Miksi nimelle ulkomaalainen kirjoitusasu?

[Rozie]

Silläkin uhalla, että tästä tulee myrsky, niin kysyn kun kiinnostaa.

 

Miksi olette päättäneet että esmes Nikosta tulee Nico tai Luukaksesta Lucas? Osittain ulkosuomalaisissa perheissä tämän ymmärrän, mutta supisuomalainen Nicholas Virtanen ei henkilökohtaisesti nappaa. Nyt on mahdollisuus valaista konservatiivin ajatusten pimeitä nurkkia...

[Maissi]

Mua kanssa hiukan häiritsee tuo "ulkomaalaistaminen" suomalaisen sukunimen kanssa ja luulen, että lapsi joutuu monen monta kertaa korjaamaan nimensä kirjoitusasun, jos siinä nimessä onkin esim. se C perinteisen K:n sijaan. Oma sisareni muun muuassa kärsii tästä asiasta kummin tietämättömyyden vuoksi ja harvoin saa nimensä oikein yhdellä kertaa...

Oma sukunimeni kuulostaa aavistuksen verran ulkomaalaiselta, eikä siihen liitettynä Nico tai Christa olisi vaikuttanut yhtään kummalta, mutta minusta perinteinen kirjoitusasu on kuitenkin parempi ja sellaiseen päädyttiinkin kääpiön kohdalla, vaikka nimi sellaisenaan istuu ulkomaalaistenkin suuhun.

Minäkin jään mielenkiinnolla odottamaan kommentteja tähän

Edited June 17, 2008 by Maissi

[sunniva]

Mitäs mieltä sitten olette tällaisista Suomessakin kohtuu suosituista nimistä kuin vaikka

Camilla

Cecilia

 

Nämähän kyllä voitaisiin kirjoittaa myös "suomalaisesti"

Kamilla

Sesilia

mutta en ole ikinä näitä kirjoitusasuja nähnyt (Suomessa, ulkomailla kyllä).

 

Mä tiedän perheen jossa -70 luvulla annettiin toiseksi nimeksi Christina, koska halusivat lapsen nimeen jotain erikoista. Se on varmaan tavallisin syy, tai sitten että lapsi perii nimen ja halutaan säilyttää alkuperäinen kirjoitusasu.

 

Mä vierastan kovasti tätä että arvostellaan nimenomaan sitä että etu- ja sukunimi on erikielisiä, koska niinhän juuri käy kun kulttuurit kohtaavat. Musta on sanalla sanoen omituista, jos monikulttuurisella lapsella yksikielinen nimi. Itse asiassa mun tilanne on se kaksikielisessä kodissa valittiin suomessa käytetty, mutta sukunimeen sopiva nimi, jolloin nimestä ei alkuunkaan voi arvata, että olen suomalainen, vaikka nimi onkin Suomessa helppo, eikä edes tarvitse tavata pahemmin. Näin aikuisena se ei ole musta yhtään kivaa, haluaisin molempien kielten näkyvän nimestä.

Edited June 17, 2008 by ilona

[Maissi]

Ymmärrän kyllä, että jos perhe on monikulttuurinen, että etunimi on erikoinen vaikka sukunimi olisikin hyvin suomalainen. Mutta sitä en ihan tajua, että miksi antaa hankalan kirjoitusasun omaava nimi lapselle, jos vanhemmat on molemmat ihan supisuomalaisia niin alkuperältään kuin kieleltäänkin? Tätä ainakin itse yritin ajaa kirjoituksellani takaa ja ilmeisesti myös alkuperäinen viestinaloittaja...

[sunniva]

Tämän Christinan vanhemmat siis olivat supisuomalaisia, ja halusivat lapselle erikoisen nimen. Heistä se oli hieno. Ei kai ne perustelut yleensä sitä kummempia ole.

[sunniva]

Periaatteessa muuten Suomen nimilaki vaatii, että käytetään suomalaista kirjoitusasua, ellei ole vahvoja siteitä muuhun. Mutta mä olettaisin ruotsalaisten kirjoitusasujen olevan yleisesti hyväksyttyjä ilman suoranaista yhteyttä.

[Nesbit]

Meilla tilanne on hiukan toisin pain, eli asumme ulkomailla ja takalaisittain "tavalliseen" sukunimeen on yhdistetty suomalainen perusnimi, suomalaisella kirjoitusasulla. Kyllahan sita nimea saa tavailla ja selitella, mista tulee (ja miksi), mutta tuntuu etta taalla Briteissa ollaan rennompia tuon nimiasian kanssa, eika ihmiset niin paivittele (tai luule etta hienostelee) jos on hiukan erikoisempi nimi. Samoin ihan perusnimia taalla tavaillaan eri tavoin (esim. tyyliin Cathrinen tavaaminen K:lla on "erilaista") joten ihan yleisestikin ihmiset kysyy, etta kuinka nimi tavataan, etenkin virastoissa tms.

[sunniva]

Kathrine spelled with K oli tosi iso juttu Vihervaaran Annassa.

 

Englannin kielisissä maissa ainakin ollaan totuttu siihen että kirjoitusasussa on paljon variaatiota, ja aina pyydetään tavaamaan. Erikoisuuden tavoittelua tunnutaan pitävän oikein kannustettavana, ei hienosteluna.

[Drusilla]

Tiiättekö: mää oon niin naivi, että parin ekan kyselijän kohdalla oikein ihmettelin, että miksi kyselevät, kun eka kysymys meidän pojan nimestä oli: K:lla vai C:llä. Ei ollut tullut pieneen mieleenkään, että sen voisi kirjoittaa C:llä tai jopa CH:lla, kun kerran ollaan suomalaisia. Nyt meidän poika sit vissiin koko ikänsä kertoo aina olevansa sejase, K:lla, mikä ei todellakaan ollut tarkoituksena kun nimeä valittiin.

 

Mun kaveri on naimisissa portugalilais-brasilialaisen miehen kanssa. Niiden lapsilla on hauskat ja hyvät nimet, mutta toisen kutsumanimi on portugalilainen ja toisen lapsen nimen kirjoitusasu on sellainen, ettei se aiheuta päänvaivaa portugaliksi. Musta se on vain järkevää, koska lapset ovat kahden kulttuurin lapsia muutenkin.

[Alya]

^ Meinasin just tulla kertomaan samanlaista juttua kuin Drusilla, yks tuttu on antanu tytölleen nimen josta on just tommoiset K-C ja pitkä-lyhyt vokaali vaihtoehdot, ihan tarkoituksella suomalaisella kirjoitusasulla. Mutta eihän se sitä kyselyä ja tavaamista poista, vaikka olisi valinnut sen tavallisen kirjoitusasun. Ja tätä sitten harmitteli. Nykyään on ihmisillä ehkä jo oletusarvona se vierasperäinen asu tuollaisissa nimissä, luulen ma...

[sunniva]

Ei kai sen vierasperäisen tarvitse olla oletusarvo. Jos ihmiset vaan tiedostaa että on sekä Niinoja että Ninoja, niin pakkohan sitä on kysyä, jos haluaa saada sen oikein.

[Nuppu]

Oma etunimeni on juurikin sellainen, jossa on K-C ja pitkä-lyhyt vokaali vaihtoehto, kirjoitusasu on kuitenkin suomalainen. Tyttönimeni oli ruotsinkieleen viittaava ja silloin sain aina tavailla etunimeäni (sen "KAMALAN" vaikean sukunimen lisäksi). Nyt, kun sukunimi on ihan supisuomalainen, kukaan ei enää kysele, vaan kaikki olettaa sen olevan suomalaisittain, mikä siis on ihan oikea oletus Hassu juttu sekin.

[Nadda]

Mä tiedän yhden perheen, joka on ihan supisuomalainen, mutta on halunnut antaa lapsilleen ulkomaalaiset nimet. Toki ne suomalaisenkin suuhun taipuvat, mutta yksi nimi on sellainen, joka äännettäisiin ulkomailla toisin. Itse olen päätellyt (kun en asiaa ole kehdannut kysyäkään), että ovat halunneet antaa kansainväliset nimet, kun reissaavat paljon ja ovat asuneetkin ulkomailla.

[Guest Visitor]

Kyllä sekin on pöhkön näköistä kun vierasperäinen nimi on väkisin yritetty vääntää suomalaiseen kirjoitusasuun. Yllä tulikin jo yksi typerän näköinen esimerkki Sesilia, toinen minkä bongasin tässä taannoin lehdestä oli Marttiina (mietin että voi hyvänen aika mikä nimi!), yhtä pöllön näköistä kun jos jonkun nimi olisi vaikka Viktuuria tai Daiaana...

[Ren]

Me haluamme antaa lapsille mahdollisimman kansainväliset, mutta silti suomalaiseen suuhun sopivat nimet. Sukunimemme ei ole nen-loppuinen, mutta muuten suomalainen. Mies vierastaa liian ulkomaalaisia nimiä, joten Catherinet ym. eivät käy, mutta ei myöskään tule kysymykseen vääntää mitään yllä mainittua Daiaanaa.

 

Onhan se tosiaan niin, että voi sitä suomalaistakin nimeä joutua tavaamaan, niin kuin esim. Miia/Mia.

[Rozie]

Maissi oli ymmärtänyt ihan oikein tarkoitusperäni.

 

En ajanut takaa sitä, että vaihdetaan nimi "suomalaiseksi", jos se yleensä kirjoitetaan esim. c:llä (Camilla->Kamilla). Lähinnä mietin sitä päinvastaista, miksi vaihtaa suomalaiseen nimeen k c:ksi tai ch:ksi, jos vanhemmat ovat molemmat suomalaisia ja suomenkielisiä. Ulkomaalaistaustaisilla ja ruotsinkielisillä nämä kirjoitusasut kuuluvat omaan kieleen, joten sellaisissa perheissä Nicholas Virtanen on hyvinkin ymmärrettävä. Toinen ryhmä, joita en niinkään ihmettele ovat ne suomalaiset/suomenkieliset, jotka asuvat vakituisesti ulkomailla ja ovat sen vuoksi valinneet lapselleen nimen, joka on asuinmaassa "helppokäyttöinen".

 

Erikoisuudentavoittelun arvelinkin olevan yksi peruste kirjoitusasun valinnalle, mutta mietityttää tuleeko siinä sitten tehtyä karhunpalvelus lapselle, joka joutuu kenties nimeään tavaamaan? (Ja kuinka pian oppii itsekään sen oikein kirjoittamaan... ) No onhan sitä perinteisiäkin nimiä, joista joutuu kenties tarkennuksia antamaan (esmes mainitut Mia/Miia, Nina/Niina) ja nykymuodin perässä kaiketi täytyy alkaa tosiaan kysymään tavallisenkin nimen omaavilta että kuinkas se kirjoitetaan. Nimensä tavaaminen on varsin ikävää puuhaa, avioliiton myötä sukunimeni on sellainen.

 

Mutta onko kenties jotain muita syitä kuin erikoisuudentavoittelu?

[Nesbit]

Ehkapa ihan vaan se, etta kirjoitusasu miellyttaa silmaa?

[sunniva]

Mä ajoin takaa sitä että onko Camilla/Kamilla jotenkin epäsuomalainen nimi, ihan vaan siksi ettei se ole yhtä yleinen kuin vaikka Maria?

 

Nimimerkeiksi valitaan mielellään ulkomaisia kirjoitusasuja. Siinä ei tietenkään tule tätä tavaamisongelmaa.

 

Mä voisin yhtä lailla ihmetellä miksi joku haluaa antaa lapselleen vaikean supisuomalaisen nimen tyyliin Väinö tai Suvi, jonka kanssa saa takkuilla joka ikinen kerta kansainvälisissä yhteyksissä. Nykyään kuitenkin ihan Suomessa asuvat matkustaa paljon ja on tekemisissä ties kenen kanssa arjessa, eikä sitä voi tietää millaista elämää lapsi tulee elämään.

[Spelttipiirakka]

.

 

Mä voisin yhtä lailla ihmetellä miksi joku haluaa antaa lapselleen vaikean supisuomalaisen nimen tyyliin Väinö tai Suvi, jonka kanssa saa takkuilla joka ikinen kerta kansainvälisissä yhteyksissä. Nykyään kuitenkin ihan Suomessa asuvat matkustaa paljon ja on tekemisissä ties kenen kanssa arjessa, eikä sitä voi tietää millaista elämää lapsi tulee elämään.

 

Minä ajattelen juuri näin. Haluamme antaa lapselle kansainvälisen nimen, sillä lapsemme tulevat todennäköisesti elämään entistä globaalimassa maailmassa kuin meidän sukupolvemme.

[Rozie]

Minä ajattelen juuri näin. Haluamme antaa lapselle kansainvälisen nimen, sillä lapsemme tulevat todennäköisesti elämään entistä globaalimassa maailmassa kuin meidän sukupolvemme.

 

Toisaalta, eikö globaalissa maailmassa olisi tärkeää säilyttää suomalaisuus ja suomalainen identiteetti? Itse ainakin haluan lapseni olevan suomalainen, eikä maailmankansalainen.

[sunniva]

^Mutta kai se tavaaminen on ihan yhtä ärsyttävää riippumatta siitä tekeekö sitä suomalaisuuden säilyttämiseksi vai kansainvälisyyden edistämiseksi?

 

Nyt selvyyden vuoksi sanon, että ihan henkilökohtaisesti olen suomalaisten nimien ystävä.

 

Ketjussa kysyttiin miksi jotkut valitsee toisin, ja tässähän on tullut runsaasti syitä.

[Spelttipiirakka]

Minusta "suomalaisuus" ja "suomalainen identiteetti" eivät millään tavalla ole riippuvaisia siitä, minkä niminen ihminen on. Kyllähän täällä tulee tulevaisuudessa olemaan Suomessa kasvaneita maahanmuuttajien ym. ulkomaalaisten lapsiakin, jotka kokevat olevansa "suomalaisia" siinä missä muutkin Suomessa kasvaneet lapset, vaikka heidän nimensä sattuisikin olemaan esim. Muhammed tai Fatima. Niin se maailma muuttuu ystäväiseni...

 

Meillä nimen kansainvälisyys on puhtaasti käytännöllinen kysymys. Olen aivan varma, ettei se tule koskaan olemaan uhka lapsemme identiteetille tai tietoisuudelle omasta kulttuuriperinnöstään.

[Nesbit]

^Hyvin sanottu, Spelttipiirakka!

[Mamalicious]

^^ mun mielestä meidän ei tarvitsekaan kansainvälistyä niin paljon että siinä rytäkässä kadottaisimme omat vanhat perinteiset nimemme. kyllä mua sitten aikanaan vanhainkodissa harmittaa jos kaikki sillon syntyvät lapset saavat nimekseen jonkun "englantilaisen" nimen tai muuten vaan sellaiseksi muutetun nimen.

 

musta on hienoa että meidän Einot ja Niilot saisivat jatkossakin pysyä elämässä mukana vaikka koko ajan kansainvälistytäänkin. ihan kuten musta on hienoa että muualla on sitten niitä Fatimoja ja Muhamedeja, en mä odota että sieläkään aletaan muokkaamaan nimiäkin helpommin joukkoon sopeutuviksi.

 

mä ymmärrän että perheillä on omat syynsä antaa joku tietty nimi lapselleen ja mikäpä siinä. mutta mun mielestä kansainvälistyminen ei ole syy antaa vieraskielistä nimeä. ei sitten mitenkään päin...

[Leonor]

Mä olen kanssa ihmetellyt, miksi pitää valita vierasperäinen kirjoitusasu nimelle, josta on olemassa suomalainenkin versio. Esim. Nico on sellainen nimi, muutenkin vierastan c-kirjaimen ymppäämistä nimeen, jos on mahdollista valita vakiintunut suomalainen kirjoitusasu.

 

Kansainvälisyydestä: tuntemani erittäin kansainväliset ihmiset (esim. diplomaattiperheet, jotka asuvat vähän väliä eri maissa) antavat havaintojeni mukaan lapsilleen usein supisuomalaisia nimiä. Oma nimenikin on sellainen, ettei sitä varmasti anneta muissa maissa mutta mitään vaikeutta ei ole ollut asua ulkomailla. Ihmiset ovat kyllä oppineet nimeni.

 

Itsekin tavatessani vaikkapa kiinalaisen lähinnä hämmästyisin, jos hänen nimensä olisi jokin ns. kansainvälinen nimi tyyliin Mary tai John. Ajatelkaapa vaikka, kuinka paljon esim. Kofi Annania, Ban Ki-moonia tai muita YK:n viime vuosikymmeninä johtaneita pääsihteereitä on haitannut heidän omaan kotimaahansa viittaava nimi. Tuskin paljoakaan.