Synnytystapa III tai IV-asteen repeämän jälkeen?

[Guest Anna]

Yritin löytää, josko tuolta hakutoiminnolla olisi löytynyt aiheesta tietoa, mutten löytänyt.

 

Eli, repesin esikoista synnyttäessäni kaksi vuotta sitten melko pahasti. Lapsi tuli ulos käsi poskella ja syvä emättimen repeämä ulottui sulkijalihakseen asti. Uloimpia säikeitä oli ilmeisesti mennyt poikki, mutta sulkijalihas säilyi ehjänä.

 

Itse repeämä ommeltiin parin lääkärin toimesta synnytyssalissa. Ompelutyö epäonnistui ja pitkähkön prosessin (en ala sitä tässä avaamaan) jälkeen pääsin korjausleikkaukseen reilu 7kk synnytyksestä. Toipumisprosessi alasynnytyksestä oli hidas, kivulias ja henkisesti raskas. Esimerkiksi yhdyntää pystyimme yrittämään 9kk synnytyksestä puudutusaineilla, kivutonta yhdynnästä tuli vasta noin 1.5v synnytyksestä.

 

Nyt odotan toista lastamme. Yleinen mielipide tuntuu olevan, että pahat repeämät harvoin uusiutuvat. Korjausleikkaukseni tehnyt kirurgi kuitenkin sanoi, että kaikki tekijät huomioonottaen voi synnytystavan vaihto olla tapauksessani perusteltua.

 

Minulla on parin viikon päästä käynti äitiyspolilla keskustelemassa asiasta. Toisaalta pelkään sektiota, toisaalta uuden alatiesynnytyksen riskit tuntuvat liian suurilta. Entä jos repeän uudelleen, enkä paranekaan edes tähän nykyiseen tilaani, joka ei edelleenkään arpikudoksesta johtuen ole sitä, mitä ennen synnytystä?

 

Miten te, jotka olette revenneet kerran synnytyksessä pahasti olette seuraavat lapsenne synnyttäneet?

[höpöli]

Mä en oo itse revennyt pahasti, mutta kaverillani kävi niin, että joutui esikoisen syntymän jälkeen korjausleikkaukseen jne. Hänelle sanottiin silloin, että seuraavat lapset tulisivat sit sektiolla ja niin on käynyt toisen kanssa. Hän ei tosin ole synnyttänyt Suomessa, enkä ole varma, mitkä kaikki seikat tohon vaikuttivat, niin en tiedä, miten Suomessa oltaisiin tilanteessa toimittu...

[Lexie]

Minuakin kiinnostaisi tämä Esikoisen syntymässä tuli III asteen repeämä, joka korjattiin heti leikkaussalissa, ja olen toipunut siitä hyvin. Jos vielä toistamiseen tulen raskaaksi, haluaisin sektion. Kättärin jälkitarkastuksessa lääkäri kertoi, että nykytutkimusten valossa seuraavan lapsen voisi synnyttää myös alateitse. Itse kuitenkin pelkään, että hyvin korjatut paikat repeäisivät vielä pahemmin ja saisin arkipäivään vaikuttavia, esim. vessakäyntiongelmia. Sektiokaan ei ole huippuhoukuttava vaihtoehto, paras olisi haikara

[Guest Vieras]

Mulla on aika sama tilanne kuin Lexiellä: Imukuppisynnytyksen jälkeen repeämät oli luokkaa 3c-4a, riippuen keltä kysyi. Ne korjattiin heti nukutuksessa, ja jälkitarkastuksessa olin jo ihan normikunnossa (vaikka kyllä ekoina viikkoina olin selvästi huonommassa kunnossa kuin synnyttäjät yleensä).Mitään ongelmia en itse ole huomannut. 7kk synnytyksen jälkeen mut ommellut kirurgi tarkasti tilanteen, ja oli selvästi tosi ylpeä työstään. Hän myös suositteli alatiesynnytystä seuraavan lapsen kohdalla. Eli pahatkin repeämät voi parantua hyvin, eikä välttämättä haittaa uutta alatiesynnytystä. Aloittajan tilanne on kuitenkin kovin hankala, kuten lääkärikin arvioi, ja sitten tietenkin pahoista repeämistä voi jäädä kammo, johon taas sektio voi olla hyvä apu, mutta tässä on sitten enemmän kyse pelkopolin jutuista kuin varsinaisista lääketeiteellisistä syistä (ei sillä etteikö pelko voi olla lääketieteellinen syy, mutta tarkoitan siis fyysisiä syitä).

[Annick]

Mulle tuli esikoisesta 3b, joka korjattiin leikkurissa. Toipuminen oli pitka ja henkisesti viela pidempi. Ilmeisesti repeama johtui pitkittyneesta avautumisesta ja pitkasta ponnistusvaiheesta seka koolleni isosta vauvasta (en tieda missa asennossa vauva tuli).

 

Mua kanssa kiinnostaisi miten synnyttaa jatkossa (jos viela tulen raskaaksi). Taalla kaikki laakarit on sanoneet, etta seuraava tulee "helposti" alakautta. Ainoastaan fysio on ymmartanyt ja sanonut, etta jos itse haluaisin sektion niin sen varmaan saisin, ja jos on ollut 4 asteen repeama niin sitten ei enaa suositella alatiesynnytysta.

 

Musta toi (karjistettyna) repeama tai sektio -vaihtoehto on masentava. Mua ei sektiokaan houkuttele, silla onhan sekin iso leikkaus, johon liittyy riskit ja pitka toipuminen. Toisaalta taas riski uudesta samanlaisesta tai pahemmasta repeamasta kammottaa.

 

Taalla on muuten erityisesti kiinnitetty huomiota lantionpohjalihasten harjoitteluun, mika ehka normaalin synnytyksen jalkeen olisi jaanyt vahemmalle huomiolle.

[ihanko]

Mulle tuli kolmannen asteen repeämä, ulompi sulkijalihas meni kokonaan pooikki. Se korjattiin heti leikkurissa, ja mitään ongelmia ei ole ollut. Saan kuulemma synnyttää alakautta mikäli haluan, mutta voin myös saada sektion henkisistä syistä.

 

Mun oli tosi vaikea toipua synnytyksestä henkisesti vaikka fyysisesti menikin hyvin. Seuraavalla kerralla tahdon ehdottomasti sektion. En vain kestä ajatusta että repeäisin yhtä pahasti tai pahemmin taas. Toisen kerran repeämä on kuulemma myös vaikeampi korjata.

[Tinka]

Ekassa synnytyksessä jouduttiin käynnistyksen yms. vaiheiden jälkeen turvautumaan imukuppiin. Tuloksena oli 3. asteen repeämä, joka ei kai kuitenkaan ulottunut sulkijalihakseen asti. Repeämä tikattiin synnytyssalissa ja ompelu onnistui hyvin. Kahteen viikkoon en istunut, mutta sen jälkeen ei ollut ongelmia. Jälkitarkastuksessa arpi näytti jo siistiltä, eikä lääkäreiden mukaan alatiesynnytykselle ollut mitään esteitä. Vielä toisen raskauden yliaikaiskontrollissakin lääkäri oli alatiesynnytyksen kannalta, ja synnytin toisen lapsen alakautta. Tällä kertaa tarvittiin onneksi vain yksi tikki.

 

Mun tilanne oli varmasti aika paljon helpompi kuin aloittajalla. Luulisin että "pääset" halutessasi sektioon. Vaikka eipä sekään ole kovin houkutteleva vaihtoehto. Toivottavasti äitiyspolilla on hyvä lääkäri, joka osaa arvioida, miten suuri on uuden repeämän riski. Ehkä tuon käynnin jälkeen on helpompi pohtia tulevaa synnytystapaa.

[Vappu]

Tinka minkä kokeisia sun lapset on olleet? Mulla kans 3 asteen repeämä tuli juurikin imukupista. Poika oli kasvotarjonnassa ja 4kg. Nyt odotan kakkosta ja pohdin samaa kuin muutkin, sektio vai alatie..

[ihanko]

Mäkin haluaisin tietää minkä kokoisia teidän lapset olivat syntyessään ja oliko ponnistusvaihe lyhyt vai pitkä ja tarvittiinko imukuppia.

 

Mulle sanottiin ettei koolla ole mitään merkitystä ja jotain puhetta oli myös pinnistusvaiheen pituudesta, mutta en muista mitä.

 

Meidän poika oli 4570g ja ihan normaalissa tarjonnassa tuli ulos. Ponnistusvaihe oli 1h13 minuuttia ja lopussa kätilö painoi mua mahan päältä jolloin poika tuli aika rytinällä ulos. Mä oletan että se nopea ulostulo sit lopulta vaikutti repeämään.

 

Ja OT. Mä muuten luulin että kolmannen asteen repeämä aina tarkoittaa että sulkijalihas kärsii.

[Nat]

marthen OT-ajatus on ihan oikein..... eli virallinen luokitus siis menee välilihan repeämissä näin:

 

 

 

1. aste

Repeämä rajoittuu emättimen limakalvoon ja ihoon

2. aste

Repeämä ulottuu lantionpohjan lihaksistoon, mutta peräaukon sulkijalihas on ehjä

3. aste

Peräaukon sulkijalihas on osittain tai kokonaan revennyt, mutta peräsuolen limakalvo on ehjä

4. aste

Myös peräsuolen limakalvo on revennyt

 

a, b, ja c on sitten noihin niitä täsmennyksiä.

Edited September 30, 2011 by Nat

[Tinka]

^Kiitos luokituksesta, Nat. Piti oikein tarkistaa asia synnytyskertomuksesta. Mulla oli siis 3. asteen repeämä, mutta alle puolet lihaksesta oli repeytynyt ja paranin onneksi nopeasti ilman ongelmia.

 

Molemmat lapset ovat olleet noin 3,3 kg, eli koko ei vaikuttanut asiaan. Ponnistusvaihe oli tosin ekassa synnytyksessä yli tunnin ja sydänäänten laskun vuoksi turvauduttiin imukuppiin, mikä repeämän sitten aiheutti. Toisella kerralla ponnistusvaihe oli vain 5 minuuttia, ja selvisin yhdellä tikillä. Molemmat synnytykset olivat yliaikaisena käynnistettyjä, mutta synnytyksen nopea eteneminen tokalla kerralla helpotti varmasti tilannetta. En tiedä oliko sillä vaikutusta, että ekassa synnytyksessä mulla oli epiduraali (ja melkein kaikki muutkin kivunlievitykset) käytössä, mutta tokalla kertaa menin pelkän ilokaasun voimin. Ehkä se vaikutti ponnistusvaiheen pituuteen ja sitä kautta repeämän syntyyn

 

Itse olin ihan luottavaisin mielin ennen toista synnytystä, kun toipuminen meni niin nopeasti ja uusi tulokas oli ultrassa pienikokoinen. Toisaalta pahojen repeämien korjaus on ilmeisesti hankalaa, ja on tosi ikävää, jos synnytyksestä aiheutuu ongelmia, jotka jatkuvat lopun ikää.

[Lexie]

Meidän tyttö oli 3200 g ja 49 cm, eli aika pieni. Synnytys käynnistettiin ballongilla ja vuorokauden kuluttua puhkaistiin kalvot. Siitä kului muistaakseni 4 h 15 min, kun tyttö oli syntynyt, ponnistusvaihe oli reilu vartti. Imukuppia ei tarvittu. Mulle sanoi kätilö, että repeäminen johtui luultavasti kudostyypistä. Tosin välilihaa ei ehditty tukea kuumilla pyyhkeillä yhtään, kun ponnistusvaihe alkoi aika yllättäen.

 

"Hyvä" tietää, että muillakin on ollut pitkä henkinen toipuminen. Tytön syntymästä on nyt puoli vuotta ja vieläkin synnytys pyörii päässä kohtuullisen usein.

 

Annick: Ainakin Kätilöopistolla kiinnitettiin myös huomiota lantionpohjalihaksiin. Synnytystä seuraavana päivänä fysioterapeutti tuli juttelemaan sängyn viereen ja kertoi lihasharjoituksista. Jälkitarkastuksessa olin jo aika hyvin toipunut, mutta silti sain lähetteen fysioterapiaan, jossa kävinkin pari kertaa. Kotona tehdyt harjoitukset on valitettavasti jääneet vähän vähälle

[Annick]

Taalla vauva oli 3880 g, mutta ma olen 160/56. Mun kohdalla synnytysta ei kayty lapi sairaalassa ja tosiaan itkeskelin sita jonkin aikaa kotona. Fysiossa kavin vajaan vuoden ja lahinna siella jumpattiin lantionpohjalihaksia (sain jopa sellaisen laitteen, etta sain treenit kayntiin )

 

Mun pitaisi varata aika birth reflectioniin, jossa joku katilo kavisi synnytysmuistiinpanot kanssani lapi.

 

Tassa viela englanniksi noista luokituksista, jostain luin etta esim mun tapauksessa 3b tarkottaisi 50-90 % alueesta revennyt.

 

Second degree tear: involves the perineal muscles only

Obstetric anal sphincter injury: applies to both third- and fourth-degree tears1

Third degree tear: injury to the perineum involving partial or complete disruption of the anal sphincter complex (external [EAS] and internal [iAS])

 

3a <50% of external sphincter torn

3b >50% of external sphincter torn

3c internal sphincter torn

Fourth degree tear: involves anal sphincter and rectal mucosa.

[Guest Anna]

Aloittaja kiittelee vastauksista. Itse uskon, että tilanteni olisi ollut parempi (ja näin uskoi korjauksen tehnyt kirurgikin), mikäli minut olisi ommeltu leikkaussalissa. Nyt ompelutyön tehnyt nuori lääkäri avustajansa kanssa olisi halunnut lähteä leikkaussaliin, mutta vieressä seisonut seniori läsnäolollaan ja "minä kyllä ompelisin tässä" -kommenteillaan ikäänkuin painosti lääkärin ompelemaan synnytyssalissa. Kokemus oli erittäin epämiellyttävä, kun kunnon puudutuksia tms. ei ollut.

 

Meillä lapsi oli 3.5 kiloa ja 50 senttiä, py 36cm, itse olen pienikokoinen. Synnytys oli käynnistetty kalvoihin tulleen reiän takia. Ensin käynnisteltiin Cytoteceillä, sitten puhkaistiin kalvot, josta meni reilu 13 tuntia lapsen syntymään. Ponnistusvaihe kesti puolitoista tuntia.

 

Ensi viikolla keskustelemaan asiasta. Toivottavasti vastassa on ymmärtäväinen lääkäri. Naikkarilla, missä synnytin, oli jälkihoito erittäin huonoa, joten korjausleikkaus yms. tehtiin Kättärillä ja sinne menen nyt toisen kanssa. Hieman jännittää myös se, että tiedämme tulokkaan olevan poika ja pojathan monesti ovat vähän isompia. Miehenikin ollut pitkälti yli nelikiloinen syntyessään...

 

Myöskään minun kanssani ei muuten kukaan käynyt asiasta juttelemassa synnytyksen jälkeen. Olipa kiva sitten lukea kotiin tulleista papereista, että sulkijalihas on revennyt. Tuli kyllä sitä sitten itkeskeltyä...

[Blokki]

Mulla on taustalla aivan sama kokemus kuin sinulla. Eli esikoisen kohdalla sain III ja IV asteen repeämät sulkijalihakseen asti. Lapsi oli kooltaan normaali 3700 g 53 cm, ponnistusvaihe kesti 1 h 15 min ja sitä hidastettiin, että paikat olisivat ehtineet venyä. Ponnistusvaihe oli muuten hyvin normaali lukuunottamatta pahoja repeämiä. Repeämät korjattiin leikkurissa ja jälkitarkastus oli äitiyspoliklinikalla. Heti synnytyksen jälkeen jouduin nestemäiselle dieetille.

 

Nyt toisen lapsen kohdalla olen pelkopolin kautta hakenut sektiopäätöstä ja se on minulle luvattu. Itse asiassa huomenna menen äitiyspoliklinikalle kuulemaan leikkauspäivän (LA 25.10.). Kuitenkaan missään vaiheessa ilman omaa aloitetta en olisi sektiota saanut tai sitä olisi tarjottu. Keskusteluissa erikoislääkärin kanssa minulle on sanottu, että repeämän mahdollisuus toisen synnytyksen kohdalla on 7 %. Eli sektiopäätös on tullut vain mun omien pelkojen kautta ja pelkopolilla käymällä. Neuvola on lähtenyt automaattisesti siitä lähtötilanteesta, että synnyttäisin alakautta. Se mun täytyy sanoa TYKSin eduksi, että olen saanut koko ajan todella asiallista, mukavaa ja hyvää palvelua tämän synnytyspelkoni/ponnistuskammoni takia. Toivottavasti huomisesta viimeisestä käynnistä voin sanoa vielä samaa. Minulle on tarjottu myös vaihtoehdoksi synnytyksen käynnistämistä, jotta voidaan kontrolloida vauvan kokoa ja sitä kautta ehkäistä mahdollisia repeämiä. Vaan kun ongelma on ponnistusvaihe... Voin ottaa synnytyksestä aivan mitä vain kunhan mun ei tarvitse ponnistaa.

[Guest Anna]

Blokki, itse olen miettinyt, että en missään nimessä halua toista käynnistettyä synnytystä - siis jos tarjoaisivat sitä vaihtoehtona, ettei lapsi pääsisi kasvamaan liian isoksi tms. Se käynnistys oli kamalaa ja koko hommasta oli luonnollisuus poissa täysin. Oma kehoni ei päässyt ollenkaan mukaan siihen touhuun.

Sektiokaan ei houkuttele. Mutta jotenkin tämän on ulos tultava ja kun punnitsen vaihtoehtoja, alan kallistumaan sektion puoleen.

Oikeasti toivon, että lapsi olisi vaikka perätilassa, että sektiopäätös olisi selvä.

[Scarlet]

Muoks. poistin tarkemman kysymykseni.

 

Tarkoittaako tuo siis II-asteen repeämää?

Edited October 24, 2011 by Scarlet

[Nat]

^nimen omaan II-asteen repeämästä on kyse

[Scarlet]

Kiitos Nat

[Mandii]

Mulle tuli synnytyksessä 4. asteen repeämä ja lisäksi peräsuoli repesi (emättimen ja peräsuolen väliin tuli reikä). Mut kursittiin heti leikkurissa ja täytyy kyllä sanoa, että olen toipunut todella hyvin hommasta. Sain paljon keskustella asiasta sairaalassa ja hoitajat ottivat huomioon vaikean synnytyksen sairaalassaoloajalla. Sain lähetteen fysioterapiaan ja puolen vuoden kuluttua synnytyksestä peräsuoli ultrataan ja katsotaan, miten on parantunut. Kaikki toiminnot kuten kakalla käyminen on ollut ihan normaalia tuosta repeämästä huolimatta. Yhdynnässä pystyin olemaan muistaakseni 7 viikkoa synnytyksestä, mutta ihan täysin kivutonta se ei ole.

 

Mulle luvattiin heti synnytyksen jälkeen, että seuraavat lapset tulevat sektiolla. Lopputarkastuksessa pyysin vielä, että lääkäri laittaa sen mun papereihin, ettei kukaan sitten pakota mua synnyttämään alakautta. Mulle ei jäänyt kammoa itse synnytystä kohtaan, mutta repeämät todennäköisesti johtuivat mun kudosten heikkoudesta, joten uudet repeämät ovat kai odotettavissa. Vauva oli 4500g ja 54cm eli aika iso vauveli.

[Lexie]

Nostetaanpa vanhaa ketjua. Onko kenelläkään tuoreempia kokemuksia?

[sarvis]

Minullakin kiinnostaisi. Miten tähän ketjuun aiemmin kirjoittaneet sitten tulivat synnyttäneeksi?

 

Ison vauvan (rv 39+5, 4,4 kg ja 54 cm) pykänneenä ja 4. asteen verran revenneenä nämä asiat pyörii mielessä, JOS joskus uudelleen tulen raskaaksi. Toipunut olen sinällään hyvin, sulkijalihasten voima ei vaan vielä ole ihan ennallaan eli pieru saattaa karata aiempaa helpommin. Synnytys meni muuten mielestäni hyvin vaikka käynnistykseen jouduttiinkin. Ponnistusvaihe oli epiduraalin takia täysin kivuton ja nopea (n. 10-15 min), episiotomiaa ei tehty enkä kyllä muista yhtään tukiko kätilö välilihaa mitenkään. Tyttären koko ilmeisesti oli suurin syy repeämään. Ja kenties kudostyyppi.

[Helium]

Täällä olis kanssa yksi saman kokenut. Mulla tuli esikoisen synnytyksessä 3b-asteen repeämät eli ulomman sulkijan katkimeno ja koko väliliha rikki. Lisäksi emättimessä syvät repeämät. Paraneminen oli todella tuskaista ja pitkäkestoista. Ehkä noin vuosi synnytyksestä aloin olla kohtuullisessa kunnossa. Sekä ulosteen-että virtsanpidätyskyky ei koskaan palannut sille tasolle mitä se oli ennen synnytystä. Lisäksi on jäänyt pysyviä pukamavaivoja ja kipuja ulostaessa. Paitsi fyysisesti niin erityisesti henkisellä tasolla tämä oli todella vaikea juttu ja mietin synnytystä edelleen päivittäin. Varmaan myös siksi että uusi synnytys on tulossa kahden kuukauden sisään. Olen saanut lähetteen pelkopolille ja haluaisin sektion. Pelkään pidätyskyvyn totaalista menetystä jos repeän uudestaan yhtä pahasti. Sektiolupausta tuli jo puhelimessa. Mulla siis esikoinen ihan normikokoinen vauva 3,5kg, hyvässä tarjonnassa tosin imukuppivedolla. Itse ajattelen että suurin syy repeämiseen on kudostyypissä. Mutta kyllä, pelottaa hirveästi eikä toi sektiokaan ole mulle mikään pikkujuttu. 

[Lexie]

Päivitetäänpä tähän, miten toisen synnytyksen kanssa lopulta kävi. Pienen venkslauksen jälkeen kävin juttelemassa ensin pelkopolilla ja sitten pääsin synnytystapa-arvioon. Pelkopolin kätilö ei ottanut kantaa kummankaan synnytystavan puolesta, mutta sain peilattua häneen omia ajatuksiani ja koin saaneeni apua siitä. Synnytystapa-arviossa katsottiin vain vauvan koko ultralla (ja tehtiin ulkokäännös perätilan vuoksi) ja sitten piti tehdä päätös. Lääkäri ei nähnyt estettä alatiesynnytykselle. Lisäksi olin kuullut rohkaisevia kokemuksia parilta tutulta äidiltä, joista ainakin toinen oli synnyttänyt toisen lapsensa ongelmitta ekan synnytyksen pahasta repeämästä huolimatta. Päätin siis, että kokeillaan synnyttää lapsi alakautta. Jännitti hirmuisesti, mutta valmistauduin synnytykseen mm. lukemalla eri synnytysasennoista ja kuuntelemalla rentoutuslevyä. Synnytys käynnistyi spontaanisti ja ehdittiin olla sairaalassa vain 1 h 40 min. Poika tuli lähes luomuna, sillä sen hetkisenä kivunlievityksenä oli vaan aquarakkulat. Lopputulos omalta osalta: neljä tikkiä! Repeämä tuli siis vanhan repeämän kohdalle välilihaan. Se on täysin parantunut 7 viikon jälkeen pientä ihon kiristelyä lukuun ottamatta. Toinen synnytys meni omasta mielestä aivan loistavasti ja olen erittäin tyytyväinen, että uskalsin yrittää synnyttää alakautta.