"Oliko se suunniteltu?"

[Emlilja]

Multa ei suoranaisesti oo kysytty et oliko vanhinko, mutta siihen suuntaan on vihjailtu tyyliin "jaa maaliskuussa syntyy, no se on sitten juhannuksena tehty" tai "no semmosta se juhannus voi teettää". Oon vastannu joillekkin juhannuslapsi vihjailijoille, että jos olis menny suunnitelman mukaan ni olis vappulapsi

[Aiko]

Meiltä on muutama tuttu kysynyt varovaiseen sävyyn "Oliko suunniteltu?" mutta muotoiltu nimenomaan tuohon tyyliin ja esitetty ei-negatiivisella tavalla, joten en ole loukkaantunut vaan hymyssäsuin vastannut että hyvin toivottu lapsi on. Myös eräs läheinen perheenjäsen kysyi asiaa, josta hieman hämmennyin mutta en ottanut sitäkään loukkauksena, koska tiedän että kyseinen henkilö ei ikimaailmassa tarkottaisi pahaa minulle/meille. Ja toisaalta ymmärrän myös tuttujen/puolituttujen utelun, koska eivät välttämättä tunne meitä kovin hyvin, eikä haluttu julistaa vauvakuumeilua ihan jokaiselle. Tietysti eipä se kuulu kenellekään onko lapsi "vahinko" vai ei.

 

Kuitenkin suurin osa ihmisistä ovat vain onnitelleet ja olleet aidosti iloisia uutisista. Äitini sanoin, lapsen ei pitäisi koskaan olla mitenkään negatiivinen tai huono juttu. Tietysti jokaisen elämäntilanne on erilainen mutta ymmärtänette pointin.

[ilopilleri]

Minusta tämä menee (muilta kuin noilta neuvolantädeiltä) saman tirkistelykulttuurin puolelle kuin lapsen yrittämisestä kysyminen. Kukaan ei voi väittää tarvitsevansa tuollaista tietoa, joten kysyminen on puhdasta uteliaisuutta toisten petipuuhia kohtaan.

 

 

Niinhän se onkin, kyllä mua kiinnostaa mun läheisten asiat. Kai tässäkin on kyse siitä, minkälainen tapa ylipäänsä on puhua ja kysellä yksityisasioista. En minä itse esimerkiksi keneltäkään vähän tuntemattomammalta menisi yksityisasioita utelemaan, mutta kaverien kohdalla on minusta ihan luonnollista puhua intiimeistäkin asioista. Kaikki eivät kuitenkaan halua kertoa etukäteen vauvahaaveistaan tai yrityksestään, mutta ystävällisesti voi silti mun mielestä kysyä raskaudesta kuullessaan esimerkiksi jotenkin milloin alkoivat haaveilla vauvasta tms. Luonnollisesti kaikki tivaaminen on sitten tökeröä toista kohtaan. Mulla on esim. kaveri, jonka tiesin aina halunneen lapsia. Pari vuotta heidän häiden jälkeen sain sitten tietää aika myöhäisessä vaiheessa kaverin raskaudesta. Kysyin sitten iloisesti, koska annoitte vauvalle luvan. Kun kaveri meni ehkä vähän vaikeaksi, eikä halunnut tarkoista ajankohdista puhua, vaihdoin suoraan kivempaan aiheeseen. Ei tuo minusta ole väärin, mutta se olisi ollut, jos olisin alkanut enemmän kysellä selvästi jotenkin vaikeasta aiheesta.

 

 

Tämä ehkä paljastaa sen, miten standardoitua ja suunnitelmallista elämänne nykyään on. Lapset (2kpl, 2 vuotta välissä) "tehdään", kun opiskelut ovat valmiina, vakkarityöpaikat hankittuina ja naimisissa oltu 1-2 vuotta, 27-32-vuotiaina. Kaikki muu on ilmeisesti sen verran epätavallista, että on syytä olettaa vahinkoa. Ei ole ihme, että jos joku asia ei mene niin kuin "kaikilla muilla", nykyihmisellä on kauhea kriisi ja häpeä. (Nimim. Kokemusta on.)

 

Tämä on kyllä jännä juttu, vaikka itse olenkin lähinnä vain mediassa ja netissä, joka toki jonkinlainen media sekin, törmännyt tähän ilmiöön. Lähipiirissä lasten hankkimisen aikatauluun on eniten vaikuttanut oikean suhteen löytyminen, ja vielä suurimmalla osalla siis lapsettomuuteen se, että ei ole suhdetta tai se on kestänyt vasta hetken.

[Nannukka]

Kyllä mä loukkaannuin, kun miehen sisko tivasi meiltä että onko vauva suunniteltu. Joo ihan kamala vahinko tää olikin, kun ollaan kesällä menty naimisiinkin.

Yksi ystävä kyseli myös että ollaanko pitkään yritetty, sekin vähän ärsytti. Meillä tärppäsi ihan samantien, joten voin vaan kuvitella miten paljon ärsyttäisi, jos olisimme yrittäneet pidempään.

 

Mun mielestä on vähän moukkamaista kysellä suunnitelmallisuudesta. Mitä sitten, vaikka vauva olisikin ollut vahinko? Siinä vaiheessa kun raskaudesta kerrotaan, on ratkaisu vauvan pitämisestä jo tehty.

[Sia]

Juu tää "Juhannuksena tehty" sai multakin vähän veret kiehahtamaan, vaikka tuskin oli pahalla tarkoitettu ja vähän omituinen kommentti muutenkin kun olen ollut lähes absolutisti aina.. Ihan kuin tiettynä vuodenaikana alkunsa saaneet olisivat enemmän "vahinkoja" kuin vaikka lokakuussa syntyneet. Kyllä meidän lasta on ihan tarkoituksella silloin Juhannuksen tienoilla tehty, kevät/kesävauva toiveissa. Ja niin, ei multa kysytty neuvolassa suunnitellusta/toivotusta mitään, ehkä siksikin kun oltiin puolison kanssa molemmat paikalla ja onnesta ymmyrkäisinä. Ekassa lääkärineuvolassa lääkäri sitten kysyi kuinka kauan olimme yrittäneet, ja se minusta oli paljon mukavammin esitetty kuin tuo "suunniteltu vs. ei suunniteltu"

[Keelya]

Multa ei ole kysytty vielä, mutta olen tehnyt selväksi että toivottu lapsi on. Neuvolassa asia taas tuli ilmi ihan sillä, kun kerroin millon lopetin pillereiden käytön. Siitä voi sitten päätellä aika helposti.

[Miimis]

Multa on muutama kysynyt ollaanko ihan tarkoituksella lapsi saatu alulle. Mua tuollainen suututtaa. Varsinkin kun ollaan oltu yli kahdeksan vuotta yhdessä. Ihan kuin tuon ajan jälkeen meille nyt sattuisi "vahinko". Kaikki tosin eivät välttämättä ajattele loukkaavansa kysymällä noin. Yksi tuttu sanoi "onneksi olkoon, vai saako onnitella". Joka mielestäni myös kuulosti tökeröltä...

Neuvolassa meilläkään ei tuollaisia kysytty kun papereihin olin laittanut pillereiden lopetus ajankohta...

[Montana]

On tätä multakin tiedusteltu, mutta en mä siitä loukkaantunu ole. Olen ehkä vähän outo, mutta ymmärrän kyllä jos sitä haluaa kysyä, kun meilläkin tämä tuli aika nopeasti. Se ehkä vähän ihmetytti, kun yhdelle sukulaiselle raskaudesta kerroin niin kysymys oli "Aiotteko te pitää sen" Niin enhän minä varmaan kaikille jakaisi tietoa raskaudesta, jos ei lapsi olisi tervetullut ja aborttia suunnittelisimme. Se oli vähän kummallista Muuten kyllä vastaan totuuden mukaisesti että raskaus on ihan yrityksen tulosta, jos joku tuota kysyy

[AvioPapu]

^Oho, onpa tosi törkeää kysyä noin! Hyvänen aika sentään, mitä ihmettä tuon kysyjä oikein ajatteli!

[Juksu]

"Aiotteko te pitää sen", no siinäpä tosiaan jo todella tyhmä kysymys...

 

Mä en muista kysyttiinkö meiltä oliko vahinko. Musta tuntuu ettei, mutta mepä kuulutaankin tuohon luokkaan "27-32v, naimisissa muutamia vuosia, vakkarityöpaikat" Muutamat kyseli kauanko oltiin yritetty (ärsyttävä kysymys mielestäni), joku kysyi milloin/missä tarkalleen tehty. Toi viimesin utelu mua oikeasti huvitti ja nauratti, itse en kehtaisi kysyä ellei sitten olisi läheinen kaveri jonka kanssa olisi asiasta puhe jotenkin niin, että tulisi keskustelussa jotenkin luontevasti. Mutta tuo oli suunnilleen seuraava kysymys siitä siis kun kerroin olevani raskaana.

[Julianne]

^ Minulle taas hämmennystä on aiheuttanut se kuinka moni on taas minulle kertonut itse missä ja milloin ovat vauvansa siittäneet, jaiks. :girl_smile:Ihan ilman että olen kysynyt mitään.

[Tellus]

Itse olen kysynyt yhdeltä kaverilta - hän oli silloin 20 vuotias ja minä 17. Muilta en ole kysellyt, koska asia on tullut ilmi ihan itsestään tai on ollut pääteltävissä - meillä siis lähipiirissä (lue isosisko, serkku, äitini, isoveli) ensimmäinen lapsi on ollut suunnittelematon. Itse toivoin, että meille olisi tullut "vahinko"; kamppailin pitkään sen kanssa, että haluanko äidiksi, ja tuo olisi antanut vastauksen minulle luonnollisesti - olisin ajatellut, että näin on tarkoituskin tapahtua, ja olisin pitänyt lapsen. No, eipä ole tullut vahinkoa - mutta ei ole näkynyt tulevan suunnitellustikaan...

 

PS: Viimeinen lause ei ole katkeruutta odottavia kohtaan, vaan toteamus, fakta

Edited October 11, 2011 by Tellus

[Montana]

Jep olin pikkasen että Mutta tosiaan ei mua muuten haittaa vaikka kysellään suunnitelmallisuudesta tms. Kuulun myös niihin jotka avoimesti jakavat alullepano paikan ja ajan

[Juksu]

^Kyllä mäkin siihen sitten luonteva(hko)sti (?) vastasin _{(lisäyksenä muuten vielä, se kysyjä oli mun lähiesimies.. ok ollaan kylläkin suht kaverillisissa väleissä, mutta itse en kehtaisi häneltä kysyä vastaavaa jos tilanne olisi toisinpäin)}

[merkinkantaja]

Kyllä meilläkin terkka kysyi asiasta, mutta todella kivasti mun mielestä ja sen lisäksi keskusteltiin ehkäisyn tarpeellisuudesta meillä tulevaisuudessa, kun selkeästi sellainen on meillä tarpeen, kun niin nopeasti tärppi tuli.

 

Veli kysyi multa "Oliko se kovinkin suunniteltua?" Vastasin, että "Ei sillä että se sulle kuuluis, mutta oli. Ja jos joku muu kysyy vielä, niin tirvasen".

 

No en ole tirvassut, kun kysymykset on tulleet puhelimessa. Kummitäti kysyi juurikin niin, että oliko suunniteltu. Olihan se, enkä osannut ottaa nokkiini, kun osasin odottaa häneltä kysymystä.

 

Mummi oli ensin huolissaan opintojeni saamista päätökseen ja seuraavaksi kysyi "Oliko se suunniteltu, vai olihan se vahinko". Ei mummi, kyllä meillä ihan haluttiin lasta.

 

Kysyjien puolustukseksi pitää sanoa, että ollaan miehen kanssa oltu yhdessä reilu vuosi ja asuttu siitä puolet yhdessä. Ei edes kihloissa. Minä vielä opiskelija ja valmistun keväällä. Mutta toisaalta ostimme tuossa kuukausi aikaisemmin talon, että sen pitäisi kertoa jotain.

[VIP]

Kyllä kai sitä on ihan luonnollisia tilanteitakin kysellä siitä, onko raskaus suunniteltu/toivottu vai ei, eli ei ihan kaikkea voi lytätä pelkäksi tirkistelynhaluksi tai moukkamaisuudeksi. Ei kaiken tarvitse olla niin mustavalkoista. Vaikka kyllä se nyt on tosi outoa, jos vakituisessa parisuhteessa olevilta (tulevilta) vanhemmilta pitää muiden mennä moista kyselemään. Voihan villi ja vapaa sinkkukin hankkiutua tarkoituksellisesti raskaaksi, onhan näitä ollut maailman sivu, mutta kuka voi oikeasti sanoa, että nuoren odottavan yh-äidin tavatessaan ei edes ajattelisi pienessä mielessään vahingon mahdollisuutta? En minä ainakaan, mutta ei se silti tarkoita että menisin heti asiasta kyselemään tai ajattelisin, että lapsi parka ei olisi yhtään rakastettu.

 

Mun kaveri tuli raskaaksi noin viikko seurustelun aloittamisesta, joten eipä kyse mistään kauhean suunnitellusta jutusta ollut (kyllä, hän sanoi sen minulle aivan itse eikä tarvinnut edes kysyä). En tiedä tarkemmin, oliko kyse täydellisestä vahingosta eli ehkäisyn pettämisestä vai hällä-väliä -asenteesta eli ehkäisyä ei käytetty lainkaan, mutta ihan samahan se, lapsi oli heti hyvin tervetullut ja nyt kaverini on onnensa kukkuloilla äitinä.

[My.]

^Onhan se luonnollista ihmetellä ja pohtia omassa mielessään, joskus asian puheeksi ottaminenkin voi olla ihan ok. Asian ydin onkin siinä että kenelle asia ihan oikeesti kuuluu ja mihin sävyyn sitä kysellään.

 

Mulle tulee kyselystä mieleen seuraavia asioita:

a ) Kyselijä pitää minua huithapelina, joka ei tähän ikään mennessä ole oppinut miten lapsia tulee eikä osaa/pysty/välitä huolehtia ehkäisystä

b ) Kyselijä ei pidä minua tyyppinä, joka haluaisi tieten tahtoen lapsia, en siis ole ns. "äitityyppiä" hänen mielestään

c ) Kyselijä viestittää myös omaa näkemystään siitä, että lapset "pitää tehdä" tietyssä elämänvaiheessa, ja ne joille lapsia siunaantuu jossai muussa tilanteessa, ovat jotenkin mokanneet esimerkiksi laiminlyömällä ehkäisyn.

 

Olen kaivannut tätä lasta elämääni jo viitisen vuotta ja tätä raskautta yritettiin saada aluilleen vuosi. Siihen nähden tekee todella kipeää jos joku kyselee että oliko raskaus kenties vahinko vai ihan suunniteltu juttu. Eihän kaikki voi mitenkään sitä tietää että miten paljon tätä lasta on kaivattu, mutta hienotunteisuus on valttia ihan kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. On vaan jotain rajoja toisten yksityiselämässä joita ei ole sopivaa ylittää, oman uteliaisuutensa tyydyttäminen kyselemällä mahdollisesta vahingosta osoittaa mielestäni silkkaa sivistymättömyyttä.

[sinina]

^ Näinhän se vähän on.

 

Mä oon kerran itse kysynyt tuota ja vieläkin nolottaa. Olin vaan niin totaalisen hämmästynyt (ja itse elämäntilanteessa jossa lasta en vielä todellakaan osannut toivoa) että sammakko hyppäsi suusta ennen kuin aivot ehtivät etämään. Korjasin heti perään että anteeksi eihän se mulle kuulu. Johon kaveri vastasi että ei niin. tästä on siis jo useita vuosia aikaa.

 

Tää kaveri pääsi sitten kuittaamaan noin vuosi sitten kun nähtiin kysymällä multa miksemme hanki lapsia. Vastasin jotain epämääräistä koska tälle nykyään hyvänpäivän tutulle tai muille seurueessaolijoille en todellakaan aikonut avautua lapsettomuudesta, tutkimuksista, keskenmenosta. Katsoisin että ton jälkeen ollaan tasoissa asiattomien kysymysten osalta.

 

Yleensä ottaen hyvä vastaus voisi olla esimerkiksi "ootko itse?". Saattaisi kertoa kyselijälle että nyt mentiin asiattoman utelun puolelle.

 

Itse en tuosta kysymyksestä osaisi pahastua, tosin harvapa tuota varmaan tulee kysymään kun ikää on yli 30 vuotta, ollaan naimisissa, on vakityöt ja omistusasunnot... Vaikka ihan oikeasti tää oli ainakin suuri yllätys kun olin ajatellut että meille tuskin lasta tulee ainakaan omin neuvoin.

[Taateli]

Itselläni on kaksi pientä lasta 1v 4kk ikäerolla. Koskaan minulta ei ole kysytty missään tuota "oliko suunniteltu?" kysymystä. Siksi hieman hämmennyinkin kun kovin monelta (eri ikäiseltä, eri elämänvaiheessa olevalta) on tuota neuvolassa kysytty. Kuuluneekohan jonkun tietyn sairaanhoitopiirin tapoihin vai mitä, en tiedä. Mitähän sitä kysyttäin, jos nyt olisi kolmas tulossa?? Varmaan jo tuo vahinko-kortti alkaisi vilkkua...

[merkinkantaja]

Musta itsestä lähinnä tuntuu, että kysymyksellä kyseenalaistetaan minun kykyni toimia äitinä ja mieheni kyky toimia isänä. Toisekseen siinä myös kyseenalaistetaan meidän parisuhteen tila, kun oletetaan, että me emme kykene keskustelemaan ja suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta ja oletetaan, että me eroamme ihan kohta.

 

Tätini kohdalla nämä kaikki varmasti pätevät tuohon kysymykseen.

[kisumirri]

Minulta ei ole moista koskaan kysytty,mutta ehkä se johtuu siitä,kun olen jo vuosikausia tätä niin paljon toivonut,enkä ole pyrkinyt unelmaani keneltäkään pimittämään.

[Minda]

Ei taidettu hirveästi udella että oliko suunniteltu vai ei. Neuvolassakin vaan kysyttiin että missä vaiheessa ehkäisy on lopetettu ja mitä on käyttänyt. Avoimesti kerroin että eipä sitä ehkäisyä ole lopetettu, vaan jossain vaiheessa on ilmeisesti käynyt vahinko. Pillerit olin lopettanut jo vuotta aiemmin, sivuoireiden vuoksi, mutta tosiaankin ei ollut tarkoitus vielä pariin vuoteen lapsia tehdä. Sitten kun tämä vahinko kävi, ajateltiin että onhan siitä puhuttu, joten miksikä ei. Pari vuotta sinne tänne.

 

Tosin aiemmin olin vähän sitä mieltä etten lapsia teekään, mutta nykyisen mieheni kanssa arvelin ehkä joskus niitäkin haluavani. Nytpä ei tarvitse valita. On lähinnä tuntunut että kaikki ovat olleet innoissaan, eikä ketään ole kiinnostanut oliko suunniteltu vai ei. Itse olen kyllä kertonut että eipä sitä suunniteltu, tapahtui vaan.

 

Itse asiassa mummonikin kommentoi vain että "ette sitten ehtineet vihille ensin..." Od otin että se kysyisi ensimmäisenä sitä, että milloin on häät.

 

Eniten taisi ärsyttää, kun eräs koulukaverini laitteli minulle viestiä, että "älä loukkaannu, mutta mites se mieli on muuttunut, kun et halunnut ollenkaan lapsia?" No... se oli kymmenen vuotta sitten edellisen mieheni kanssa, jonka kanssa lasten teko olisi pelottanut siksi, että olisivat varmaan jääneet kokonaan minun huolehdittaviksi. Hänen kanssaan en tosiaan halunnutkaan. Sanoinkin tämän kaverilleni ja että uudesta miehestäni tulee taatusti loistava isä, eikä raskaus ollut suunniteltu, joten en sinänsä muuttanut mieltäni. En tosin myöskään ole ikinä ollut sen kannalla että tekisin aborttia jos joskus vahinko sattuisikin. :/

[ginger_kitten]

Kuultuaan meidän raskausuutisesta, kaverin avomies kysyi minulta, että pitääkös nyt sitten onnitella vai pahoitella? hmmmm...

[Kattis]

Toisaalta ystavien voi olla vaikeaa tietaa etta tuliko raskaaksi kovasti yrittamalla, tulee jos on tullakseen periaatteella vai oikeesti vahingossa. Ei me varsinaisesti yritetty vaan yllatyttiin kun plussa tuli niin nopeasti. Hyva ystava kavi vahan aikaa sitten rankan abortti kokemuksen eika me haluttu kenellekkaan mainostaa etta me tassa vauvaa puuhataan kun toinen yrittaa paasta elamassa eteenpain taysin painvastaisessa tilanteessa. Reilunpaa kuitenkin kysya tuliko raskaaksi silloin kuin oli suunniteltu kuin selantakana spekuloida.

[mirkkuli]

Eka raskaus oli silkka vahinko, mutta erittäin iloinen sellainen. Toka raskaus on nyt tjottailun tulosta. Muutama keskenmeno on ollut tässä välissä.