Tyhmä kysymys: miksi salata raskaus?

[prinsessan]

me ollaan pidetty kaikista kolmesta salaisuutena melkein kaikilta tuonne 12viikkolle jonka jälkeen uskallettu kertoa, kahdessa jälkimmäisessä raskaudessa on muutamalle kerrottu jo ennen tuota 12viikkoa koska isomman hoidon järjestämisen kannalta ollut välttämätöntä.. Lähinnä kai sen vuoksi että jos jotain sattuu.. Esikoista yritettiin kohtuu kauon, toinen yllätys saatiinkin yllättävän nopeaa, ja saatiin muutenkin ihmetteleviä katseita ja miten sinä jaksat kommentteja. Kun raskaudesta kerrottiin, samoin kolmanen kohdalla, ootko tosissas, miten jaksat. on kuulunut nytkin, siksi varmaan itseä suojellakseen mahdollisimman pitkälle pitänyt salassa jos jotain olisikin sattunut niin en olisi kestänyt kuulla ehkä hyvä näin jne, kommentteja..

 

.. Ja tästä viimeisestä olen itseasiassa kohtuu pitkälle pitänyt salaisuutana, lähimmille kerroin joskus 13+ jälkeen, mutta jotenkin nyt kolmannessa raskaudessa sellainen olo että haluaa koko raskauden pitää itsellään, nyt pikkuhiljaa olen ollut valmis kertomaan ulkopuolisillekkin, vaikka vielä tuntuu siltä että ei halua jakaa tää on mun vauva.. Jännä tunne.. nyt kuitenkin viikkoja kohta 25 jo.

 

Meillä siis ehkä jonkun mielestä kohtuu lyhyet ikäerot, ei minun mielestä kyllä kauhean normaalia lyhemmät, 1v5kk ja nyt tulee toisen ja kolmannen ikäeroksi 1v 10kk.,.

[Tilde]

Tämä on hyvä kysymys, aika paljon juuri tätä asiaa oon miettinyt. En aio missään nimessä kertoa "ulkopuolisille" ennen kuin ensimmäiset 12 viikkoa on pieni pysynyt mukana. Jos tuleekin keskenmeno tuntuisi liian raskaalta ajatukselta alkaa selostamaan asiaa muille. Tämä tuntuu jotenkin niin henkilökohtaiselta asialta, että haluan pitää tämän minun ja miehen välisenä salaisuutena.

Onhan se hassua että etukäteen ajattelin etten malta olla kertomatta kaikille heti plussan saatuani. Mutta nyt kun kaikki on todellista, haluan sulatella asiaa rauhassa omassa päässäni ja miehen kanssa niin kauan kuin mahdollista. Niin kuin joku muukin aikaisemmin tässä ketjussa kertoi, tuntuu siltä että mitä enemmän asiaa hehkuttaisi sitä varmemmin tämä päättyisi huonosti.

[Pömppis]

Me ollaan kerrottu kyllä suoraan heti jos joku ihmettelee miksi en esim. juo...ja vanhemmille kerrottiin myös heti. Mielestäni isompi stressi olla kertomatta kun kertoa suoraan. Voi tehä kaikkee sit miettimättä että arvaakohan toi nyt...ja keskenmeno on luonnollinen asia, jos tulee niin sit tulee..

[Revontuli]

Raskaus vasta ihan aluillaan, eilen plussasin. Mun ja miehen parhaille kavereille kerrottiin, ovat pariskunta ja niistä saa tukea, mikäli menee kesken. Vanhemmille kerrotaan vasta vähän myöhemmin, ne olis varmaankin keskenmenon sattuessa enemmän rikki kuin itse. Heillä tosi kova halu saada lapsenlapsia.

[sohveliini]

Nyt kerrottu omille vanhemmille (jo ihan ekan testin tehtyäni ilmotin äidille ja isälle, pari viikkoa siitä myös siskoille), ja myös isovanhemmille. Pari ystävää tietää, semmoisia joita nähdään useammin eikä olis helppo peitellä tän pahoinvoinnin kanssa.. Miehen vanhemmat sai tietää vahingossa tämän veljeltä. Heille ei oltaisi mielellään kerrottu kuin vasta ultrakuvan kanssa, koska eivät ottaneet uutisia vastaan hyvin (niinkuin odotettiinkin, kun ovat jo aikaisemmin yrittäneet puhua meitä ympäri, ettei hankittaisi enempää lapsia..). No, nyt on kissa nostettu pöydälle, että hyvä sinänsä. 

 

Esikoiselle joka on toivonut uutta vauvaa ei kerrota ennen kuin meillä on kuva ultrasta, hän tulee asiasta todella onnelliseksi ja olisi kurjaa jos tulisikin vielä km tässä riskiaikana ja tämä joutuisi pettymään pahastikin. Tietenkin keskenmeno on luonnollinen asia sinänsä, ja ihan normaali asia käydä läpi elämässä, mutta vielä ei tolle neljä vuotiaalle haluta joutua sitä selittämään. 

 

Kaikille muille sukulaisille ja ystäville ollaan aina kerrottu sit 12+, sitä mukaan kun nähdään ja sattuu semmonen tilanne missä se tulee esille luontevasti.

[LadyV]

Plussattu viikko sitten ja kerrottu parhaalle ystävälleni, kukaan muu ei tiedä. Eikä varmaan ihan heti saakaan tietää. Omille vanhemmilleni en edes haluaisi kertoa, koska välit eivät parhaat mahdolliset ja vaikka lapsi onkin haluttu niin meidän kuin varmasti heidänkin puoleltaan, en jaksa a) äitini hössötystä (nähnyt siskon lapsen kanssa ja on oikeasti jo todella pahasti yli menevää) kyseenalaistusta omien tekojeni suhteen. Vaikken mitään selkeää syytä kyseenalaistukselle keksikään nyt heti, on luotto heihin niin huono, että melkeinpä tiedän heidän jotain varmasti keksivän. Ovat niin monta kertaa haukkuneet minut pikkujutuista ihan pataluhaksi (vaikka syy monesti onkin heidän), etten haluaisi heidän tietävän odotuksestani hetkeäkään aiemmin, kun on pakko. Toisin sanoen, saavat tietää varmaankin sitten, kun raskauttani en enää pysty peittämään. Saattaa jostakin kuulostaa karulta, mutta elämä on. 

Edited October 16, 2015 by LadyV

[Pikkuinenmyy]

Plussattu eilen...mutta vain mieheni, mun vanhemmat ja ystäväni tietää. Muille kerrotaankin varmaan vasta ultran jälkeen..paitsi ehkä mieheni vanhemmille ja mun isovanhemmille isänpäivänä...siksi vaan, kun emme tahdo kuunnella muilta kommentteja jos tulee keskenmeno...

[rönttinen]

Meilläkin vajaa viikon vanha plussa, tällä hetkellä ei tiedä kuin me ja neuvolan täti. Kohta on kaverin juhlat, luulen että herätän huomiota sillä että olen juomatta ja se huomataan vaikka en tekisi siitä numeroa. Jos siellä kysytään niin ajateltiin kertoa, siellä on pari todella läheistä kaveria ja jos sattuisi menemään kesken, niin heille pystyy senkin kertomaan. Vanhemmille olisi tarkoitus kertoa sitten viikon päästä ja sitten mennään tilanteiden mukaan.

[Falpony]

Täällä vähän sama tilanne kuin minttusuklaalla. Pidetään vielä hetken salaisuutena ja kerrotaan vasta kun on "pakko".

[Keppis]

Ollaan kaksi aiempaa ja tämä nykyinen pidetty tosiaan sinne np-ultraan saakka vain meidän tietona. Vasta sitten kerrottu sukulaisille. Itse haluan varmistua että kaikki on hyvin ja onhan se keskenmenon riski pienempi rv12 jälkeen. Kaipa se on niin ihmiskohtaista miten asian kokee ja milloin asian julkistaa

[Jellona]

Olen nyt miettinyt tätä paljon, kun ollaan vasta plussattu.

 

Omille vanhemmille kerron varmaan tässä piakkoin, koska olen ennenkin saanut heiltä tukea erilaisissa elämäntilanteissa, joten miksi jättäisin heidät tästä ulkopuolelle.

 

Miehen vanhemmille haluaisin kertoa vähän myöhemmin. Ehkä ar-ultran jälkeen. Tiedän, että siellä odotetaan meidän lasta kuin kuuta nousevaa, enkä halua aiheuttaa pettymystä, jos tuleekin keskenmeno. Outo ajatus kyllä tämä.

 

Läheisimmille kavereille olen jo kertonut. Varmaan lopuillekin kerron pian, kun edessä on niin monet juhlat pitkin alkuvuonna, etten voi piilotella pitkään. Ja miksi haluaisikaan. Hehän ovat minun ystäviä/kavereita.

 

Töissä haluan salata sinne nt-ultraan saakka, jos vaan onnistuu. Vaikka työyhteisö on meillä ihana, niin he eivät ole minulle kuitenkaan niin läheisiä, että haluaisin heidän kanssa esimerkiksi keskenmenon ruotia.

 

Pidätän oikeuden mielenmuutoksiin. Ollaan niin alussa ja ajatukset menee laidasta laitaan. Mies haluaisi kertoa jo kaikille...

Edited January 8, 2016 by Jellona

[wii]

Päivitystä omaan vastaukseni sen verran, että me on kerrottu mun vanhemmille ja veljelle, joillekin mun ystäville (osa on samalla myös työkavereita) ja mä olen kertonut myös lähiesimiehelle. Nää on sellaisia ihmisiä, jotka melkein kaikki tiesi lapsettomuushoidoista ja kesän keskenmenosta, joten sinällään ei varmaan tullut yllätyksenä

 

Esimiehelle olin ajatellut kertoa kasvokkain heti kun näen, mutta oli pakko kertoa jo nyt kun jouduin väsymyksen ja pahoinvoinnin vuoksi perumaan yhden työmatkan (mun olis pitänyt yksin kyetä ajamaan monen tunnin reissu toiselle paikkakunnalle). Onneksi oli helppo kertoa, tiesin että hän vaan ilahtuu ja niinhän siinä kävikin, että esimies itkeä tihrusti puhelimessa ja onnitteli

 

Nyt siis viikkoja 6+3, ar-ultra parin päivän päästä

[Tikrunen]

Me ei kerrottu kenellekään ennen nt-ultraa. Ei edes vanhemmille. Kummankin vanhemmille tämä on ensimmäinen lapsenlapsi ja olisi inhottava ensin iloita yhdessä ja km sattuessa nähdä se suru ja pettymys. Haluttiin siis mieluummin odottaa turvallisille viikoille. Sen jälkeen kerrottiin myös ystäville ja tutuille ja pari päivää sitten kerroin töissä.

 

En ole kenenkään kanssa niin läheinenn että haluaisin keskenmenosta keskustella, koen sen kuitenkin niin henkilökohtaisena asiana. Ja kun tuntuu että ihmiset jää sitten hirveästi surkuttelemaan niitä huonoja muistoja, vaikka itse olisi jo päässyt eteenpäin.

[murmeli87]

ite plussasin joulukuussa ja kerroin kyllä heti lähimmille sukulaisille

[Napisija]

Ekasta raskaudesta kerrottiin vasta np-ultran jälkeen kaikille. Se oli silloin niin uutta ja ihmeellistä, ettei haluttu jakaa vielä tietoa ulkopuolisille.

 

Tokasta raskaudesta kerrottiin läheisille aika pian plussan jälkeen. Oli niin luottavainen ja onnellinen olo. Np-ultrassa tuli lunta tupaan, kun todettiin keskeytynyt keskenmeno.

 

Nyt kolmannesta raskaudesta kerrottiin tuleville isovanhemmille ar-ultran jälkeen. Muutamalle lähimmälle kaverille kerroin heti plussasta. Ja työkaverille lähetin plussatestistä kuvia.    Huomenna on np-ultra. Jos kaikki on hyvin, niin sitten voidaan kertoa jo "kaikille". Hankala tätä mahaa on enää piilottaakaan.

[Snapper]

**

Edited June 5, 2016 by Snapper

[Nutty]

^ Eh, what?

 

Mä olen kertonut asiasta kahdelle parhaalle ystävälleni, toistaiseksi. Mies ei kenellekään. PIdetään toistaiseksi asia näin. Pelottaa niin hitosti, miten tässä vielä käy.

 

Enkä suoraan sanoen tiedä, milloin kerrotaankaan. Ehkä sitten jos ja kun NIPT näyttää vihreää valoa.

[kattilainen]

En ole kovin innokas kertomaan henkilökohtaisista asioistani kenellekään, joten luontevaa oli pitää tieto itsellä niin pitkään kuin mahdollista. Tosin perheillemme kerroimme suhteellisen aikaisin - heiltä kun en halua mitään salailla.

[Rouva Pii Poo]

Jos joku kysyy, kerron kyllä totuuden. Muutoin tuskin asiasta huutelen. Mun äiti ja täti tietää, miehen vanhemmat myös. Muut odotelkoot.

[Kärtsy]

Itse tykkään jakaa niin ilot kuin surut perheeni sekä läheisten ystävien kanssa, joten heille kerroin aikaa aikaisin.

 

Töissä olen tarpeeksi usein kuullut seläntakana tehdyistä spekulaatioista toisten poissaoloihin ja "hitaampaan työtahtiin" niin koin helpommaksi kertoa melkopian. Jos olis keskenmenokin tullut niin olisinhan silloinkin ollut saikulla ja sit olis pitänyt keksiä joku selitys kyselijöille.

[Bubi]

Rv 7+1 enkä ole kertonut kenellekään. Olen luonteeltani erakko. Vanhemmat tulee käymään joskus elokuussa, mikäli mulla on pikkukumpua silloin saatan kertoa/antaa niiden arvata itse. Läheisille ystäville ajattelin kertoa joskus samoihin aikoihin. Työnantajalle kertomista mietin vielä. Periaatteessa heinäkuun lopussa tehdään listat jouluun asti ja mähän en silloin enää olisi töissä.. joutuvat tekemään listat kahteen kertaan. Toisaalta silloin olisin vasta 14. viikolla... ja jos sitten käykin niin että tämä menee kesken niin mua ei ole suunniteltu töihin ollenkaan vai? Ja sijainen jo palkattu? Sukulaisille ja muille sitten joskus mikäli nähdään ja osaavat sitä itse joko kysyä tai sitten arvaavat kun työnnän lastenvaunuja/vierellä kävelee teini. En näe mitään syytä soitella ihmisille joiden kanssa en ole muutenkaan missään tekemisissä, et hei, muistatko kuka Bubi on, olen nyt raskaana, missäs sä asuitkaan ja mitä teet elämässäsi?

 

Kun yksi ystävistäni tuli raskaaksi, hän kertoi vasta joskus rv 20 aikaan minulle ja muille. Silloin aluksi vähän hämmennyin ja mietin miksi vasta silloin, olenko jotenkin huonompi ystävä kuin luulinkaan. Vähän aikaa asiaa pureksittuani ymmärsin, etten itsekään kertoisi aikaisemmin. En muutenkaan jaa elämääni facebookissa tai muuallakaan avoimesti.

 

Lisään tähän vielä perustelut. Miehen kanssa puhuttiin että mikäli lapsivesitutkimuksessa tai istukkanäytteessä jotain poikkeavaa paljastuu, meistä kumpikaan ei halua trisomista lasta. En halua sitäkään sitten muille selitellä, että annoin tappaa sikiön kun se olis ollut isolla todennäköisyydellä jotain muuta kuin "normaali". Veljellä on vaikeuksia perheenlisäyksen kanssa, senkin puolesta tuntuisi pahalta kertoa että me nyt ajateltiin heittää roskiin tämä sikiö ja yritetään tehdä uusi parempi yksilö. Lisäksi en ole mitenkään älyttömän innostunut tästä raskaudesta. En halua keskustella vatsoista, oireista, lapsista, vaipoista, vaunuista enkä kuunnella vinkkejä lapsen kasvattamisesta naapureilta. En halua yhdenkään vieraan koskevan mun mahaan. Lapsen tuleminen on luonnollinen osa elämän kiertokulkua, ihan samalla tavalla kuin elämän rajallisuuskin. Kasvattajana näen itseni ja mieheni old schoolin tyylisinä: lapsi kasvaa siinä samalla muiden elämän osana eikä maailman keskipisteenä jonka ympärillä pitää kokoajan hössöttää. En todellakaan halua mitään baby-showeria ja suklaisia vaippakakkuja, enkä aio juosta terveyskeskuksessa joka kerta kun vauva yskähtää. Todennäköisesti tämän takia 90% äideistä tuomitsee minut huonoksi äidiksi.

Edited June 4, 2016 by Bubi

[Jellona]

Älä Bugi välitä. Vaikka itse kerroin aikaisin niin samoja ajatuksia itsellä on mielessä. Nyt kun vatsa näkyy kilometrien päähän niin vatsantaputtelijoita riittää vaikka en pidä siitä yhtään. Samat fiilikset kuin sinulla, että koska en ole ulkoisesti superinnoissani esimerkiksi neuvolakäynneillä niin ajattelen, että terkat ajattelee että en ole sovelias äidiksi. Onneksi minun on annettu ymmärtää jokainen on justiin sellainen äiti kun on.

 

Niin ja en ole ihan varma, että tietääkö miehen puolelta kaikki sukulaiset. Itse en ole sinne puolelle tekemisissä ja mies ei ole halunnut infota sukulaisiaan. Luotetaan, että miehen äiti hoitaa infoamisen. Muuten voi tulla outo jouluaatto, kun sinne sukulaisiin olisi tarkoitus lähteä jouluksi.

[Anis]

Me olla oikeastaan vielä kerrottu lähipiirille vielä. Yks kaveri tietää joka tiesi yrityksestäkin ja samoin työkaverit ja pomo kun jouduin niin paljon oleen ylimääräsiä tayskäyntejä töistä pois. Mut mun vanhemmille, kavereille, miehen isälle eikä veljen perheelle olla puhuttu mitään. Anoppi sai tietää kun meidän 7-vee poika juorus sille. Mutta sanottiin ettei saa puhua asiasta mitään, ennen kun annetaan lupa.

14+3 viikolla tämä tilanne.

[Remama]

Mä olen kertonut läheisimmille ystäville jo siinä vaiheessa kun alettiin yrittämään, joten oli luonnollista kertoa plussaamisesta heti (viikko sitten eka haalea viiva). Isovanhemmille eikä lapsille olla vielä kerrottu, koska sitten tieto lähtis jo laajempaan levitykseen ja halutaan vielä pitää pienessä piirissä. Ehkä sitten ekan ultran jälkeen laajempaan tietoon.

[lubu]

Me on haluttu pitää tämä toinen raskaus melko pitkään ihan omana tietona. Parille läheisimmälle kaverille kerroin heti kun plussasin, sekä esikon kuukausiryhmän fb ryhmään laitoin odotusketjuun kuvan testistä. Äidille jouduin kertomaan ennen nt-ultraa ja iskälle kerrottiin sitten myös, mutta miehen perhe ja sukulaiset ovat kuulleet vasta nyt ihan parin viikon sisään uutiset, nyt 20+3 ja edelleen on olo että mieluiten olisin kaksin miehen kanssa tämän tiedon kanssa. Syynä itsellä on ollut se, että tämän vauvan tulo ja odotus on vaatinut ihan hirveästi työstämistä ajatustasolla. Jossain määrin se jatkuu edelleen ja pääsääntöisesti on jonkinlaista surutyötä sen suhteen, kun tiedän että suhde esikoisen kanssa tulee muuttumaan, kun huomiota joutuukin jakamaan toisellekin. En sano etteikö varmasti muutos ole jopa ihan hyväksi, mutta olen nauttinut ihan hirveästi kun esikoinen on saanut olla ainokainen ja lisäksi kun ajatuksena oli että ainoaksi saakin jäädä niin tämä yllätysvauva on vaatinut todella paljon sulattelemista ja ajatukseen totuttelua. Ja koska omat fiilikset ovat olleet näin hajallaan ja epäselviä, ei siihen todellakaan ole kaivannut muiden ihmisten hössötystä ollenkaan. Nyt kun ollaan jo näin pitkällä, liikkeitä tuntuu ja masu on alkanut pyöristymään, on koko raskaus ja vauva alkanut konkretisoitumaan itselle, jolloin sitä on ollut helpompi ajatella ja käsitellä.