Aurora

Tyhmä kysymys: miksi salata raskaus?

257 posts in this topic

Olemme miehen kanssa pitäneet tiedon vielä visusti salassa, johtuen pitkästä hoitohistoriasta ja aikaisemmista menetyksistä.

Minun vanhempani tietävät, ja miehen pojat (jotka asuvat meillä 50/50), sekä pari ystävääni, jotka ovat olleet rinnalla hoitojen ajan. Miehen vanhemmille ei ole vielä kerrottu.

 

Jäämme ensi viikolla 4 vkon kesälomalle, ja tarkoitus oli kertoa töissä vasta loman jälkeen n. RV 16 kun NP-ultrakin on jo ohitse. Nyt kuitenkin jouduin raskauspahoinvoinnin takia sairaslomalle, ja lomalappu on pakko viedä töihin ennen kesälomalle jääntiä. Eli siis paljastuu asia nyt sitten kuitenkin väkisin jo etuajassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos kaikki ei olisikaan mennyt hyvin niin olisi ollut kurja selitellä kaikille. Viimesen raskauden salasin niin kauan kun pystyin, koska edellinen raskaus oli päättynyt menetykseen. Pelkäsin niin paljon että menetän tämän tulevankin (ja jo tulleen :D ) pienen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä keskustelu näemmä jo vähän vanhentunut, mutta en löytänyt samasta aiheesta uudempaakaan.

 

Mieheni haluaa salata raskauden ainakin ekaan ultraan asti. Minä taas repeilen liitoksistani ja haluaisin jo kertoa kaikille :) Toki itseäkin mahdollinen keskenmeno pelottaa, mutta kun missä tahansa raskauden vaiheessa voi ikäviä asioita tapahtua, niin olisin itse valmis kertomaan jo raskaudesta, sekä sitten myös siitä mahdollisesta keskenmenosta.

Olen sen verran miestäni uhmannut, että pari kaveriani tietää, työpaikalla on ollut pakko kertoa, ja vanhempani tietävät.

 

Yhdelle kaverilleni taas en uskalla kertoa, vaikka olemme lähes päivittäin yhteydessä, sillä hän ei yhtään pidä miehestäni, eikä myöskään lapsista.. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaa, sattuipa somasti tämä ketju  :grin: Tällä kertaa kerrotaan vasta rakenneultran jälkeen, jos se vaan onnistuu. Tiukkaa voi tehdä. Tosin mies vitsaili että kerrotaan sitten jouluna :grin: Voi olla että joku voi huomata jo ennen sitä :rolleyes: Miksi vatsa rakenneultran jälkeen? No, suurimmat syyt on jo täällä kerrottu - ne menetykset. Toisaalta kaikki nyt tietää että meille toivotaan lasta. Itse en hirveästi välitä siitä asiasta. Mielellän pitäisin ja olisin pitänyt nämä asiat omana tietona.

 

 

Tellus 4+4

Share this post


Link to post
Share on other sites

Syitä keksin monia, halu pitää omat asiat omina, keskenmenopelko, työkuviot...

Minusta on alkuvaiheessa aina ollut jotenkin "noloa" olla raskaana, hassua mutta silti. Sama juttu ollut joka kerta. Kokemastani keskenmenosta tietää vain muutama ihminen ja hyvä niin. Menetyksen tuskan olen käsitellyt lähinnä mieheni kanssa ja sitten täällä nettifoorumissa. 

Niin ja juu, ekan kerran meinasi mennä jo sovittu määräaikainen työpaikka sivu suun, kun kerroin töissä olevani raskaana (joskus 10-12 viikkojen tienoilla). Kahden viimeisen raskauden aikaan olen ollut työttömänä ja alkukuukaudet ihan oikeasti vielä hakenutkin töitä... raskaus ei todellakaan ole mikään myyntivaltti työmarkkinoilla. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä raskaus ei ole ollut mikään salaisuus, mutta juurikin keskenmenon pelossa en halunnut heti asiasta kertoa. Läheisille ja muutamille ystäville kerrottiin heti plussan jälkeen. Töissä arvasivat olevan mun raskaana, kun ei ruoka oikein maistunut ja omalle esimiehelle kerroin raskaudesta kehityskeskustelussa joskus rv 10. Katsottiin heti äitiysloman ajankohdat ym. Facebookissa kerroin uutiset vasta viime viikolla, mutta mitään ultrakuvaa tai masukuvaa en ole siellä halunnu jakaa... Se tuntuu jotenkin liian henkilökohtaiselta, kun kavereina on kuitenkin ihan "puolituttujakin". Nyt tätä mahaa ei enää paljoa peitellä ja muutama naapurikin on multa kysynyt että odotellaanko meillä vauvaa :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaa, sattuipa somasti tämä ketju :grin: Tällä kertaa kerrotaan vasta rakenneultran jälkeen, jos se vaan onnistuu. Tiukkaa voi tehdä. Tosin mies vitsaili että kerrotaan sitten jouluna :grin: Voi olla että joku voi huomata jo ennen sitä :rolleyes: Miksi vatsa rakenneultran jälkeen? No, suurimmat syyt on jo täällä kerrottu - ne menetykset. Toisaalta kaikki nyt tietää että meille toivotaan lasta. Itse en hirveästi välitä siitä asiasta. Mielellän pitäisin ja olisin pitänyt nämä asiat omana tietona.

 

 

Tellus 4+4

Oho :o onnittelut!!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tellus  :girl_in_love:  :tender:  :girl_pinkglassesf:  :give_heart:  :wub: Onnea!

 

Vois rouva jossain paremmassakin onnitteluketjussa tällaista kertoa.  :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^I wanna keep low profile :grin:

 

Ja yhteisesti "uutisen" ponganneille kiits :wub:

 

Tellus

Edited by Tellus

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pyysin mieheltä että ei kerrota meidän perheille ennekuin np-ultra on ohi ja tiedetään että kaikki on ok. No, nyt heille ei tulla varmaan koskaan kertomaan, koska saatiin ultrassa huonoja uutisia ja raskaus joudutaan keskeyttämään.

 

Syynä tähän kertomattomuuteen suurelta osin se, että seurattiin viime vuonna kun miehen sisko kävi läpi lapsettomuushoitoja ja kertoi niistä ja raskautumisesta meille kaikille avoimesti, kunnes np-ultrassa selvisi että sikiöllä on vakava kromosomihäiriö ja raskaus jouduttiin keskeyttämään.

 

Sanoin miehelle jo kun meidän hoidot aloitettiin, että en halua tehdä siitä samanlaista 'showta' että kerrotaan joka käänteessä mitä tapahtuu. Tämä on meidän kahdenkeskinen asia.

 

Pari kaveriani on ollut raskaudesta tietoinen, vaikkakin melko myöhään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vielä ei olla kerrottu kenellekään, vaan sulateltu asiaa hymyissä suin ihan keskeämme. Kovasti tekisi mieli kertoa vanhemmilleni, mies kuitenkin toivoi ettei huudella heti ympäriinsä ja sovittiinkin, että vanhemmilleni kerrotaan varhaisultran jälkeen, muille sitten joskus myöhemmin. Alkuhössötystä kai tuo mies haluaa välttää, kun on kyseessä esikoinen ja ensimmäinen lapsenlapsi, kai sitä vaan haluaa olla jotenkin varmempi että tässä oikeasti odotellaan vauvaa. Tiedon pimittäminen on siis vain väliaikaista ja lähinnä sellaista omaa totutteluaikaa, ilman mitään erityistä painavaa syytä salailulle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen exälle jonka kanssa olen jonkin verran tekemisissä kerroin vasta 20 rv:n kieppeillä. On sen verran kaikkitietävä ja utelias tapaus, että ihmetytti ettei ollut tajunnut aiemmin vaikka melkein viikottain nähdään ja hän aina mainostaa kuinka hän osaa lukea ihmisiä.

Oikea taktiikka oli, ensimmäisen päivänä kun kuuli oli ihan hiljaa, taisi sulatella uutista, seuraavana päivänä alkoi kyselyt, paljonkos paino on noussut?-vastaukseeni,-Ai niin vähän, sun lapsi tulee syntymään alipainoisena! Laitttako mies sut vielä tekemään ulkohommia? Vastaukseen.- Kun kotona oon päivät niin onhan sitä mukava kotona kastella kukkia ja leikata nurmikkoa.

Ja kun tavattiin tuttujen ihmisten kanssa kimpassa ikähaarukassa 10-70-v tuumasi mulle: etten eronnut mitenkään niistä keski-iän ylittäneistä vararengas mammoista. Mulla oli oikeasti hauskaa, kun sitä noin paljon häröö mun raskaus ;)

 

Jatkuva kysely joka asiaan, mutta kun itse tietää, että hänellä vielä vuosien jälkeen "vanhasuolajanottaa" niin osaa suhtautua aika humorilla jo noihin kateellisiin puheisiin. Mies ei aina oo ihan niin huumorilla mukana noissa sen eksän jutuissa kun minä.

Esim viime vuonna kun lähdin puoleksitoista viikoksi reissuun niin sanoin miehelle, että ehdinköhän edes lentokentälle ennen kuin eksä paukkaa tänne asumaan: Mies siihen että, EI OO PELKOO!! Ei ookkaan, kyllä mäkin sen tiedän, mutta eksä ei tunnu tietävän, niiden erosta jo kuitenkin päälle 15 vuotta.

 

Anopille ja Apelle kerrottiin heti 6 viikolla, lopuille siinä 15 viikosta eteenpäin :)

Edited by Kippara

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on aikomukset nyt alussa kertoa raskaudesta niille ihmisille, jotka tietää meidän lapsettomuushoidoista. Kun lasta on toivottu kaksi vuotta ilman yhtään plussaa, niin sitä tulee aika varovaiseksi. Varsinkin töissä ei ole kiva kertoa ennen nt-ultraa, sillä olen määräaikaisena jouluun asti ja jos ultrassa kävisikin jotain ilmi ja raskaus pitäisi keskeyttää, niin tuskin kukaan jatkaa sellaisen sopparia, joka on paukannut raskaaksi pari kuukautta aiemmin, vaikka tosiaan saattaa olla, että uutta raskautta ei kuuluisi taas vuosiin. Miehen perheelle kerrotaan sitten nt-ultran jälkeen, koska eivät tiedä meidän hoidoistakaan. Halutaan sitten kertoa niistä samaan syssyyn.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kerroin plussasta heti äidille ja muutamalle läheiselle ystävälle. Varhaisultran jälkeen muutamalle kaverille lisää ja miehen isälle jne. Np-ultran jälkeen aijotaan vasta kertoa muille, mutta neuvolassakin jo sydänäänet löytyi joten kaiken pitäis olla ihan hyvin :) rv 9+3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vanha ketju, mutta luin silti läpi :) 

 

Samoja syitä täälläkin, nyt 12+1 ja huomenna nt-ultra. Vielä ei olla kerrottu kuin ihan lähimmille, mutta vatsa on jo kyllä ihan selvä (olen muutoin hoikka ja raskaus näkyy nyt pallona alavatsalla  :grin: ), joten pitkään ei piilossa pidetä vaikka haluaisikin.

 

Tuosta vatsan näkymisestä tulikin mieleen: milloin teillä on vatsa kasvanut niin selkeäksi, että piilottelu on käynyt oikeasti vaikeaksi? Luulin jotenkin, että ensimmäistä lasta odotellessa asian saisi halutessaan pidettyä salassa vaikka puoliväliin asti, mutta nyt siis rv 13 alan käydä jo naurettavan näköiseksi telttamaisine neulepaitoineni... Normaalit tiukat vaatteet taas paljastaa asian heti....  :girl_sigh:  :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei raskautta suuremmin salailtu. Vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin heti ja muille pikkuhiljaa tavatessa. Ajattelimme asian niin, että jos keskenmeno tapahtuisi, kaikki ne tärkeät ihmiset, joilta ehkä kaipaisimme tukea, tietäisivät raskaudestakin.

 

Emme kertoneet hyvänpäiväntutuille, joille mahdollisesta keskenmenosta kertominen voisi olla ikävää tai ahdistavaa.

Ketjun alussa olikin mun ja meidän ajatus tiivistettynä. :)

 

Toki tätä ketjua lukiessa tuli mieleen, että tietenkin nt-ultrassa voi tulla huonoja uutisia... Mutta no, minulle salailu siinäkin tilanteessa olisi rankempaa kuin lähimpien kanssa jaettu paha olo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olisimme salanneet asian kaikilta nt-ultraan asti, mutta aloin voimaan pahoin hyvin varhain ja päätimmekin kertoa tuleville isovanhemmille sekä meidän omille sisaruksille kun ar-ultrassa näkyi syke. Muilta salasimme pidempään - mun isovanhemmat kuuli nt-ultran jälkeen, lähimmät kaverit rakenneultran jälkeen ja loput sitä mukaan kun tuli puheeksi sen jälkeen kun olin 6. tai 7. kuulla.

 

Me haluttiin salata paristakin eri syystä. Ekaks haluttiin varmistua, että toinen on matkassa, jonka jälkeen kerrottiin omille perheille. Mun isovanhemmille haluttiin kertoa mahdollisimman myöhään, koska tiedettiin, että mun mummolta alkaa tulla mitä erilaisempia ohjeita ja neuvoja kun saa tietää :) Myöhemmäksi ei kuitenkaan viitsitty siirtää, kun oli joulu tulossa, niin olisi ollut muille vaikeeta olla puhumatta raskaudesta ja mun pahoinvointi oli niin selkeetä. Kavereilta salattiin pitkään, ettei tulis niin paljoa kyselyitä koko aikaa :)

 

Ja Stinan kysymykseen - mulla ei osa tajunnut vielä huhtikuussakaan ellei ois kerrottu ja LA oli kesäkuussa. Eli pitkälle pystyi piilottamaan :D Mulla tosin ois ollu helppoa piilottaa pidemmällekin, kun pukeudun usein huppareihin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä kertaa salattiin nt-ultraan asti kaikilta, sitten kerrottiin lähipiirille. Älysin raskauden vasta pari viikkoa ennen nt-ultraa, mikä helpotti tiedon pimittämistä. Nt-ultrassa olikin turvotusta ja saatiin yhdistelmäseulan riskiluvuksi 1/25. Laajemmin asiasta kerrottiin vasta iloisen punktiotuloksen jälkeen, sattui sopivasti kesäloma tuohon väliin niin oli mahdollista. Pelkäsin ehkä eniten muiden sääliä, jos tulisi huonoja uutisia, kun muutenkin olisi raskas asia kannettavaksi. Pelotti ihan älyttömästi kromosomitestin tulosten odottelu ja se, että en tiedä vieläkään, mitä olisin tehnyt jos tuloksena olisi ollut poikkeavuus. Niin suuren päätöksen lykkääminen ihmiselle tuntui jotenkin liian isolta palalta. Tosin oli hyvä, että kuitenkin lähimmät ihmiset (myös töissä) tiesivät asiasta ja tilanteesta. 

 

Vaatteilla sain mahaa piiloteltua n. 15 viikolle, mutta vähän huonosti ja tarkkaan sai valita teltat. 

Edited by Tassukka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisesta kerroin parille hyvälle kaverille heti plussasta (samoille olin kertonut sitä edeltäneestä plussasta ja keskenmenosta), omille vanhhemmilleni sitten ar-ultran jälkeen, miehen vanhemmille nt-ultran jälkeen. Töissä pystyin pitämään normaaleilla vaatteilla työkavereilta raskauden salassa rv19 asti, jolloin maha alkoi kunnolla näkyä. Työnanatajalle kerroin nt-ultran jälkeen ja muutamalle hyvälle työkaverille myös.

 

Nyt tästä toisesta ei olla kerrottu kellekkään, nyt menossa rv10+1, mahaa ei huomaa. Musta on ihana ajatus pitää tää tieto omana niin pitkään kuin suinkin, ehkä niin että huomaavat sitten kun huomaavat, vaikka tiedän kuinka onnellisia mun vanhemmatkin vaikka tästä olisivat. Ja jotenkin haluan pitkittää siksikin, ettei heti menis siihen, että olen maha jonka kuulumisia kerron. En myöskään halua mielipiteitä, neuvoja tai ohjeita, vaikka olisivatkin hyväntahtoisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ainakin haluttiin mennä ns turvallisemmille viikoille ja sitten vasta paljastaa raskaus. En minä haluaisi olla selittämässä ihmisille, että tuli keskenmeno tms. Se vaan on oma salaisuus alkuun ja ei kaikkien kyläläisten tarvitse tietää siitä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerroin pomolle, kun labrasta varmistui tulos 29iu/l :D oli vähän puulla päähän lyöty, niin minäkin, mutta en välttämättä pysty tekemään työtäni päivääkään raskaana ollessa, niin olihan se kerrottava. Nyt dpo12 ja lääkäriin vielä loppuviikosta. Muille en aio kertoa, ennenkuin olen "vahvemmilla jäillä" alkion terveyden ja mukana pysymisen suhteen.

Edited by Majalis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla neuvvola täti tokas ettei kannata kertoa vielä. Mutta enhän minä pystynyt pitämään suutani kiinni. Eikä se suru ja tuska ole yhtään sen helpompaa vaikket olisikaan kertonutkaan kenellekkään. Kyllä minä haluan jakaa ilot ja surut. En tietänkään kuuluttanut koko maailmalle vaan omalle perheelleni sisaruksilleni j vanhemmilleni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on lapset saaneet alkunsa hoidoilla, joista tietää vain muutama ihminen (vuosien varrella on kerrottu toki useammallekin). Ensimmäisestä raskaudesta taisin kertoa heti äidilleni ja parhaalle ystävälleni, sekä veljen vaimolle. Kaikki tiesivät hoidoista. Tuulimuna oli kuitenkin lopputulema, joten hyvä, ettei tarvinnut selitellä sen useammalle.

 

Toisesta raskaudesta en muista kerroinko muuta kuin parhaalle ystävälle. Ar-ultran jälkeen jossain välissä äidilleni. Np-ultran jälkeen sitten miehen vanhemmille, joiden piti olla hiljaa asiasta, mutta uutinen levisi kulovalkean tavoin ja se kiukutti! Ihan sama miten onnessaan olivat, ei ollut heidän asiansa siitä muille kertoa.

 

Edelliskerrasta viisastuneena kerrottiin suvulle vasta rv 20 paikkeilla kolmannesta raskaudesta. Ja miehen vanhemmat sai kuulla samaan aikaan kuin isoisovanhemmat + pari muuta sukulaista. Jälleen kerroin parhaalle ystävälle heti alusta, toiselle hyvälle ystävälle aika pian. Omillekin vanhemmille kerroin vasta samoihin aikoihin.

 

Nyt mennään vasta 5+1 ja olen kertonut kolmelle. Kaikki ovat ystäviä, jotta pääsen purkamaan tuntoja edes joillekin. Katsotaan sitten np-ultran jälkeen muille kertomisesta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli jotenkin sellanen (typerä) ajatus, että jos iloitsen heti alussa liikaa, niin tulee ihan varmana keskenmeno.

Joka paikka ihan kun täsmentäis, että kerrothan sitten vasta "varmojen" viikkojen jälkeen. Neuvolassakin meille sanottiin, että nyt kun on sen ja sen verran viikkoja, sydänäänet ja kaikki muu on ok, niin voi turvallisesti kertoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli tarkoitus pitä asia ihan vaan omana tietonamme riskiviikkojen ajan ja kertoa muille vasta sitten. Noh, kävi kuitenkin niin, että jouduin paljastamaan asian töissä muutamille eräänä päivänä tulleiden yllättävien kouristuskipujen vuoksi. Pelästyin niitä tottakai kovasti ja reaktioni oli sitten sen mukainen. Ei jäänyt muita vaihtoehtoja, kuin kertoa oikea syy kivuille.

 

Muutamat lähimmät kaverit tietävät ja perhe, koska he olisivat joka tapauksessa huomanneet poikkeavan syömiseni ja päikkäritarpeeni joulun aikana. Lopuille aiotaan kuitenkin kertoa vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Nyt asiasta voi puhua jo joidenkin kanssa, mutta jos kaikki ei sujukaan hyvin, ei ikävää uutista tarvitse läpikäydä sitten useampien kanssa. Tällä hetkellä menossa siis rv8 ja viikon alussa kävimme yksityisellä varmistamassa, että kaikki on ok.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now