My.

"Oliko se suunniteltu?"

85 posts in this topic

Onko teiltä muilta odottajilta kysytty että oliko raskaus suunniteltu tai vahinko?

 

Me ollaan miehen kanssa molemmat tällä hetkellä opiskelijoita, ei olla naimisissa (kihloissa kylläkin) ja eka lapsi on tulossa. Sinänsä ymmärrän että joillain saattaa käydä mielessä että raskaus ei välttämättä ollut suunniteltu juttu, mutta tätä lasta on kaivattu vuosia ja tekemällä tehty aika tarkalleen vuosi. Meiltä on vasta kerran kysytty että oliko raskaus suunniteltu, kysymyksen esitti neuvolan terveydenhoitaja joka meni vähän sanattomaksi kun paukautin että joo, vuosi tätä tehtiin ja raskaus sai alkunsa juuri ennen lapsettomuustutkimusten alkamista. Koen, että vahinkoa kyselemällä kyseenalaistetaan meidän kykyämme huolehtia ehkäisystä ja suunnitella elämää ylipäänsä. Samoin koen että valmiuttani ruveta äidiksi myös aliarvioidaan.

 

Tiedän, että vuodenvaihteessa töihin palatessani saan ihan varmasti osakseni tätä ihmettelyä. Sitä silmälläpitäen kuulisin mielelläni muiden kokemuksia ja etenkin nasevia vastalauseita joita voi antaa kyselijöille jos oikein ärsyttää.

 

Lisäys: terveydenhoitajan kommentista en niinkään vetänyt hernettä nenään sillä se kuuluu hänen työhönsä, sen sijaan olen etukäteen näreissäni tulevista kysymyksistä joihin hyvin todennäköisesti saan vastailla.

Edited by Myy84

Share this post


Link to post
Share on other sites

me oltiin oltu reilu vuosi naimisissa kun tjot toi tulosta, mutta opiskelija + nuoruun (ikää silloin 20v) koettiin kyllä selkeiksi "vahingon" ainesosiksi. selän takana tiedän, että on puhuttu vahingosta, vaikka ihan avoimesti ollaan kuumeiltu ja kaikkea. ei vähiten omat sukulaiset :girl_impossible: ja yksi koulukaveri möläytti ihan sen kummemmin ajattelematta, että oliko vahinko. menin vähän sanattomaksi, mutta kai jotkut asiat on vaan itselle ihan itsestäänselviä, oon aina ollut vähän "vanhana syntynyt", joten en oikein osaa ajatella niinkuin "normaali" parikymppinen opiskelija :grin:

 

mitään nasevaa vastausta en oo keksinyt. mut niitä vois kyl opetella pari varastoon pikkukakkosta varten... :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

mun kummitäti oli kysynyt siskoltaan eli mun äidiltä että oliko tämä meidän muksu vahinko :rolleyes: kiitos täti luottamuksesta, eihän me oltu kuin 3v naimisissa ennen kuin lapsi ilmoitti tulostaan jne...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltä on kans kyselty, että onko lapsi suunniteltu vai vahinkolapsi.. Olenpahan vain rohkeana tuumannut että mistäs minä tietäisin kun se nyt vaan ilmotti itsestään.. girl_smile.gif Minulla sekä miehelläni on ollut koko ajan periaate, että lapsi tulee jos on tullakseen ja nyt kävi näin, vaikka kumpikin olemme vielä nuoria ja minullakin on koulut vielä hitusen kesken..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ruvettiin odottamaan esikoista kun olin 20 ja kyllähän niitä kyselyitä tuli. Lähinnä samanikäisiltä tytöiltä. Sinänsä ymmärrän sen kun niiden elämäntilanne oli ihan erilainen ja jos kesken villin opiskelijabileputken tulisi raskaaksi niin kai se olisi aika paniikki, mutta me oltiin kuitenkin jo naimisissa ja oon "aina" halunnu perheen nuorena.

 

Kyselyistä menin aina jotenkin sekaisin ja lähinnä tuijotin tyhmänä ja sanoin että ihan oli suunniteltua. Nyt kakkosesta ei oo tullu kyselyitä niiltä jotka vielä tietää ja nyt voisin kyllä oikeasti jo loukkaantua jos joku kyselisi. On kyllä aika noloa kysyä, että onko vahinko varsinkin kun me ite tiedetään kuinka paljon näitä molempia on toivottu ja tehty. :girl_sigh:

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äitini kysyi, kun muksusta kuuli, että "Onko tämä nyt hyvä vai huono juttu." Saattoi johtua siitä, että purskahdin itkuun, kun sain asian kerrottua :girl_haha: en ottanut tuota kyllä pahalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kerroin mun tädille keskenmenosta. Se sitten kysyi siinä, että oliko raskaus vahinko vai suunniteltu. Olin että wtf. Suunniteltuhan se, mutta mun mielestä aika törkeetä kysyä tollasta, varsinki kun meni kesken! :skilletgirl:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo..Tuttu juttu. Meiltäkin on nyt, kun kolmatta odotetaan, useampikin kysynyt, et oliko se ihan suunniteltu... :rolleyes: Yleensä vastaan, että ei meille näitä vahingossa tule, niin jo on kyselyt loppuneet.

 

En mä tiedä, mistä ihmiset noin ajattelee.. Mekin on oltu 7v naimisissa ja ollaan jo kahden lapsen vanhempia.. Et miks ei nyt ois voinut tulla ihan suunnitellusti (TOIVOTUSTI) se kolmas??? Ihmiset on joskus niin ajattelemattomia. :skilletgirl:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä muistan vain yhden ihmisen kysyneen, oliko raskaus vahinko. Ihan noilla sanoilla kysyi, mutta en jostain syystä osannut siitä loukkaantua. Luulen, et johtuu siitä et kyseisen tyypin kanssa on aina puhuttu aika suoraan ja ei kysynyt sitä mitenkään negatiiviseen sävyyn. Tai siis, vaikea selittää mut siis se kysymys ei sisältänyt mitään piilo- tai avointa vittuilua vaan hän halusi ihan rehellisesti tietää, olimmeko yrittäneet pitkäänkin tms.

 

Jossain tapauksissa voi varmasti tullakin sellainen olo, että tuon kysymyksen esittäjä samalla arvostelee odottavaa äitiä ja isää, mutta mä uskon et monesti se voi olla ihan puhdasta uteliaisuutta tai vahingossa suusta loikannut sammakko. Ei sillä, että kumpikaan noista olisi aina mitenkään erityisen hyvätapaista. Niin ja meillekin tuo vahinkokysymys esitettiin vaikka yhteistä taivalta oli muutama vuosi takana, häät tulossa ja opiskelut molemmilla ohi ja vakityöt. Eli tähän viitaten voidaan kai todeta se vanha viisaus että aina on yhtä hyvä tai huono hetki saada lapsi. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies kertoi äidilleen tekstiviestillä raskaudesta nt-ultran jälkeen, pari viikkoa ennen meidän häitä. Vastausviestissä äitinsä kyllä onnitteli (ja oli muutenkin hilpeänä siitä, että laskettu aika on hänen syntymäpäivänään), mutta kysyi sitten samalla, että oliko lapsi suunniteltu vai vahinko. Mies ei tuosta tajunnut mitenkään närkästyä, ilmoitti vaan, että suunniteltu oli, mutta mua kyllä jäi häiritsemään :girl_sigh: . Ei niinkään siksi, ettäkö mua loukkaisi se, että meidän vauvaa oletettaisiin vahingoksi vaan ylipäätään siksi, että en ymmärrä, mitä väliä sillä oikein on. Itse tiedän olleeni vahinkolapsi, joten ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että en oikein tajua, miksi vahingossa alkunsa saanut lapsi olisi jotenkin huonompi kuin hartaasti yritetty lapsi. Musta on kyllä silti jotenkin tökeröä kysyä tuommoista, saahan sitä toki hiljaa mielessään pohdiskella, että olikohan se vahinko, mutta utelemaan ei silti tarvitsisi käydä.

 

Noin muuten esimerkiksi äitini ja jotkut kaverini olettavat vauvan olleen vahinko, kun ollaan kumpikin opiskelijoita vielä. Toisaalta ne läheisemmät ystävät, jotka meidät parhaiten tuntee, tietävät kyllä mun vauvakuumeilleen jo vuosia. Yksi kaveri multa itse asiassa suoraan kysyikin, että oliko suunniteltu, mutta hän jotenkin osasi kysyä sen semmoisella ei-tökeröllä tavalla, että siitä en ollut yhtään näreissäni.

 

Ei mulla itselläni kyllä ikinä olisi pokkaa kenellekään tuommoista kysymystä esittää, enkä mä koe, että asia millään tavalla minulle kuuluisi :rolleyes: .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli toivottu ja suunniteltu vauva, mutta ihmiset vähän ihmettelivät ajankohtaa. Ollaan molemmat opiskelijoita ja asutaan vuokralla, nuoriakin vielä :grin: vähän päälle parikymppisiä.

 

Ollaan kuitenkin naimisissa ja vauvan syntymän aikaan oltiin oltu yhdessä jo 6 vuotta. Joten mietittiin, että jos joku kehtaa kysyä, oliko vahinko, niin vastataan:

"Joo, ollaan harrastettu seksiä 6 vuotta ja nyt unohdettiin miten ehkäisyä käytetään.." :grin: ja nyt toisella kierroksella voidaankin lisätä: "..ja vielä kaksi kertaa!"

 

Mut oikeesti en ymmärrä tollasta utelua, mitä se kellekin kuuluu kuinka lapsi on alkunsa saanut? :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meiltä on vasta kerran kysytty että oliko raskaus suunniteltu, kysymyksen esitti neuvolan terveydenhoitaja

 

Jotenkin epäilen, että se kuuluu asiaan kysyä, että tietää miten äitiä pitää tukea. Sama kysymys nimittäin esitettiin kolmekakkoselle naimisissa olevalle minulle silloin elokuun alussa kun neuvolassa ekaa kertaa kävin. :grin:

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Joo, mä uskon kans että niiden pitää kysyä se... Multakin neuvolan täti sen ainakin tässä kolmannessa raskaudessa kysyi, en enää muista kysyikö ekassa tai tokassa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ ja ^^

Jep, niin mäkin ajattelen. Kuten ekassa viestissäni totesin:

Lisäys: terveydenhoitajan kommentista en niinkään vetänyt hernettä nenään sillä se kuuluu hänen työhönsä, sen sijaan olen etukäteen näreissäni tulevista kysymyksistä joihin hyvin todennäköisesti saan vastailla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Multa neuvolantäti kysyi, saako asiasta onnitella. Se tuntui vähän oudolta, kun kuitenkin oli itse tosi iloinen asiasta. Mutta tosiaan, ei varmaan kaikki ole onnellisia ekaa kertaa äitiysneuvolaan soitellessaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillehän on tulossa nimenomaan se vahinkolapsi josta ei sais kysyä. :grin: On meiltä moni kysynytkin että oliko ihan suunniteltu juttu vai vahinko, mutta oon kyllä vastannut kaikille että itseasiassa ihan puhdas vahinko. Se mikä mua ihmetyttää, on sitten ollut se että käytännössä kaikki kysyjät on menneet sitten ihan hirveän vaikeiksi ja vaihtaneet puheenaihetta tai sitten jotenkin mutisseet jotain onnitteluntapaista. Ihan niinku vahinkolapsi ei vois olla ihan yhtä rakastettu ja tärkeä kuin suunniteltukin. :girl_sigh: Olenkin sitten melkeinpä kaikille sanonut että no jos me ei tätä haluttais niin meillä olis ollut myös vaihtoehto, että saa onnitellakin eikä tarvii tolleen ihmeellisesti suhtautua.

 

Neuvolassa kysyttiin myös kun soitin eka kertaa että onko tämä nyt hyvä vai huono juttu, ja kun sanoin että ihan puskista tuli mutta kuitenkin hyvä juttu niin sitten tuli onnittelut. Tai itseasiassa puhelu meni näin: "I-M tässä hei." "No hei! Mitä kuuluu? Miten menee? Kuulin että ootte muuttaneet nyt sitten tänne, tosi kivaa jeejeejee!" "Joo... tuota.. niin minä tein eilen raskaustestin ja se oli sitten positiivinen, niin pitäis varmaan neuvola-aika saada." "OI!!! IHANAA! Onnea, oi että voi apua miten ihanaa!!! ...niin oliko tämä nyt muuten hyvä vai huono juttu?" "Joo hyvä juttu on, ihan yllärinä tuli mutta kuitenkin." "NONIIN VOI APUA IHANAAIHANAAIHANAA!!!" :girl_crazy: Tervetuloa pikkupaikkakunnalle. Haha.

 

En mä oo kokenut noita vahinkouteluita mitenkään loukkaavana, tosin johtuu varmaan siitä että tämä lapsi tosiaan on vahinko eikä suunniteltu. Ymmärrän kyllä täysin että joidenkin mielestä voi olla loukkaavaa, jos lasta on tosiaan suunniteltu ja tekemällä tehty. Ite en kysele keltään että onko vahinko vai ei, ei sillä mun mielestä ole kertakaikkiaan mitään väliä jos pari on päättänyt lapsen pitää. Ihan yhtä paljon sitä vahinkoa rakastaa kuin suunniteltuakin lasta.

 

Terveisin vahinko 21 vuoden takaa. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltä myös neuvolatäti kysyi 1. neuvolakäynnillä, että oliko raskaus vahinko, kun tulin raskaaksi niin nopeasti ehkäisyn lopettamisen jälkeen (tärppäsi siis heti 1. yrityskierrolla). Miehen kanssa ihan suu auki ihmeteltiin sitä kysymystä, kun tosiaan olimme juuri menneet naimisiin ja jättäneet ehkäisyn tietoisesti pois + ikääkin alkaa olla lähemmäs 30v. Eipä ihan heti oltaisi ko. kysymystä odottaa. Lapsi kun on niin suunniteltu kuin vain olla ja voi, ovista tikutin parhaillaan neljästi päivässä ja yritysajankohtakin ajoitettiin niin, että laskettu aika saataisiin tammikuulle (kuten nyt kävikin).

 

Näin jälkeenpäin olen tosiaan tajunnut, että ehkä heidän kuuluu asiaa kysyä neuvolassa.

Edited by Arby

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olimme olleet yhdessä yli 10 vuotta ja naimisissakin usean vuoden kunnes raskaus vihdoin alkoi rankkojen hoitojen tuloksena. Ikää oli molemmilla yli 30 vuotta. Samanikäinen kaverini kysyi raskaudesta kuultuaan et oliko vahinko! Siis tämän ikäisenä ja teinistä asti yhdessä olleita! En tiedä, enkö sitten ole kovin äidillisen oloinen vai mikä sai kysymään moista...

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kanssa raskaus alkoi pitkien hoitojen jälkeen. Aika moni niistä tiesikin, joten kysymyksiä tuli aika vähän. Yks kaveri kuitenkin joka ei ollut sattunut kuulemaan kysyi, että kävikö vahinko, ja kun mä selitin miten päin asia on, niin kysyin sit samalla, että miksi se ajatteli, että vahinko. Se sanoi, että jotenki sitä ajattelee, että mitä enemmän ihmisille tulee ikää ja mitä pitempään ne on olleet yhdessä, niin sitä todennäköisemmin niillä olis jo lapsia jos ne niitä haluaisi. Ja sehän on siis ihan totta, vaikka lapsettomuudesta kärsinyttä saattaiskin kismittää tommonen kommentti.

 

(Mua ei sillä hetkellä kismittänyt yhtään mikään. grin.gif Raskaushormonit on parasta huumetta, jos niitä sais purkissa, ostaisin heti. Tulkoot vaikka liitoskivutkin.)

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

eipä ole vielä kysytty, ehkä siksi että tällä hetkellä raskaudesta tietävät vain ne jotka ovat tienneet vauvatoiveestakin.. Kuitenkin uskon että ko kysymyksiä vielä tulee, olen valmistautunut sanomaan että "ei ole vahinko, kyllä me tiedämme mistä lapset tulevat" Mielestäni koko "vahinko" sanana on suomalaisen terveyskasvatuksen piirissä vähän outo, eivätkös kaikki peruskoulusta päässet jo ainakin tekniikan lapsen tekemiseen tiedä.. eri asia sitten oliko raskaus suunniteltu vai ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä ymmärrän kyllä hyvin sen, jos haluaa tietää, oliko lapsi suunniteltu. Sitä voi kysyä minusta asiallisesti ja ystävällisesti, vaikka tietyissä tilanteissa varmasti jo pelkkä vihjaus tuohon suuntaan saattaakin tuntua kohteesta oudolta. Se taas on asia erikseen, jos kysytään "oliko vahinko?", koska siinä oletetaan jo jotain lähtökohtaisesti.

 

Aiemmista raskauksistani viimeistä sanon itse onnenkantamoiseksi. Ei ollut suunniteltu, mutta ei nyt luonnollisesti ihan vahinkokaan, koska kerran se yksi kerta ihan ilman ehkäisyä puuhailtiin. Tämä nykyinen tila, jonka olemassaoloa edelleen todella epäilen, on puhdas vahinko, eikä pitänyt olla mitenkään mahdollinen. Ihmisellä saattaa kyllä tulla omituisia asioita mieleen sekavassa mielentilassa; mietin, voiko spermassa olla jotain sellaista, mikä edistää tai saa aikaan ovulaation...!?

 

Joo, kysymykseen pitänee kehittää joku napakka vastaus, jos tämä tila tässä etenee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Multa kysytty tätä vain kerran, sekin työkaverilta. En sitä kovin loukkaavana silloin kokenut, hieman yllättävänä kyllä. En enää muista kysyttiinkö neuvolassa ekalla kertaa asiaa. Taisi olla vauvakuumeeni aika monen tiedossa ja kun ikääkin on jo sen verran, että ollaan molemmat miehen kanssa potentiaalisessa perheenperustamisiässä. En kyllä tykkäisi hyvää jos joku vieraampi tai vaikka joku ärsyttävä sukulainen tulisi moista utelemaan. Vastaisin varmaan jotain ilkeää, kuten tiedän kyllä miten vauvoja tehdään :grin:

 

Ja yleensäkin mitä väliä onko lapsi vahinko vai ei, eiköhän se vauva toivottu ole siinä vaiheessa, kun alkaa raskaus näkymään/siitä kerrotaan muille. Suomessahan meillä naisilla on vaihtoehtoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulta on kysytty molemmissa raskauksissa. Ekassa neuvolantäti kysyi oliko suunniteltu, asiaankuuluvaa toki, mutta hämmennyin täysin silti girl_smile.gif Änkytin jotain että "joo tai ei nyt juuri tähän kohtaan tai siis no ei ollut vahinko" girl_haha.gif Lasta siis oli yritetty yli vuoden (ei kovin tehokkaasti, mutta kuitenkin), ja oli se tietynlainen yllätys, että vihdoin tärppäsi, toisaalta taas ei ollut, kun olin juonut greippimehuja ym. ja panostanut siihen kiertoon aiempia enemmän. Tokassa neuvolantäti ei muistaakseni kysynyt, ehkä se muisti kun oltiin esikoisen jälkitarkastuksessa sanottu, ettei haluta mitään ehkäisyä vaan toivotaan toista.

 

Ekassa raskaudessa sitten yksi ihan puolituttu poika/mies kysyi, oliko vahinko nähdessään mahani. Nuoresta iästä johtuen epäilemättä. Vastasin, että ei ollut ja pahoitin vähän mieleni, vaikka oikeastaan ei minua haittaa, että tuollaisia kysytään. Itse en missään nimessä kehtaisi kysyä, kun pidän sitä epäkohteliaana, mutta oikeasti minusta on ihan kiva, että minulta kysytään, tuntuu että ihmisiä kiinnostaa minun asiat. Toisaalta se kysymys tuntuu kyllä vähän nololta girl_sigh.gif Tokassa raskaudessa naapurin vähän esikoista vanhemman lapsen äiti kysyi (myös huomatessaan mahani biggrin.gif), varmaankin pienestä ikäerosta johtuen. Toinen lapsi oli jopa suunnitellumpi kuin esikoinen, toivoin mahdollisimman pientä ikäeroa, ja olin jo pahoillani, kun oli kahdet menkat (= kaksi hukkaanmennyttä tilaisuutta) ollut.

 

Toistaiseksi jos kolmas tulisi, vastaus ei olisi niin helppo. Käytetään ehkäisynä lähinnä keskeytettyä yhdyntää, ottaen tietoisen riskin, vaikka onkin aika pieni. Ei sitä lasta silti voisi vahingoksi sanoa, asenne on pikemminkin tjot, vaikka käytäntö ei ihan sitäkään. No, siitä käytännöstä johtuen, tuskinpa vielä tulen raskaaksi (harmi kyllä laugh.gif).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä ehkä paljastaa sen, miten standardoitua ja suunnitelmallista elämänne nykyään on. Lapset (2kpl, 2 vuotta välissä) "tehdään", kun opiskelut ovat valmiina, vakkarityöpaikat hankittuina ja naimisissa oltu 1-2 vuotta, 27-32-vuotiaina. Kaikki muu on ilmeisesti sen verran epätavallista, että on syytä olettaa vahinkoa. Ei ole ihme, että jos joku asia ei mene niin kuin "kaikilla muilla", nykyihmisellä on kauhea kriisi ja häpeä. (Nimim. Kokemusta on.)

 

Näin! Ja tämä siis toimii ihan kaikessa muussakin, asioiden pitää vaan tapahtua tiettyyn aikaan ja piste. Jos tekee jotenkin muuten niin on ihan outo friikki.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now