Odotanko kohtuuttomia?

[Kanelitähti]

Heip,

 

ajattelin nyt kirjoittaa tänne (toivottavasti osasto on oikea, saa siirtää). Olen itse (vielä) lapseton, eli minulla ei ole mitään käsitystä siitä, millainen mullistus se on, kun saa lapsen, joten en oikein osaa luottaa omaan arviointikykyyni, ja siksi kysynkin teiltä. Asiaan:

 

Sydänystäväni (siis se kaikista paras ja läheisin) odotti esikoistaan, ja viimeksi (aiheesta oli siis puhuttu ennenkin) hänen laskettuna aikanaan eli maanantaina vaihtelimme tekstiviestejä (hän asuu siis ulkomailla, joten emme normioloissakaan juuri soittele), joissa hän lupasi ja vannoi pitää minut ajan tasalla tapahtumista, kun näytti siltä, että lapsi ei ainakaan laskettuna aikana ollut tulossa. No, maanantain jälkeen mitään ei kuulunut. Ajattelin kerran pari, pitäisikö laittaa joku "eikö vieläkään?" -tyyppinen viesti, mutten laittanut, kun en halunnut tungetella ja uskoin, että ystävä kyllä ilmoittaa, kun jotain tapahtuu.

 

No, tänään aamupäivällä sitten Facebookissa tulivat vastaan ystävän miehen sinne laittamat kuvat syntyneestä vauvasta, jotka oli laitettu noin puoli kymmeneltä. Miehen kommenteista kävi ilmi, että vauva oli syntynyt aamuyöllä kello 3.30 (aikaeroa meillä on vain tunti). Minulla on hyvin läheiset välit myös mieheen. Ystävästä ei ole kuulunut siis koko aikana mitään.

 

Kysymys: onko minulla lupa olla loukkaantunut, että saan vauvasta tiedon vasta miehen kaikille jakamien fb-kuvien myötä (joka sekin on sattumaa - jos en olisi käynyt fb:ssä, en tietäisi koko vauvasta vieläkään mitään)? Pitääkö nyt vain niellä se, että en läheisimpänä ystävänä ole mahtunut sen tekstiviestin vastaanottajiin, jollaisen nyt luulisi jokaisen lähettävän sairaalasta lähimmilleen?

 

Miten pian ja millä keinolla itse ilmoititte lähimmälle ystävällenne esikoisen syntymästä? Vai onko esikoisen syntymä niin mullistava asia, että ensimmäisen vuorokauden aikana muistaa tiedottaa vain ehkä vanhemmilleen? (Mutta miten sitten voi ehtiä latailemaan fb:hen kuvia?!)

 

Järkitasolla tiedän että olen tosi pikkusielu, mutta silti on ihmeellinen ulkopuoliseksi jäänyt olo.

[rouva Tossavainen]

Itse en synnäriltä lapsen synnyttyä lähetellyt viestejä kenellekään, en jaksanut enkä ehtinyt siinä tilanteessa. Ennen saliin siirtymistä tekstiviestittelin vain ystäväni kanssa sen verran, että peruin aiemmin suunnittelemamme tapaamisen (lapsi syntyi siis ilman ennakkovaroitusta rv 37+0). Mies otti joitain valokuvia ja lähetti ne kotona käydessään vanhemmillemme, muttei muille sukulaisille tai ystävillemme. Taisi muutamaa päivää myöhemmin sitten lähettää muille sähköpostia, jossa kertoi pojan syntymästä. Muutamat sukulaiset olivat kuulleet äidiltäni lapsen syntymästä ja heiltä sain tekstiviestitse onnitteluita jo sairaalassa ollessani, mutta vastasin niihin vasta kotiuduttuani.

 

Tuossa ystäväsikin tapauksessa sekä hän että hänen miehensä ovat voineet olla tapahtuneen jälkeen niin väsyneitä, etteivät ole jaksaneet lähettää kuin korkeintaan isovanhemmille tekstiviestejä, ja ovat päättäneet hoitaa asiasta tiedottamisen muille kerralla.

 

---

 

Hetkinen, nyt vasta luin tarkemmin viestisi - siis ystävän mies oli päivittänyt kuvat kuusi tuntia lapsen syntymän jälkeen? Aika nopeaa toimintaa! Meillä tuoreet isovanhemmatkin joutuivat odottamaan kuvia pari vuorokautta, kun kaikki aikamme vain kului lastenosastolla, jossa ei edes saanut pitää kännyköitä päällä. En siis tosiaankaan kehtaisi loukkaantua asiasta, varsinkaan kun et edes tiedä, miten synnytys sujui, ts. onko ystäväsi edes viestittelykunnossa.

[Kanelitähti]

Hetkinen, nyt vasta luin tarkemmin viestisi - siis ystävän mies oli päivittänyt kuvat kuusi tuntia lapsen syntymän jälkeen? Aika nopeaa toimintaa! Meillä tuoreet isovanhemmatkin joutuivat odottamaan kuvia pari vuorokautta, kun kaikki aikamme vain kului lastenosastolla, jossa ei edes saanut pitää kännyköitä päällä. En siis tosiaankaan kehtaisi loukkaantua asiasta, varsinkaan kun et edes tiedä, miten synnytys sujui, ts. onko ystäväsi edes viestittelykunnossa.

 

Kiitos vastauksesta. Jep, tosiaan aika pian mies minunkin mielestäni Facebookiin ehti. Hän on valokuvausharrastaja ja kuvat on siis tämän lisäksi myös huolellisesti käsitelty, mikä sekään ei ihan käden käänteessä käy... Hyväntuulisista kommenteista päättelen, että kaikki on sujunut hyvin, mutta varma en toki voi olla. Lähimpänä ystävänä vain koen, että minun kuuluisi esim. se saada tietää, voiko ystäväni hyvin. Samaa tietoahan odottaisin silloinkin, jos hän olisi sairaalassa jostain muusta syystä.

 

Mutta tuokin antoi jo uutta näkökulmaa, että esim. sinä et ole informoinut sairaalasta käsin muita kuin isovanhempia. Ehkä en tosiaan vielä lapsettomana vain käsitä sitä, että lapsen saanti saa pyyhkii mielestä ihan kaiken (niin kuin sen, että joku saattaa oikeasti odottaa sitä tietoa).

[rouva Tossavainen]

^ Enkä itse edes informoinut yhtään ketään sairaalasta käsin, vaan mies hoiti sen puolen siten kuin siinä tilanteessa ehti ja jaksoi. Meillä tosiaan asiaan vaikutti se, että lapsi syntyi kolme viikkoa ennen laskettua aikaa enkä itse ollut ehtinyt oikeastaan edes varautua henkisesti synnyttämiseen. Koko sairaalassaoloaika meni siis jonkinlaisesta alkujärkytyksestä toipumiseen, ravaamiseen oman osaston ja lastenosaston välillä sekä omista että lapsen perustarpeista huolehtimiseen.

[kultanen]

Me ainakin oltiin niin väsyneitä ja onnellisia uudesta elämäntilanteesta, että ihastetiin vauvaa ja ei kieltämättä tullut mieleen ilmoitella asiasta kamalasti muille. Laitettiin kanssa faceen päivitys synnytyksestä ja perheelle tekstiviestit, mutta muuten nautittiin vaan vauvan kanssa olemisesta ja sen hoitamisesta. Aika paljon meni myös aikaa siihen, että opettelin imetystä yms. Synnytys on kuitenkin aika iso kokemus ja siitä toipumisessa voi henkiseti mennä pidempään vaikka kaikki olisikin mennyt hyvin. Kannattaa rauhassa odotella kaverin kuulumisia. Kyllä hän sitten ottaa yhteyttä, kun on valmis siihen.

[Kanelitähti]

Kiitos myös kultaselle kommentista. Se sai entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että ystävä ei vain tiennyt (kuten en siis minäkään, kun sitä odotin) mistä puhui kun etukäteen lupasi pitää ajan tasalla. Eli normaalin virhearvion piikkiin menee. Tilannepäivitystä sen verran, että laitoin sitten onnittelutekstiviestin (sanoin nähneeni fb:stä), johon tuli 10 minuutin sisällä (älypuhelimesta) kolmen, neljän rivin sähköpostivastaus uuden kuvaliitteen kanssa. Kaikki oli hyvin.

[hiljaisuus]

Meillä kävi silleen, että mä jouduin synnytyksen päätteeksi itse leikkuriin ja lopulta kun selvisin (toimenpiteistä, leikkurista ja kaikesta lääkepöhnästä) osastolle, oli synnytyksestä kulunut jo pitkä aika. Halusin vain vauvan luokse.

Mies oli siinä välissä sit laittanut tietoa omille ystävilleen (eli miehen kaverit ja meidän yhteiset kaverit tiesi asiasta, mutta mun kavereilla ei ollut tietoa), mä laitoin lopulta pari viestiä, mutta muuten keskityin vaan vauvaan ja yritin selvitä parin vuorokauden maratonsynnytyksestä. Ennen synnytystä tai synnytyksen aikana raportointia en edes harkinnut, kun tuntui että homma ei etene ja riitti jo se, että tulevat isovanhemmat laittelivat tekstiviestejä...

Tokan synnytyksen jälkeen pystyi ihan eri tavalla olemaan ihmisiin yhteyksissä ja tekstiviestit lähti melko nopeasti lähisuvulle ja ystäville.

 

 

Kiva kun ystävästi laittoi sulle sähköpostia kuitenkin! Vaikka ennalta jotain suunnittelisi, se synnytys ja muu kuvio ei aina mee ihan niin kuin itse suunnittelee ja se yhteydenpito kyllä tapahtuu varmasti ajallaan.

[Chimelli]

Minulla ei ole läheistä ystävää, joten en osaa kuvitella, miten nopeasti ilmoittaisin. Jos kuitenkin ystävä olisi läheinen, ja olisin nimenomaan luvannut ilmoittaa, niin kyllä ystävä silloin kuuluisi siihen ilmoitettavien listaan. Minusta ilmoittaminen on miehen hommaa, ja se kuuluu hoitaa suunnilleen siinä vaiheessa, kun on siirrytty synnytyssalista osastolle, eli tavallisesti ehkä parin kolmen tunnin päästä syntymästä.

 

Yö syntymäaikana on kyllä vähän sikäli hankalampi juttu, että ensinnäkin ilmoitettavat nukkuu että myöskin vauvan vanhemmat haluavat nukkua. Yöllä syntyneiden osalta on minusta ihan ok ilmoittaa vasta aamulla. Ja kun vauvan vanhemmat ovat synnytyksestä väsyneitä, niin saavat kai ne rauhassa nukkua niin kauan kuin haluavat. Siinä vaiheessa kun facebookiin ilmoitellaan, niin pitäisi tietysti olla myös kykenevä lähettämään tekstareita, mutta jos kaverisi ei ollut sopinut siitä miehensä kanssa, niin ei voi mitään. Ehkä he ajattelivat, ettet tarvitse tekstaria, kun näet facebookistakin?

 

Meillä esikoinen syntyi yhdeltätoista aamupäivällä ja joskus kahden aikaan mies soitti osastolta vierestäni molempien vanhemmille. Eli oikeasti olisin ihan hyvin voinut itsekin soittaa, mutta kun oltiin etukäteen sovittu, että mies soittaa Kuopus syntyi yöllä neljältä ja mies lähti kotiin nukkumaan seitsemän aikaan, ja minusta hänen olisi kuulunut siinä kohtaa soittaa molempien vanhemmille, koska oli jo aamu (arkipäivä), eli juuri sopiva soittamisaika. Tietty mies oli väsynyt yön valvomisesta, mutta eihän siinä ilmoittamisessa kauan mene! Vähän olen vieläkin loukkaantunut siitä, ettei hän ilmoittanut silloin, vaan vasta joskus kymmeneltä herättyään (kun ilmoitettavat olivat jo töissä, mm. äitini joutui vastaamaan kesken kokouksen), eikä silloinkaan ilmoittanut isälleni, minkä sain tietää vasta myöhemmin päivällä, jolloin lähetin tekstarin hänelle, joten isäni sai tiedon todella myöhässä No, se oli vain huonosti sovittu homma, oletin liikaa erikseen sanomatta. Jos olisin tiennyt, ettei mies aio soittaa, olisin voinut soittaa itse.

 

No, yhteenvetona: Mielestäni, jos on erikseen sovittu ilmoittamisesta, täytyy ilmoittaa, mutta muutaman tunnin viive on ihan ok, vaikka synnytys olisikin mennyt hyvin. Sitten jos on jotain ongelmia äidillä tai vauvalla, niin mahdollisesti pidempikin viive on ihan perusteltua.

Edited October 6, 2011 by Chimelli

[Rozie]

Meillä pojat on syntyneet illalla (esikoinen 20.21) ja yöllä (kuopus 00.24) ja siinä vaiheessa kun salista pois päästiin, oli jo myöhä. En kehdannut siihen aikaan laittaa viestejä kuin lähimmille, eli isovanhemmille, tädeille ja enolle. (Kuopusta tehdessä laitoin vielä parille muullekin, jotka tiesivät että oltiin jo sairaalassa, joten tiesivät odottaa viestiä hetkellä minä hyvänsä.) Aamulla sitten laitettiin kimppaviesti ystäville ja muille sukulaisille sekä puhelimeen, että Siippa sähköpostia kotoa. Olin tehnyt luonnoksen osoitteineen valmiiksi, joten Siippa vain lisäsi viestiin sukupuolen ja mitat sekä kuvan.

[Sippura]

Meillä meni esikoisen synnytys hyvin ja neiti syntyi hieman ennen kymmentä illalla, joten periaatteessa olisi ollut vielä kohtuullinen aika ihmisiä infota. Ei vaan tullut mulle mieleenkään, että nekään ystävät, joita olin luvannut pitää ajantasalla, niin olisivat saaneet ihan heti tietoa asiasta. Meilläkin miehellä oli mahdollisuus viestejä lähettää aika piankin, ja pyysin häntä samalla infoamaan mun vanhempia sekä veljeni perhettä, muuten viestitin ystävilleni sitten joskus vuorokauden kuluttua. Se, että mies pystyy synnytyksen jälkeen hetikin näpyttelemään viestejä/sähköposteja on ihan normaalia. Eihän mies siinä synnytyksessä koville joudu. Ja jos lapselle ja äidillä on kaikki hyvin, niin tottakai miehellä voi olla intoa kertoa isäksi tulemisesta, kun on esikoisesta kyse.

 

Mutta lyhyesti ja ytimekkäästi, kohtuutonta on odottaa lähituntien aikana viestiä äidiltä, vaikka olisi kuinka läheinen. Eihän se kännykkä nyt synnytyksessä siinä vieressä ole odottamassa.

[Guest Herneenpalko]

Tämä on minulle tuttua. Voin vakuuttaa, että minäkin vetäisin herneen nenääni, kun pitkäaikainen ystäväni ei kaksi vuotta sitten ilmoittanut tytön syntymästä. Olin sairaana huolesta, kun yli parin viikon kuluttua LA:sta ei ollut mitään kuulunut. En uskaltanut kyselläkään, koska olin tietenkin aivan varma, ettei kaikki ole kunnossa. Pidin nimittäin itsestään selvänä, että muuten olisin jo saanut tiedon syntymästä, en toki varmasti ensimmäisten joukossa mutta jossakin vaiheessa kyllä. (En ole FB:ssa, eikä ole ystävänikään eikä hänen miehensä.) Näin sitten sattumalta erästä ystäväni työkaveria kaupungilla ja kysyin, tietääkö hän mitä on tapahtunut, ja hän kertoi että vauva syntyi ajat sitten ja kaikki on ok. Tieto oli tietenkin sinänsä hyvä, mutta kyllä minä kotona itkin ja pitkään. En voinut ymmärtää. Jäin miettimään, olenko tulkinnut ystävyytemme tason jotenkin aivan väärin.

 

No, tämä tarina jatkui niin että ystäväni sitten kuitenkin otti myöhemmin yhteyttä ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. En viitsinyt palata aiheeseen, mutta vain yksi selitys alkaa näyttää uskottavalta: tämän ystäväni mies ei ole selvästi koskaan pitänyt minusta, ja koska tiedän nyt juuri miehen tekstailleen syntymästä tuttaville, oletan että hän jätti minut "vahingossa" pois listalta tai ei kysäissyt juuri minun numeroani vaimoltaan. Lähetin kyllä sitten heille onnittelusähköpostin ja kerroin siinä keneltä tiedon sain, mutta ystäväni on kokonaan vaiennut tästä asiasta. Ei kiirehtinyt pahoittelemaan, että minulle unohdettiin ilmoittaa... Ja silti olemme ihan väleissä edelleen. Jännittävä keissi, ihmiset voivat aina yllättää.

[Kanelitähti]

Kiva kun olette kirjoitelleet näkemyksiänne. Tässä lienee kyse kulttuuri- ja tapaeroistakin. Tarkoitan sitä, kun moni kirjoitti vanhempien saaneen tiedon enemmän tai vähemmän tuoreeltaan ja kaverien sitten vähän myöhemmin. Minulla on kavereissa pari niin läheistä (läheisyydessä siis aivan perheenjäsenten tasoa, heihin tosiaan kuuluu tämä mainittu ystäväni), että ainakin näin fiilispohjalta arvelen, että laittaisin heidät vastaanottajiksi samaan tekstariin kuin mikä lähtee vanhemmillekin, ja muu ystäväpiiri saisi sitten viestin myöhemmin tai näkisi fb:stä.

 

Tilanteen arvaamattomuus kai sen kaiken määrää. Jos on hätä-hätä, tiedotus ei taatusti käy mielessäkään (mikä on tavallaan raastavaa, koska juuri venyvä hiljaisuus varmaankin huolestuttaa lähipiiriä sitä enemmän). Itseäkin näin tiedotusfriikkinä (kuten olette voineet ketjusta päätellä ) Chimellin tilanne kuopuksen kanssa olisi ärsyttänyt

[J A W]

En ryhtyisi moisesta loukkaantumaan. Synnytys, varsinkin ensimmäisen lapsen, on kuitenkin aika paljon erilainen tapahtuma kun odottaa (tämä on totta aika paljon riippumatta siitä mitä odottaa ), ja vaikka olisi ennakkoon ajatellut, että sille-ja-tälle nyt sitten ainakin tiedotan, niin voi silti jäädä tiedottamatta. Kuusi tuntia syntymästä on todella lyhyt aika ja vaikka olisi kuka, niin olisi kohtuutonta odottaa viestiä äidiltä siinä ajassa. Valokuvausta harrastavan isän facebook-kuvat ei minusta viesti siitä, että edes se isä vielä jaksaisi/kerkeisi ajatella keille kaikille pitää tiedottaa, kunhan hormonihuuruissaan (joo, niitä on miehilläkin) ottaa kuvia ja kailottaa maailmalle. Saati sitten äidin.

 

Laittaisin siis kysyjänä ihan muina miehinä ite viestiä, että onnea, näin kuvat, koska saa tulla katsomaan.

[Buttercat]

En minäkään tosta loukkaantuisi, jos nyt ei oikeasti käy ilmi, että ystävä vaan ei yksinkertaisesti jostain syystä koe että sinun tarvitse tietää heidän lapsen syntymästä.

 

Meillä pojan synnyttyä mies ilmoitti meidän kummankin vanhemmille samoin tein. Tottakai, kun he tiesi meidän synnärille myös lähteneen. Itse olin vähän heikossa hapessa eka yön, en oikein tajunnut elämän menosta silloin mitään. Mutta heti seuraavana aamuna kyllä laitoin ekana viestin aprhaalle ystävälleni. Siinä olen samalla linjalla siis sinun kanssasi, hän on yksi tärkeimmistä henkilöistä elämässäni ja minustan oli ihan itsestään selvää, että hän saa tiedon ennen kaiken maailman fb-kamuja! Samoin sain minä tiedon hänen poikansa syntymästä heti, kun hän vain ehti saada puhelimen käteensä

[Nattunen]

Meillähän kävi niin, että synnytyksen jälkeen mies ilmoitti sovituille henkilöille, eli perheenjäsenille soittamalla. Pikkasen myöhemmin laitettiin tekstiviestillä ilmoitusta eteenpäin, tosin siinä puhelimet soi ja onnitteluviestejä pukkasi (puhelin jumitti) ja hässäkkä oli liiankin kova, joten siihen mennessä kun olimme saaneet ns.tärkeät henkilöt infottua viestein, oli kulunut jo pari tuntia ensimmäisen viestin laitosta. Ja kun aakkosjärjestyksessä niitä laitettiin, niin "yhtä tärkeät" ystävät saivat viestit eri aikoihin ja toinen oli kerennyt jo lukea asian facebookista seinältäni joka täyttyi onnitteluista, ennenkuin itse olimme sinne mitään laittaneet. Teimme valmiiksi ilmoituslistan kummankin puhelimeen, jotta varmasti kaikki saisivat tiedon meiltä, mikä ei tosiaankaan sitten toteutunut niin. Ja sen lisäksi osa viesteistä jäi viestikeskukseen jumiin ja oikeastaan ärsytti koko yön synnyttäneenä näpytellä viestejä (jotka siis oli kyllä miehen hommia).

 

Onneksi kukaan ei vetänyt herneitä nenään ja seuraavalla kerralla soitetaan perheenjäsenille ja ilmoitetaan vaikka muille sitten facebookissa.

[Guest tikkunekku82]

minä ilmoitin vauvoistani itse ns. Kaikelle kansalle, eli koko ystävä- ja lähipiirillemme aika pian kun osastolle päästiin. Tosin molemmilla kerroilla salissa saatiin olla vauvan kans se 2h, kuopuksesta taidettiin venata sielä osastopaikkaa aamuun asti eli 5h syntymän jälk. Ja sit kun tosiaan osasto kutsui ja jos vauvasöpöläinen nukkui sopivasti, niin meikäläinen naputti sen maagisen tiedotelitannian joukkoviestinä. Vastailin sitten kun jaksoin ja kerkesin, jos joku symppis/läheinen jotain tarkempaa kyseli. Mulla on molemmilla kerroilla menny niin, etten oo malttanu nukkua yhtään! Joku hormonipiikki tmv. Oon jotenki superenerginen ja yliaktiivinenkin ne sairaalapäivät ja -yöt. Vahdin vaan yötä päivää esim. et hengittäähän vauva jne.

 

Minusta tuoreet vanhemmat voivat ilmoittaa vauvauutisen omaan tahtiinsa ja toki tilanteen mukaan. En loukkaantuisi, jos en ihan heti eka tai tokakaan päivänä saisi tietoa asiasta. Toki sitten ihmettelisin jos olisi jo 1vk kulunut tmv ja varmaan vähän loukkaantuisin, ainakin jos mutkien kautta vasta saisin tietää, et kaikki menny ok ja kotonakin olleet jo 5pv. Eikä mulle ole edes tekstaria tullu...

Todella iso juttu se syntymä on, eikä tosiaan kukaan tiedä etukäteen mitä sen jälkeen jaksaa, pystyy ja muistaa vauvan lisäksi touhuta. Eipä sitä homman kulkua oikein osaa ennakoida. Tai heti sen jälkeisiäkään tapahtumia.

Edited January 14, 2012 by tikkunekku82

[Ink Q]

Esikoinen syntyi yöllä, ja mies ilmoitti asiasta meidän molempien vanhemmille ja oli myös näköjään laittanut (en "vaatinut") asiasta maininnan fb:iin. Mä en yöllä halunnut kavereita häiritä, ja laitoin viestit vasta kun olin kaikessa rauhassa herännyt, syönyt jne. Jos olisin synnyttänyt aamulla ja yö olisi mennyt synnyttäessä, en olisi myöskään tuolloin varmaan laittanut viestiä heti, koska sitten olisi pakko laittaa känny äänettömälle nukkumaan mennessä, ellei haluaisi herätä viiden minuutin välein tekstarivastausääniin.

[Jenny-Maria]

Jaa-a...

 

Hieman samanlaisia kokemuksia ja vaikka kuinka pikkusieluista olisikin, loukkaannuin itse hieman samanlaisesta tapauksesta. Keskustelimme teemasta sen jälkeen kotosalla ja nyt on askaroitu etukäteen "lista" niistä, joille se tekstiviesti pitää lähettää tiedotusmielessä.

 

(tässä tapauksessa tiedotusvastuu oli lapsen isällä ja loppujen lopuksi homma hoitui hieman eri tavalla kuin lapsen äiti, läheinen ystäväni, olisi halunnut. Tsk, miehet...)

Edited January 15, 2012 by Jenny-Maria

[J A W]

Minä en kyllä itse ala mitään listoja laatimaan enkä miestä ohjeistamaan siitä kelle pitää / saa / ei pidä / ei saa soittaa. Jos joku mun kaveri saa herneen nenään siitä, että ei saa tekstaria heti synnytyssalista, niin good riddance. Laitan viestejä kun joudan. Onneksi omat ystävät on sen samanmielisiä, että tajuavat, että ystävyys ei ole tuollaisesta kiinni.

Edited February 18, 2012 by J A W

[Guest Grenada]

En minäkään kyllä loukkaantuisi, jos ystäviltä tulisi aika lailla viiveelläkin ilmoitus vauvan syntymästä. Moni asia saattaa vaikuttaa siihen, koska ehtii/jaksaa/kykenee ilmoittamaan, ja tottakai tilanne yleensäkin.

 

Mä laitoin heti osastolle päästyämme viestit omalle tuttavapiirillemme, sukulaisille ja työkavereille, mies puolestaan soitti jo synnäriltä läpi molempien vanhemmat ja veljensä. Tosin olenkin hätäinen luonteeltani, ja mies puolestaan oli niin innoissaan ilmoittamisesta, että miksipä tuota estelemään. Kun lähti kotiin sairaalasta (synnytin siis illalla, eikä meillä ollut perhehuonetta), kävi vielä paikan päällä sairaalan naapurissa moikkaamassa veljeään ja tämän kavereita, kun siellä sattuivat iltaa viettämään.

Edited February 19, 2012 by Grenada

[J A W]

Mekin kyllä aika nopeasti tiedotettiin, heti salista vanhemmille ja sisaruksille, ja seuraavana aamuna tuttaville. Mutta siksi että huvitti, ei siksi, että olisi ollut varsinaisesti asian kanssa kiire, tai huoli siitä, että joku loukkaantuu jos ei heti kuule.

[Kasma]

Me saatiin sairaalassa tiukka saarna siitä miten vauva kärsii kännykän käytöstä. Se aika kun on kuulemma aina vauvalta pois ja pesimärauha häiriintyy. Sen takia me ei sit juur ilmoiteltu kenellekkkään mitään.

[J A W]

No voi elämä, kyllä olette neuvot saaneet. Olisittehan te voineet vaikka sillon soitella tai laittaa viestejä kun se vauva nukkuu, ei kai se nyt sitä telepaattisesti sinne unten maille havaitse että nyt äiti puhuukin kännykään / käy suihkussa / viikkaa pyykkejä, eikä ihastuneena tuijota mua koko ajan...

[Kasma]

^mä luulen, että sairaalan ohuttakin ohuemmilla seinillä oli jotain tekemistä ton ohjeen kanssa. Mutta me pesittiin ihan rauhassa. En kaivannut sinne ketään ulkopuolista. En edes puhelimitse.

 

edit. ohjeistus koski siis vain osastollaoloaikaa. Harva siellä joutuu pyykkiä viikaamaan - toivottavasti.

Edited February 21, 2012 by Kasma

[Jenny-Maria]

(Veikkaan, että sillä on juuri tavoiteltu sitä tietynlaista rauhaa, oma huonetoverini pälätti puhelimeen kohtalaisen kovalla äänellä useita kertoja päivässä ja pitkiä aikoja, nuku siinä sitten...Tirpan unet eivät häiriintyneet, omani kyllä)

Edited August 6, 2012 by Jenny-Maria