RoTTa

Puheilmaisun erityisvaikeus

36 posts in this topic

Jee, keskustelua! Kiitos, duudeli.  :)

 

Meillä tätä pakkaa sekoittaa se, että molemmilla lapsilla oireet ovat niin erilaiset. Esikoinen puhui jo yksivuotiaana hurjan paljon ja hän on aina ollut ihan koko ajan äänessä. Jos hänen juttujaan kuuntelee pidemmän aikaa niin huomaa että se pölötys on melkein automaattista hölinää ja esimerkiksi jotain kysyttäessä hänen on kovin vaikea vastata juuri siihen tiettyyn asiaan. Hän kuulee kaiken muttei kuuntele mitään, asioista saa sanoa miljoona kertaa ja edelleen hänen on vaikea sanoa mitä juuri sanottiin. Muiden keskusteluista hän taas kuulee kaiken. Hän on ikäänkuin omassa maailmassaan ja kuitenkin koko ajan kaikessa läsnä. Ei pysty kuuntelemaan samalla kun katsoo eikä pysty puhumaan jos jossain lähettyvillä joku toinen puhuu. Lisäksi hänellä on iso liuta neurologisisa oireita motoriikan ja tasapainon ongelmista ja poissaolokohtauksista pään paukuttamiseen eivätkä nämä tunnu oikein kiinnostavan ketään. Ainoa mihin on puututtu, on ne keskittymisen vaikeudet.

 

Ja jos rumasti sanotaan niin koulumaailmassa ADHD-oireethan ovat ihan yhtä kuin huono kasvatus. Eskarissa, jossa pojalta meni verrattain hyvin kun siellä oleminen oli vapaampaa kuin koulussa, meille yritettiin aluksi puhua siihen malliin että "kai te tiedätte että lapselle pitää välillä tuottaa pettymyksiä eikä aina saa antaa heti mitä toinen haluaa" ja minä itkua vääntäen yritin siihen selittää että meillä on itseasiassa ihan älytöntä painiottelua koko arki. Onneksi hekin huomasivat aika pian että kyllä pojassa on muutakin kuin "vapaa kasvatus" ja "kaverivanhemmuus". Nyt koulussa ongelmana on se, että pojalla ei ole minkäänlaisia oppimisvaikeuksia, hän lukee ja kirjoittaa ja laskee sujuvasti mutta isossa ryhmässä hän on ihan pihalla. Ylipäätänsä koko koulunkäynti alle kilometrin koulumatkoineen on pojalle kauhean raskasta aistiyliherkkyyden takia ja hän uupuu hirveän helposti. Ihan niinkuin minäkin. Ottaahan se vähän sydämestä kun verrattain isokokoinen miehen alku kömpii koulupäivän jälkeen syliin kippuraan ja sanoo että haluaisi vielä olla ihan pikkuinen kun silloin sai vain leikkiä takapihalla lämpimässä auringon paisteessa. :girl_to_take_umbrage2:

 

Tuo kaksivuotias taas on ihan hiiren hiljainen ja kovin arka. Mutta tunnistan hänessä niitä samoja tasapainon ja motoriikan ongelmia kuin pojassa. Hänestä olisikin varmaan helpompi "osoittaa" se oikea diagnoosi mille voisi sitten saada toimivaa tukea. Ehkä. Pojan suhteen olen jo luovuttanut enkä usko että hänelle edes on olemassa mitään tukea. Eikä siinä mitään, hänestä on meille valtavasti iloa ihan tuollaisenaankin. Välillä vaan arki tuntuu ihan loputtomalta  :dash2: .

Share this post


Link to post
Share on other sites

No jopas. Ihmeellistä, ettei tuommoista huomata. Noita poissaolokohtauksia ja pään paukutuksia ei ilmeisesti tapahdu koulussa niin, että opettajat sen huomaisivat poikkeuksellisena oireiluna? Näin kirjoitettuna kuulostaa vaan niin selkeältä erityisavun tarpeelta, mutta sekin on kyllä totta, että hetkittäin poissaoleva ekaluokkalainen jolla keskittyminen harhailee ei ole mikään uusi juttu ja voi olla vaikea tunnistaa kuka harhailee vähän liian kaukana... Mitä opettajat ovat sanoneet, kun olet näistä kertonut?

 

Sun kirjoituksesi perusteella tuntuu, että jossain vaiheessa kouluikää se seinä tulee vastaan jossa se erityisavun tarve huomataan. Poikasi kannalta toivon, että se tapahtuisi mahdollisimman pian, ettei ehtisi väsähtää ja menettää makunsa koko koulusta vain siksi, että normaaliopetuksessa on liian raskasta. Vai minkä luulisit auttavan tuohon uupumiseen? Mulle tuli siis mieleen opetus pienryhmässä, niitä monissa kouluissa järjestetään.

Miten poika pärjää ikätovereiden kanssa? Onko saanut luokalta uusia kavereita?

 

Mulla on sama käsitys ADHD:sta tuossa maailmassa ja vaikka meidän poika vielä kovin pieni onkin, niin nyt jo liian usein on levoton käytös pistetty vanhempien piikkiin ja vihjailtu, että olemmeko koskaan kokeilleet kieltää poikaa. Mä en tiedä johtuuko meidän pojan häiriökäytös dysfasiasta vai mistä, mutta joka tapauksessa tuntuu äärettömän pahalta tulla morkatuksi vanhempana kun tietää tehneensä kaikkensa - lapsi vaan nyt on semmoinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No sepä siinä onkin kun nuo haahuilut menevät niin normaalinkin olemisen piikkiin. Ei noita poissaolokohtauksia edes huomaa jos häntä ei katso koko ajan. Se niistä havahtuminen on ainoa mihin yleensä kiinnittää huomiota ja se näkyykin juuri sellaisena singahtamisena tai säpsähtämisenä. On poikaa tutkittu neurologin toimesta useaan kertaan mutta ainoa mitä sieltä on löytynyt on ADHD joka ei mielestäni ole edes oikea diagnoosi. Tai on varmasti oikea mutta kun on niin paljon muutakin joka jää huomaamatta niiden ADHD oireiden alle. 

 

Tuo uupuminen liittyy siihen aistiyliherkkyyteen ja siihen ei ole oikeastaan muuta kuin se, että antaa pojan vetäytyä aina kun hän sitä tarvitsee. Koulussahan se ei onnistu mitenkään. Käytännössä poika saa aina jossain vaiheessa kotiin tultuaan mega-luokan pultit jostain ja päästää höyryt siten ulos. Siinä pitää vaan olla ottamassa koppia. Nyt se onnistuu kun olen vielä kotona mutta ihan kauhulla odotan sitä aikaa kun palaan töihin ja tuota joutuu pyörittämään kaiken maailman iltapäiväkerhojen kautta kotiin vasta myöhään illalla.

 

Koulussa puhutaan kuntoutuksesta ja terapioista mutta kaikki on periaatteessa tuon neurologin takana ja sieltä vaan tyrkytetään ADHD-lääkitystä. En vaan jaksa enää kuunnella kuinka lyhytkestoisiakin nappeja olisi tarjolla, sellaisia mitkä annetaan aamusta ja sillä menee koulupäivä. Siis oikeesti, kyse on 7-vuotiaasta lapsesta. Minun puolestani saa jäädä koulut käymättä jos ainoa mahdollisuus on lääkitys. 

 

Pienryhmät ovat tarkoitettu selvästi oppimishäiriöisille ja ne ovat täynnä. Pojalle toimiva ratkaisu olisi avustaja ja niitä ei ole saataville kuin diabeetikoille. OIkeasti tämä on jo hieman koomista. Hirveästi puhutaan siitä kuinka pojat ovat putoamassa peruskoulusta mutta kuitenkin toimintatavat ovat ihan kiveen hakattuja. Nyt ne ryhmäkootkin ovat taas nousemassa kun niiden pienentämiseen varatut rahatkin otetaan pois.

 

Mutta en minä itseasiassa ole niin epätoivoinen tämän tilanteen kanssa kuin mitä nyt ehkä näistä kirjoituksista saa kuvan. Maailmassa on kuitenkin niin paljon muutakin kuin koulu. Pojan isäkin oli tarkkikset kierrettyään havahtunut vasta ammattikoulussa että jotain pitää varmaan tehdäkin ja ihan elämäänsä tyytyväinen hyvä veronmaksaja hänestäkin on tullut. Poikakin on selkeästi enemmän tekijä kuin lukija ja täytyy vaan yrittää jaksaa kannustaa häntä löytämään se oma juttunsa. Kaikista parhain neuvo jonka olen keneltäkään saanut on täysin ei-ammattilaisen sukulaiseni tokaisu "Pojalla on kaikki oikeus roikkua mukana ainakin se yhdeksän vuotta." Sillä mennään. :girl_sigh:  

 

Kavereiden suhteen on vähän vaikeaa. Kyllähän muut lapset pitävät häntä erilaisena mutta olen väsymiseen asti jankuttanut sitä että maailma olisi ihan älyttömän tylsä paikka jos me kaikki oltaisiin samanlaisia. On hänellä kavereita mutta hirveän helposti tulle konflikteja kun poika on niin herkkä. Mutta hän kerkeää vielä. Koko elämä vielä edessä.

 

Hauskintahan tässä on se, että poika on tosiaan meidän esikoisemme, keskimmäinen on taas ihan eri maata. Kaikki menee ongelmitta ja kaikkien käyrien ja standardien mukaan. Ollaan hysteerisenä naurettukin miehen kanssa sitä eroa mikä on kun mennään johonkin esikoisen asioiden tiimoilta kuin että kun mennään keskimmäisen. On äärimmäisen helppoa tuntea itsensä erittäin hyväksi kasvattajaksi keskimmäisen kanssa ja vastaavasti taas täysin paskaksi tuon esikoisen kanssa. Tuo nuorimmainen on sitten taas jotain noiden kahden väliltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sen verran piti vielä lisätä että mehän ollaan juuri muutettu isolta paikkakunnalta pienelle ja väistämättä tulee mieleen että olisi pitänyt jättää muuttamatta. :girl_sigh:  Olen nyt ajatellut että seuraavan kerran kotikonnuille mentäessä käytän poikaa yksityisellä neurologilla jos sieltä vaikka tulisi jotain lisävalaistusta asiaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No nyt vasta huomasin että oli tullut keskustelua tänne lisää sitten oman viestini.

 

Poika tosiaan saa enää harvakseltaan puheterapiaa koska enää on vaan noita äännevirheitä ja kertovassa puheessa pientä hitautta. Mutta siis diagnoosi kielellisestä erityisvaikeudesta ei ole purettu.

 

Vuoden verran ollaan saatu kaupungin maksusitoumuksella toimintaterapiaa yksityiseltä terapeutilta SI-häiriöihin eli aistihäiriöihin.

Terapia on auttanut todella paljon mutta vielä on matkaa....

Saatiin juuri ennen joulua vihdoin mustaa valkoisella, eli diagnoosi noista si-häiriöistä. Sillä pyritään turvaamaan tuki lapselle päivähoidossa, esikoulussa ja koulussa sekä tarvittava tuki myös koko perheelle. Helpompi noita tukitoimia saada kun on diagnoosi.

Parhaillaan odotetaan päätöstä uudesta sitoumuksesta toimintaterapiaan jotta päästäisiin mahd. pian taas jatkamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sen verran piti vielä lisätä että mehän ollaan juuri muutettu isolta paikkakunnalta pienelle ja väistämättä tulee mieleen että olisi pitänyt jättää muuttamatta. :girl_sigh: Olen nyt ajatellut että seuraavan kerran kotikonnuille mentäessä käytän poikaa yksityisellä neurologilla jos sieltä vaikka tulisi jotain lisävalaistusta asiaan.

Mä olin juurikin tulossa sanomaan, että kannattaa ehdottomasti hakea toisenkin neurologin kanta ja pyrkiä sitä kautta niihin koulunkin mainitsemiin terapioihin ja kuntoutukseen. Lähtisin tälle linjalle ihan mahdollisimman pian, mitä pikemmin poika ja te saatte jotain tarttumapintaa siihen, mistä on kyse ja miten edetä, sitä paremmin jatko esim. siellä koulussakin ja teidän arjessa tulee toimimaan.

 

Mm. toimintaterapeutit monesti järjestää terapiakäyntejä ihan sinne koululle, ja ovat tiiviissä yhteistyössä koulun henkilökunnan kanssa. Tätä kautta niitä konkreettisia apukeinoja saataisiin luovittua myös sinne pojan arkiympäristöön.

Edited by bohemian

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos teille vastauksista.

 

Otin yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja hänen kautta järjestyi uusi arviokäynti toimintaterapeutille. Toimintaterapeutti vaan on edelleen sitä mieltä ettei hänellä ole oikein lisää annettavaa pojan tilanteeseen. Erityisopettaja otti minuun tuota ennen yhteyttä ja kauhisteli pojan puuttuvaa tasapainoa ja koordinointikykyä ja hän oli sitä mieltä että pojan kuuluisi saada tukea fysioterapiastakin. Terveydenhoitaja puhui jotai koulupsykologin arviosta mutta pojan opettaja taas tyrmäsi kaikki ajatukset sanoen että poika menee niin laidasta laitaan että hän ei osaa sanoa mikä auttaisi ja mikä ei.

 

Että sellaista tukea ja apua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käsittämätöntä :girl_sigh:. Jos opettaja ei osaa nimetä ongelmaa niin tietenkin hänen pitäisi antaa muiden yrittää :(.

 

Millä tiedoilla tuo toimintaterapeutti oli tuota mieltä? Ajatteliko kyseessä olevan puheilmaisun häiriö, vai tiesikö laajemmin taustoista? Minusta kuulostaa, että iso osa ongelmaa on se, ettei mm. sinun hyväksi toteamia käytänteitä saada siirrettyä kouluympäristöön, koska henkilöstö ei käsitä niiden tarpeellisuutta. Juuri siinä se tt voisi olla avuksi, jos hahmottaisi tilanteen ja sen, että pojan tilanteessa on kyse paljolti myös aistihäiriöistä/yliherkkyyksistä ja se puheilmaisu on vain osa kokonaisuudesta...

 

Painotitko arviointikäynnillä sitä, että pojan toiminta ryhmässä poikkeaa paljon siitä, miten hän jaksaa kahden kesken keskittyä (olettaen että käynti on ollut jossain tt tiloissa)?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itseasiassahan olen pojan kanssa väärässä ketjussa kun hänellä ei varsinaisesti puheilmaisussa ole muuta vikaa kuin että pulina ei lopu edes unissaan. Tulin tänne alunperin puhumaan tuon meidän puhumattoman 2-vuotiaan juttuja ja mietin täällä tuota "varhaista tukea" kun hänen kohdallaan olen jo niin pessimistinen että kaikki puhe varhaisesta tuesta saa suurinpiirtein näkemään punaista esikoisen kokemusten perusteella. Mutta tosiaan tuon 7-vuotiaan ja tämän 2-vuotiaan olemuksessa ja toiminnassa on niin paljon samankaltaisuuksia että joku sama "häikkä" se on, mikä ikinä lieneekään. Esikoisella se silmiinpistävin oire on keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriö ja tällä kuopuksella nimenomaan tuo puheilmaisun vaikeus.

 

Mutta oltiin ensimmäistä kertaa nyt siellä tt:n arviossa taas ja saatiin taas evästyksiä koululle, en vain tiedä miksi esimerkiksi aktiviteettityynyn hankkiminen on niin vaikeaa koulun puolelta. Käydään nyt ainakin tuolla tt:n luona ne uudet arviointikerrat ja katsotaan tulisiko sieltä jotain. Yksi ongelma pojassa on hänen voimakastahtoisuutensa ja väsähtämisensä, nytkin tt sanoi että ihan mahdotonta häntä on saada tekemään mitään jos hän on väsynyt tai ei vaan huvita. Kai hän on oikeasti sen verran "vaikea" ja turhauttava tapaus ettei ammattihenkilötkään jaksa. :girl_sigh:

 

Olen itse enemmän ja enemmän sitä mieltä että ikä korjannee hirveän paljon. Onhan poika kuitenkin vielä hirveän pieni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä uskon, että tt ilmaisi tuon asian ihan vain siksi, ettet ihmettele ettei kerralla ole ollut paljoa tekemistä :). Ei sataprosenttisen varmasti pidä yhtäkään lasta "vaikeana". Varmasti jahka oppii tuntemaan poikaa keksii keinoja siihen, miten poikaa saa motivoitua ja se on juuri sitä tärkeää tietoa myös teille ja koululle. Tt pohjaan kuuluu se, että asiakkaan tilanne koostuu useista eri tekijöistä ja niiden hahmottamiseen menee joskus pidemmän aikaa. Ja se ajankäyttö on hyvinkin tärkeää ja perusteltua, koska sillä päästään käsiksi ilmiöiden ytimeen ja saadaan kohdennettua oikeasti tärkeitä tukitoimia/toimintaa eikä vain "puuhastelua".

 

Pahoittelut jos nämä viestit menee vähän offtopic.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^En siis missään nimessä halunnu väheksyä tuota tt:n panosta tai arvinointitaitoa, se kuulosti vaan hieman huvittavalta kun tt sanoi että "tämä nyt lähinnä pötkötti tuossa patjalla."  :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now