Aurora

Tyhmä kysymys: miksi salata raskaus?

257 posts in this topic

Mulla oli jotenkin sellanen (typerä) ajatus, että jos iloitsen heti alussa liikaa, niin tulee ihan varmana keskenmeno.

Joka paikka ihan kun täsmentäis, että kerrothan sitten vasta "varmojen" viikkojen jälkeen. Neuvolassakin meille sanottiin, että nyt kun on sen ja sen verran viikkoja, sydänäänet ja kaikki muu on ok, niin voi turvallisesti kertoa.

Mimosan, mulla on ollut ihan samantyyppisiä fiiliksiä. Nimim. Pessimisti ei pety

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä onkin vaikea aihe nyt meillekin tässä vaiheessa. Toisaalta ei haluttais kertoa vielä kellekään juuri siksi että vielä on niin riski vaihe menossa. Mutta toisaalta mulla on äiti ja yksi ystävä semmoiset että vaikka jotain sattuisikin, en voisi kuvitella etten kertoisi heille mitä tapahtuu/on tapahtunut. Kaiken lisäksi tiedän että olisivat tukenani sitten. 

 

Olenkin miettinyt että josko kertoisin ainakin tälle rakkaalle ystävälleni asian. Me ollaan yhdessä tässä kuljettu lapsuudesta saakka hyvin samalaisia elämäntilanteita ja kumpikin on halunnut lasta. Tässä on vain yksi iso mutta vielä.

 

Hän painii itse sellaisen sydäntä raastavan asian kanssa että hänellä ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta yrittää saada lasta. Eli tiedän että kun hän saa tästä tietää, se tulee olemaan hänelle omalla tavallaan kova paikka, enkä haluaisi aiheuttaa hänelle pahaa mieltä. Mutta toisaalta kerrottavahan se on ennemmin tai myöhemmin, ja jos se tapahtuu myöhemmin niin suojelenko häntä sitten pahalta mieleltä sen enempää... Pahan mielen hän saa varmasti jo siitäkin jos kerron vasta paljon myöhemmin. Me kun ollaan totuttu jakamaan toisillemme lähes kaiken elämissämme, niin ilot kuin surutkin. 

 

En olis ikinä uskonut tämmöisenkin asian olevan näin vaikeaa.  :girl_to_take_umbrage2:

Edited by Snuzzle

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ jonkun verran oon täällä Vaukkareiden lapsettomuuspuolella lukenut, kuinka lapsettomilta on pimitetty raskautta ja tosiaan ainahan se selviää sitten viimeistään jonkin ajan päästä ja olen ymmärtänyt, että se on ollut loukkaavaa. Salaaminen voi tuntua pahemmalta kuin kertominen. Toki asia on varmasti ystävällesi kova paikka, mutta rehellisyys on silti minusta tärkeintä. Ja sillä varmasti on väliä, miten asian kerrot: hehkutatko vai otatko puheeksi neutraalisti jne. Ja voithan sanoa ääneenkin, että kertominen on vaikeaa, koska tiedät hänen tilanteensa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiitos, ja juu ihan samaa mieltä kun tätä olen mielessäni nyt yrittänyt pyöritellä monelta kantilta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en ole kertonut raskaudesta vielä kenellekään (tulevaa isää tietysti lukuunottamatta) ja viikkoja on 9+4. Kauheasti tekisi mieli julistaa ystäville, mutta koen että tuleville isovanhemmille pitää kertoa ensin. Rohkeutta kerätessä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ollaan kerrottu aiemmista ekan ultran jälkeen, jotenkin se alkuraskaus on mennyt omia ajatuksia fiilistellessä, ettei sitä ole halunnut miehen lisäksi jakaa muiden kanssa.

Nyt tulevasta voi kertominen venyä vielä pidemmällä. Ehkä vähän hirvittää esim. sukulaisten reaktiot ja itselläkin enemmän ajatusten työstämistä tällä kertaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin raskaudesta kerrotaan vasta ultran jälkeen, kun itse nähdään, että kaikki on ok. En halua kertoa aiemmin, sillä jos jotain tapahtuu, niin en halua asiaa puida kaikkien kanssa ja olla säälittelyn kohteena. Esikoisen kanssa kerroin töissä rv 21, syynä oli työpaikan vakinaistaminen. Esikoisesta masu oli pitkään pieni ja oli helppo piilottaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisesta kerrottiin tuleville isovanhemmille nt-ultran jälkeen ja muille sitä mukaa, kun nähtiin ja jos sattuivat kysymään tai onnittelemaan. Suurin osa kavereista sai tietää vasta vauvan synnyttyä, koska asutaan eri paikkakunnalla kuin 90℅ suvusta ja kavereista eivätkä he kovin innoissaan täällä käy... Musta olis ollut typerää erikseen kuuluttaa vauvauutista, kun yhteydenpito muutenkin on vähän niin ja näin. Facebookiin yms en halunnut laittaa, kun tiesin uutisen oitis leviävän sellaisillekin, joiden en halunnut tietävän.

 

No, arvata saattaa, että tuli äkäistä palautetta, kun pimitin suurta uutista tytön syntymään saakka :D Toisesta aion kertoa yleisesti, jos (kun!) rakenneultrassa kaikki OK.

 

Ja se perimmäinen kysymys: miksi salaan? Jos jotain menisikin pieleen, niin en kestäisi selitellä tilannetta enempää kuin pakko..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moni sanoo kertomattomuuden syyksi sen, että ei halua säälittelyjä tai selitellä mahdollisen keskenmenon jälkeen. Mä taidan olla aika pahasti kaapissa, koska en kertoisi siksi, etten halua kenekään tietävän et ees etäisesti harkitaan perheenlisäystä. Hieman hössöttävät wannabe-appikset siis, ja parin suvun eka vauva hyvin pitkään aikaan. En aio alottaa sitä showta yhtään aiemmin kuin on pakko, ja koska reiluuden nimissä tulevat isovanhemmat kuulis samanaikaisesti ja ennen muita, niin ei sit kerrota kellekkään, vaikka omat vanhemmat ja kaveripiiri ois todennäköisesti järkevämmin suhtautuvaa.

 

Jos tämä hailakka plussa nyt ylipäätään pysyy mukana, et ylipätään ois varmasti jotain kerrottavaa...

 

(muoks kirjoitusvirheitä)

Edited by rimmy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ihan samanlaisia tuntemuksia, kuin niin monella muullakin täällä. En halua kertoa juuri kenellekään ennen kuin tiedän itse, että kaikki on hyvin ja keskenmenon riski ei ole enää niin suuri.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kertomattomuuteen on monia syitä. Nyt ollaan jo ns. selvillä vesillä, kun NT-ultrassa rv 13 oli kaikki hyvin. Toiset tulevat isovanhemmat tietää, mutta toiset ei vielä. Suurin syy taitaa olla se, että pelätään sitä kamalaa hössötystä, minkä uutinen saa aikaan. Onhan tässä vielä yli puoli vuotta laskettuun aikaan.

 

Tässä ketjussa joku kirjoitti, että ei halua kuulla hyväntahtoisia kertomuksia omista raskauksista ja neuvoja ym. Vähän samaa on mullakin mielessä. En halua elämäni muuttuvan pelkäksi vauvasta höpöttämiseksi, vaikka lapsi todella toivottu onkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä raskaudesta tietää tietysti tuleva isä ja mun kolme ystävää. Ne samat kolme ovat olleet tietoisia yrittämisestä ja siitä että oltiin jo tutkimuksissa lapsettomuuden vuoksi kun tärppäsikin luomuna.

 

Nyt sitten mietitään muille kertomista. Mun isälle ja miehen vanhemmille varmaan kerrotaan ekan neuvolan jälkeen vklla 9 (käydään viikolla 7 varhaisraskauden ultra, eli tietysti kerrotaan vaan siinä tapauksessa että siellä kuullaan sydämensyke). Sitten onkin päivän kysymys että koska kerrotaan mun äidille. Mun vieno ehdotus "sitten kun lapsi pääsee ripille" ei taida toteutua.. Ei yhtään huvittaisi kertoa kun siitä tulee taas ylimääräistä säädettävää.

 

Yhdelle kaveriporukalle tulee varmaan kerrottua juhannuksena kun vietetään mökillä aikaa niiden kanssa. Muuten kavereille sitten varmaan kerrotaan nt ultran jälkeen sitä mukaan kun nähdään niitä. Ja varmaan osa tajuaa facebookista, vaikka en sitä sinne mainostaisikaan niin kuitenkin tulee liityttyä erinäisiin lastenvaate yms. fb-ryhmiin niin saattavat siitä bongata.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kinuskimansikka, ehdottamasi "sitten kun lapsi pääsee ripille" kuulostaa suunnilleen mun ajatuksilta :) Kerätään siis rohkeutta ja kerrotaan sitten, kun sopivalta tuntuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kans kerrottiin eka heti ja nyt on haalea plussa testissa ja viikkoja varmaan 4+1 ja aijon tänään äidille jo kertoa ja parille kaverille kertonut aamulla. Ja varmasti sitä mukaan kerrotaan kun kavereita nähdään! En mä jaksa pantata sitä tietoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Osu vaan silmään aihe, vaikka ei itselle mitenkään ajankohtainen niin pakko kommentoida. Tuttavamme salasi raskauden olikohan viikoille 24+ vai 25+... syytä en tiedä ja yritti töissä pimittää asiaa vieläkin pidemmälle, mutta ei oikein onnistunut. Ja kaikki sujunut raskaudessa ok... no kukin tyylillään...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aloitin tämän ketjun seitsemän vuotta sitten. Enää en hämmästele mikseivät ihmiset heti kerro suvulle ja ystäville. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Osu vaan silmään aihe, vaikka ei itselle mitenkään ajankohtainen niin pakko kommentoida. Tuttavamme salasi raskauden olikohan viikoille 24+ vai 25+... syytä en tiedä ja yritti töissä pimittää asiaa vieläkin pidemmälle, mutta ei oikein onnistunut. Ja kaikki sujunut raskaudessa ok... no kukin tyylillään...

Mä sain töissä salattua raskauden viikolle 20 asti, muistaakseni rv 19+4 lopulta kerroin kahvihuoneeseen jättämäni kortin ja namusten avulla että olen töistä poissa jonkin aikaa. Jäin siis raskauden aiheuttaman uupumuksen takia lyhyelle saikulle, allekirjoitukseksi laitoin "yell ja Masuvauva 19+4" :)

Ei mulla ollut mitään syytä salata, mutta ei ollut syytä myöskään kertoa töissä. Raskaus ei näkynyt ja tieto ei ollut millään lailla oleellinen ennen tuota sairauslomaa mun työnteon kannalta.

Iloisesti uutinen otettiin kuitenkin vastaan ja suurin osa ihan halasi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain töissä salattua raskauden ainoastaan viikolle 11 saakka :D Oli sit pakko kertoa viime torstaina töissä että vauva tulossa, koska mikään paita ei enää peittäny kumpua. Oon siis normaalisti tosi hoikka ja käytän aina ihonmyötäisiä vaatteita, kyllä täälä monet jo ihmetteli ku tyyli muuttu yhden viikonlopun aikana tiukasta löysään :D Noh..uutinen otettiin hyvin vastaan ja tässä nyt odottelen ekaa ultraa..toivottavasti kaikki on ok :) Sydänäänet on onneksi jo löytyneet dopplerilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä salataan tätä raskautta isommalta joukolta aika pitkään ja hartaasti. Omille vanhemmille ollaan nyt kerrottu ja muutamalle muulle olosuhteiden pakosta, mutta muuten ollaan hyvin hiljaa. Meillä siis meneillään ns riskiraskaus ja vaikka toiselle kolmannekselle on päästy niin silti aika paljon keskivertoa isompi keskenmenoriski yhä joten odottelen yhä turvallisempia vesiä.

Todennäköisesti en sittenkään kun kerrotaan halua kuitenkaan kertoa siitä mitä hullunmyllyä tämä raskauden alku on ollut joten voi olla että meilläkin tuota salailua joskus tullaan ihmettelemään kun kaikki mukamas mennyt hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en halua kertoa vielä siksi, että pelkään, ettei omien vanhempieni reaktiot ole niin vastaanottavaisia kuin toivoisin. Siis kyllä he varmasti tukena olisivat, mutta se kauhea "moittiminen" että miten sitä näin nuorina ja opinnot kesken eikä omistusasuntoa. Ja pelkään, että jos menisi kesken, niin tulisi sitten sitä että hyvä, nyt voi ensin hoitaa opiskelut ja muut asiat loppuun. Että vaikka tukena oltaisiin, niin kuitenkin eri mieltä siitä, mikä on parhaaksi.

Ja kavereille en taas halua kertoa ennen kuin olen vanhemmilleni kertonut. Töissä taas asia saa pysyä omana tietonani niin kauan, kun raskaus ei vaikuta työn tekoon. Haluan rauhassa miettiä, miten ja kauanko tahdon pitää lomia ja vapaita, ennen kuin töistä aletaan painostamaan että pitäisi heti päättää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen miettinyt, että kertoisin alkuvaiheessa niille, kenen kanssa voisin kuvitella puhuvani myös mahdollisesta keskenmenosta. Eli mun vanhemmille ja muutamille ystäville. Ja "anonyyminä" esim.tällä palstalla. Esim.Facessa en kertoisi mitään ennen kuin on pahin keskenmenon riski ohi.

Toki jos olisi vaikka ihan älytön 24/7 pahoinvointi tms. niin saattaisi joutua jo aiemmin kertomaan. Ja töissä saattaisin joutua kertomaan myös aiemmin, koska meillä on väkivallan uhka olemassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan kerrottu kummankin vanhemmille ja sisaruksille. Mies haluaisi kertoa jo kavereille, mutta mä en. Töissä aion salata niin kauan kun vaan pystyn. Onneks meillö on aika löysät työvaatteet. Mä pelkään niin kauheasti, että menee kesken tai jotain muuta tapahtuu. Enkä halua , että joudutaan monille kertomaan ettei vauvaa tuukaan.

 

Mulla tähän ehkä vaikuttaa useamman vuoden yritys ennen plussaamista. Vaikka viikkoja "jo" 13+6, en pysty vieläkään käsittämään tai uskomaan että vauva on tulossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on kyllä kinkkinen kysymys. Toisaalta tekisi mieli kertoa kaikille läheisille, mutta toisaalta tuntuu että haluaisi pitää omana salaisuutena vielä hetken aikaa. Nyt siis 6+5 ja perheet ja muutama ystävä tietää. Lähipiirissä ei ole keskenmenoja ollut, joten niitä ei osaa samalla tavalla pelätä, vaikka riskin toki tiedostaakin. Olen kuitenkin yrittänyt olla liikaa miettimättä riskejä, jottei koko alkuraskaus menisi pelon vallassa, vaan osaisi nauttia tästäkin ajasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Läheiset tietää ja pari kaveria, mitä sitä muille kuuluttamaan. Tietävät viimeistään silloin kun syntyy, tai jos nähdään aiemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now