaupunki ei sitä nyt tarjoa riittävästi. Tosin en usko, että menis kovinkaan kauaa kun oppis nuo muutamat äänteet vielä. Toivoa siis on, että normi luokalle kouluun pääsis

 

Tuosta osastojaksosta: Me oltiin 2011 osastojaksolla. Lapsi aamulla vietiin ja illalla haettiin kotiin kun ei oo kuitenkaan älytön tuo matka eli oli siellä yksin. Sinne olisi voinut jäädä yöksikin. Osastolla oli sillon neljä poikaa, kaksi nuorempaa ja kaksi vanhempaa. Päivä rakentui leikinvarjolla tapahtuvasta testauksesta ja siis oli vähän niinkuin hoidossa ois ollu. Perjantaina oli sit yhteenveto ja jatkosuunnitelmat missä sit me vanhemmat oltiin mukana. Meillä ainakin poika tykkäsi olla ja usein kysyy, et millon taas mennään isoon sairaalaan Eli mukavaa oli vissiin ollut hänellä siellä.

 

Lähetteen perään kannattaa soittaa osastolle! Sanoa, et onko millon aikaa tulossa, meille tuli seuraavalla viikolla siitä se kutsu Eli jos ei kysele, niin voivat jättää jonon perälle

 

RoTTa (ei edelleenkään muista salasanoja..)

[Guest Nerppa]

Täällä ukkelilla tulee ihan valtavasti uusia sanoja. Ollaan miehen kanssa ihan haltioissamme

Ainoo mikä sapettaa on Kela. Vammaistukihakemus ja kuntoustushakemus (puheterapiaan) vetämässä, käsittelyaika tuntematon...

Argh!

[Vilma]

Pyydä että kuntouttava taho esim. puhe- tai toimintaterapeutti soittaa kelaan ja yrittää hoputtaa. Meillä on alkamassa toimintaterapia, ja odotti vain tuota Kelan päätöstä maksuista. Kerrankin oli kelassa nopeaa toimintaa ja päätös tuli vajaassa 2viikossa!  Sanoin kyllä jättäessäni hakemuksen että voisivat kiirehtiä että terapia pääsee alkamaan, ja toimintaterapeutti olisi myös kiirehtinyt asiaa jos olisi ollut tarve.

[-M-]

6 viikkoahan on käsittelyaika vammaisetuuteen, jos menee yli niin sitten kannattaa vaikka soitella. Meillä molemmilla lapsilla on diagnoosi puhevaikeuteen (molemmilla eri sanoin diagnoosi) plus isommalla vielä motorollisia vaikeuksia. Kaupunki maksaa sekä puhe- että toimintaterapian.

[Nerppa]

Viimeviikolla tuli Kelasta myönteinen päätös niin korotettuun vammaistukeen kuin puheterapiaankin.

[Guest Ravenna]

Pois.

Edited January 21, 2014 by Ravenna

[koivu]

Me ollaan perustettu vertaistukiryhmä fb:n puolella vanhemmille, joiden lapsilla verbaalinen dyspraxia. Sinne olisi kivaa saada muitakin keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia. Jos täällä liikkuu joku, jonka lapsella on samantyyppistä ongelmaa ja haluaa tulla keskustelemaan, niin se pitäisi löytyä kun hakee tuolla nimellä. Se on suljettu ryhmä, joten laittakaa siitä liittymispyyntö.

[Sunflower78]

Me ollaan perustettu vertaistukiryhmä fb:n puolella vanhemmille, joiden lapsilla verbaalinen dyspraxia. Sinne olisi kivaa saada muitakin keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia. Jos täällä liikkuu joku, jonka lapsella on samantyyppistä ongelmaa ja haluaa tulla keskustelemaan, niin se pitäisi löytyä kun hakee tuolla nimellä. Se on suljettu ryhmä, joten laittakaa siitä liittymispyyntö.

Moikka! Laitoin koivu sulle juuri yv:n kun en löytänyt FB:sta tuota ryhmää eli josko liittäisit mut sinne!

[tweetie87]

Haluaisin mukaan tuonne FB ryhmään.

[koivu]

Meitä on siellä nyt niin paljon, että pitäisi löytyä ihan fb.n haulla ja sitten vaan pistää liittymispyynnön. Jos ei löydy, niin laita mulle yv niin laitan linkin.

[tweetie87]

Olen varmaan vähän tyhmä, mutta en löytäny Facebookista enkä tie, miten täällä saa laitettua yv:tä. En löydä mistään sellasta kohtaa. Kirjauduin siis tänne ihan vain tuota facebookryhmää varten, kun olisi kiva päästä juttelemaan.

[koivu]

Sulla pitäisi vissiin olla se 10 viestiä, ennen kuin nuo yksityisviestit onnistuisi. Mä en saa tähän laitettua sitä linkkiä, ei vaan jostain syystä onnistu.. Jos googlaat verbaalinen dyspraksia, päädyt kaksplussan keskusteluun. Siellä on linkki sinne.

[Nerppa]

Mulla on reilu 4 vuotias poika, diagnoosina verbaalinen dyspraksia. Diagnoosi kielellisestä erityisvaikeudesta tehtiin kaksi ja puoli vuotiaana, sittemmin tarkentui tuohon verb. dyspraksiaan.

Poika oli käytännössä täysin puhumaton yli kolme vuotiaaksi asti. Alkoi puhumaan n. vuosi sitten. Saatiin tukiviittomaopetusta ja poika sai todella intensiivistä puheterapiaa yksityisellä, Kelan kustantamana. Kehitys on ollut päätä huimaavaa tämän viimeisen vuoden aikana.

Foniatri sekä puheterapeutti sanoivat että pojan puhe on lähes ikätasoista nykyään, että vain käytännössä pelkkiä äännevirheitä enää jäljellä.

Mutta ei yhtä ilman toista... pojalla samaan syssyyn tehtiin alustava diagn. SI-häiriöistä ja pientä epäilyä ADHD:stä tai vastaavasta keskittymishäiriöstä on. Jaksuja teille kaikille joilla kuntoutuksen tie on vasta aluillaan. Kerron mielelläni tarkemminkin jos joku haluaa jotain tietää kun tuntuu että tässä aletaan jo aika konkareita olemaan tässä asiassa 

[duudeli]

Miksen mä täältä tajunnut kattoa... Noh, tuon tännekin viestini:

 

Poika syntynyt heinäkuussa 2012. 1v synttäreinään vilkutti ja sanoi "hee-hee" mutta unohti molemmat taidot hyvin pian synttäreiden jälkeen. 

Pudistamaan päätään, taputtamaan ja uudestaan vilkuttamaan oppi 2v kesänään v. 2014 ja samana kesänä käytössä oli kaksi "sanaa" IMM=imuri ja ÄNG=angry birds. Molemmat sanat olivat unohtuneet elokuuhun mennessä, muut taidot sentään jäivät.

 

Puheterapia alkoi elokuussa 2014 kun poika oli reilun 2v ja käytössä pyöreät 0 sanaa. Pute totesi elokuussa ymmärryksen kuitenkin vaikuttavan ikätasoiselta. Syyskuussa alkaneessa kerhossa välillä ongelmia muiden lasten kanssa: käy päälle ja sotkee leikkejä - ei oikein osaa leikkiä muiden kanssa.

 

Tammikuussa 2,5vuotiaana tulossa reissu psykologin luo, jonka jälkeen kuullaan vasta mikä on seuraava askel. Nyt siis jatketaan vaan putea ja harjoitellaan tukikuvien käyttöä. Viittomat eivät tunnu poikaa kiinnostavan.

 

Liityin juuri Aivoliiton jäseneksi ja tilasin sieltä "Joko se puhuu?"-kirjan, jota oon kuullut kehuttavan. Tässä kun on vielä itsellä pieni shokki päällä, kun vasta tämän viikon maanantaina lausuttiin ääneen tämä epäilys SLI:stä, niin toivon kirjan antavat tukea sekä lapsen käsittelyyn että tämän asian käsittelyyn omassa päässäni.

 

Kivaa oisi, jos täältäkin löytyisi vertaistukea. Fb-ryhmään kuulun jo, mutta siellä tuntuu välillä olevan jopa liiankin aktiivista kun hukkuu keskustelut uusien alle, eikä viitsi pikkujutuista uutta aihetta aloittaa kun tietää, että se ponnahtaa satojen ihmisten newsfeediin 

 

Nyt siis hurrailen täällä, kun poika vihdoin oppinut nyökyttämään myös kyllä ja alkanut leikkiä roolileikkejä  Niin pieniä, mutta niin isoja asioita.

 

Nerppa, mua ainakin kiinnostaa kaikki. Mä voisin jotenkin kovin nähdä, että meidän "tulevaisuus" olisi aika samanlainen kuin mitä teillä on takana.

Edited November 29, 2014 by duudeli

[Möö]

Heippa. Meilllä on reilu 2-vuotias tyttönen joka juttelee pääasiassa tavuilla. "EI" on äiti, "EIS" on iskä, "MAMA" maito jne. Nyt pari päivää sitten sanoi "HOSUT" housuista ja se kuulosti jo hurjan edistyneeltä. Kuitenkin tavuja tulee koko ajan enemmän ja yrittää kovasti puhua mutta ihan silminnähden vaikeaa se sanojen muodostaminen on. 2-vuotisneuvola on vasta edessä kun ollaan sairasteltu kovasti. En ole ollut ollenkaan huolissani vielä kun isoveljellä on jos jonkun moista epäilyä SI-häiriöstä ADHD:n kautta aspergeriin ja vielä 7-vuotiaanakin kaikki diagnoosit ovat ihan hakusessa ja saatu "tuki" sen mukaista.

 

Lasten isällä on selkeästi jonkun sortin dyspraksiaa ja itselläni taas tuo SI-häiriö. Onnistunut sekoitus siis.

 

Nerppa, jos olet "linjoilla" täällä, niin kerrohan mitä kuntoutusta olette saaneet? Olen tosiaan melko hukassa tuon esikoisen kanssa jonka koulunkäynti on arvatenkin vähän haastavaa. Ainoa tuki mitä oltaisiin saatu olisi ADHD-lääkitys joka olisi niin hakuammuntaa mielestäni etten missään nimessä suostu siihen. Toimintaterapiakin on täälläpäin alle kouluikäisille vain. 

 

Tuon 2-vuotiaan kanssa ajattelin tehdä niin että ehdotan josko odottaisimme vielä vuoden verran ja katsoisimme miten tytön kommunikointi lähtee sujumaan. Hän on vielä kotihoidossa ja me ymmärrämme häntä kuitenkin hyvin. Mitään turhautumista ei vielä ole ollut havaittavissa.

[duudeli]

Kiva kun on muitakin täällä aktiivisena.

Möö, tuo on ilmeisen tyypillistä etenkin joissakin kunnissa, että siinä diagnoosin saamisessa keeestäääää. Kurjaa elää epätietoisuudessa ja tosiaan rahallinen sekä kuntoutuksellinen tuki voi olla tosi heikkoa ilman sitä. Nämähän kaikki ovat vahvasti periytyviä (dyspraksia yms.), niin voisi kuvitella että teidän koktaililla voisi toisella ellei molemmillakin lapsilla olla samaa mitä teillä vanhemmilla ja silloin olisitte kyllä ainakin vanhemmasta lapsesta oikeutettuja tukeen (veikkaan että taloudelliseenkin) ja nuoremmasta taas kuntoutukseen. Olen kuullut, että jos vanhemmilta noita periytyy ja etenkin jos isommalla sisaruksella on dyspraksiaa tai dysfasiaa niin nuoremmat usein otetaan kuntoutuksen piiriin nuorempana kuin muut, usein jo 1,5vuotiaana.

 

Mä taas juuri siitä syystä halusin oman kaksvuotiaani heti puheterapeutille, jotta sitä tukea saisi mahdollisimman pian jos sille on tarve. Tuen piiristä on ehkä tuhat kertaa helpompi kuitenkin jäädä pois kun sille ei ole enää tarvetta, kuin päästä sitten (kiireellä) jos ongelmia ilmeneekin.

 

Olen eri lähteistä myös ymmärtänyt, että tällä varhaisella tuella olisi erittäin iso merkitys ja että yleensä noin 5 vuotiaan tilasta voidaan arvioida tulevaisuuden näkymiä ja sen ikäisenä se tila on enempi pysyvä. Mä siis itse henkilökohtaisesti toivon että saavuttettaisiin mahdollisimman hyvä tila ennen eskari-ikää, vaikka tottakai tulevaisuus on täysin auki eikä voida tietää saavutetaanko yhtään mitään siihe mennessä tai päästäisiinkö kenties kokonaan pois kuntoutuksen piiristä siihen mennessä.

Siitäkin olen kyllä monesta lähteestä lukenut, että vaikka dysfasialapsen puhe alkaisi yhtäkkiä sujumaan niin kuntoutusta ei saisi lopettaa siihen, kun tähän häiriöön liittyy usein muutakin kuin se viivästynyt puhe ja osa niistä oireista ilmenee vasta kouluiässä mm. oppimis- ja hahmotusvaikeuksina. Vaikka me ei tuen piiriin enää silloin siis kuuluttaisi, niin musta tämä tieto on jo itsessään tärkeä, että osaa ehkä sitten pitää itse silmät auki kouluaikana että jos lukihäiriötä tai noita oppimisvaikeuksia ilmenee niin ei kulutettaisi vuosia ihmetellessä "laiskaa lasta joka ei opi mitään" niinkuin kai joskus voi käydä..

 

Tämmösiin mä oon tällä hetkellä varautunut. Kovasti kyllä toivon, että turhaan.

Poika on joka tapauksessa edistynyt nyt hirmuisesti yhtäkkiä. On alkanut enempi leikkimään ja tämän syksyn aikana on alkanut matkimaan eläimiä ja joka viikko tulee uusia eläinten ääniä repertuaariin. Ehkä tämä tästä.