Äidin omaa aikaa

[Moksis]

Paljonko sinulla on sitä paljon puhuttua 'omaa aikaa'? Miten sitä saat? Miten oman aikasi kulutat? Tarvitsetko ylipäänsä omaa aikaa?

[Moksis]

Minulle omaa aikaa on se, kun pääsen lenkille. Useinmiten tyttö on kyllä mukana, kun nukkuu päikkärit rattaissa silloin, mutta nukkuu kuitenkin, joten saan tilaa omille ajatuksille. Muuten otan oman ajan irti silloin, kun mies on tytön kanssa. Eilenkin kuuntelin autotallissa hyvää musaa ja maalasin aitalautoja, kun mies touhusi tytön kanssa ulkona. En siis tarvitse sellaista, että pitäisi erityisesti lähteä kotoa jonnekin, jotta saisin omaa aikaa. Mutta en ole ollut sellainen ennen lapsen syntymääkään kovinkaan kovasti, joten tuo ei ole sen puoleen muuttunut lapsen myötä.

Edited June 17, 2008 by Moksis

[Emppu78]

Kyllä sitä aina silloin tällöin omaakin aikaa löytyy Eikä aina tosiaan tarvi lähteä kotoota pois...Mulla oli tossa toukokuun lopulla omaa aikaa kun pääsin yhdelle keikalle kahden kaverin kanssa Sitä ennen käväsin kasvohoidossa ja mies oli lapsen kanssa....Välillä mies menee tohon pihalle touhuamaan neidin kanssa ja mä teen omiani sisällä...Et kyllä se aina silloin tällöin tekee hyvää tuo oma aika

[Adelita]

Mulla on omaa aikaa aina aamuisin, kun vauvat vielä nukkuvat (ja jos jaksan itse herätä ). Myös iltapäiväunien aikaan ehdin puuhailla omiani, sillä vauvat nukkuvat yleensä ulkona vaunuissa ja vaikka en lähtisi vaunulenkille, niin silti nukkuvat suht pitkän pätkän.

 

Omalla ajalla puuhastelen siis kotihommia (laitan pyykkejä tai imuroin), istun tässä tietsikalla , luen jotain lehteä ja makoilen sohvalla syöden karkkia/keksejä/suklaata (jep, olen rappio-olio!)... Eli semmoista kaikenlaista pientä. Kunhan mies jää kohta pitkälle kesälomalle, niin aion myös aloittaa lenkkeilyn ja ehkäpä piipahdan kaverien kanssa terassilla joku ilta.

[onion]

No todellakin tarvii omaa aikaa. Mä en kyllä pidä omana aikana kaupassa käyntiä, siivousta ym. kotihommia. Omaa aikaa on rauhassa juotu kahvikupillinen, netissä surffailu, lehden lukeminen.. Omaa aikaa tarvii saada joka päivä vähän, ja saahan sitä sillon kun vauva nukkuu päikkäreitä. Jos siis ei nuku ite kans (nukkumista en pidä omana aikana koska se on perustarve) ja jos malttaa olla tekemättä jotain hommia. Ilmeisesti maltankin aika hyvin koska ne hommat ei lopu koskaan. Sitäpaitsi pyykkejä voi ripustaa vauvankin kanssa, on hitaampaa mutta hauskaa ja uniaika jää sit ainakin osittain itselle.

 

Omaa aikaa on myös illalla kun mies tulee kotiin, toki hänkin tarvii omaa aikaa koska työntekohan ei sitä ole. Mutta touhuaa myös aika paljon vauvan kanssa ja sillon voin syventyä johonkin omaan juttuun eikä tarvi olla kuulolla et tarviiko joku jotain.

 

Eli oman ajan ei tarvii olla (aina) kotoo pois lähtemistä, päivittäiset pienet omat hetket riittää oikein hyvin yleensä, ja sitten voi vaikka kerran viikossa tai harvemminkin lähteä kaverin kanssa kahville, shoppailemaan tms. tunniksi tai muutamaksi. Joskus tekee hyvää ihan yön yli poissaolo. (Siinä tulee kova ikävä mutta kylläpä virkistääkin..)

[Shuttle]

Nyt kun omaa aikaa ei juuri ole ollut ja tuo aika pojankin kanssa on aika haastavaa hampaiden tulon ja liikkumaan opettelun takia, olen kyllä kilahtamispisteessä. Ja olen onionin kanssa täysin samaa mieltä, että oma aika ei ole kotihommia vaan täysin omaa aikaa.

 

Alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän se, että kaikki kotihommat ovat mulla pojan hoidon lisäksi. Ja hänen kanssa on todella hasstavaa nyt tehdä mitään hommia, kun pitää olla sylissä koko ajan tai lattialla viihtyy vain, kun mä istun siellä myös. Oma aika esim. pojan päikkäreiden aikaan on sitten kokoajan sellaista, että on taakka harteilla tekemättömistä kotihommista ja ylösalaisin olevasta kämpästä. Tai niinkuin nyt, että syön tässä samassa päivän ekaa kunnon ateriaa...

 

Meillä siis raksahommat kesken vielä, joten mies käy päivät töissä ja illat tekee kaikenlaista hommaa. Tunnen itseni tällä hetkellä hyvin pitkälle yh-äidiksi...

 

(taitaa olla kaikille selvää, että tää on mulle aika räjähdysaltis asia tällä hetkellä )

[Guest Neiti.Aurinko]

Oma aika on mulle pitkälti sitä, että pääsee hetkeksi pois kotoa. Sillä ei oo mitään tekemistä esim. sellasen asian kanssa että ois kyllästynyt äitiyteen tai haikailisi menetettyä vapautta vaan se edesauttaa omaa jaksamista! Esimerkiksi mies käy pelaamassa/kattomassa fudista ja minä kahvilla/syömässä kavereiden kanssa. Huomenna näen yhden ystäväni jota olen viimeksi nähnyt helmikuussa ja me mennään syömään.

 

Mä kyllä tykkään esim.surffata netissä kun tyttö nukkuu, mutta se riippuu tytön nukkumasta ajasta. Jonkun mielestä kuulostan nyt huonolta äidiltä, mutta mun mielestä omaa aikaa ei ole se, että tytön päikkäreiden aikaan(n1/2h kerrallaan) siivoan, laitan ruokaa, yms. On tietysti kivaa jos tyttö joskus nukkuu niin että siivota ehtii. Tunnin päikkärit on meillä pitkät.

 

Silloin kun tyttö oli pienempi ja oli rankempaa niin mulle oma aika oli sitä että sai ottaa nokoset kun tyttökin nukkui.

 

Nyt kun arki on suht.asettunut uomiinsa niin ollaan taas alettumyös elämään jotenkin tavallista arkea eli meillä molemmilla on tietyt kiinnostuksen kohteet ja sen mukaan myös joskus ollaan vapaalla ilta, joskus minä, joskus taas mies. Toivon, ettei kukaan nyt lue rivien välistä mitä itse haluaa koska yksinkertaisesti totean että pääsemällä välillä "ihmisten ilmoille" jaksan olla rakkaalle vauvalleni entistäkin parempi äiti ja mulla on taas energiaa josta ammentaa...

[keijutiira]

Minustakaan kotityöt ei todellakaan ole "omaa aikaa".

 

Mulla omaa aikaa on ensinäkin tytön nukkuessa. Olen neljänä päivänä viikossa töissä, mutta niinä kolmena kotipäivänä usein tytön päiväunien aikana olen netissä, katson leffaa tai jotain boksille nauhoitettua, luen tms. Samoja juttuja teen sitten myös illalla neidin nukahdettua. Nukkuma-aikoina tulee tietysti tehtyä myös niitä kotitöitä, mutta pyrin järjestämään niin, että päivittäin jää myös omaa aikaa.

 

Aikaisemmin omaa aikaa olivat myös sähly- ja pesispelit, joiden aikana mies hoiti lasta, mutta nyt toisen raskauden myötä nämä ovat jääneet.

 

Lisäksi aina silloin tällöin näen kavereita ilman lasta (tai heidän lapsiaan ), ja se on myös omaa aikaa.

 

Joskus myös käytän kertynyttä työaikasaldoa ja lähden töistä tunnin aikaisemmin ja menen vaan kiertelemään kauppoja tai käyn rauhassa jossain syömässä .

 

Näiden lisäksi tulee sitten vielä yhteinen aika miehen kanssa, kun joku muu (yleensä oma äitini, anoppini tai siskoni) on hoitamassa lasta

[Alya]

Nyt kun omaa aikaa ei juuri ole ollut ja tuo aika pojankin kanssa on aika haastavaa hampaiden tulon ja liikkumaan opettelun takia, olen kyllä kilahtamispisteessä. Ja olen onionin kanssa täysin samaa mieltä, että oma aika ei ole kotihommia vaan täysin omaa aikaa.

 

Alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän se, että kaikki kotihommat ovat mulla pojan hoidon lisäksi. Ja hänen kanssa on todella hasstavaa nyt tehdä mitään hommia, kun pitää olla sylissä koko ajan tai lattialla viihtyy vain, kun mä istun siellä myös. Oma aika esim. pojan päikkäreiden aikaan on sitten kokoajan sellaista, että on taakka harteilla tekemättömistä kotihommista ja ylösalaisin olevasta kämpästä. Tai niinkuin nyt, että syön tässä samassa päivän ekaa kunnon ateriaa...

 

Tämä kuin mun näppikseltä... Voi että me just yhden kaverin kans kirottiin, kun oot jossain kaupassa yksin IHAN VAAN SIKS että sais homman nopeemmin tehtyä, ja sit tulee joku puolituttu täti lässyttämään että "ai kiva kun sullakin on OMAA AIKAA" ---siis WTF?? Ei se oo mitään omaa aikaa, että hoitaa perheen yhteisiä ruokaostoksia juosten hyllyjen välissä! En mä harrastuksenani kaupassa käy! GRRR!!!

 

Kyllä mä saisin omaa aikaa miehen puolesta, käyn välillä spinningissä tai uimassa tai muuta, mutta kun sillä on ne omat aikataulutetut harrastukset ja usein pitkät päivät ym, niin tuntuu niin hankalalta alkaa sumplia mun menoja että suosiolla jään kotiin.

[Hernyó]

Omaa aikaa aina vasta lapsen mentyä nukkumaan. Nykyään jaksan jo tällöin katsoa telkkariakin, ennen käytin oman ajan nukkumiseen. Eli alkaa kuudelta illalla ja loppuu viideltä aamulla

[Citronella]

Kahden lapsen kanssa on päiviä kun omaa aikaa ei ole ollenkaan. Aika usein pojat kuitenkin nukkuvat samaan aikaan päiväunet tai osan niistä ja silloin vain surffailen ja syön rauhassa. En todellakaan tee kotitöitä ellei meille ole tulossa vieraita tms. Illalla omaa aikaa ei jää, kun kuopus menee nukkumaan vasta tuossa klo 22 jälkeen. Menen sitten itsekin nukkumaan.

 

Kun meillä oli vain yksi lapsi, niin silloin pidin aika usein vapaailtoja eli mies oli pojan kanssa. Nyt riittää hommaa molemmille, niin ei tule paljon lähdettyä kotoa pois. Ei mua kuitenkaan ahdista yhtään. Tuntuu että esikoisen aikana halusin enemmän pois kotoa. Kyllä mä silti välillä näen kavereita iltaisin. Syksyllä olisi tarkotus alkaa harrastaa jotain liikuntamuotoakin kerran-pari viikossa.

[manny]

Kyllä mä koen tarvitsevani omaa aikaa varsinkin kun mies tekee pelkkää yötyötä (17-7, nukkuu välit) niin silloin kun on työputki niin ei ole kotona apuna ollenkaan. Omaa aikaa on silloin (harvoin) jos saan pienemmät nukkumaan päiväunia samaan aikaan ja sitten kun lapset on nukkumassa.

 

Kuntosalilla käyn, mutta sen lapsiparkissa on vauva-aamut vain tiistaisin ja torstaisin ja sinne saa vain kaksi lasta kerrallaan, kolmannesta joutuu maksamaan.

 

Kun mies on vapaalla niin saan kyllä omaa aikaa. Silloin tapaan kavereita, käyn pyöräilemässä, salilla, päiväunilla jne.

[Petskin]

Omaa aikaa on kun lapset nukkuu ja minä olen hereillä

 

Sitä oikea omaa aikaa, jolloin voi tehdä oikeasti omia juttuja oli esikoisen kanssa ekan kerran kun poika oli ½vuotias. Tuolloin aloin käydä kerran viikossa tanssitunneilla.

Nyt odotan että tämä toinen kasvaa samoihin ikiin ja sitten minua ei pidättele yhtään mikään

[jukeboksi]

Minä tarvitsen omaa aikaa pienen hetken mielellään ihan joka päivä. Aina se ei tietenkään ole mahdollista, mutta pyrimme siihen. En koe olevani huono äiti vaan äiti, jolla on muutakin elämää kuin lapset ja tiedän olevani tytölle paaaaljon parempi äiti, kun pääsen joskus kotoa pois.

 

Minä en koe omaksi ajaksi aikaa, jolloin tyttö nukkuu päiväuniaan. Kun olemme päivisin kahden niin minä olen kuitenkin yksin vastuussa hänestä ja minä vastaan hänen inahduksiinsa. Jos mies on kotona niin silloin on eri juttu.

 

Yleensä haluan omaa aikaa niin, että lähden pois kotoa. Käyn kaupassa (se on minulle joskus toooosi luksusta ), käyn vähän kävelyllä tai mitä vaan, jota voin tehdä itsekseni. Hienoa on myös, että voi kerrankin tehdä jonkun asian kerralla loppuun eikä joku ole koko ajan keskeyttämässä. Tuntuupa hienolta, että kirjoitin tämän viestin ilman, että kukaan keskeytti minua. Tyttä nirisee isälleen... Mutta ah, voin sulkea korvani siltä.

[hmmm]

Mulle oma aika on sitä, että ei tarvi olla valmiina reagoimaan pojan inahduksiin tai hoitaa kotitöitä tai ruokaostoksia. Eli pojan nukkuminen ei ole mulle omaa aikaa, koska en oikeasti saa tehdä, mitä huvittaa kun poika saattaa herätä milloin tahansa. Mun paha tapani on tehdä kotitöitä kun mies on pojan kanssa ulkoilemassa ja jättää mut kotiin lepäämään. Enkä todellakaan koe pyykkäämistä mitenkään rentouttavana.

 

Ihan oikeasti omaa aikaa on harvoin, mutta ruokakaupassa saan käydä tai vaikka siivota yksin ihan riittävän usein.

[Lilli]

Mäkään en pidä omana aikana sitä, kun poika nukkuu tai mä teen kotitöitä. Voin toki valita tekeväni kotitöitä omalla ajalla, mutta ne kerrat on harvassa Mun omaa aikaa on, kun pääsen kauppaan, jumppaan tms yksin. Viikonloppuna olen menossa kaverin polttareihin ja se vasta omaa aikaa onkin! Mä saan mielestäni ihan riittävästi omaa aikaa, kun mies on kotona eikä työreissussa. Työreissujen aikana (noin 40-50 vrk vuodessa) on oma aika tietty aika kortilla.

[Serena_K]

Mulla on omaa aikaa silloin, kun tyttö nukkuu. Mä lasken itselleni omaksi ajaksi myös sen ajan, kun teen kotitöitä, koska musta on jotenkin rentouttavaa puuhata kaikkea ihan rauhassa. Ilman lasta en juurikaan käy missään pois kotoa, en vain jotenkin vielä tähän mennessä ole kovin usein kaivannut sellaista, kun aina tuntuu niin kivalta lähteä yhdessä. Päiväkahvi tietsikan ääressä tytön nukkuessa päikkäreitä on mulle just sitä rentouttavaa omaa aikaa

[Guest Vieras_siipi_*]

Omaa aikaa löytyy nyt kesällä huomattavasti enemmän kuin muina vuodenaikoina (ollaan miehen kanssa molemmat kotona).

 

- joka toinen aamu vietän laatuaikaa itseni kanssa nukkuen pitkään

- päikkäriaika 2-3h

- kun poika menee nukkumaan klo 20, niin siitä eteenpäin

 

Lisäksi sitten aina kun tarvetta on omille menoille niin mies hoitaa lasta. Muutenkin tietysti tilanne on eri kun arkea pyörittää 2 aikuista niin koko ajan ei ole kiinni lapsessa vaan on toinenkin silmäpari käytössä. Kesän jälkeen tilanne onkin ihan toinen joten täytyy ottaa nyt kaikki irti tästä omasta vapaa-ajasta.

[PikkuinenPirpana]

Mulla on mielestäni ihan hyvin ja tarpeeksi omaa aikaa. Poika kunnallisessa tilapäishoidossa kerran kuussa ja mummikin jeesii kiitettävästi. Poitsu menee elokuussa tarhaan ja itse en työelämään kuitenkaan vielä mene. Silloin sitä omaa aikaa on vielä enempi.

[AnneJ.]

Tarviin ja paljon! Mutta eipä sitä oikein ole. Nytkin pitäisi olla nukkumassa. Piti mennä jo puolitoista tuntia sitten Päivisin olen kotiäiti: hoidan lapsia, teen ruokaa ja kotihommia. Iltaisin olen töissä. Yöllä/myöhään illalla tulen kotiin. Pitäisi mennä nukkumaan, mutta kun tarviin sitä omaa aikaa ihan YKSIN. Tässäpä istun, vaikka pitäisi nukkua. Perjantait on nykyisin iltatöistä vapaita, mutta lapsivapaata ei ole. Miehen kanssa yhteistä aikaa, perheen yhteistä aikaa ja mun omaa aikaa pitää repiä viikonlopuista. Kavereita haluisin nähdä paljon, paljon, paljon enemmän kuin nyt on mahdollista (heillä omat menot viikonloppuisin) ja haluisin olla kerran kuussa koko viikonlopun yksin kotona. Ei toteudu niin usein, mutta joskus edes. Olin juuri viikon yksin Kreikassa ja se oli luksusta! Mutta eipä se auta enää, kun tarviin sitä omaa aikaa joka päivä. Lapsivapaata mulla on toisaalta iltaisin, kun olen töissä, mutta ei sitä ihan omaksi ajaksi voi sanoa, koska en voi silloin tehdä omia juttuja.

 

Oma aika on mulle sitä, että saan olla YKSIN ja tehdä mitä haluan (ei kotitöitä tms.!) ilman, että kukaan vinkuu vieressä. Se voi olla myös sitä, että tapaan kavereita YKSIN. Mä tarviin paljon aikaa YKSIN ja se nyt johtuu varmaan aika pitkälle siitä, että olen ainoa lapsi, joten olen lapsesta asti tottunut tekemään asioita yksin.

Edited July 8, 2008 by AnneJ.

[Drusilla]

Oma aika on mulle sitä, että saan olla YKSIN ja tehdä mitä haluan (ei kotitöitä tms.!) ilman, että kukaan vinkuu vieressä. Se voi olla myös sitä, että tapaan kavereita YKSIN. Mä tarviin paljon aikaa YKSIN ja se nyt johtuu varmaan aika pitkälle siitä, että olen ainoa lapsi, joten olen lapsesta asti tottunut tekemään asioita yksin.

 

Komppaan.

 

Onhan mulla ns. omaa aikaa, jäbän päiväunien ajan, mutta se ei ole musta oikeaa omaa aikaa. Vähän siitä saan surffattua ja oleiltua, mutta sitä aikaa pitäisi käyttää kuitenkin kämpän ylläpitoon yms. ja lisäksi pitää olla koko ajan paikalla, hereillä ja skarppina, että bongaa, kun jäbä herää. Toi aika kuluu ennemmin semmoiseen hetken henkäisyyn ja palautumiseen, että sitten taas jaksaa lapsen kanssa eikä palauta mua henkisesti juurikaan.

 

Oikeaa omaa aikaa, jossa saisi ihan oikeasti keskittyä itseensä, mulla ei juuri ole. En edes muista koska oon päässy salille viimeks, ja puntti on kuitenkin mun rakkain harrastus. Ehkä joka toinen viikko pääsen kerran kavereiden kanssa lenkille, mutta siinäpä se sitten onkin. Mulla on vähän hermo kireenä aiheen suhteen. Mää käyn saakutta soikoon "lapsi kainalossa" suihkussakin.

[Vertti]

Tajusin oikeastaan vasta tänään miten vähän miulla on ollut oikeasti omaa aikaa viimeisen melkein kolmen vuoden aikana. Mies lähti eilen tytön kanssa mummolaan jo etukäteen ja sanoi että nyt nautit vuorokauden yksinolosta. On kyllä ollut melko luksusta nukkua pitkään ja lukea aamulla rauhassa lehteä ja syödä aamiaista. Ja se tunne, kun tietää ettei tarvitse koko ajan olla "lähtövalmiudessa". Mutta siis sen oman ajan tähänastisen vähyyden huomaa siitä, että nyt ei oikein osaa olla paikallaan, eikä tiedä mitä oikein tekisi (tai siis mitä ehtisi tehdä, ennenkuin aika loppuu ).

 

Tottakai tytön päiväunet on olleet tähän asti miun henkireikä, ja toki olen päässyt aikaisemminkin ilta/päivävapaille, mutta näin pitkään en ole ennen saanut olla yksin ja tehdä juuri sitä mitä haluan. Tähän asti vapaa-aikaa on sanelleet pitkälti remppaprojektit, mutta nyt nekin alkaa helpottaa ja tarkoitus onkin järjestää molemmille vanhemmille enemmän mahdollisuuksia omiin harrastuksiin ja muihin juttuihin. Toki tyttöä unohtamatta, mutta se nyt kai onkin itsestäänselvää.

Edited July 16, 2008 by Vertti

[ibex]

Mulla on omaa aikaa n. klo 20-> kun muksut nukkuu. Esikoinen menee nukkumaan jo 19.30 mutta pikkuisen kanssa menee usein iltaimetyksineen klo 20 saakka. Sitten todella on omaa aikaa, koska meillä harvoin herätään illalla (=ennen omaa nukkumaan menoa, pikkuinen voikin sitten herätä syömään yhden tienoilla, mutta usein kuitenkin vasta pitkällä aamuyöstä). Yhtäaikaisia päikkäreitä meillä vasta harjoitellaan ja joskus jopa onnistuu (kuten tänään !!). Ilta-aikaan puuhailen jonkin verran kotihommia, mutta päivän hetket on omistettu ihan itselle. Niitä on toistaiseksi niin harvakseltaan, että nautin joka hetkestä . Eli lueskelen, surffailen, herkuttelen tms. Pääosin pyrin hoitamaan kotihommat muksujen hereilläoloaikoina. Oikein jaksotettuna toimii loistavasti ja esikoinen on ihan tohkeissaan, kun saa auttaa.

[Sanjis]

Nyt kun omaa aikaa ei juuri ole ollut ja tuo aika pojankin kanssa on aika haastavaa hampaiden tulon ja liikkumaan opettelun takia, olen kyllä kilahtamispisteessä. Ja olen onionin kanssa täysin samaa mieltä, että oma aika ei ole kotihommia vaan täysin omaa aikaa.

 

Alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän se, että kaikki kotihommat ovat mulla pojan hoidon lisäksi. Ja hänen kanssa on todella hasstavaa nyt tehdä mitään hommia, kun pitää olla sylissä koko ajan tai lattialla viihtyy vain, kun mä istun siellä myös. Oma aika esim. pojan päikkäreiden aikaan on sitten kokoajan sellaista, että on taakka harteilla tekemättömistä kotihommista ja ylösalaisin olevasta kämpästä. Tai niinkuin nyt, että syön tässä samassa päivän ekaa kunnon ateriaa...

 

Meillä siis raksahommat kesken vielä, joten mies käy päivät töissä ja illat tekee kaikenlaista hommaa. Tunnen itseni tällä hetkellä hyvin pitkälle yh-äidiksi...

 

(taitaa olla kaikille selvää, että tää on mulle aika räjähdysaltis asia tällä hetkellä )

 

AAMEN. paitti meillä ei oo raksaa eikä miehellä ihmeempiä harrastuksia, mutta tekee niin pitkää päivää ja on työmatkalla joten yh-meiningiltä tuntuu, ainakin henkisesti.

 

 

Vitsit kun oli ihana löytää tämmönen ketju!! En oo ainoo joka on melki hullu ja räjähtämispisteessä

Mitä ihanaa vertaistukea.

 

Meillä on tositosi kamala eroahdistuskausi ja poika on sairastanut ihan liikaa joten mulla alkaa nyt "hieman" pinna kiristyyn.

Oikeen päässä humisee kun verenpaine on niin korkeella koko ajan

[Strutsi]

AAMEN. paitti meillä ei oo raksaa eikä miehellä ihmeempiä harrastuksia, mutta tekee niin pitkää päivää ja on työmatkalla joten yh-meiningiltä tuntuu, ainakin henkisesti.

 

Aamen tälle! Miäs, kun tulee kotiin, niin Vilpsu menee siinä vaiheessa nukkumaan. Eipä siinä... ei tilanne oo varmaan Miähellekään kiva, ettei arkisin likkaansa näe kunnolla.

 

Mutta siis neitonen herkkäunisena havahtuu koko illan vähän väliä, joten se iltakin on semmosta varuilla oloa koko ajan. Ei hengähdystaukoja. Ja neiti, kun nukkuu päivälläkin vaan semmosia 30 min pyrähdyksiä, niin en edes kunnolla suihkuun pääse. Oma aika on tällä hetkellä todella kortilla ja pää alkaa hajoomaan. Välillä mietin, että yh:nakin saisin varmaan enemmän omaa aikaa, kun kunnalta sais (vai saisko?) jotain apua edes joskus.

 

Miäs kyllä joskus ehkä vois ton "iltavuoron" hoitaakkin, mutta se on sen verran laiska, että ei se sitä hoida, jos mä oon kotona ja jos mulla ei oo etukäteen jotain sovittuna, niin että se tulis töistä tarpeeksi ajoissa. Joskus salaa haaveilenkin, että jos saisin vapaaillan, niin menisin johonkin hotelliin nukkumaan pariksi tunniksi. Ai, se tekis varmasti hyvää nukkua silleen, ettei tarvi koko ajan olla heräämisvalmiudessa.

 

Syksyllä, kun taas kaikenmoiset harrastukset alkaa, niin haaveilen, että voisin edes jotain kerran viikossa alkaa tekemään. Nukkumistahan se ei olis, mutta sais edes vähän aikaa olla rauhassa ja vain omien ajatusten kanssa.