Aurora

Tyhmä kysymys: miksi salata raskaus?

257 posts in this topic

Minusta tuntui alussa koko ajan siltä, että tämä asiahan ei todellakaan ihan kaikille kuulu. Paras ystäväni ja äitini olivat ainoita, joille kerrottiin, ennen kuin kriittiset viikot alkoivat olla täynnä. Sitten rv 12 olikin joulu, ja silloin oli oikeastaan jo pakko paljastaa asia muulle perheelle ja tuleville isomummoillle (kun en juonut terästettyä glögiä, viiniä jne). Mutta töissä kerroin (esimiestä lukuunottamatta) vasta rakenneultran jälkeen, ja silloinkin vain sen takia, että sijaisen rekrytoinnissa olisi muuten tullut turhan kiire. Maha alkoi kyllä puskea hyvin pian sen jälkeen esille, joten pitkään ei olisi voinutkaan enää viivyttää. Nythän tämä näkyy jo kilometrin päähän, mutta niin kauan kuin oli mahdollisuus pitää asia ihan vaan omana tietonaan, tein sen mielelläni.

 

En kaivannut asian ympärille mitään hössötystä, ja mitä aiemmin olisin töissäkin kertonut, sitä kauemmin se "tohotuskausi" olisi kestänyt. Kun kerroin vasta silloin, kun maha jo oikeastaan näkyi, ei tarvinnut kestää mitään vouhotusta yhtään turhan kauan. Ja kun ihmiset eivät tienneet, ei heillä myöskään ollut mahdollisuutta alkaa kohdella minua niin kuin aivoni olisivat lentäneet pellolle hedelmöitymisen yhteydessä. Se oli yksi kertomiseen liittyvistä peloistani (joskaan sitä ei kuitenkaan ainakaan suuressa määrin tapahtunut sittenkään, kun kerroin).

 

Ihan yhtä lailla, kuin aloittaja kysyy "miksi salata raskaus" voisin itse kysyä "miksi paljastaa raskaus". Tuleehan se ilmi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ihan yhtä lailla, kuin aloittaja kysyy "miksi salata raskaus" voisin itse kysyä "miksi paljastaa raskaus". Tuleehan se ilmi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

Monilla raskaus ihan alkumetreiltä vaikuttaa tosi paljon siihen mitä syö, juo, jaksaa ja haluaa tehdä. Ihan konkreettisia käytännöllisiä muutoksia, joita kanssaihmeset eivät osaa huomioida, jos eivät tiedä. Sitten itsestä tuntuisi aika hullulta mitä niiden läheisimpien ihmisten kanssa voi puhua, jos koko ajan välttelee itsellä pinnalla olevia ajatuksia raskaudesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Harva miettii sitä, että varmoilla vesillähän ei olla vielä sen 12 vkon jälkeenkään (vaikka usein sinne odotetaan ajatellen, että kun se on ohitettu niin enää ei olisi huolta). Koko raskauden aikana on vaara, että voi käydä jotain, mennä kesken tai vauva kuolla juuri ennen syntymää jne. Tietysti eniten odotuksia päättyy juuri ennen 12 viikkoa, mutta miksi siltikin moni kertoo heti esim. 13 viikolla? Jos pelkää menemistä kesken niin luulisi nyt sitten odottavan vähintäänkin sinne toiseen ultraan tai mahd. loppuun ennen kuin kertoo. Vaikka aikasemminkin voi kaikki arvata, mutta silloin kun joku arvaa niin voisi kertoa, että oikeaan osuivat. Itse kuitenkin olen sellainen, että kertoisin heti, koska en osaa salata mitään :D Ja kaikki arvaisi heti. Olisin yhtä hymyä niin valveilla kuin nukkuessakin :D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tietysti eniten odotuksia päättyy juuri ennen 12 viikkoa, mutta miksi siltikin moni kertoo heti esim. 13 viikolla? Jos pelkää menemistä kesken niin luulisi nyt sitten odottavan vähintäänkin sinne toiseen ultraan tai mahd. loppuun ennen kuin kertoo.

12 viikon raja ei ole pelkästään tilastollinen, vaan sille on sikiönkehitykseen perustuvat syyt. Siksi riski laskee oleellisesti suunnilleen tuon rajan ylityttyä. Tietenkään mikään ei ole satavarmaa sen jälkeenkään, ja voihan lapsi jo synnyttyäänkin äkillisesti kuolla johonkin jne. Kuitenkin kun moni ei halua viettää koko odotusaikaansa sydän syrjällään, 12 viikkoa on muodostunut perinteiseksi "pelkäämisrajaksi", eikä se minusta mitenkään perusteetonkaan ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ suurin osa vanhemista on myös silloin nähnyt sikiön ensimmäistä kertaa ultrassa ja jos kaikki on hyvin, vauvan odotus konkretisoituu itsellekin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Kertomisellakin" tuntuu olevan eri ihmisille eri merkitys. Mulle se ei tarkoita sitä, että julistaisin asiaa kaikille puolitutuille tai lähettäisin meille tulee vauva -ryhmätekstareita. Itse kerroin raskaudesta läheisimmille aikalailla heti plussan jälkeen (äiti, siskot, miehen äiti ja sen sisko, joita tapaan päivittäin). Muut kuulikin raskaudesta sitten vähitellen kun tavattiin (lähes kaikki vasta np-ultran jälkeen). Mulla oli myös keskenmeno ja sillinkin lähimmät tiesivät asiasta. Mua se lohdutti keskenmenon hetkellä.

 

OT. Tuota ketjua, missä keksitään tekosyitä juomattomuudelle mä olen sen sijaan ihmetelllyt. Ehkä mä olen sitten jo liian italialaistunut, mutta en todellakaan voi käsittää miksi ei voisi olla juomatta vaikkei olisikaan raskaana :blink: Onko suomalainen juomakulttuuri edelleen noin nurinkurinen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähinnä varmaan monissa tilanteissa tulisi eteen isohko muutos odottajan aiempaan käytökseen verrattuna... Minäkään en tapaa juoda (siis ennen raskautta) montaakaan annosta kerralla, mutta muiden mukana firman juhlissa, illanistujaisissa jne. kuitenkin helposti lasin tai pari, puhumattakaan polttareista, jotka meidänkin "kilteissä" piireissä useimmiten on olleet jonkin verran kosteita. Mutta toki se on myös seurueesta kiinni, mikä milloinkin koetaan lievästi epäilyttäväksi (luulen, että tämänikäiset naiset joka tapauksessa jokseenkin kyttäävät toisiaan). Ja itse kun on alkuraskaudessa helposti herkillä monenkin asian suhteen, saattaa luulla että toiset tarkkailevat, vaikka näin ei edes olisi, ja tulee tarpeetontakin selittelyn tarvetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joillaki raskaus alkaa näkyä jo 12. raskausviikon paikkeilla, kuten itelläni. Joten tässä vaiheessa, ku kesäki on tulossa ja vaatteita vähennetään, on hankalampaa pitää asiaa omana tietonaan. Ja onhan se vanhemmilleki mukavampi kuulla raskaudesta suoraan iteltään kuin kyliltä. En kuitenkaan osaa ajatella, että nyt oltaisiin "turvallisilla vesillä", vaikka suht pitkälle onki päästy. Uskoisin, että raskauden suhteen turvallisilla vesillä ollaan sitte, ku vauva on syntyny. Sit alkaaki jo uuet huolet :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me haluttiin pitää tieto itsellämme vähän aikaa, ihan vain ajatukseen tottumisen nimissä. Perheille kerrottiin ilouutinen tuon 12. viikon tietämissä, siitä lähti sitten tieto eteenkinpäin. Muutamalle kerrottiin (lue: minä kerroin :rolleyes:) jo aiemmin. Siskolle, koska hän on minulle ollut tukena jo yrityksen aikaan ja itse asiassa aavisti plussan jo ennen kuin sitä tuli. (Ja halusin, että on joku jolta kysellä typeriä alkuraskauden aikaan. :D) Työkavereille, koska en halunnut ihmettelyä että miksi minä laattaan luokkien välisessä varastossa roskakoriin. :lol:

 

OT. Tuota ketjua, missä keksitään tekosyitä juomattomuudelle mä olen sen sijaan ihmetelllyt. Ehkä mä olen sitten jo liian italialaistunut, mutta en todellakaan voi käsittää miksi ei voisi olla juomatta vaikkei olisikaan raskaana :blink: Onko suomalainen juomakulttuuri edelleen noin nurinkurinen?

 

Minäkin olen tätä asiaa ihmetellyt, vaikka supisuomalainen olenkin. Erityisesti ihmetytti se, että kun joulun aikaan perheille kerrottiin vauvasta, veljeni (harvinaisen ärsyttävä) vaimo sanoi että hänpä tiesi heti kun en juonut! Just joo... Kyseisellä ihmisellä ei ole pienintäkään tietoa meikäläisen juomatavoista (juon yleensä ehkä kolme, neljä annosta kuukaudessa, oli joulu tai juhannus), joten mietityttää, miten se muka olisi voinut paljastaa... :huh:

Edited by Rozie

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja kun ihmiset eivät tienneet, ei heillä myöskään ollut mahdollisuutta alkaa kohdella minua niin kuin aivoni olisivat lentäneet pellolle hedelmöitymisen yhteydessä. Se oli yksi kertomiseen liittyvistä peloistani (joskaan sitä ei kuitenkaan ainakaan suuressa määrin tapahtunut sittenkään, kun kerroin).

Minä pelkäsin juuri tätä, ja myös sitä että kaverini vieraantuisivat minusta koska olen raskaana. Onneksi kaverini ovat huomanneet että olen edelleen se sama Haisu mitä olen ennenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Me salailtiin raskautta ihan vaan sen vuoksi että haluttiin itse olla asiaan tottuneita ja nauttia alkuraskaudesta ihan kahdestaan. Anoppi on aika hössöttäjä joskus :P Rv 7 jälkeen sai tietää tuttavat ja sukulaiset, kun ar-ultrassa selvittelivät että pienokainen on mukana. Koulussa en halunnut turhaa hössötystä ja pidin asian lähimmiltäkin kavereilta salassa np-ultraan saakka. Loput koulukaverit saivat itse huomata asian mahan kasvusta, ei kiinnostanut mennä vähemmän tutuille suitsuttelemaan :P

 

Meillä oli ihan samalla tavalla, eli ihan omaksi iloksi salailtiin aluksi ja sukulaiset sai tietää ensin ja kaverit myöhemmin. Muut tuttavat ja kaukaisemmat sukulaiset ovat saaneet huomata omia aikojaan. Musta oli kivaa pitää raskaus omana tietonaan hetken aikaa ja totutella ensin itse suureen muutokseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan pidetty salassa vielä tähänkin asti (rv 10), ainoastaan pari hyvää kaveria tietää. Ja päällimmäisenä syynä on se, että en halua kaikille selitellä mahdollista keskenmenoa vaan surra sitä rauhassa miehen ja läheisen ystäväni kanssa. Mulla on yksi keskenmeno takana, ja ihan kamala olisi ollut joutua kertomaan se kaikille tutuille ja puolitutuille, että ei mitään vauvaa tulekaan. Toisaalta en myöskään haluaisi kenenkään surkutteluja ja pahoitteluja kuunnella, kun ei ne auta yhtään. Olen myös sen verran epäitsekäs, että olen myös halunnut suojella tulevia isovanhempia mahdolliselta huonolta uutiselta. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta heille tämä on eka lapsenlapsi ja he takuulla repeävät riemusta kun uutisen kuulevat, ja varsinkin mummot aloittavat saman tien kamalan hössötyksen. Ja pettymyshän se olisi heillekin. Ja tiedn sen, että kaikkein parhaiten selviäisin menetyksestä vain mieheni tuella. Eli vanhemmille kerrotaan vasta kohta kun ollaan varmemmilla vesillä. Varmaan jo viikonlopuna :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä raskaudessa siskoni tiesi jo yritysvaiheesta ja hänelle kerrottiin heti, kun plussa tuli. Vanhemmillemme ja esimiehelleni kerroin np-ultran jälkeen n. rv 12 ja siitä sitten pikkuhiljaa raskauden edetessä tarpeelliseksi katsomilleni ihmisille. Vieläkään ei kaikki kaverini tiedä meidän toivottavasti tulevasta perheenlisäyksestä.

 

Syitä tähän kertomattomuuteen on juurikin se pelkko keskenmenosta, en haluaisi selitellä kovin monelle. Toki tiedän, että missä vaiheessa raskautta tahansa voi sattua mitä tahansa, samoin synnytyksessä ja siitä ne pelot sitten vasta alkaakin, että vauvalla on kaikki hyvin. En muutenkaan henkilökohtaisia asioita levittele kovin helposti. Raskaus on tietysti sellainen asia, joka näkyy päälle jossain vaiheessa, ainakin yleensä.

 

Mutta yleisesti olen sitä mieltä, että jokainen tehköön omat päätöksensä kertomisesta. Itse en ihmettele niitä, jotka kertovat heti saatuaan tiedon, mutta en myöskään niitä, jotka asiaa pitävät omana tietonaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ite on aluks halunnu salata raskauden siksi, ettei oo vielä itekkään asiaan sopeutunu. En oo itseasiassa kertonu kun äidille, muut sitten kuulee tai näkee. Mulla oli myös ensimmäistä lasta, tyttö oottaessa sellanen pettyny olo. Nyt mulla oli jo valmiiks pieni vauvakuume ja innossani ootin, et millon onnistaa. Sitten kun onnisti, tuli sellanen apua, emmä haluakkaan. Kait tää liittyy noihin hormoonijuttuihin.. :rolleyes: Molemmilta meni kuiteski aika pian se typerä tunne ohi. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sitten kun onnisti, tuli sellanen apua, emmä haluakkaan.

 

Mä voisin hyvin kuvitella, että mäkin kävisin plussan jälkeen tuon vaiheen läpi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös salaillaan ainakin vielä, vaiheessa 6+3. Keskenmenosurkuttelut ovat yksi syy, osittain tätä ei vielä itsekään usko todeksi... Ensi viikolla ehkä alkuraskauden ultraan, jänskättää...

 

Parille parhaalle kaverille olen kertonut, ja loppukesän sosiaalisissa tilaisuuksissa paljastuu pikku hiljaa muillekin (JOS siis kaikki jatkuu hyvin), koska meikäläisen alkoholittomuus (ja tupakattomuus) ihan varmasti poikkeaa totutusta käytännöstä :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä voisin hyvin kuvitella, että mäkin kävisin plussan jälkeen tuon vaiheen läpi.

 

Minulla vähän sama juttu. Olin aina kuvitellut, miten teen plussatestin ja sekaisin onnesta itkien kerron siitä miehelleni... Näin ei kuitenkaan käynyt. Hiljattain se plussa tuli eikä se tuntunut oikein miltään. Vaikeaa edes oli uskoa sitä todeksi enkä oikein vieläkään ymmärrä olevani raskaana. Kyllä ne onnen tunteet sieltä vielä varmaan purkautuu, kunhan raskaudesta tulee konkreettisempi. Nyt siis viikkoja vasta vajaat 5.

 

Olemme päättäneet, että kerromme vauvasta vasta sen 12 viikon jälkeen. Tämä siksi, että haluamme ensin rauhassa itse totutella ajatukseen ja itseäni ainakin pelottaa keskenmenon riski kauheasti. JOS joitain menisi pieleen, olisi ehkä helpompaa kertoa läheisille suoraan surulliset uutiset tai olla kertomatta. Luulen, että pettymys tuntuisi moninkertaiselta, jos raskautta olisi hehkuttanut jo pitkin kyliä. Yksi syy, miksi emme kerro ennen tuota 12 viikkoa on se, että haluamme kertoa kaikille yhtä aikaa. En henk koht tykkää sellaisesta, että kerrotaan "salaisuutta". Ihmisten (ainakin minun sukulaisteni...) on kuitenkin vaikeaa pitää asioita omana tietonaan ja sitten alkaa vaan sellainen salaperäinen huhumylly kiertää. Mielummin kerromme koko asiasta vasta sitten, kun emme halua sitä salata enää keneltäkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emme haluneet kertoa raskaudesta kenellekään ennen ensimmäistä ultraa, koska emme itsekään uskaltaneet sitä ennen vielä iloita raskaudesta. Ainoa poikkeus tästä oli lähimmät ystäväni joille kerroin heti (en olisi kuitenkaan pystynyt salaamaan raskautta heiltä). Varsinkin sukulaisten kanssa halusimme odottaa, etteivät he innostuisi liikaa... siskollani on down-lapsi ja itseä mietitytti ehkä juuri sen takia lapsen terveys tosi paljon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En todellakaan halunnut kertoa asiasta kaikille, koska tiesin keskenmenojen olevan yleisiä. Halusin minimoida riskin, että joudun selittelemään miksei vauvaa enää olekaan tulossa ja sitten kuuntelemaan empaattista nyyhkytystä. Parhaat ystäväni tiesivät (miehen lisäksi). Kun keskenmeno sitten tuli, olin todella tyytyväinen salaamispäätökseen. Sain yliannostuksen empatiaa jo sairaalassa kätilöiltä ja neuvolan tädeiltä. Keskenmeno on paska juttu ja kyllä sitä miehen kanssa itkettiin, mutta henkilökunnan vuodattamassa siirapissa oli jo ihan tarpeeksi, en olisi jaksanut sitä lajia enää muilta ihmisiltä (sukulaiset). Kaverini suhtautuivatkin fiksusti, mistä heille kiitosta olen antanut. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama syy kyin monillamonilla muillakin. Varsinkin alussa keskenmenoriski on kuitenkin niin suuri, ettei sitten haluaisi välttämättä jakaa sitä asiaa ihan kaikkien, jos keskenmeno tulisi.

Raskaus on kohta puolessa välissä, mutta eipä minulla ole vieläkään tarvetta hehkuttaa asiasta kamalasti,sitten jos joku kysyy niin myönnän.

Sitäpaitsi raskaus ei tunnu vieläkään itsestä täysin todelliselta, vaikka masukki jo möhisee masussa. Ehkä sitten kun sen saa syliin <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä nyt olen hyvin alkuvaiheessa vielä, joten salailu tuntuu ihan helpolta ja suorastaan itsestäänselvyydeltä. En ole kertonut raskaudesta vielä kenellekään paitsi tietysti miehelleni, muutamalle näiden foorumien kautta saamalleni kaverille, sekä yhdelle lääkärille. Näin alussa ainakin haluan salata asian, koska olen kovin epävarma raskaudesta ja sen jatkumisesta. Keskenmeno pelottaa, enkä haluaisi että pahimman sattuessa kovinkaan moni vielä tietäisi asiasta. :mellow: Tottakai tiedän, että keskenmenon voi saada milloin tahansa, ja muutenkin mitä vaan voi tapahtua, mutta näin alussa se riski on suurempi. Jonkinlaista itsesuojeluahan se kai on. Lisäksi raskaus ei vielä tunnu itselle niin konkreettiselta, että sitä haluaisi pitkin kyliä huudella.

 

On siinä sekin aspekti tosin, että on hauskaa kun on salaisuus. B) On jotenkin ihanan kutkuttava tunne ajatella että minulla ja miehellä on tällainen suuri juttu, josta muut eivät vielä tiedä.

 

Mä kyllä luulen että tämä varovainen vaihe voi melkein jäädä päälle, siis se, että ei uskalla oikein vielä toivoa parasta ja haluaa pitää matalaa mahdollisimman pitkään. Mä voin hyvin kuvitella että mä olisin just sellainen joka vielä raskauden puolivälissä puhuu ja ajattelee että "jos me nyt saadaan vauva" ja "jos kaikki menee hyvin". Jonkinlainen "pessimisti ei pety" -lähestymistapa. :huh: Tavallaan olis kivempi jos osaisi aidosti iloita ja elää hetkessä alusta asti. Kai ne surut joutuisi joka tapauksessa suremaan jos jotain kävisi, ei niihin luullakseni voi ennalta varautua. Mutta toisaalta, kyllä mä sen hyvin ymmärrän että monen mielestä on kurja ajatella että se oma suru ja menetys olisi niin julkinen asia, ja sitten joutuisi ottamaan vastaan muiden surkutteluja ja säälittelyjä, ja pahimmassa tapauksessa tietysti pahantahtoisten ihmisten vahingoniloakin.

 

Mun mielestä oli kiinnostava ajatus kun joku tuolla aikaisemmin kirjoitti että haluaa kertoa raskaudesta kaikille yhtä aikaa, siis että ei ole jotain sisäpiiriä joka tietää asiasta ensin. Se kuulostaa mun mielestä kauhean reilulta ja kivalta lähestymistavalta. Moni on toisaalta sanonut, että haluaa suojella ainakin tulevia isovanhempia suurimmilta pettymyksiltä olemalla kertomatta aivan alkuvaiheessa. Mä puolestani haluaisin omien vanhempien (ja miehenkin vanhempien) tietävän melko aikaisin juuri sen takia, että heidän kanssa voisi sitten keskenmenon sattuessa käydä yhdessä sitä surua läpi ja saada heiltä tukea. Hmm, jostain syystä en kumminkaan ole vielä osannut kertoa heille. Enkä ajatellutkaan kertoa ainakaan ennen alkuraskauden ultraa, joka on ensi viikolla. Ja vaikka olisikin kiva ajatus tehdä raskaudesta täysin julkinen kaikille yhtä aikaa, en mä kuitenkaan taida olla siihen valmis vielä alku-ultran jälkeen, joten täytynee vaan tyytyä tähän sisäpiirisysteemiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä, kuten monilla muilla asian salaamiseen oli syynä "pyörällä päästään" -olo ja keskenmenon pelko. Eka raskaus kun on kyseessä, kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja asiaa halusi makustella ihan kahden kesken... Emme olleet kuuluttaneet muutenkaan lapsihaaveitamme sen suuremmin, sekin oli yhtenä syynä.

 

Tosin niinhän siinä kävi, että etukäteen sovittu tyttöjen ilta viikkoa plussauksen jälkeen paljasti kahdelle parhaalle ystävälleni kaiken - "muka juomisesta" huolimatta jäin kiinni :rolleyes: Oikeastaan oli kyllä jälkeenpäin ajateltuna ihanaa, että he sitten tiesivät niin varhaisessa vaiheessa. Suvulle ja muille ystäville kerroimme vasta np-ultran jälkeen.

 

Onko kellekään teistä käynyt niin, että asian kertominen harvemmin näkemillenne kavereille on jotenkin ajan kuluessa jäänyt? Mulla on kavereita ulkomailla, jotka eivät tarkemmin ajateltuna vieläkään tiedä asiasta, ja on vähän noloa aloittaa meili sillä, että "asiasta toiseen, olen 7. kuulla raskaana" :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mulle on tullut nyt jotenkin sellainen, että kerron kavereille vasta kun näen heidät. Raskausviikoista on hyvä katsoa, kuinka usein ystäviäni näen :lol: En mä tiedä. Jotenkin mun on helpompi kertoa asiat kasvokkain. En osaa oikein puhelimessa sanoa. Tällä menolla pari kaveria saa tietää vauvasta tekstarilla vasta kun vauva on syntynyt...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me halutaan pitää tämä alkuun meidän "salaisuutena" ja sulatella asiaa ihan rauhassa. Vanhemmille kerrotaan np-ultran jälkeen ja kavereille sitten joskus :lol:

Olin viikko sitten lähdössä viihteelle (kun en mä kuitenkaan raskaana ole) ja plussan jälkeen piti selitellä kun yhtäkkiä oli tullut kipeä olo ;) onneksi olen uskottava tämän heinänuhan kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now